Tietoa mainostajalle ›

Lähiömutsi

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Äiti mitä on kalja? – alle kouluikäisen päihdekasvatus


Yhteistyössä Ånni-hanke ja Suomen Blogimedia 

Meillä on alle kouluikäiset lapset, iältään 4 vuotta ja 1 vuotta. Eihän tämän ikäisten kanssa mitään päihdekasvatusta vielä tarvitse miettiä? Eikös nuo kaljoittelut, viinihiprakat ja tupakalta haisevat kaulaliinat tule kuvioihin onneksi vasta paljon myöhemmin – jos silloinkaan. Puuh, ei ajatella vielä sitä!

Moni pienen lapsen vanhempi pohtii samalla tavalla kuin minä, vaikka oikeasti nyt eletään juuri sitä aikaa, kun päihdekasvatukselle luodaan terve ja avoin pohja. Aloin kelailla näitä asioita tarkemmin osana yhteistyötä Ånni-hankkeen kanssa. Hankkeen tavoitteena on lyhyesti sanottuna luoda ehkäisevä päihdetyön toimintamalli vanhempien ja ammattikasvattajien työn tueksi. Päihdekasvatusta tarvitaan jo ennen yläkouluikää, minkä paljastaa tämä video. Siinä alakoululaiset saavat tehtäväkseen esittää humalaisia. Video on pysäyttävä ja ahdistava. Niin tarkasti jo noin pienet lapset tietävät humalaisen maneerit.

Päihteistä puhuminen ei ole ajankohtaista vasta sitten, kun niiden kokeileminen itse kiinnostaa. Sillä ovathan päihteet osana lapsien elinympäristöä jo nyt. Olisivat, vaikka minä ja mies ei niitä käytettäisi lainkaan. Tupakoivia ihmisiä tulee kaupungilla vastaan, terasseilla jääpalat kilisevät siiderimukeihin, juhlissa nostetaan maljoja ja juna-asemalla värjöttelee sekakäyttäjiä.
Se kiinnostaa ja ihmetyttää lapsia. Ihan hiljan metroasemalla tuli vastaan kaveri, joka ei ollut hetkeen käynyt suihkussa ja joka tykkää luultavasti tehdä kaiken muun alkoholin ohella drinkkejä vaikka tuulilasinpesunesteestä. Onhan heitä, elämän sivuraiteelle heittämiä. Tämä kaveri kuitenkin kiinnitti esikoisen huomion, sillä leppoisan puliukon sijaan hän oli rähisijä. Miehen aggressiivinen käytös selvästi pelotti lasta, ja hän halusi tietää syyn moiseen älänmölökiukutteluun ja ilmakarateen.

Aloin siinä sitten selittää siitä, miten jotkut juovat liikaa alkoholia. Että miten se äidin ja isin juoma kaljakin voisi aiheuttaa ihmisessä tuon, jos sellaisia joisi liikaa. Kerroin humalasta ja siitä, miten humala voi pahimmillaan aiheuttaa kaikenlaista pöpeilyä. Että mies oli selvästi nyt juonut liikaa alkoholia (ja todennäköisesti napannut kaikkea muutakin) ja oli humalassa.

Lapsi katsoi minua pitkään ja kysyi sitten: ”Mikä on se sellainen jumala, joka noin tekee?”

Vähän aikaa jouduin siinä keskellä metroasemaa pohtia, että mistäs nyt tuulee. Kunnes muistin, että olimme hiljan lapsen kanssa keskustelleet myös erilaisista uskonnoista ja siitä, mitä ne ihmisille merkitsevät. Olimme puhuneet myös siitä, miten uskonnoissa on erilaisia jumalia. Ja nyt lapsella menivät sitten jumalat ja humalat sekaisin.
Siitä tulikin sitten vähän pidempi juttutuokio, johon konkretisoitui kaksi Ånni-hankkeen sivuillakin esiin nousevaa asiaa. Pienet lapset ymmärtävät, näkevät ja miettivät asioita paljon enemmän kuin me vanhemmat ehkä tajuammekaan. Lasta kiinnostaa puhua ja kysyä häntä askarruttavista asioista, jos vain me vanhemmat pidämme korvat höröllään.

Mutta mitä se alle kouluikäisen päihdekasvatus sitten on? Ånni-hankkeen projektipäällikkö Anne Ahlefelt kertoi mulle sen olevan esimerkkinä oloa. Jo yksivuotias imee itseensä kaiken mitä näkee ja kokee. Hän hahmottaa maailmaa sen perusteella, miten vanhemmat reagoivat vaikka bussipysäkillä tupakoivaan tai kadunkulmassa viinapullonsa kanssa nuokkuvaan. Yksivuotiaallekin voi jo sanoittaa hänen näkemäänsä maailmaa myös päihteiden osalta.

Päihdekeskustelu on myös sitä, että ylipäätään mahdollistaa keskustelun päihteistä. Kun lapsi oppii nyt, että näistä asioista voi puhua ja kysyä, sillä luodaan hyvä luottamuspohja tulevaan. Anne myös ehdottaa, että vanhemmat voisivat itse kysyä lapsilta, miltä heistä tuntuu joku tilanne, jos asia näyttäisi lasta kiinnostavan. Tässä huomaan itselläni petrattavaa. Sen sijaan, että olisin metroasemalla alkanut kertoa lapselle alkoholista ja humalasta, olisin voinut kysyä, miksi mies sun mielestä käyttäytyi noin? Mitä sä arvelisit alkoholin olevan? Miksi sitä sun mielestä juodaan? Hussasin hyvän keskustelumahdollisuuden ja keskityin pääasiassa yksinpuheluun.
Ånni-hankkeen taustatiimi toivoo vanhempien päihdekasvatukseen myös rohkeutta. Asioista pitäisi puhua niiden omilla nimillä, mutta niin, että lapsikin sen ymmärtää. Aikuisten limpparin sijaan olut on ihan reilusti olut. Kun tavoitteena on opettaa seuraaville sukupolville tervettä alkoholikulttuuria, ei sitä pidä myöskään piilotella lapsilta. Alholista pitäisi uskaltaa kertoa faktat: se että se on myrkkyä, mutta että vaikka se ei ole parhaista parhain aine, silti siitä pidetään.

Hankalaahan se on. Vaikka meillä alkoholi on luontevana ja ongelmattomana osana lapsiperhe-elämää, enhän mä itsellenikään oikein osaa selittää, miksi tahdon silloin tällöin juoda jotain, joka on myrkky. Koska tahdon juhlistaa jotain tilannetta? Koska välillä ruuan kanssa viini vain maistuu niin hyvältä? Koska se rentouttaa? Koska välillä kesäinen ilta terassilla vaatii oluen siinä missä kesäinen päivä rannalla jäätelön? Koska välillä vain minä, myöhäisilta, sukkapuikot ja punaviinilasi on parasta, mitä sillä hetkellä tiedän? Koska toisinaan tykkään jopa siitä kuplivan kevyestä hiprakasta, hyvien ystävien seurassa nautittuna?

Anne kuitenkin lohduttaa, ettei aikuisen tarvitsekaan osata vastata jokaiseen lapsen esittämään kysymykseen, ei edes päihteistä. Lapselle riittää, että olen keskusteleva ja luotettava vanhempi, joka näyttää esimerkillään tervettä ja mutkatonta alkoholikulttuuria. Siihen mä uskon kykeneväni.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Meidän koti on myynnissä

Ai kamala. Ollaan taas niissä elämää mullistavissa hetkissä, joihin on itse hakeutunut, mutta joissa lopulta kuitenkin tulee mitä me ollaan tehty -fiilis. Mutta niin se vain kuulkaa on, että meidän rakas, ihana ja parhaista parhain kotimme on myynnissä.

Ilmoitus löytyy jo Kiinteistömaailman sivuilta ja huomenissa se ilmestyy Oikotielle ja Etuovelle. Itkettää ajatuskin lähiökaksiostamme luopumisesta, mutta luotamme siihen, että kotimme löytää rakastavat uudet asukkaat tai asukkaan. Sillä tämähän sopii niin yksin asuvalle, pariskunnalle tai pienelle perheelle. Me muutimme tähän vuonna 2011 kahdestaan miehen kanssa ja nyt viisi vuotta myöhemmin muutamme pois nelistään.

Kotimme on vilahdellut täällä blogissa, ja postauksia siitä löytyy muun muassa koti- ja sisustus-tagien alta. Parissa sisustuslehdessäkin se on esitelty, Unelmien Talo & Koti -lehdessä ja japanilaisen Lee-lehden skandinaaviset pikkukodit -liitteessä. Mutta mitä nämä 56,5 neliötä asujilleen tarjoavat?
Viisikymmentäluvun kodissa on hyvä henki, ja sen neliöt voi käyttää tehokkaasti hyödyksi. Keittiö on se, mihin me rakastuimme asuntonäytössä silloin viisi vuotta sitten kesällä. Värikäs mosaiikkilattia, viisikymmentäluvulta säästyneet yläkaapit ja nykyominaisuuksilla toimivat alakaapistot ja -laatikostot. Uuni ja mikroaaltouuni ovat integroituna yhdellä seinustalla. Astianpesukone ja jääkaappi-pakastinkin tietty löytyy. Voi että, keittiömme pöydän ääressä on vietetty niin monia hyviä hetkiä ja keskusteluja! Keittiön käytävä on meillä otettu hyötykäyttöön. Siinä on kaapistojen lisäksi lasten leikkikeittiö sekä liitutauluseinä hyllykköineen.
Kylppäri on pieni kuin mikä, mutta jos jossain voi puhua tehoneliöstä, tässä on esimerkkikylpyhuone. Putkiremontin yhteydessä laatoitus ja suihkukalusteet on uusittu, ja me uusimme muuttaessamme altaan sekä peilikaapin. Suihkussa on kätevä ”yhden oven suihkukaappi”, mikä tarkoittaa sitä, että käyttämättä ollessaan se ei vie lainkaan tilaa. Pesukoneelle ja kuivausrummulle on tilaa, ja rättipatterilla saa kuivatettua pikkupyykit, loskassa kastuneet vaatteet sekä kestovaipat. Taloyhtiöstä löytyy myös pyykkitupa kuivaushuoneineen sekä sauna, jossa me ollaan aina vuorollamme heitelty löylyä.
Eteinen on kapoinen kaaostunneli, eikä siinä areenalla nähtyjä pukeutumistaisteluita tule ikävä. Mutta onhan se nyt näppärä tuollaiseksi käytäväeteiseksi. Liukuovikaapiston taakse saa kätkettyä nelihenkisen perheen ulkovaatteet myös sinä aikana, kun ulkona pitää varautua kaikkeen vesiloskasta paukkupakkaseen ja metsäretkestä toimistotapaamisiin. Kaapiston viereen mahtuu vielä vaikka lipasto, kuten meillä. Mutta jos säilytystilaa tarvitsee vähemmän, siihen saisi tuolit pukeutumista varten – asia, joka me ollaan hoidettu käytännöllisesti olkkarin valkoisen maton puolella.
Olohuoneesta saa luotua vaikka minkälaisen, sillä pitkulainen malli antaa varaa luoda yhden huoneen sisään muita huoneita. Meillä se on ollut olohuone, lastenhuone sekä työhuone. Kellastuneet parkettilattiat me maalattiin Betoluxilla valkoharmaiksi, mikä tuo läpitalon asuntoon vielä enemmän valoa.

Olohuoneen jatkona on meidän lähiökeidas. Isolle lasitetulle parvekkeelle pystyy rakentamaan oman minipuutarhansa, mutta hyvin sen suojista katselee metsän taakse laskeutuvaa ilta-aurinkoa ilman itse kasvatettuja tomaatteja ja raparperejakin. Asunnon hintaan kuuluu ostajan niin halutessa myös parvekkeen seinähyllyt sekä näppärät laatikostot, joista muodostuu sohva.
Makuuhuoneeseen kuljetaan pariovien kautta. Sieltä löytyy lisää säilytystilaa, ja tetriksen taitajana sinne saa tarvittaessa mahdutettua ilman tilan tukkeutumista parisängyn, lastensängyn ja pinnasängyn. Ikkunasta näkyvät huojuvat koivut, joissa näin kesäisin asustelee mustarastaita.

Meidän koti on hissittömän talon ylimmässä kerroksessa, joten neljänteen kerrokseen kavutessa saa tauottua itselleen timmit perslihakset. Ylin kerros tuo rauhaa ja on kätevä myös siksi, että seuraavassa kerroksessa ovat vinttikomerot. Meillä on siellä yksiönkokoinen vinttikomero, jossa ollaan säilytetty myös usein käytössä olevia tavaroita, kuten lasten kylpyammeita ja harrastusvälineitä. Ison vinttikomeron lisäksi asunnon hintaan kuuluu ihan normivinttikomero sekä lämmin kellarikomero. Pyörät, vaunut ja rattaat voi säilyttää niille tarkoitetuissa varastoissa, joihin pääsee sisätiloista ja joista on suora kulku ulos.
Kotimme sijainti on niin täydellinen, että hulluhan tästä pois tahtoo muuttaa. Toisella puolella kotia on iso puistoalue ja toisella puolella iso oma piha ennen seuraavaa taloa. Omaa rauhaa kerrostalossa keskellä lähiötä siis. Lähimpään päiväkotiin on parisataa metriä, ja ala-aste on vajaan kilometrin päässä. Asukaspuisto ohjattuine toimintoineen, uima-altaineen ja ilmaisine puistolounaineen on takapihalla sekin. Kävelymatkan päässä on ruokakauppoja, joista valita: Alepa, Lidl, K Supermarket ja S-market. Kävelymatkan päässä ovat myös muun muassa Posti, Matkahuolto, R-kioski, kuntosaleja ja kukkakauppa. Lähiravintolana se kuuluisa Treffi. Lähimmät cappuccinot saa tällä hetkellä metrisen Taukotilasta, mutta muuten Picnicistä. Itis on parin metropysäkin päässä.

Hertsikassa on sen melukylämäisyyden lisäksi ihanaa se, että kymmenessä minuutissa pääsee sujahtamaan metrolla pääkaupungin keskustaan, mutta myös kävellen keskelle metsää istumaan kannonnokkaan. Meille on ollut tärkeää, että luontoretkelle pääsee helposti, eikä melkein takapihalta alkava luonnonsuojelualue ole yhtään pöllömpi asia. Viikin laitumilla laiduntavia lehmiä pääsee katsomaan kävellen reilussa vartissa. Talvisin hiihtoladutkin lähtevät metsänreunasta, ja takapihan puistoon jäädytetään luistelujää. Herttoniemeä ympyröi meri, joten merenrantaan pääsee nopeasti uimaan tai ihan vain hengittelemään. Kivinokkaan kävelee tai fillaroi tovissa.
Ai kamala. Itkettää, surettaa, kauhistuttaa ja jännittää niin paljon, että halkean. Ja samalla odotan innolla tulevaa. Mutta mitä se tuleva on, siitä lisää myöhemmin. Nyt toivon, että saadaan tälle kodille arvoisensa asukkaat. Jakakaa siis rakkaat lukijat meidän asuntoilmoitusta omissa kanavissanne, jos siltä yhtään tuntuu. Ensimmäinen näyttö on torstaina 30. päivä kesäkuuta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...