Image       x Suomen Blogimedia

Lähiömutsi

torstai 3. syyskuuta 2015

Kun vaatteet valitsee äiti, isi ja kolmevuotias

Oletteko koskaan miettineet, miltä perheenne pukeutuminen näyttäisi, jos yksi teistä vaatettaisi koko porukan? Mä olen leikitellyt tällä ajatuksella viime aikoina. Mies hoiteli lasten materiahankintoja vanhempainvapaansa aikana, ja mulla oli välillä nieleskelemistä vaatteissa, joita kotiin tuotiin. Esikoisella taas on niin varma näkemys tyylistään, että me vanhemmat puutumme siihen oikeastaan vain tuomalla tylsän järkevät mielipiteemme ulkovaateasioihin.

Kun suomalaisvetoinen Mainio Clothing julkaisi syksyn ja talven mallistonsa kokonaisuudessaan tämän viikon alussa, teimme perheenä pienen vaateleikin. Pyysin ensin esikoista valitsemaan vaatteistaan suosikkinsa, myös vauvojen ja aikuisten osastolta. Sitten saman teki mies, ja lopulta minä. Vauvalta ei nyt tällä kertaa vielä kysytty. Oli jännä huomata, miten kolmevuotias eteni selvästi fiilispohjalta ja innostui helposti leikistä. Mies taas klikkaili ja tuumaili pitkät tovit. Itse taidan olla siitä heidän väliltään – innostuja, joka kuitenkin alkufiilistelyn jälkeen miettii ja vertailee.

Yllä näette meidän valinnat. Muutamia samojakin asuja ollaan valittu, mutta kyseisen vaateraadin tuntevana osaisin heti nimetä, mikä kattaus on kenenkin valinta. Kenen vaatemaku osuu parhaiten yksiin oman mieltymyksenne kanssa?

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Uusi Kidd.O ja kolumni ulkona nyt!

Taidan olla jäävi sanomaan, mutta kiskoihin ja kauppoihin on ilmestynyt tänään neljäs numero Suomen intohimoisinta ja tyylikkäintä lifestyle-lehteä. Uusi Kidd.O on sukellus sellaiseen vanhemmuuteen ja elämäntapaan, josta itse haaveilen. Kaunista, rouheaa, hauskaa, kujeilevaa, aistikasta ja leikkimielistä. Ei muuten näillä sivuilla kukaan huuda eteisessä maailman epäreiluutta, kun pitää laittaa juhlakenkien sijaan kumpparit tai herää keskellä yötä oksentamaan uusille tapeteille. Uskoisin Kidd.O:n tekevän jopa mustikkatahroista ja eteiseen kertyvistä hiekkamurusista taidetta ja arjen leikkiä. 

Tajusin eilen julkkareissa tuoretta lehteä kädessä pitäessäni, miten olen vanhempana kulkenut huomaamattani seesteisyyttä kohden. Ihan konkreettisesti omassa elämässäni – universumille jättimäinen kiitos siitä – mutta myös kuluttamissani viestintävälineissä. Jos ennen imin itseeni juttuja, joissa oikein hierottiin kakkavaippaa naamaan ja ryvettiin äitiydessä, nykyään osaan arvostaa pehmeämpää lähestymistapaa. Paskassa rypemisen aika on onneksi ohi, ja tahdon mieluummin kellua arjen unelmissa.

Yksi unelmani on uuden Kidd.O:n sivuilla. Kirjoitan kolumnissani toivovani me-henkeä mutsilandiaan. Kirjoitin kolumnin maaliskuussa, kun olin juuri blogissa kertonut olevani niin väsynyt, että hulluksi tulee. Tuon postauksen kommenttiosiossa alkoi vastakkainasettelu, toisten mollaaminen, hämmästely nenäkkääseen sävyyn ja oman vanhemmuuskokemuksen näkeminen ainoana oikeana ja mahdollisena. Se oli hirvittävää luettavaa. Ei minuna, vaan yhtenä äitinä miljoonista äideistä. Pahan olon keskeltä nousi vahvana esiin kysymys: mikä helvetti meitä äitejä vaivaa, kun emme pidä toistemme puolta?

Kirjoitinkin väsymys-postauksen jälkimainingeissa postauksen, jossa kehotin äitejä olemaan solidaarisia toisia äitejä kohtaan. Toisen lyttäämisellä ei saada aikaan kuin lisää kyräilyä ja pahaa mieltä, mikä ei ole kenenkään etu. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan niin paljon, että jätin Kidd.O:n sivuille pyörittelemäni keveähkön kolumni-idea kesken ja vaihdoin juuri ennen deadlinea suuntaa vähän vakavampaan.

Siellä se siis on, manifestini äitien solidaarisuudesta. Plus 260 sivua muuta koukuttavaa luettavaa ja katseltavaa.

Minun ja Kidd.O:n yhteiskuvasta kiitos Merja Yeung. Kolumnini naamakuvasta kiitos Lili Zoe Ermezei. Kuvituksesta taas kiitos Muuks Creativen Marja Hautala. Olette huipputyyppejä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...