Koti

Villiintynyt kotiremontti

Me muutamme viikon päästä. Tällä hetkellä uudessa kodissa ei ole valmiina vielä mitään. Lattioita peittävät suojamuovit, sillä hiottua parkettia ei ole vielä käsitelty. Keittiössä ei ole edes jääkaappia, puhumattakaan juoksevasta vedestä tai kalusteista. Vessa ja kylpyhuone sentään toimivat, sillä ne ovat ainoat huoneet, jotka aika ja raha kehottivat jättämään remontin ulkopuolelle tässä vaiheessa.

Remontti vähän villiintyi.

Seitsemän vuosikymmentä elämää nähnyt kotimme on ehtinyt kerryttää ikänsä verran yllätyksiä tarjottavaksi meille remontoijille. Emme tajunneet kotia ostaessamme, kuinka paljon tekemistä lopulta onkaan ja kuinka paljon siihen menee aikaa. Emme juuri suunnitelleet ja aikatauluttaneet, kunhan lähdimme tekemään. Se ei varmasti ole se fiksuin taktiikka, mutta toisaalta juuri huolettomuus ja suurin piirtein -aikataulu ovat pitäneet homman paketissa ja paniikin aisoissa. Päivä ja tapettipalanen kerrallaan kohti valmista kotia.
Tällä hetkellä vuosikymmenet kodin seiniltä ja katoista on purettu sekä rapsuteltu pois. Jännä, miten koti tuntui freesautuvan niin ilmeeltään kuin tuoksultaan, vaikka hyvä fiilis ja ilma kodissa aikaisemminkin oli. Pintojen riisuminen paljaaksi teki kodille vähän saman kuin sängylle tekee viikkoja nukuttujen lakanoiden vaihtaminen puhtaisiin.

Parkettilattiat mies hioi vuokraamillaan hiomakoneilla. Sen verran opittiin vanhan kodin lattiaremontista, että käsipelillä emme enää lähteneet hiomaan. Kantapään kautta opittua oli myös se, että emme enää toiste riko imuriamme remonttipölyllä, vaan tällä kertaa vuokrasimme teollisuusimurin. Ihan ilman käsipelillä tapahtuvaa hiomista emme selvinneet tälläkään kertaa, ja nurkkien hiomiseen puurovoimalla saimme apua ystävältä – iso kiitos!
Myös kattojen ja seinien tasoitus vei useamman päivän, sillä sen verran rokonarpiseksi pinnat olivat päässeet, että yksi pakkelikerros ei riittänyt silottamaan. Yllätyksenä tullut sähköjen uusiminen on hyvässä vauhdissa, mitä nyt ainutkaan uusittu pistorasia ei vielä ole paikoillaan tai muutenkaan käyttökunnossa. Samalla kun sähköt uudistettiin, teetätimme sähkömiehellä myös muutamia uusia pistorasioita sekä paikkoja lampuille. Etenkin eteinen ja vaatehuone tarvitsivat kipeästi lisää valoa.

Eteisen sekä vaatehuoneen marokkolaislaatat saapuivat onneksi ajoissa laivarahdilla, sillä käsityönä tehtyjen laattojen paikoilleen asentaminen on sekin melkoista käsityötä. Niiden kanssa ahertamiseen saatiin apua miehen isältä, joka saapui Pohjanmaalta asti apuumme yhdeksi viikonlopuksi – jättimäinen kiitos! Laattojen kanssa riittää yhä työtä useammaksi päiväksi, sillä työvaiheita on niin monta. Vaiva kuitenkin palkitsee, sillä lattiasta tulee ihan mahdottoman hieno.
Viimeisin iso yllätys kodin kanssa tuli pari viikkoa sitten, kun vanha nuoruusystäväni otti yhteyttä. Hänellä oli ajatus meidän keittiöstä, joka oltiin kyllä ajateltu remontoida, mutta sitten toisella kertaa. Ystävälläni ja hänen miehellään on Pohjanmaalla keittiökalusteyritys, jonka valikoimiin kuuluu myös mittatilauksena tehtävät ja runkoja myöten täyspuiset fiftarikeittiöt. Eli kotimme aikakauteen sopiva köökki, mutta nykyaikaisilla ominaisuuksilla.

Se kuulosti ja myös näytti täydelliseltä – mitä nyt ei vain kuulunut suunnitelmiimme tässä vaiheessa. Ystäväni kuitenkin heitti porkkanaksi vielä hyvän alennuksen, ja mitä enemmän tutkimme asiaa ja mietimme, sitä paremmalta tuntui ajatus laittaa keittiökin valmiiksi nyt samaan remonttipölyyn. Alennuksesta huolimatta jouduimme kuitenkin rikkomaan säästötilimme possut, joiden sisältö oli jemmattu pidempää ulkomaanirtiottoamme varten. Että ei, vuodenvaihteessa koittavan reissumme kohdetta ei ole vieläkään päätetty. Mutta sen tiedän, että edullinen hintataso tuli juuri vieläkin tärkeämmäksi kriteeriksi, eh. Onneksi en ole Exel-tyyppejä, sillä muuten saattaisi vähän kauhistuttaa ja jäädä irtiotot tekemättä!
Tällä viikolla on siis purettu taas vähän lisää ja saatu silmäripset remonttipölyyn. Vaikka jouduin tehdä aikamoista surutyötä alkuperäisten kaapistojen purkamisen kanssa, päätös tuntui sitä oikeammalta, mitä syvemmälle kaappien uumeniin päästiin. Moni niistä oli ihan mätälahoja. Vaikka mulla on työpöytänä luultavasti yli 100-vuotias klaffipiironki, keittiössä huonekalut joutuvat näemmä vähän kovemmalle käytölle ja niiden elinkaari ei ole ihan samaa kuin perintöpiironkini. Tuntuu silti hyvältä, että tuleva keittiömme on niin laadukas ja kestävä, että senkin pitäisi palvella ainakin saman verran kuin edeltäjänsä.

Koska uusi keittiömme tehdään mittatilauksena, eikä suunnitelmia ole vielä lyöty ihan lopullisesti lukkoon, tulemme muuttamaan keittiöttömään kotiin ja asumaan niin yli kuukauden. Jääkaappi toivottavasti ehditään saada ennen muuttoa. Mikro yritetään hommata jostain lainaksi, ja tiskit voi pestä kylppärissä lasten ammeissa. Jos ei muuta, onneksi lähipizzeriassamme on jo meidän numero tallennettuna vakioasiakkaiden kohdalle muistiin.
Ennen muuttoa saadaan toivottavasti sentään pinnat perusvalmiiksi, ylhäältä aloittaen. Eli ensin maalataan katot, sitten seinät ja lopulta käsitellään lattiat. Näiden projektien kanssa mies on onneksi jo hyvässä vauhdissa. Listoja ei edes kuvitella laittavamme paikoilleen, sillä seinien värilliset maalit ja tapetit katsotaan vasta sitten, kun elämä kodissa alkaa asettua paikoilleen ja ollaan ehditty tovi katsella valon kiertämistä huoneissa sekä kieputella huonekaluja paikasta toiseen ennen niiden lopullisten paikkojen hahmottumista.

Joulua kai tavataan pitää jonkinlaisena rajapyykkinä näille kotiprojekteille, joten jos vaikka sitten jouluksi saisi ne listat paikoilleen.
Juhla

Sissibileet eli syysjuhlat ränsistyneellä huvimajalla


Yhteistyössä Crowmoor ja Suomen Blogimedia

Meillä täällä Herttoniemessä on vanha ja ränsistynyt huvimaja, jota olen katsellut silmä silmällä jo pidempään. Se on kai kaupungin ylläpitämä ja sen maalia lohkeilevilla penkillä istuksii silloin tällöin lähinnä laitapuolen kulkijoita. Kaunokainen on ihan liian vähällä käytöllä, ja olen miettinyt, että se ansaitsisi toimia juhlien näyttämönä.

Pari viikkoa sitten pidin huvimajalla juhlat. Mua kiinnostaa kaupungin julkisten tilojen haltuunotto ja kaupunkilaisten olohuoneiden levittäytyminen omien pienien neliöiden ulkopuolelle, ja juhlat kaupunkilaisten yhteiskäytössä olevassa huvimajassa ovat juuri sitä. Nimesin juhlat sissibileiksi sissiviljelyn ajatusta apinoiden. Sissiviljelyssähän viljellään pienimuotoisesti maata julkisilla paikoilla tai muiden omistamien maiden pientareilla, ja samalla ajatuksella minä nyt otin juhlia varten haltuuni palasen maata ja huvimajaa.
Juhlailtana lastasin laatikkopyörään räsymattoja, villavilttejä, eväät sekä Crowmoorin sponsoroimat omenasiiderit. Porraspielestä nappasin lainaan vielä katuharjan, jolla lakaisin huvimajan lattialta tupakantumpit läjään ja roskikseen. Puuhailuani tuli ihmettelemään hiiri, joka näytti asustelevan huvimajan lahon lattialaudan alla. Se siristeli nappisilmillään, heilautti kai hyväksyvästi viiksiään ja hävisi sitten taas koloonsa.

Tämä syksy on ollut niin kaunis, että harvoin moista kokee. Nytkin ilma oli kirpeän raikas, mutta silti pärjäsi ohuella villaneuleella. Levitin penkeille ja lattioille räsymatot sekä viltit ja sytytyin lyhtyihin muutaman kynttilän. Saman kylän naiset Liina ja Senni kävelivät juhlapaikalle juuri, kun syksyinen ilta alkoi hämärtää. Nostimme maljat Herttoniemelle ja huipuille muijille.
Ruuaksi olin tehnyt meille kvinoa-sitruuna-chili-mantelisalaattia ja omena-kukkakaali-currykeittoa. Idea ruokiin lähti ruokajuomina tarjoamistani Crowmoorin siidereistä, sillä yhteistyön kautta pääsin oppimaan uusia asioita siideristä ja etenkin sen käytöstä ruuanlaitossa. Mä en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että siideri olisi hyvä ruokajuoma, vaikka onhan se historiaa ajatellen ihan loogista.

Siidereistään tunnetut Pohjois-Ranska sekä Englanti ovat liian kylmiä viiniköynnösten kasvattamiseen, joten jo vuosisatoja sitten ranskalaiset ja englantilaiset nokkelina alkoivat valmistaa ruokajuomansa heidän seuduillaan menestyvistä hedelmistä: omenoista ja päärynöistä.
Siiderillä on muutenkin Englannissa värikäs ja poukkoileva historia. 1100-luvulla siideriä pidettiin köyhien juomana, ja luostareissa pidettiin siideripaastoja. 1300-luvulla lapsia kastettiin siiderillä, ja 1800-luvulla siideriä ylistettiin terveysjuomana, jonka tiedettiin parantavan vaivaa kihdistä sydänsuruihin asti. Toisen maailmansodan jälkeen siiderin juominen levisi Englannista ympäri maailmaa. Suomessa siiderit tulivat ruokakauppoihin vuonna 1995.

Crowmoorin siiderit ovat englantilaistyyppisiä omenasiidereitä, joiden raikas kuivuus soveltuu hyvin ruuan kaveriksi. Vaikka siiderin maku saattaa hämätä alkuperän kuninkaalliseen saarivaltioon, Crowmoorit tehdään Suomessa Sinebrychoffin tehtaalla Keravalla, tuossa ihan Helsingin kupeessa.
Kuiva omenasiideri sopii yhteen esimerkiksi itämaisten ruokien sekä kermaisten sapuskojen kanssa, ja tekemäni omenainen keitto sekä chilinen salaatti todistivat tämän. Aperatiivina kuiva omenasiideri taasen herättelee makuhermoja. Tiesittekö muuten, että ruuanlaitossa valkoviinin voi myös hyvin korvata kuivalla omenasiiderillä? Mä en, mutta sitä pitää kokeilla seuraavan kerran risottoa tehdessä!

Jälkiruokien kanssa siiderin yhdistäminen on kinkkisintä, vaikka itse olisin ajatellut juuri toisinpäin. Pieleen ei kuitenkaan voi mennä, kunhan muistaa valita makealle ruualle siiderikaveriksi vielä makeamman juoman. Me tosin rikottiin tätä sääntöä, sillä jälkiruuaksi olin tehnyt supermakean suklaakakun, jota makeammaksi minkään siiderin olisi hankala päästä!
Illan pimetessä ja viimeistenkin katuvalojen syttyessä kaivoimme kaikki vähän lisää vaatetta päälle, ja minä avasin termospulloihin valmistamani yllätyksen. Olin tehnyt meille lämmintä siiderijuomaa, joka maistui juhlaväelle niin hyvin, että ohje vaadittiin paljastamaan heti. Tässä se teillekin kylmenevien iltojen lämmikkeeksi:

Lämmin omenasiiderijuoma

  • 2 pulloa Crowmoor extra dry -omenasiideria 
  • 1,5 dl calvadosia (eli omenasiideristä tislaamalla valmistettua omenaviinaa)
  • 1 litra omenamehua
  • 0,75 dl tummaa fariinisokeria
  • 1 (luomu)sitruunan raastettu kuori 
  • Ripaus kanelia ja neilikkaa

Mittaa kattilaan siideri, calvados ja omenamehu. Lisää loput ainekset ja kuumenna lähes kiehumispisteeseen. Anna hautua vajaa tunti ja siivilöi juoma. Kuumenna seos uudelleen, mutta varo kiehauttamista. Pakkaa termariin, ota toiseen kanaloon hyvät ystävät ja lähde syysretkelle ulos!
Nykyään tulee oltua niin harvoin liikkeellä auringonlaskun jälkeen, että sen sinisen pimeyden maagisuuden on jo melkein unohtanut. Kynttiläliekkien valot tanssivat huvimajan seinillä ja vieressä kasvava jättimäinen omenapuu piirteli maahan varjoja kaupungin valoja vasten.

Me kääriydyimme syvemmälle villavilttien uumeniin ja tuoksuttelimme mukeissa höyryävää omenaa. Ohikulkijat katsoivat juhliamme hymyillen ja varovaisen kiinnostuneina. Toivottavasti joku huomasi ränsistyneen huvimajan mahdollisuudet ja majan vinojen kattolautojen alla tullaan jatkossakin viettämään juhlia. Tilaa on sen verran paljon, että siellä voisi järjestää vaikka minikokoiset lavatanssit.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe