Minä

Vuoden 2002 ylioppilaan kirjalahjavinkki valmistuville + alekoodi

Postaus sisältää *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Ensimmäinen kesäkuuta vuonna 2002 oli lämmin. Auringossa on niin kuuma, että valkolakin muovinen reunus painoi otsalle hikiset jäljet. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi Vaasan yhteislukiosta, eivätkä paperit olleet mitenkään erityiset. Äidinkielestäkin sain vain M:n. Ei paljon auta hyvä tarinointi ja nokkelat ajatukset, jos teksti on kirjoitusvirheitä täynnä.

Lakkiaispäivänä minulla oli päällä Seinäjoen Fiorellasta ostamani punainen mekko, jossa oli glitterisiä sulkakuvioita. Se oli aika ruma, mutta sai kelvata. Siihen poikkiksensa kanssa kaksiota asuttavalla ja hampurilaisravintolassa sekä promotyttönä duunia tekevällä lukiolaisella oli varaa. Taisi olla pikkujouluaikojen mekko, kun oli niin hyvässä alessa.
Olisin oikeastaan tahtonut pitkähelmaisen Marimekon Unikko-mekon, jota kävin mallailemassa päälleni monia kertoja Vaasan Rewell Centerin Marimekossa. Se oli kuitenkin kallis kolttu. Ja elettiin myös niitä aikoja, kun Unikko-kuosia alkoi olla liikaa joka paikassa kännyköiden kuorista kumisaappaisiin. Siitä toipumiseen kaltaisellani Marimekko-likallakin meni, noh, melkein tämä 15 vuotta, joka lakkiaisistani on. Ehkä pitäisi hankkia se mekko nyt, kun se näemmä kahden kappaleen verran on jäänyt harmittamaan.

Lakkiaisjuhlat vietettiin vanhempieni luona Vähässäkyrössä. Juhliin oli äitini ja isini esittämä avoin kutsu lehdessä, kuten noihin aikoihin ainakin Pohjanmaalla oli tapana. Lipputangossa liehui siniristilippu ja viereisellä pellolla vihreä kaura lainehti lempeässä kesätuulessa. Pöydässä oli ainakin karjalanpiirakoita sekä munavoita, kermakakku ja kuvien mukaan jotain appelsiinilla koristeltua booliakin.
Vieraita tuli ja meni, kahvimatti porisi. Istuimme vanhan huoneeni sohvalla katselemassa valokuva-albumeita, joita olin koostanut juhlia varten. Hymyilytti. Tunsin itseni aikuiseksi ja niin varmaksi siitä, mitä tahdon. Illalla lähdimme vielä Vaasaan Amarillon teressille, joka vilisi muitakin valkolakkeja. Kaikilla suuret suunnitelmat ja enemmän viisautta kuin koskaan sen jälkeen. Tuopeista jäi terassin pöytiin tahmeita rinkuloita, ja tulevaisuus kutitteli vatsaa.

Ja hyvähän siitä tuli, tulevaisuudesta. Vallan erinomainen, mutta ihan erilainen kuin ajattelin. En olisi silloin tuoreena valkolakkina osannut kuvitella tai uskaltanut haaveilla, että joskus elätän itseni kirjoittamalla. Tulihan siitä äikästäkin vain M. Minusta piti tulla ravintoloitsija. Kuljin lopulta aika monen mutkan kautta, että löysin unelmaduunini, jossa nyt olen.
Vielä kauemmin meni löytää henkinen tila, jossa ymmärrän, että ihmisellä ei tarvitse olla vain yhtä unelmatyötä tai urasuunnitelmaa. Minä olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta en mistään niin intohimoisesti, että tahtoisin tehdä vain sitä työtä. Ja se on just hyvä niin. Voin kostaa työpakettini vähän kaikesta ja ensi vuonna tehdä mahdollisesti jotain ihan muuta.

Tavoiteltavin ja korkein menestymisen muoto on olla työssään onnellinen. Siihen tasolle ei pääse, jos työtään ei koe merkitykselliseksi, ei vaikka pätäkkää tippuisi tilille kuinka suurina köntteinä.
Muun maussa näitä ajatuksia minä ja kirjailijakollegani Satu pakattiin kansien väliin meidän Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirjaan. Ja kirjamme on todellakin on vaikuttanut ihmisiin iästä, sukupuolesta ja ammatista riippumatta, kuten näiden ja näiden lukijakommenttien perusteella voi päätellä. Kirjamme on uraopus joka näyttää, miten työelämästä voi tehdä itselleen sopivan.

Unelmahommissa onkin erinomainen kirjalahja opinahjonsa nyt tulevana viikonloppuna päättäville. Siksi kysäisin Adlibrikseltä alekoodin teidän käyttöönne. Koodilla unelma10 saatte -10 prosentin alennuksen Unelmahommissa-kirjasta*, ja lisäksi ihan koko Adlibriksen valikoimasta*. Postikulut tulevat kaupanpäällisiksi. Satu vinkkaa myös muista hyvistä kirjalahjoista ylioppilaille ja muille koulunsa päättäville omalla tontillaan. Alennuskoodi on voimassa 29. toukokuuta 2017 saakka, mutta postitukseen on hyvä varata 2–3 arkipäivää.
Helsinki

Siirtolapuutarhamökkirakkautta

Saimme kutsun kylään siirtolapuutarhamökille ihan tuohon kävelymatkan päähän, Herttoniemen siirtolapuutarhalle. Isyyspakkaus-blogin Tommi perheineen hankki viime syksynä töllin tuolta alueelta, ja me pääsimme tarkistamaan tilukset heti näin mökkikauden alkuun.

Eilen helatorstaina pakkasimmekin pyörien kyytiin lapsille omat pikkuiset kastelukannut ja poljimme metsäpolun kautta koukaten siirtolapuutarhalle. Se on maalla kasvaneelle edelleen jotenkin eksoottinen näky. Suloisia mökkejä kohoaa vierivieressä kuin minikokoisessa satukylässä. Väleissä kulkee kapeita hiekkateitä, joita reunustavat just sopivasti repsottavat portit. Pihoissa kasvaa kaikenlaista kukkivaa ja syötävää.
Suloisimpia mökeistä ovat ne kymmeniä kesiä ja kasvukausia nähneet. Sellainen kuin Tommin perheen mökki. Sen kuistin moniruutuiset ikkunat, rapistuvat kermaiset maalit ja sammalta kasvavat porraskiveykset saivat huokailemaan ihastuksesta heti portista pihaan astuessa. Oli niin hiljaista, että etäämpänä kulkevan metron suhina kuului pihaan saakka. Samaten kuin Mauno Koiviston muistoa kunnioittavien kirkonkellojen soitto.

Kolmion malliselle tontille mahtuu kaikkea omenapuista viinimarjapuskiin ja raparperista luumupuuhun. On perennaa jos jonkinlaista, kasvihuone, laatikkoviljelmiä, yrttejä ja kasveja, joista suurinta osaa en tunnistanut. Lapset kastelivat innoissaan puutarhaa, ja kerrankin laatikko- ja parvekeviljelyyn tottuneilla minipuutarhureilla riitti kasteltavaa markkia.
Lounaspöytä katettiin ulos, ja saatiin kunnia istua ensimmäistä kertaa Satun valmistamalle aterialle. Olen teitäkin suositellut ottamaan Gastronaatti-Satun seurantaan Instagrammissa, jossa hän jakaa nerokkaan yksinkertaisia ruokaohjeita. Nytkin sapuska oli simppeliä, mutta kuolattavan hyvää.

Pallogrilliin laitettiin tekeytymään oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa pyöriteltyä parsaa sekä folioon käärittyä fetaa, joka sekin oli saanut päälleen öljyä ja lisäksi tuoretta oreganoa suoraan mökin pihasta. Perunat Satu oli keittänyt jo aikaisemmin ja ne vain lämmitettiin folionyytissä ruohosipulin kera. Kylkeen saatiin vielä herneenversoista, basilikasta, sitruunasta, rypsiöljystä, pinjansiemenistä ja öljystä surautettu kastike. Voi ruokaonni sentään!
Tiskejä ulkokeittiön altaalla pestessä se viimeistään hiipi mieleen: siirtolapuutarhamökkirakkaus. Voi että kun olisi oma paikka, jota laittaa pikku hiljaa opetellen. Muistattekin ehkä, kun pari vuotta sitten kerroin, kuinka olemme miehen kanssa haaveilleet vuosien ajan omasta pienestä mökkiunelmasta keskellä kaupunkia.

Viime vuosina olemme enemmänkin haaveilleet karummista ja pienemmistä kesämajoista siinä ihan Herttoniemen siirtolapuutarhan vieressä Kivinokassa. Kesämaja on ollut mielessä ihan senkin takia, että niiden hinnat ovat useampaa kymppitonnia vähemmän kuin siirtolapuutarhamökkien, mutta myös siksi, että elämässä tuntuu juuri nyt olevan kaikenlaista puuhasteltavaa ilman ryytimaata ja mökkiremonttiakin. Nyt haave omasta siirtolapuutarhamökistä kuitenkin pyörähti esiin jostain sydämen takaa, jonne olin sen jammannut.
Olisihan se ihana, oma pieni mökki ja perunamaa urbaanissa ympäristössä. Matkaa kotoa olisi fyysisesti muutaman minuutin verran, mutta samassa ajassa ehtisi siirtyä toiseen todellisuuteen. Saisi nikkaroida ja pitää huolta, että kynnenalusien musta ei lähtisi pesussakaan. Voisi opetella uusia asioita yhdessä miehen kanssa ja antaa lapsille melukylämäisiä kesämuistoja.

Mutta juuri nyt tähän unelmaan ei olisi mitenkään varaa. Tässä on toteutettu isoja unelmia ihan kuluneen vuoden aikana: vaihdettu kaksio neliöön, remontoitu esimerkiksi keittiötä ja vietetty talvi Balilla. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos kaikki haaveensa saisi toteen samaan syssyyn. On tärkeää, että on jotain, mistä unelmoida. Monesti se on itse asiassa tärkeämpää kuin haaveen toteutuminen. Kyllä meistä vielä joskus pienen citymökin omistajia tulee, mutta siihen asti vain haaveillaan – ja käydään kylässä muiden kaupunkiparatiiseissa heti kun kutsu käy.

Esikoisen mekko ja kuopuksen housut saatu Aarrekidiltä, iso kiitos!

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe