Perhe-elämä

Ihan tavallisen arjen aika

Lapsilla alkoi tällä viikolla päiväkoti yli kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Esikoinen on odottanut tätä päivää noin kahdeksan kuukautta, mutta kuopus ei ollut asiasta ihan niin varma. Onneksi alkuviikko ja kuopuksen päiväkotiharjoittelu yhdessä isin kanssa on lupaillut hyvää. Näyttäisi siltä, että pitkästä tauosta ja isompien puolelle siirtymisestä huolimatta nuorimmaisemme päiväkotielo jatkuu yhtä hienosti kuin viime syksynä alkoikin.

Ihan täysillä arkemme ei ole vielä alkanut, vaan elelemme armollisessa välitilassa. Saamme koko sakki parin viikon pehmeän laskun, sillä koti-isänä ollut mies palaa töihin vasta syyskuun alussa. Ehdimme hakea arkeen toimivia uomia. Tässä on käsillä sekä paluu vanhanlaiseen arkeen että samalla ihan täysin uuden aikakauden alku.
Ehdimme viettää ensimmäistä kertaa pikkulapsiperheenä sellaista tavallista arkea viime syksynä, vajaan neljän kuukauden ajan. Molemmat lapset olivat päiväkodissa ja sain tehdä työni päivisin, nauttia perhearjesta iltaisin, viettää miehen vapaailtoina sohvatreffejä lasten mentyä yöpuulle sekä nukkua yöni. Kahden täyspäiväisesti työskentelevän ihmisen tulot tuntuivat yltäkylläisiltä, kun olimme tottuneet viiden vuoden ajan rakentamaan sekä työvuoroista että tuloista palikkatornia yhdessä miehen kanssa.

Rakastin sen syksyn ihanan tavallista arkea. Olin ihan hämmästynyt, että pikkulapsiperhearki siis tosiaan voi olla näin kivaa ja mukavasti soljuvaa. Viime vuoden lopulla mietimmekin, olemmeko ihan hulluja, kun päätimme laittaa paketin taas säpäleiksi. Juuri kun arki alkoi sujua mahtavasti, lähdimme sekoittamaan pakkaa. Mies jäi taas kotiin, lasten päivähoito keskeytettiin, minä pakkasin kotikonttorin matkalaukkuun ja lähdimme talveksi Balille.
Olihan se monilla tavoin hullua, mutta olen onnellinen, että teimme sen hulluuden yhdessä perheen kanssa. Meillä oli mahdollisuus toteuttaa unelmamme, ja onneksi emme miettineet liiaksi, vaan nappasimme siihen kiinni. Nyt pankkiholvissa näkyy pohja, mutta kokemuslipas pursuilee ja perheemme on entistä vahvempi tiimi.

Ja ehkä juuri kuluneen kahdeksan kuukauden ansiosta nyt on mahtavaa saada elää juuri tätä hetkeä elämästä, uudelleen starttailevaa ja ihan tavallista pikkulapsiperhearkea. Kuluneiden kuukausien aikana olen tehnyt työni pätkissä siellä täällä, sillä se onneksi on mahdollista niinkin. Välillä on kuitenkin tuntunut, että olen oikeastaan tehnyt töitä tai ainakin miettinyt töiden tekemistä koko päivän – jopa paratiisisaarella maailman toisella puolella. Duunit ovat liian usein valuneet iltoihin ja öihin.
Siksi kaipaankin nyt elämääni säännöllisempiä aikatauluja, työn ja sinivalon rajaamista pois illoista, kunnon yöunia ja hiljaisia työpäiviä kotityöhuoneellani. En vain saa kyllikseni siitä, miten mahtava fiilis on tulla päiväkodista aamuisin hiljaiseen kotiin ja laittaa kahvi tulille tietäen, että saan keskittyä tekemään töitäni ihan rauhassa ja täydellä teholla koko päiväksi.

Samalla kun edessä oleva arki on tuttua, on tämä myös uuden aikakauden alku. Kuopus täyttää syksyllä kolme, joten meidän sakkimme perhevapaat ovat nyt tässä. Ainakin valtion tukemat ja mahdollistamat sellaiset. Se on hurja ajatus. Mies on ollut koti-isinä pitkien kesien ajan viime vuosina. Tulevina kesinä sellaiseen ei enää ole mahdollisuuksia. Miten käy, kun siihen ihan tavalliseen arkeen ei tulekaan taukoja ja vaihteluita? Kun koulut alkavat, pystymmekö enää edes pitämään lomaa samaan aikaan koko perhe? Tuntuuko arki näin hyvältä vielä vuoden, kahden tai viiden päästä?
En osaa vielä sanoa. Mutta sen tiedän, että kaukana ovat ne fiilikset aika tasan kolmen vuoden takaa, kun rääyin silmät päästäni miehen vanhempainvapaan loppuessa ja esikoisen päiväkodin alkaessa tauon jälkeen. Nyt tiedän, että juuri tässä hetkessä ja arjessa on hyvä olla onnellinen.
Reseptit

Kakkugurun reseptisalaisuus: Mansikka-lime-valkosuklaamoussekakku

Oletteko valmiina nyrjäyttämään makunystyränne onnesta? Kävi nimittäin niin, että sain kunnian jakaa teidän kanssanne kakkuguruni reseptin mansikkaiseen täytekakkuun. Kakkuguruni ja ystäväni Outi on tehnyt aikaisemmin työkseen täytekakkuja, joten hän todellakin puhuu kakkua

Jos olette muinoin käyneet kahvittelemassa Helsingin Kalliossa sijainneessa Villipuutarha-kahvilassa ja ottaneet kahvinne kylkeen täytekakkupalasen, olette jo päässeet maistamaan kakkugurun aikaansaannoksia. Outi kun teki kaikki Villipuutarhan kakut.
Minä olen yrittänyt udella aikaisemminkin tietooni Outin kakkureseptejä. Kuopuksen yksivuotissynttäreillä tarjotusta valkosuklaa-puolukkakakusta puhutaan edelleen huokaillen, Outin tekosia oli sekin makuonni. Moni teistäkin on kysellyt sen kakun reseptiä. Ongelma on ollut siinä, että Outi ei käytä leipoessaan mittoja, vaan tuntumaa ja tekemisen taitoa, joka on suotu vain hänenlaisilleen keittiövelhoille. Reseptejä ei ole ollut.

Nyt Outi kuitenkin leipoessaan kaivoi esiin vaa’an ja kirjasi ylös reseptin kakkuun, jonka hän teki meidän ollessa muutama viikko sitten lasten kanssa vanhempieni luona Pohjanmaalla. Mansikoina hän käytti tietenkin isini ja äitini ilman torjunta-aineita viljeltyjä mansikoita, joita edelleen voi käydä itsepoimimassa suoraan tilalta ilta-aikaan. Äitini päivittää tarkempia mansikkasaatavuustietoja ja hintoja marjatilan FB-sivuille.
Outin ylöskirjaama resepti kannattaa lukaista huolella loppuun ennen kuin aloitat. Rakastan Outin tapaa keskustella ruoka-aineiden kanssa ja viedä reseptiä eteenpäin sen mukaan, millaista palautetta valmistuva ruoka tai leipomus antaa. Esimerkiksi kakkupohjassa hän käyttää tilavuusyksikköinä desien sijaan juomalaseja ja leipoi todistettavasti komeasti nousseen kakkupohjan ihan ilman leivinjauhetta.

Muutenkin reseptissä on sitä, mitä kaltaiseni nippelitietorakastaja ja niksimuija rakastaa. Siinä on avattu leipomisvaiheiden pieniä nyansseja ja vinkkejä, kuten se, että kermaa kannattaa pitää ennen vatkaamista vartin verran pakkasessa, jotta se vaahtoutuu paremmin. Tällaisia käytännön niksejä, esivanhemmilta perittyjä salaisuuksia ja aukikirjoitettuja kokkikouluoppeja reseptit kaipaavat!
Älkää säikähtäkö tätä alustusta. Resepti on simppeli. Vaikka Outi on keittiövelho ja kakkuguru, hänen ruokiensa salaisuus on puhtaat maut ja yksinkertaisuus. Tähänkin kakkuun tulee vain ihan muutamaa raaka-ainetta, joista rakentuu täytekakunkokoinen makutemppeli.

Noniin, tästä se lähtee; resepti, jonka tulette tallentamaan lemppariresepteihinne:

Mansikka-lime- valkosuklaamoussekakku

Kakkupohja:
  • 5 kananmunaa
  • sokeria
  • jauhoja 
Ota esiin kolme samanlaista juomalasia. Riko ensimmäiseen lasiin 5 kananmunaa. Kaada toiseen lasiin kananmunien tilavuuden verran sokeria ja kolmanteen lasiin sama määrä vehnäjauhoja. Itse en käytä leivinjauhetta, kakkupohja nousee ilmankin, mutta halutessasi voit sekoittaa jauhoihin 1 tl leivinjauhetta.

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita varovasti nostellen joukkoon jauhot, kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja nosta vuoka 175 asteisen uunin alatasolle. Paista 35–45 min, uunista riippuen. Älä avaa luukkua ensimmäisen 30 min aikana.

Pohja on kypsä, kun keskelle kakkua painettuun cocktail-tikkuun ei jää taikinaa. Anna kakkupohjan olla vuoassa 5-10 minuuttia, irrota irtoreunat ja nosta pohja ritilälle jäähtymään. Kakkupohja kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa, se helpottaa kerrosten leikkaamista.
Täyte:
  • 400 g valkosuklaata
  • 400 g kuohukermaa
  • 40 g sokeria
  • 200 g maitorahkaa
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 limen mehu ja raastettu kuori
  • 3-4 litraa mansikoita Valtarin marja- ja vihannestilalta

Paloittele valkosuklaa pieniksi paloiksi ja sulata vesihauteessa tai mikrossa 15 sekunnin välein sekoittaen. Jätä jäähtymään.

Vatkaa kuohukerma ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Kerma vaahtoutuu parhaiten mahdollisimman kylmänä, joten voit pitää purkkeja pakastimessa vartin verran ennen vatkaamista. Vastaavasti se juoksettuu helposti, jos keittiössä on kuuma tai kerma on liian lämmintä. Jos käytät yleiskonetta, jätä kulho kiinni koneeseen, äläkä irrota vispilää. Sitä tarvitaan vielä.

Yhdistä kulhossa maitorahka, tuorejuusto sekä limen mehu ja raastettu kuori.

Kun valkosuklaa on varmasti jäähtynyt, voidaan aineet yhdistää. Laita yleiskone päälle, valuta kermavaahdon joukkoon valkosuklaa ohuena norona. Anna yleiskoneen olla päällä ja lisää joukkoon maitorahka-tuorejuusto-lime -seos. Vatkaa huolellisesti.

Siivuta 2 litraa mansikoita.
Ota esiin aiemmin käyttämäsi irtopohjavuoka ja etsi askartelusakset. Kakusta tulee huomattavasti vuokaa korkeampi, joten joudut rakentamaan vuokaan korotetun reunan. Tarkoitukseen sopii erinomaisesti piirtoheitinkalvo, taipuisa pahvi tai muu vastaava hyödyke, joka on mahdollista taivuttaa myötäilemään kakkuvuoan reunoja. Ylimääräistä reunaa on hyvä olla 5–10 cm.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan, pane yksi pohjista vuoan pohjalle. Asettele pohjan päälle puolet siivuttamistasi mansikoista, levitä sen jälkeen mansikoiden päälle puolet valkosuklaamoussesta. Aseta päälle toinen pohjapala, levitä päälle mansikkasiivut ja loput valkosuklaamoussesta. Laita päälle vielä kakkupohjan viimeinen pala.

Tämän jälkeen voit tasoittaa rakentamastasi korotusreunuksesta kakun pinnan päälle nousevan osan ja asettaa kakkuvuoan päälle tasaisen lautasen. Nosta kakku lautasineen jääkaappiin, laita lautasen päälle muutama maitotölkki painoksi. Pidä kakku jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Vaihtoehtoisesti painoina voidaan käyttää vedellä täytettyjä minigrip-pusseja.

Kun kakku on saanut tekeytyä jääkaapissa, voit irrottaa kakun vuoasta ja siirtää sen isolle tarjoilulautaselle. Siisti reunoja kuumaan veteen kastetulla palettiveitsellä. Leikkaa 1(-2) litraa mansikoita neljään osaan ja sommittele kakun päälle houkutteleva mansikkavuori. Kiinnitä erityistä huomiota reunoihin, etteivät mansikkapalat pääse tipahtamaan.

Nauti kahvin kanssa.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe