Bali

Ekompi hotellivaihtoehto Padangbaissa Balilla

Postaus sisältää saatuja palveluita 

Padangbaissa ollessamme pidimme majapaikkaa reilun viikon ajan Bloo Lagoon Eco Villagessa. Reilusta paristakymmenestä erikokoisesta bungalowista koostuva resortti kertoo arvoikseen kestävän kehityksen sekä ekoturismin.

Ekommasta turismista puhuminen tuntuu tietenkin tekopyhältä, kun on perheineen matkustanut yli vuorokauden ajan lentokoneella tänne toiselle puolelle maailmaa ja kuluttanut siinä samalla kaiken sen hyvän, mitä esimerkiksi kasvisruokailulla ja autottomuudella saa aikaan. Pidän silti hyvänä, että vaikka matkaaminen lentäen ei – ainakaan vielä – ole mahdollista aurinkoenergialla tai biojätteillä, perillä voi pienillä ja vähän isommillakin valinnoilla vaikuttaa siihen, minkälaisen jäljen turistina kohdemaahan jättää. Ettei tarvitse olla joko-tai tässäkään asiassa.
Siksi olen valinnut täältä Balilta muutamia kestävän kehityksen ajatusta noudattavia majapaikkoja, joista kerron myös teille. Ensimmäinen niistä on Bloo Lagoon Eco Village, josta saimme perinteisen 2 yön pressiyöpymisen ilmaiseksi. Loput yöt sekä kaikki palvelut ja ruuat maksoimme.

Se, että rakastuimme päätä pahkaa Padangbaihin, on tietenkin eniten eläväisen pikkukylän sekä sen valkoisten hiekkarantojen ja turkoosina kimaltavan veden ansiota. Mutta kyllä majapaikallakin oli väliä. Huoneestamme avautui meren ylle sellainen maisema, että ensikertaa sen nähdessä piti ottaa jostain tukea, ettei pyörtyisi kauneusyliannostuksesta (ja siitä, miten korkealla majapaikkamme oli). Jopa pytyllä istuessaan sai tapittaa merimaisemaa.
Bloo Lagoon Eco Village on rakennettu kukkulan huipulle, ihan Padangbain kylän kylkeen. Huoneissa olevat seinät ovat olemassa lähinnä näköesteinä, sillä muuten bungalowimme sulautui osaksi luontoa. Trooppinen ilma virtasi katonrajasta ja avonaisista seinistä sisään. Suihkussa kävimme pienen puutarhapläntin keskellä taivasalla. Ensimmäistä kertaa viikkoihin emme heränneet kukkojen kiekaisuihin juuri ennen auringonnousua, vaan vasta auringon ensisäteiden löytäessä kutittelemaan varpaitamme.

Tämä paikka jää mieleen myös siksi, että täällä aloin ymmärtää, mistä joogassa on kyse. Hotellin huonehintaan kuuluu joka aamuinen hatha-jooga, joka pidetään Eco Villagen joogatasanteella. En ihan heti usko, että saan toiste joogata katsellen meren yllä keltaisenaan hehkuvaa aurinkoa. Mutta se on varma, että noista mieltä ja kehoa avartaneista joogahetkistä alkaa jotain, mikä toivoakseni tulee kestämään loppuelämäni.
Mitä se vastuullisuus Bloo Lagoon Eco Villagessa sitten tarkoittaa? Pieniä asioita, joita ei olisi ehkä edes tajunnut, jos niistä ei olisi tiennyt. Kaikki hotellin hehkulamput on vaihdettu kestävimpiin ledeihin. Uima-altaan vesi puhdistetaan ionisoimalla, mikä vähentää kemikaalien tarvetta. Omat kloorista punaiseksi räjähtävät silmäni eivät olleet moksiskaan altaalla sukeltelusta. Siivoojien käyttämät pesuaineet eivät kärynneet hajusteille, mutta muurahaiset saivat armotonta kyytiä suihkutettavin myrkyin.

Hotellin vesipumpuissa käytettään aurinkovoimaa, ja kuulemma aikomuksena on tulevaisuudessa rakentaa lisää aurinkopaneeleita. Sadevettä kerätään sadevesiviemäröinnillä muun muassa puutarhan kasteluun ja vessanpyttyjen huuhteluvedeksi. Bloo Lagoon Village ilmoittaa myös kompostoivansa biojätteet ja kierrättävänsä mahdollisuuksien mukaan.
Hotellin ravintola – joka todellakin tarjoaa huikealla näköalallaan herkkuja kaikille aisteille – kertoo käytettävänsä mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaisesti viljeltyjä kausituotteita, jotka ostetaan lähialueilta. He ovat ylpeitä myös resorttia ympäröivästä puutarhasta, mutta siellä ei kyllä ainakaan tällä hetkellä kasvanut juuri muuta kuin pari banaania ja passionhedelmiä. Tärkeä teko on myös se, että ravintolassa ei käytetä kertakäyttöastioita, mikä pätee myös pilleihin. Toisin kuin rantaravintoloissa, hotelilla smoothiet ja kookospähkinät tarjoiltiin ruokopillien kera.

Itseäni ilahdutti myös se, että ravintolassa ei käytetty lainkaan muovisia vesipulloja. Juotavaksi ja ruuanlaittoon tarkoitettu vesi suodatettiin, ja sitä samaista vettä oli saatavissa myös huoneissa isoissa kanistereissa. Me pystyimme täyttää rantapäiviä ja retkiä varten vesipullomme hotellihuoneen kanisterista. Se saattaa tuntua pieneltä asialta, mutta on turismimittakaavassa iso juttu. Juuri Padangbaissa näimme, mikä määrä muoviroskaa Balin luonnossa ja meressä lojuu.
Seuraavaksi on luvassa ekompi majoitusvaihtoehto ainakin sademetsän keskeltä vuoristosta sekä vihreämmän hotellin puutteessa vähemmän eko, mutta budjettimatkailevalle perheelle sopiva asumus surffareiden suosimalta Balin länsirannikolta. Reissuroopet ovat kertakaikkisen täpinöissään, toivottavasti myös te seikkailuissamme nojatuolimatkaillen mukana elävät!
Bali

Otteita kotikeittiöstämme troppiikissa

Tervetuloa kotikeittiöömme täällä Balilla! Varvassandaalit voitte jättää siihen rappusille, ruoka on ihan kohta valmista. Jos voitte auttaa kattamisessa ja täyttää vesikannun juomavesikanisterista. Serviettejä ei ole, ne lähtisivät kuitenkin tuulen mukana lentoon. Yksi keittiömme seinistä kun on avoin, ja suojaa saa tarvittaessa laskemalla bambuverho alas. Täällä Balilla avokeittiö-sana saa ihan uuden merkityksen.

Tänään ruuaksi on riisiä ja keltaista tempeh-currya. Siinä käyttämäni kookosmaito on tehty itse tuoreesta kookospähkinästä, mitä tuskin tarvitsee erikseen sanoa näin Balilla ollessa. Curryyn keltaisen värin antaa tuore kurkumajuuri, ja chiliä pilkoin vielä erikseen pikkuiseen kuppiin, jotta sitä voi lisätä ruokaansa niin halutessaan. Tuosta voi myös lisätä sormisuolaa jos siltä tuntuu – jopa suola on täällä Balilla ihan omanlaistaan; aromikasta, rapsakkaa ja unamista.
Nyt kun olemme Ubudin kuukauden jälkeen kiertäneet saarta muutaman viikon ajan ja istuneet valmiisiin pöytiin itse katettujen pöytien sijaan, on toisinaan ollut ikävä Ubudin villamme keittiötä. Aloin siellä muistaa, miten paljon tykkäsin ruuanlaitosta ennen kuin pikkulapsiajat toivat siihen kitkerän pakkosuorituksen sivumaun. Ruuat valmistuvat rennommin, kun saa kokata ulkoilmassa ollen samalla sisällä. Mies tosin hoiti ruuat suurimmilta osin, sillä minä istuin naputtamassa konetta ne ajat.

Balilainen kotikeittiömme Ubudissa oli fuusio meille ominaista suomalaista köökkiä sekä balilaista keittiötä. Teimme aika samantapaisia vegeruokia kuin Suomessakin, mutta nyt oli mahdollisuus käyttää enemmän tuoreita kasviksia, vihanneksia ja mausteita. Riisipeltojen keskellä eläessämme käytimme myös tavallista enemmän riisiä. Juustoa käytimme ruunalaitossa vähän, taisimme ostaa yhden fetapaketin kuukauden aikana. Toivoakseni Suomessakaan ole enää paluuta samanlaiseen lähes päivittäiseen juustonkäyttöön kuin aikaisemmin. Täysin en aio siitä luopua, en ainakaan nyt heti, mutta eettinen omatuntoni voi paremmin, mitä harvemmin juustoa syön.
Balin kokkailujen jälkeen olen alkanut tosissani miettiä riisikeitintä myös Suomen kotiin, sillä niin erilaista riisistä keittimellä tulee. Tosin olemme oppineet myös riisinkeitosta enemmän (liottaminen ja huuhtelu ovat siinä tärkeämmässä roolissa kuin olin tiennyt), joten kattilassa keittäminen saa riittää tästä eteenpäinkin. Sen sijaan kaasulieden ottaisin heti, jos vain kotikerrostalomme olisi kaasuverkossa. Miten paljon nopeampaa ja helpompaa ruuan laittaminen sillä oli! En ikinä onnistuisi saamaan ilman kaasuliettä vaikkapa tofu- ja tempehpaloihin niin täydellisen rapsakkaa kuorta.

Täällä kerroin tarkemmin, minkälaisista elementeistä balilainen ruoka ja ruokakulttuuri koostuu. Me kävimme ostamassa kotikeittiömme ruokatarpeet kotiin pääasiassa isosta marketista, mikä tuli melko kalliiksi. Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi aamuvarhaisella tai iltasella käynyt poimimassa parhaat päältä toreilta tai asioinut useammin fruit shopeissa. Lasten kanssa tahdottiin kuitenkin mennä tässä suhteessa vähällä säätämisellä. Useamman satasen halvemmaksi kuukauden ruokalaskumme silti Suomeen verrattuna tulivat.
Balilla lähiruoka- ja kausiajattelu on helppoa, sillä saatavilla on aina paljon tuoreita paikallisia vihanneksia ja hedelmiä, jotka ovat parhaimmillaan ja halvimmillaan juuri nyt. Suomessa kompastun siihen, että suurin osa vuodesta pitäisi jyrsiä juureksia. Kaikki kunnia porkkanalle, lantulle ja punajuurelle, mutta kroppani huutaa niiden kylkeen jotain tuoretta, jotain jossa kasvin maasta imevä vesi vielä maistuu. Kaudet ne on tietty tuontivihanneksissakin, mutta on vissi ero syödä juuri puusta poimittu papaija kuin rahtina maailman ääristä kuljetettu hedelmä.

Meillä oli tapana Ubudissa ostaa kaupasta vanhojen tuttujen ainesten lisäksi myös jokin uusi hedelmä. Näin ruokapöytämme vakiotuotteiksi tiensä löysivät muun muassa lohikäärmehedelmä ja käärmeennahkahedelmä. Kuulemma ainakin lohikäärmehedelmää löytyy välillä myös Suomesta tuontitavarana.
Balin kotikeittiöstä koko perheen suosikkeja olivat hyvin pitkälti samanlaiset ruuat kuin ravintolaruokasuosikkimmekin. Smoothieita pyöräyteltiin pitkin päivää (villamme halpisrenkulablenderi oli miljoonasti parempi kuin Kitchen Aidimme kotona Suomessa), maissitortillojen väliin käärityt vihreät maistuivat aina yhtä hyvälle ja erilaiset herkulliset riisi- ja nuudelihässäkät sai aina aikaiseksi, jos jääkaapissa vain oli joku vihannes sekä tarpeeksi valkosipulia, chiliä ja muita mausteita.

No niin, ruoka on valmista, istukaa alas! Ottakaa itse, ja varokaa, riisi on kuumaa. Jälkiruuaksi on banaania sekä pulahdus uima-altaaseen, johon on pöydästä viiden askeleen ja yhden hypähdyksen matka.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe