Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Lähiömutsi

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Iholla – joka hetkestä jää jälki

Iholla-sarjan kolmannen tuotantokauden traileri on vihdoin julkaistu! Vaikka olen nähnyt sen useita kertoja tuotannon loppuvaiheessa, miehet tekivät sen taas. Katsoin traileria iho kananlihalla, ja vähän piti parkuakin. 

Ovat he vain niin upeita ja rohkeita. Ja tulevat antamaan ajattelemisen aihetta niin miehille kuin naisille. Olen valtavan ylpeä, että olen saanut olla tekemässä tätä ohjelmaa – jestas, mikä kausi tulossa! Ensimmäinen päivä syyskuuta se alkaa, AVA-kanavalla.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vauva syntyy – jatkaako esikoinen päiväkodissa?

Kyllä, meillä esikoinen jatkaa taas pitkän kesäloman jälkeen päiväkodissa. Hoitoaika tulee vauvan syntymän jälkeen olemaan sama kuin tähänkin mennessä, 3 päivää viikossa. Tunteja kuluneen päiväkotivuoden aikana on kertynyt meidän vanhempien työvuoroista riippuen 5–8 tuntia päivässä. Sama tuntimäärä tulee luultavasti pysymään myös lapsen sisaruksen synnyttyä.

Miten me sitten päädyimme tähän ratkaisuun? Siksi, että se kohdallamme oli niin selvä. Plussia päivähoidossa jatkamiseen kertyi läjä, mutta selkeitä miinuksia ei lainkaan. Tässä meidän plussat satunnaisessa järjestyksessä:

Rutiinit. Pyrimme pitämään elon mahdollisimman normaalina vauvan tulosta huolimatta. Hah, melkoinen savotta. Mutta päiväkodin jatkuminen on yksi näistä normaaleista asioista. Lapsi on nyt kesäloman aikana kysellyt päiväkodin perään harva se päivä. Alkuun monta kertaa päivässä ja nyt taas kiihtyvään tahtiin.

Jos lapsi ei olisi ollut päiväkodissa aikaisemmin, tilanne olisi luultavasti päätöksen suhteen eri. Tai sitten ei, nämä ovat niin tapauskohtaisia ratkaisuja.
Lapsen kuunteleminen. Lapsi todella tykkää päiväkodissa käymisestä. Kun kuulen päiväkodista kauhutarinoita, en tiedä, mitä tai ketä kiittää meidän onnestamme. Hoitajia, päiväkodin kuraliukumäkeä, kavereita, lapsen luonnetta, lyhyttä päiväkotiviikkoa vai vain puhdasta sattumaa.

Oli miten oli, lapsi ei ole jäätävän päiväkodin aloituksen jälkeen ollut kertaakaan sitä mieltä, ettei tahtoisi päiväkotiin. Päinvastoin. En ehdi aamuisin kuin muistuttaa, että tänään on päiväkotipäivä, kun hän on jo hakemassa innoissaan kenkiä eteisestä. Täpinää pitää vähän välillä toppuutella, sillä ennen päiväkotiin lähtemistä olisi esimerkiksi hyvä vaihtaa yöpuku pois päältä. Lapsi haluaa käydä päiväkodissa, ja sen me hänelle ilomielin suomme.

Lapsen kaverisuhteiden ylläpitäminen. Kesäloman aikana lapsella on ollut päiväkodin kaverilaumaa ikävä. Vaikka ystävillämme on onneksi samanikäisiä lapsia, se ei tunnu riittävän. Niinpä lapsi ottaa kaverivajeessaan kontaktia ikäisiinsä vaikka reteästi kauppajonossa. Nyt leikitään, oli tilanne tai paikka mikä tahansa!

En uskoisi, jos en itse näkisi, mutta kaksivuotiaatkin muodostavat jo kaverisuhteita. Lapsemme on sosiaalinen tapaus, joka saa päiväkodistakin kiitosta siitä, että leikit sujuvat kaikkien kanssa. Onkin jännä huomata, että silti hänellä on selkeästi ne muutamat omat parhaat kaverit, joiden kanssa bondataan kaikista parhaiten.

Kesälomalla lapsi onkin kysellyt etenkin näiden tiettyjen kaverien perään. On kiva tietää, että hän näkee heidät taas syksyllä. Mistäs tietää, jos lapselle muodostuu jonkun tai joidenkin päiväkotikaverien kanssa koko elämän kestävä ystävyyssuhde.
Lapsen perustarpeiden tyydyttäminen. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi, emme ehkä olisi uskaltaneet lähteä kakkoskierrokselle. Tai ainakin olisimme hemmetisti enemmän peloissamme siitä, miten kaikki tulee järjestymään.

Esikoinen oli suuritarpeinen vauva, ja vauvavuosi oli kuluttava. Eikä ennenaikaisena syntyminen yhtään helpottanut asiaa. Välillä olin varma, että en vain jaksa, välillä että olen tulossa hulluksi. Repaleiset päivät saivat mieleen kapuamaan mustia ajatuksia. Lapsi oli rinnalla koko ajan, ja paniikkihuuto alkoi heti, jos ei saanut olla äidin tai isän iholla. Vatsakipuja ja itkua, jonka vasta jälkikäteen tajusin täyttävän koliikin merkit. En ehtinyt syödä kunnolla, en käydä suihkussa tai nukkua. Jos toinen vauvavuosi tulee olemaan edes vähääkään samanlainen, esikoinen jäisi siinä hötäkässä täysin heitteille.

On lohduttavaa tietää, että tuli vauvavuodesta minkälainen tahansa, päiväkoti auttaa kolmena päivänä viikossa. Ainakin silloin lapsi saa ruuaksi jotain muutakin kuin uunivoileipiä tai pinaattilättyjä ja pääsee ulos leikkimään, vaikka itse olisin talviaikaan pakotettu kökkimään sisällä vauva rinnoissa kiinni roikkuen. Ja jos yöt tulevat olemaan hulinaa, saa lapsi ainakin nukkua päiväunensa kunnolla.
Äidin jaksaminen. Vaikka vauvavuosi olisi edeltäjäänsä helpompi, vauva-ajassa on silti haasteensa. Mä en ole mikään superäiti, ja väsymys muuttaa minut suohirviöksi. Tulen olemaan miehen pitkien työvuorojen takia monet illat ja yöt yksin vastuussa lapsista. Samaten kuin suurimman osan viikonlopuista. Mahdollisuus nukkua päiväunet vauvan kanssa samaan aikaan muutaman kerran viikkoon saattaa olla se oljenkorsi, joka pitää minut järjissäni yövalvomisten keskellä.

Hoitajaverkoston puuttuminen. Meillä ei edelleenkään ole olemassa helposti nakitettavaa hoitajaverkostoa. Esimerkiksi isovanhemmilta emme hoitoapua saa. Ystäviä on kyllä, mutta heilläkin on tietenkin omat menonsa ja lapsensa. Kun joskus hoitoapua pyytää, pitää miettiä tarkasti, onko tämä nyt se juttu, johon haluamme hoitomahdollisuuden varmasti käyttää. Päiväkoti pystyy onneksemme paikkaamaan tätä vajetta. Se on tärkeä ja vahva palanen turvaverkkoamme.

Äidin työminän ja osaamisen ylläpitäminen sekä kehittäminen. Vaikka jään äitiysvapaalle, yritykseni jatkaa toimintaansa. Media-alalla täysi heittäytyminen mammailuun ei ole mahdollista, vaan osaamista täytyy pitää yllä äitiysvapaallakin. Muuten työmaailmaan palaaminen on hankalaa, jos ei mahdotontakin. En halua äitiyden aiheuttavan itselleni kuoppaa, josta en enää pääse ylös. Tahdon Kelan tarjoaman vapaan jälkeen taas itse tienata elantoni, enkä elää työttömyyskassan ja yhteiskunnan tuilla.
Media-ala on siitä kinkkinen ja samalla niin ihana, että itseään on pakko kehittää koko ajan. Täytyy löytää uusia väyliä työllistyä ja toteuttaa itseään niin, että siitä joku ehkä jossain vaiheessa jotain maksaakin. Viime äitiysvapaalla loin Lähiömutsin. Nyt mielessä on pari muuta suunnitelmaa, joista saisi voita leivänkäntyn päälle vasta niiden onnistuessa. Sellaisille projekteille ei valitettavasti ole ollut mahdollisuuksia antaa aikaansa tätä ennen.

Voitteko kuvitella, että vaikka pelkään pahinta, toivon myös hulluna, että tällä kertaa olisi aikaa tehdä muutakin kuin koomailla äitinä. Hah!

Varhaiskasvatuksen merkitys. Varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Päiväkoti ei ole vain säilöntäpaikka. Siellä opitaan. Vaikka koenkin olevani ihan ookoo mutsi, en yksin tai mieheni kanssa pysty antamaan lapselle sitä kaikkea ymmärrystä maailmasta, minkä hän tarvitsee ja ansaitsee. Otankin kiitollisena vastaan kaiken avun, jolla lapsesta kasvaa täyspäinen ja toisia kunnioittava aikuinen.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

28. raskausviikko

Viikot kuluvat niin etten mukana meinaa pysyä. Yritän välillä tunkea ruhoani ahtaista väleistä, kun en vain muista, että edessäni oleva uloke alkaa olla jo melkoisen mehevä pallo. Kolmas eli viimeinen raskauskolmannes on alkanut huomaamatta. Vaikka välillä on tuntunut, että vauva tulee ulos minä hetkenä hyvänsä, nyt loppusuora alkaa virallisestikin häämöttää horisontissa.

Äitiysvapaan alku on sekin jo ihan nurkan takana, vajaan kuukauden päässä. Käsittämätön ajatus. Käyn viimeisellä haastattelukeikalla ennen vapaille jäämistä. Enää on vain kirjoittamista ja kuvausjärjestelyjä hoidettavana. Jos jossain vaiheessa nyyhkin töiden perään ja tunsin surua juttupaikoista luopumisesta, nyt ei enää haittaa. Kesähelteet ovat tehneet tehtävänsä, ja voisin heittäytyä täyteen lomamoodiin vaikka heti.

Raskausvaivoista lempparini, pesänrakennusvietti, on iskenyt päälle. Vietti saa tyytyä vielä jylläämään vain ajatuksissani, sillä teoille on aikaa vasta tovin kuluttua. Uusia pyyhkeitä ja tyynyliinoja sentään oli pakko saada, kun vierailemme Pohjanmaan reissullamme Vesan kyläkaupassa.

Kasvava kohtu lyttää keuhkojani kasaan, ja se tuntuu. Välillä tekisi mieleni läähättää kuin koira. Ajatus hikiliikunnasta tuntuu niin kaukaiselta, että laitan salikortin tällä viikolla jäähylle. Kuukauden ajan sitä tulikin turhaan maksettua, kun haaveissa vielä siinteli paluu salille ennen maratonharjoittelun loppurutistusta. Hyötyliikuntaa kertyy kuitenkin mukavasti. Pitkiä kävelyretkiä, uimista, pyöräilyä ja reisilihastreeniä mansikkamaalla kyykkien.

Olo on sekä kropassa että päässä hyvä. Parempi kuin aikoihin. Miten kiitollinen olenkaan, että saan kokea raskaudeniloa vielä tässä vaiheessa paksuuntumista. Etenkin kun kuukausi sitten olin vuoroin kauhuissani ennenaikaisesta synnytyksestä ja vuoroin voin muuten vain huonosti. Aurinko lämmittää venyvää vatsanahkaa, ja pulahtaessani uimaan, vauva tuntuu harjoittelevan vesikuperkeikkoja omassa minialtaassaan.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...