Neliö

Remppamuijan päänsärky: täydellinen harmaa maali

Miten vaikeaa voi olla harmaan maalin valitseminen? Ylitsepääsemättömän vaikeaa, jos minulta kysytään. Niin vaikeaa, että mieluummin ollaan katseltu keittiön seinällä viikkojen ajan maalisävyliuskoja kuin harmaata maalia, jota ei vain osata päättää. Että remppamuijan kootut ongelmat -sarjasta päivää jälleen!

Kotimme remontti on siis edennyt vihdoin siihen kuuluisaan pientä pintaremonttia -vaiheeseen. Jos ei nyt oteta huomioon sysipaskaa vessaa, pohjaltaan toimimatonta kylppäriä, väärin asennettua ovea, puuttuvia verhotankoja ja ovetonta vaatehuonetta – noin esimerkiksi. Mutta nurkkia suoraksi vetäen voisimme sanoa olevamme nyt siinä pisteessä, että suurimmat duunit on tehty, ja jäljellä on enää silottelua ja yksityiskohtien hiomista.
Seuraavaksi vuorossa on seinäpintojen käsittely, mikä vaikuttaa hurjasti koko kodin yleisilmeeseen. Tällä hetkellä meillä on seinillä sudittuna maalarinvalkoiset pohjat, ja jokainen kotimieltymyksiämme tunteva varmasti aavistaa, että väriä kaivataan. Pitäisi siis valita maaleja ja tapettia.

Voisi kuvitella, että kaikista helpoin valinta olisi harmaa maali, jota on tulossa sekä keittiön että eteisen seiniin ja luultavasti vaatehuoneen puolelle asti. Muihin huoneisiin kun on luvassa mehevämpää väri-ilottelua. Mutta harmaa on siitä ovela väri, että siitä on olemassa noin 12 miljoona eri sävyä. Ja kun on viettänyt pari iltaa maalikaupassa tuijotellen eri värisiä harmaita, seinien sijaan harmaata sävyä alkaa ilmaantua vain hiuksiin.
Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että olemme saaneet valittua yhdeksän erilaista harmaata. Ne on läntätty väriliuskoina keittiömme seinään. Niitä on tuijoteltu ensin vajaa kuukausi tuossa talvella ja nyt Balin mittaisen tauon jälkeen pari viikkoa keväällä. Aina kun alan olla varma sävystä, tuleekin aamuaurinko, lumituisku tai kynttilänvalo, jossa hyvältä näyttänyt sävy luiskahtaa rumaksi ja se uitetulta hiireltä näyttänyt sävy alkaakin loistaa kauneudellaan.

Jos harmaasta on miljoonittain sävyjä, on sen yhden sävyn sisälläkin vielä ainakin tusina erilaista sävyvariaatiota riippuen vuodenajasta, auringosta, kellonajasta ja ulkona olevan ruskan, talven, pilviverhon ja roska-auton tuomista sävyvivahteista.
Päivien tuijottelun jälkeen voittaja alkaa kuitenkin hiljalleen nousta esiin. Kaupassa hyvältä näyttäneet harmaat ovatkin yhtäkkiä tunkkaisen beigejä. Tuosta keittiön seinällä olevasta sakista oikea alakulma on se, josta silmä tuntuu pitävän eniten kaikissa olosuhteissa. Se näytti kaupassa ihan liian siniseltä, mutta petroolin sävyisen keittiökaappien, koivupuisen tason sekä vetimien ja kuultolakatun parketin kanssa se näyttää raikkaalta ja noh, harmaalta. Harso-nimellä kulkeva maalisävy sopii hyvin myös eteisen sinisävyisiin marokkolaislaattoihin.

Mutta sitten kuitenkin. Onkohan se sittenkin liian hailakka sävy? Olisiko maalin hyvä olla pari astetta tummempi, jotta lapsiperheen eteisessä kumppareista lentelevät kurat eivät ihan heti näy pirtin toiselle puolelle asti? Ja onko tuo ykköspaikan vakiinnuttanut harmaa sittekin liian kylmä? Vai onko harmaa ylipäätään ihan tylsä ja tukkoinen sävy?

Pitäisi vissiin suosiolla aloittaa valinnat niistä räiskyväsävyisistä tapeteista.
Helsinki

Vähäluminen Herttoniemen pihakirppis

Ei satanut yhtään niin paljon lunta kuin olisi voinut sataa. Eilen Herttoniemen pihakirppiksen aikaan siis. Huhtikuun lopulle ajoittuva pihakirppisiloittelu on esitellyt joka vuosi pohjoismaisen kevään monipuolisuutta. On ollut kaatosadetta, kesän ekoja rusketusraitoja ja nyt näemmä sitten lumipyryä.

Katselimme aamulla ikkunasta valkoiseen huntuun peittyvää maisemaa ja keittelimme termareihin valmiiksi kahvia sekä teetä. Havuja tai lunta perkele, pihakirppispäivä on yksi kevään yksi kivoimmista päivistä. Olimme jo sitä paitsi pari vuotta sitten rännien oksentaessa vettä konseptoineet onnistuneesti kellarikirpputorin.
Piknikvilteillä köllöttelyt jäivät siis odottamaan luonteeltaan hieman erilaista kevätpäivää, ja perustimme kahvila-kirpputoriputiikkimme sateensuojaan autotalliin. Esikoisen kahvila Anna pääsi kirpparipäivänä ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun aikaisemmin samainen kahvila on toiminut lastenhuoneen nurkasta käsin, ja kahvit on juotu mielikuvituksella ryyditettynä pienistä puumukeista.

Naapurien laatikkopyörä ja laatikon päälle aseteltu kansi toimi kätevänä liikkuvana kaffilana. Kun välillä melkein paistoi aurinko, pyörä rullattiin ulos ja sitten pisaroiden rytmissä takaisin sisään. Nostimme autotalliin muutaman tuolin istumapaikoiksi kahvilan asiakkaille, ja pöytien virkaa toimittavien ulkolelukorien päälle laitettiin kynttilälyhdyt tuomaan tunnelmaa.
Naapurin rouva toi myyntiin myös söpöjä hyötykasvi- ja kukkasiemenpusseja, joiden kuvat hän on maalannut. Kirppiskansa sai halutessaan myös ajella pihassa paskarinkiä meidän Babboe-laatikkopyörällä, jos mieli testata, miltä tuntuu, kun alla hurisee sähköllä ja ihmisvoimalla kulkeva perhefarmari.

Kahvisalongin viereen mahtui vielä kirppisputiikin rekki sekä vanhan oven päälle asetellut kirppisaarteet. Sillä osastolla ei tänä vuonna käynyt menneiden vuosien kaltainen kuhina, mutta kahvilan puolella miehen leipomat porkkanakakkumuffinssit olivat hitti. Mutta senhän nyt tiesi jo valmiiksi. Ei me heppoisin perustein olla Valtarin perheessä leivottu jokaisiin juhliin porkkanakakkua tällä ohjeella 80-luvulta lähtien.
Vaikka villapaidoista huolimatta nenänpäät olivat punaisena ja näpit kohmeessa, ei voi kun taas huokaisten todeta, että kyllä on sitten ihana tämä meidän Herttoniemi. Illalla kokoonnuttiin vielä naapuriperheen kanssa pyöreän ruokapöytämme ääreen nostelemaan maljoja vähälumiselle keväälle. Yhtä lähiöelämisen juhlaa, aamusta iltaan.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe