Tietoa mainostajalle ›

Lähiömutsi

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Haave vuodesta ulkomailla perheen kanssa

Minulla ja miehellä oli joskus nuoruudessamme yhteinen haavevihko. Siis hyvänen aika, joskus 15 vuotta sitten. Tiimarista ostetun vihon kannessa oli mustavalkoinen kuva toisiaan halailevasta pariskunnasta ja sisäsivut oli rytmitetty ruuduin.

Pötköttelimme miehen kanssa vierekkäin yhteisen kotimme olohuoneessa, johon olimme kasanneet läjän eriparisia tyynyjä lököilyä varten. Miehellä oli ylikasvaneet kiharille taittuvat hiukset ja minulla 70-luvun kukkaverhosta itse ompelemani pitkä hame. Kuuntelimme cd-levyjä ja haaveilimme, kuten tuollainen alle parikymppinen pariskunta vain voi. Haaveet kirjasimme ylös haavevihon sivuille, mistä lie idean olimme saaneet. Siellä oli molempien omia haaveita, mutta enemmän yhteisiä suunnitelmia. Jotkut niistä olivat seuraavalle vuodelle, jotkut hamaan tulevaisuuteen sijoittuvia.
Viimeksi muistan nähneeni kulmistaan rispaantuneen vihon Turun kodissamme. Sen jälkeen se on hävinnyt, mikä on harmi. Olisi kiva kurkata, mitkä haaveet ovat toteutuneet. Olen sitä taivaanrannanmaalarityyppiä, että uskon monien haaveiden toteutuvan, kun ne ovat haaveiden sijaan suunnitelmina ja päämäärinä mielessä – tai vallan kirjallisena paperina, kuten meillä. Silloin parikymppisenä sitä ei epäillyt hetken vertaa, kun koko maailma oli avoinna ja tulevaisuus vaihtoehtoja täynnä.

Nykyään välillä löydän itseni miettimästä muutaman sekunnin, että voinko minä nyt tällaisista haaveilla, keski-ikää lähestyvä mutsi-ihminen. Totta hitossa voin! Ihminen ei ole koskaan haaveisiin liian vanha. Vähiten nyt tällainen päälle kolmekymppinen! Itse asiassa nythän maailma on vielä enemmän avoinna ja tulevaisuus vaihtoehtoja täynnä, kun opinnot ovat takana, ammattiosaamista kartutettu hyvän aikaa ja parhaista parhain perhe tässä.
Kumpikaan meistä miehen kanssa ei enää ihan tarkalleen muista, mitä kaikkia haaveita vihon sivuille kirjoitimme. Muistelisin siellä olleen ainakin jotain purjehtimaan oppimisesta ja vaihto-opiskelusta. Yksi haave on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleen.

Jo silloin 15 vuotta sitten mietimme yhdessä, että tahtoisimme asua ulkomailla perheenä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Haavetta kirjatessamme meillä ei ollut ajatustakaan perheestä, päinvastoin, mutta silti mietimme, että sitten joskus tahtoisimme antaa lapsille ymmärrystä maailmaan ulkomailta. Minä muistaakseni mietin jotain kielten oppimistakin lapsille. Ylipäätään ajatuksissa oli koko perheen yhteinen seikkailu, joka kartuttaisi jokaisen henkistä pääomaa, mutta myös vahvistaisi perhettä entisestään.
Sitä haavetta kohden me ollaan pikkuhiljaa kuljettu viime vuosien aikana. Suunnitelman pohja oli selvä. Miehellä kertyisivät vaadittavat työvuodet vuorotteluvapaata varten täydellisesti juuri silloin, kun esikoinen olisi vuotta vajaa eskarilainen ja kuopus kolmivuotias. Minun reissussa tekemillä töillä ja miehen vuorottelukorvauksella elelisimme mainiosti.

Suunnitelmissamme myisimme kodin pois, laittaisimme kodin irtaimiston varastoon ja lähtisimme maailmalle syksystä kevääseen. Tai keväästä syksyyn, sillä vuoden ajan kotimme olisi toisella puolella maailmaa ja toisenlaisessa vuodenaikakierrossa, Uudessa-Seelannissa. Se on maa, jota tuskin tulisimme ilman pidempää matkaa koskaan kokeneeksi. Tekevälle perheelle riittäisi ihmeteltävää sekä tehtävää, ja luonnon kauneus saisi hengästymään. Palatessamme Helsinkiin muuttaisimme vuokralle siksi aikaa, että löytäisimme kodin, jossa olisi omat huoneet esikoululaiselle ja nelivuotiaalle.
Sitten vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin. Pisin käytettävissä oleva vuorotteluvapaa-aika lyheni, ja lapsemme ovat jo koululaisia, kun miehen vaadittavat työvuodet täyttyvät uusien ehtojen mukaan. Tietenkin olisi mahdollista lähteä silloin reissuun, mutta paljon enemmän säätämistä siinä olisi. Olisi lasten koulut ja yhä tärkeämmäksi käyvät kaverisuhteet. Ehkä pidempää reissua sitten joskus vuosien päästä voisi miettiä sitäkin, mutta nykyiseltä haaveeltamme kiskaistiin alta matto ja pala parkettiakin.

Haaveiden romutuksesta toivuttuamme aloimme hahmottaa uutta tilannetta. Jos tahtoisimme reissuun, ensimmäinen ongelma olisi saada vakituisessa työsuhteessa olevalle miehelle vapaata tuosta noin vain. Toisekseen oli selvää, että budjetti menisi uusiksi. Vuorottelukorvauksen kaltaisista rahoista ei voisi haaveilla, sillä mies ei voi tehdä omia töitään etänä ja lapset eivät olisi päiväkodissa.
Arvannettekin ehkä jo, mitä me keksimme? Kyllä, hoitovapaa. Jos mies olisi hoitovapaalla, töistä olisi pakko saada vapaata. Rahaakin saisi kotihoidontuen verran, mikä ei ole lähellekään vuorottelukorvausta, mutta ihan ilman työntekoa saatua rahaa kuitenkin. Mies on ollut nyt kotona pian puolivuotta lasten kanssa tuolla samalla tuella, ja jos pärjäämme Helsingissä, pärjäisimme jossain halvemmassa maassa erinomaisesti.

Aloimme piirrellä suunnitelmaa uusiksi ja nopeutetulla aikataululla. Aikaa matkaan olisi ensi vuoden lokakuuhun asti, kun kuopus täyttää kolme vuotta. Budjetin pienentyessä jouduimme hyvästellä Uuden-Seelannin, sillä pelkät lennot sinne maksavat pienen omaisuuden verran ja lisäksi elinkustannukset siellä ovat korkeammalla kuin budjettimme toivoisi. Matkan pituus syksystä kevääseen lyheni sekin osittain budjetin, mutta myös miehen töiden takia. Hän tahtoo palata syksyllä töihin toviksi, että tatsi pysyy yllä ja hän voi tienata rahaa matkaamme varten. Ja koska hän yksinkertaisesti kaipailee työkuvioita ja työkavereitaan.
Kotimme laitoimme myyntiin osittain siksi, että moni asia sen suhteen vaan lutviutui juuri nyt, mutta myyntiaikeissa ajattelimme tulevaa reissuakin. Tajusin asiaa mietittyäni, että kulttuurishokki on yleensä pahin palatessa kotiin, ja kotiinpaluu ilman odottamassa olevaa omaa kotia olisi vielä kamalampi shokki, etenkin lapsille. Nyt ehdimme kotiutua uuteen kotiimme ennen matkaa ja kodin laittamista vuokralle.

Aikomuksenamme on lähteä matkaan tämän vuoden loppupuolella tai heti alkuvuodesta ja palailla kesän mukana. Ehkä jäämme vielä puoliväliin maailmaa kesäksi, vaikka Tallinaan tai sinne Reykjavikiin. Mikään ei oikein ole vielä varmaa, kun kaikki tuli nopeammalla aikataululla kuin ajattelimme. Tajusin, että jotain pitäisi ehkä jo tehdä, kun vain hieman ennen meitä maailmalle lähtevät puutalolaiset ovat jo saaneet kotinsakin vuokra-asiat sovittua. Meillä ei ole vielä edes kotia, jota vuokrata, eikä lopullista päätöstä siitä, mihin lähdemme. Jos ja KUN lähdemme. Mutta ehtiihän tässä, köh.
Siksi kysynkin teiltä. Mihin meidän kannattaisi lähteä perhekuukausiemme ajaksi? Jos olette perheidemme kanssa tehneet jotain vastaavaa, minne matkanne vei? Me soisimme, että siellä olisi edullista asua ja elää. Ehdottomasti siellä on oltava lämmin, koska jos voimme skipata toppavaatekauden, sen todellakin teemme. Haluan testata, olisiko elämä mieleisempää ilman kaikki voimani vievää talvea.

Tarkoituksena on koko perheenä kokea, kun elämä ulkomailla muuttuu arjeksi. Mies haaveili alkuun bungalowista jossain keskellä ei mitään, kunnes tuli järkiinsä. Me kahdestaan ehkä nauttisimme siitä parin viikon ajan, kunnes alkaisimme kaivata jotain äksöniä. Lasten kanssa pari päivää bungalowielämää olisi maksimi. Tahdomme kaupungin läheisyyttä ja muita lapsia leikkikavereiksi. Koska minä aion tehdä reissussa töitä, fasiliteetit on oltava sitä mukaa. Eli lämpöä, muita ihmisiä ja netti on oltava, muuten olemme avoinna ehdotuksille.

Jestas, mikä jännitys! Nyt meidän kahden haaveesta koko perheen unelmaksi kasvanut suunnitelma on kerrottu isommalle porukalle. Sen on pakko toteutua!

Kuvat reilun kolmen vuoden takaa, kun vietimme kolmen hengen perheenä kuukauden Thaimaassa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

3 x perheellisen reissunaisen monikäyttöinen kosmetiikkatuote

Postaus sisältää saatuja tuotteita ja *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Kesässä on kaksi asiaa, jotka tekevät minut aina yhtä onnelliseksi: matkustelu ja ihon hyvinvointi. Välillä olen varma, että niillä on tekemistä toistensa kanssa. Reissupirkkoilu parantaa hyvinvointiani ja sitä myötä ihoni voi hyvin – mielestäni se olisi ihan loogista. Luulen kuitenkin, että ihoni on onnellinen kesäisin myös siksi, että sen on helpompi olla lämmössä kuin pakkasessa ja viimassa. Ehkä stressittömämpi tahti elämässäkin vaikuttaa. Sama ihotaika kun käy myös talvisilla ulkomaanreissuilla.

Auringossa ihoni alkaa muutamassa päivässä vaatia vähemmän kosteutusta ja näpyt tasaantuvat. Vaikka aurinkoa pidetään aina ihon vihollisena – syystäkin tietty – itselleni aurinko on aina ollut tehokkaampi ihon hellijä kuin mikään purnukka tai hoito. Lapsuudessani kärsin kutisevasta ihottumasta, joka hävisi kesäisin ja hellitti talvisilla aurinkomatkoilla ensimmäisien lomapäivien aikana. Nytkin kuljen heinäkuun lämmössä meikittömänä kukkaishippinä iho hehkuen, vaikka viime talvena kasvoni räjähtivät niin hirveään kuntoon, että se vaikutti jo välillä siihen, miten kannon itseni.
Olen tässä kesän reissujen aikana huomannut ihoni hehkun lisäksi sen, että mukanamme kulkee aina kolme kosmetiikkatuotetta. Ne pakataan mukaan matkalaukkuun kaupunkilomalle, mutta myös rinkkaan suunnatessamme metsään. Ovat siis monikäyttöisiä, mutta myös kaiken lisäksi mainioita tuotteita juurikin perheelliselle reissaajalle.

Ensimmäinen on Mádaran misellivesi*, jota on nyt menossa toinen pullollinen tälle kesälle. Misellivesi on all-in-one -tuote, eli samassa putelissa on meikinpuhdistusaine, kasvovesi ja kosteutus. Mitkään kolmen sentin pakkelit sillä ei varmasti lähde ja minä tarvitsen kosteutuksen vielä erikseen, mutta se on omiaan vaikkapa mökkireissulla, kun tahtoo puhdistaa kasvot päivän pölyistä ja juoksevaa vettä ei välttämättä ole edes saatavilla. Mádaran misellivesi on kulkenut mukanani myös ulkomailla, Kööpenhaminassa ja Lontoossa, sillä 100 millilitran pullon saa ottaa mukaan käsimatkatavaroihin.
Toisen reissujemme vakituotteen takana on Noora ja Mádara. Nooran ja latvialaisen luonnonkosmetiikakfirman yhteistyössä suunnittelema nokkosvoide* on vain yksinkertaisesti paras monikäyttöinen voide, jota olen testannut. Pieni tuubi kulkee mukana missä vain, ja siitä sivellään kosteutta niin karheisiin käsiini, miehen huuliin kuin lasten merituulessa kuivuviin poskiin. Sheavoide tekee tuntumasta juuri sopivan notkean, kosteuttavan ja pehmeän. Täällä kirjoitin nokkossarjasta enemmän.

Kolmas tuote on sellainen monikäyttötuote, että paremmaksi on hankala laittaa. Dr. Bronner’s Magic 18-in-1 -nestesaippua lupaa nimensä mukaisesti hoitaa muina puteleina 18 erilaista tehtävää. En ole vielä ihan niin moneen testannut, mutta tällä me pesemme koko perheen hiukset ja vartalot reissussa. Lasten hiuksille se on ihan loistava, mutta itselleni jää jostain syystä vähän tahmea meritukkafiilis pesun jälkeen. Tällä on pesty myös silmälasieni likaiset linssit, pikkupyykit hotellin lavuaarissa ja astiat metsäreissuilla. Kuulemma samalla saippualla voisi pestä jopa hampaat, mutta en ole vielä uskaltanut testata!
Sarjan tuotteet on valmistettu luomusti sekä reilusti ja ne ovat täysin biohajoavia. Suomessa niitä myydään muun muassa täällä, ja huomasin nyt, että näemmä samaista saippuaa on saatavana myös palasaippuana – mikä tietty on vielä nestemäistä kätevämpi reissussa.

Mitkä ovat teidän vakkaripurnukat matkustaessa niin lähellä kuin kaukana?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...