Hahahehe

Menkat Hampurissa

Mitä tekee Hampurissa asuva paikallinen nainen, kun hänellä alkaa kuukautiset sunnuntaina, eikä kotona ole tamponeja, siteitä sen kummemmin kuin kuukuppiakaan?

En todellakaan tiedä. Mutta sen tiedän, että suomalaisnainen voi käyttää perheineen sen asian selvittämiseen 11 tuntia.

Kävi nimittäin niin, että eräänä viikonloppuna suomalaisnainen perheineen matkusti Hampuriin juhliakseen ystäviensä rakkautta ja häitä. Juhlien jälkeisenä yönä hän herää neljän aikoihin kummalliseen tunteeseen vatsassa. Ei, suomalaisnainen ei ollut juhlinut niin ankarasti, että vatsa siitä ilmoittelisi, sillä hän oli tullut perheensä kanssa samoihin aikoihin nukkumaan hotellille iltakymmenen aikoihin.

Vessaan hiipiessään suomalaisnaisella on jo ikävä aavistus siitä, mitä tuleman pitääpi. Vatsajomotus on tuttua, mutta suomalaisnaisen aikataulut koossa pitävä puhelin ei ollut ilmoittanut sellaisen mahdollisuudesta mitään. Pytyllä pikkuhousut nilkoissa istuessaan suomalaisnainen päästelee litanian suomalaisia kirosanoja, vaikka yrittää hiljentää kovimmat ärräpäät taatakseen perheensä unen. Menkat perkele!

Suomalaisnainen etsii hotellin vessasta turhaan pidesuihkua, joten kömpii suosiolla suihkuun. Suihkun lämpötilaa säätelevien naviskojen merkinnät ovat niin kuluneet, että suomalaisnainen käyttää muutaman minuutin äheltäessään hanaa ees ja taas. Olkoon hana missä asennossa tahansa, suihkusta ei tule lämmintä vettä. Mutta suomalaisnainen ui vaikka jääkarhujen kanssa, joten kyllähän se nyt kuukautisveret ronskisti huuhtoo jääkylmällä vedelläkin.

Suihkun jälkeen suomalaisnainen kompuroi pilkkopimeässä hakemaan matkalaukusta uudet pikkuhousut. Sen jälkeen hän tarkistaa, että on tosiaankin sitten juuri tässä kuussa unohtanut merkata puhelimensa kalenteriin varoituksen lähestyvästä verenvuodosta. No perkele, että menikin sopivasti! Käsilaukun armoton penkomien ei tuota tulosta. Mihinkään pikkutaskuun ei ole unohtunut edes nenäliinaa saati tamponia.

Onneksi suomalaisnainen on aikamoinen niksipirkko, joten kätevänä emäntänä hän myttää pikkareihin kasan paperia, asettelee sängylle pyyhkeen ja painaa pään takaisin tyynyyn.

Aamu valkenee Hampurissa aurinkoisena ja syksyisen kirpakkana. Melkoisen kirpakkana on myös suomalaisnainen. Hän vaihtaa vessapaperitollon pikkareihin ja kävelee hotellin aamupalalle sen näköisenä, että housuissa on paperitollon verran jotain ylimääräistä.

Aamupalan jälkeen suomalaisnainen perheineen reippailee tovin kiertäen lähikortteleita ja todetakseen, että mikään paikka ei ole vielä auki. Muu perhe jää läheiseen puistoon, kun suomalaisnainen kömpii uusi paperitollo pikkuhousuissaan hotellin sänkyyn makoilemaan ja miettii, että tältäkö tuntui naisista ennen kuukuppeja, siivekkeellisiä siteitä ja superhypertamponeita.

Kello 12 jälkeen reippaillaan taas. Paperitollo alkaa olla liian heppoinen ratkaisu kuukautisten ensimmäiseen veriputouspäivään, mutta ei auta. Suomalaisnainen toteaa kauppojen olevan yhä kiinni. Sen jälkeen hän juoksee perheensä kanssa kaupunginosan auki olevista kioskeista läpi noin 25 todetakseen, että missään ei myydä siteitä tai tamponeja. Viinaa, tupakkaa ja seksilehtiä kyllä, joten luultavasti hampurilaisnainen hoitaa kuukautisensa niiden turvin. Suomalaisnaistakin alkaa pian houkuttaa se ajatus, sillä paperitollo on totaalisen epäonnistunut tehtävässään ja suomalaisnaista rehellisesti vituttaa. Mukana kulkevia lapsia taas marisuttaa, ihan aiheesta.

Tämän piti olla ihanan leppoisa perhesunnuntai Hampurissa, mutta koko homma on nyt ihan verillä.

Suomalaisnainen päättää, että nyt otetaan metro keskustaan. Hampurissa asuu yli 2 miljoonaa ihmistä, joten hemmetti sentään, siellä on pakko olla joku kauppa avoinna. Metrossa suomalaisnainen seisoo varmuudeksi takapuoli kohti seinää, vaikka hänellä onneksi onkin tummat housut jaloissaan.

Keskustassa toistuu sama kuin aikaisemmassakin kaupunginosassa. Mikään kauppa tai apteekki ei ole auki, ja kioskit ovat erikoistuneet viinaan, röökiin ja seksiin. Yhdessä kioskissa myydään jopa nakkeja, kirjekuoria ja pomppupalloja, mutta ei tamponeja. Kukaan paikallisista ei myöskään ymmärrä suomalaisnaisen kyselyitä siteistä, vaan he vastaavat takaisin saksaksi olkiaan kohautellen. Suomalaisnainen alkaa olla niin epätoivoinen ja veressä, että ei edes tajua kaivaa netistä sanakirjaa esille.

Jos tässä kaupungissa asuu noin miljoona naista, aika monella niistäkin on tällä hetkellä menkat! Jos Saksassa joka toisessa baarissa röökataan tupakoinnin kieltävästä laista huolimatta, on se nyt kumma, että silti jokainen kauppa on kristillisesti kiinni! Suomalaisnainen puhisee perheelleen, ja matka jatkuu.

Suomalaisnainen maksaa sisään kahvilan vessaan todetakseen, että siellä ei ole vessapaperia. Suomalaisnaista kiukuttaa niin että itkettää. Hän päättää, että nyt on päästävä hotellille ja kietouduttava vaikka jättimäiseen kylpypyyhkeeseen, jos ei muuta. Muu perhe seuraa verta ja kiukkukyyneliä valuvaa suomalaisnaista hotellille.

Hotellilla nainen linnoittautuu pyyhkeiden sekä vessapaperin kanssa huoneeseen ja suomalaisnaisen mies käy kysymässä respan työntekijältä havaintoja aukiolevasta kaupasta. Respan työntekijä puhuu reissuseurueen ihmeeksi englantia, ja matkaajat saavat tietää, että päärautatieaseman Lidl on ainut kauppa koko Hampurissa, joka on auki sunnuntaisin.

Tamponiritari lähtee sinne suomalaisnaisen jäädessä hotellihuoneen vangiksi. Kello 15 tamponiritari saapuu takaisin, mukanaan paketti siteitä ja tamponeja. Suomalaisnainen vuodattaa helpotuksenkyyneleitä tamponiritarin kertoessa seikkailuistaan. Mitään Lidliä ei ollut päärautatieasemalta löytynyt, ei vaikka kuinka oli kyselty. Sen sijaan tamponiritari oli sattumalta löytänyt asemalta ison Rossmann-kaupan, josta hän sai kaivatut tuliaisensa ostettua.

Sen jälkeen suomalaisnainen ja tamponiritari perheineen viettivät onnellisina Hampuri-reissunsa lopppuun asti. Heidän perheensä tarinan opetus ”Ei Hampuria ilman tamponia” tullaan muistamaan vielä useiden jälkipolvien ajan.
Koti

Villiintynyt kotiremontti

Me muutamme viikon päästä. Tällä hetkellä uudessa kodissa ei ole valmiina vielä mitään. Lattioita peittävät suojamuovit, sillä hiottua parkettia ei ole vielä käsitelty. Keittiössä ei ole edes jääkaappia, puhumattakaan juoksevasta vedestä tai kalusteista. Vessa ja kylpyhuone sentään toimivat, sillä ne ovat ainoat huoneet, jotka aika ja raha kehottivat jättämään remontin ulkopuolelle tässä vaiheessa.

Remontti vähän villiintyi.

Seitsemän vuosikymmentä elämää nähnyt kotimme on ehtinyt kerryttää ikänsä verran yllätyksiä tarjottavaksi meille remontoijille. Emme tajunneet kotia ostaessamme, kuinka paljon tekemistä lopulta onkaan ja kuinka paljon siihen menee aikaa. Emme juuri suunnitelleet ja aikatauluttaneet, kunhan lähdimme tekemään. Se ei varmasti ole se fiksuin taktiikka, mutta toisaalta juuri huolettomuus ja suurin piirtein -aikataulu ovat pitäneet homman paketissa ja paniikin aisoissa. Päivä ja tapettipalanen kerrallaan kohti valmista kotia.
Tällä hetkellä vuosikymmenet kodin seiniltä ja katoista on purettu sekä rapsuteltu pois. Jännä, miten koti tuntui freesautuvan niin ilmeeltään kuin tuoksultaan, vaikka hyvä fiilis ja ilma kodissa aikaisemminkin oli. Pintojen riisuminen paljaaksi teki kodille vähän saman kuin sängylle tekee viikkoja nukuttujen lakanoiden vaihtaminen puhtaisiin.

Parkettilattiat mies hioi vuokraamillaan hiomakoneilla. Sen verran opittiin vanhan kodin lattiaremontista, että käsipelillä emme enää lähteneet hiomaan. Kantapään kautta opittua oli myös se, että emme enää toiste riko imuriamme remonttipölyllä, vaan tällä kertaa vuokrasimme teollisuusimurin. Ihan ilman käsipelillä tapahtuvaa hiomista emme selvinneet tälläkään kertaa, ja nurkkien hiomiseen puurovoimalla saimme apua ystävältä – iso kiitos!
Myös kattojen ja seinien tasoitus vei useamman päivän, sillä sen verran rokonarpiseksi pinnat olivat päässeet, että yksi pakkelikerros ei riittänyt silottamaan. Yllätyksenä tullut sähköjen uusiminen on hyvässä vauhdissa, mitä nyt ainutkaan uusittu pistorasia ei vielä ole paikoillaan tai muutenkaan käyttökunnossa. Samalla kun sähköt uudistettiin, teetätimme sähkömiehellä myös muutamia uusia pistorasioita sekä paikkoja lampuille. Etenkin eteinen ja vaatehuone tarvitsivat kipeästi lisää valoa.

Eteisen sekä vaatehuoneen marokkolaislaatat saapuivat onneksi ajoissa laivarahdilla, sillä käsityönä tehtyjen laattojen paikoilleen asentaminen on sekin melkoista käsityötä. Niiden kanssa ahertamiseen saatiin apua miehen isältä, joka saapui Pohjanmaalta asti apuumme yhdeksi viikonlopuksi – jättimäinen kiitos! Laattojen kanssa riittää yhä työtä useammaksi päiväksi, sillä työvaiheita on niin monta. Vaiva kuitenkin palkitsee, sillä lattiasta tulee ihan mahdottoman hieno.
Viimeisin iso yllätys kodin kanssa tuli pari viikkoa sitten, kun vanha nuoruusystäväni otti yhteyttä. Hänellä oli ajatus meidän keittiöstä, joka oltiin kyllä ajateltu remontoida, mutta sitten toisella kertaa. Ystävälläni ja hänen miehellään on Pohjanmaalla keittiökalusteyritys, jonka valikoimiin kuuluu myös mittatilauksena tehtävät ja runkoja myöten täyspuiset fiftarikeittiöt. Eli kotimme aikakauteen sopiva köökki, mutta nykyaikaisilla ominaisuuksilla.

Se kuulosti ja myös näytti täydelliseltä – mitä nyt ei vain kuulunut suunnitelmiimme tässä vaiheessa. Ystäväni kuitenkin heitti porkkanaksi vielä hyvän alennuksen, ja mitä enemmän tutkimme asiaa ja mietimme, sitä paremmalta tuntui ajatus laittaa keittiökin valmiiksi nyt samaan remonttipölyyn. Alennuksesta huolimatta jouduimme kuitenkin rikkomaan säästötilimme possut, joiden sisältö oli jemmattu pidempää ulkomaanirtiottoamme varten. Että ei, vuodenvaihteessa koittavan reissumme kohdetta ei ole vieläkään päätetty. Mutta sen tiedän, että edullinen hintataso tuli juuri vieläkin tärkeämmäksi kriteeriksi, eh. Onneksi en ole Exel-tyyppejä, sillä muuten saattaisi vähän kauhistuttaa ja jäädä irtiotot tekemättä!
Tällä viikolla on siis purettu taas vähän lisää ja saatu silmäripset remonttipölyyn. Vaikka jouduin tehdä aikamoista surutyötä alkuperäisten kaapistojen purkamisen kanssa, päätös tuntui sitä oikeammalta, mitä syvemmälle kaappien uumeniin päästiin. Moni niistä oli ihan mätälahoja. Vaikka mulla on työpöytänä luultavasti yli 100-vuotias klaffipiironki, keittiössä huonekalut joutuvat näemmä vähän kovemmalle käytölle ja niiden elinkaari ei ole ihan samaa kuin perintöpiironkini. Tuntuu silti hyvältä, että tuleva keittiömme on niin laadukas ja kestävä, että senkin pitäisi palvella ainakin saman verran kuin edeltäjänsä.

Koska uusi keittiömme tehdään mittatilauksena, eikä suunnitelmia ole vielä lyöty ihan lopullisesti lukkoon, tulemme muuttamaan keittiöttömään kotiin ja asumaan niin yli kuukauden. Jääkaappi toivottavasti ehditään saada ennen muuttoa. Mikro yritetään hommata jostain lainaksi, ja tiskit voi pestä kylppärissä lasten ammeissa. Jos ei muuta, onneksi lähipizzeriassamme on jo meidän numero tallennettuna vakioasiakkaiden kohdalle muistiin.
Ennen muuttoa saadaan toivottavasti sentään pinnat perusvalmiiksi, ylhäältä aloittaen. Eli ensin maalataan katot, sitten seinät ja lopulta käsitellään lattiat. Näiden projektien kanssa mies on onneksi jo hyvässä vauhdissa. Listoja ei edes kuvitella laittavamme paikoilleen, sillä seinien värilliset maalit ja tapetit katsotaan vasta sitten, kun elämä kodissa alkaa asettua paikoilleen ja ollaan ehditty tovi katsella valon kiertämistä huoneissa sekä kieputella huonekaluja paikasta toiseen ennen niiden lopullisten paikkojen hahmottumista.

Joulua kai tavataan pitää jonkinlaisena rajapyykkinä näille kotiprojekteille, joten jos vaikka sitten jouluksi saisi ne listat paikoilleen.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe