Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Lähiömutsi

torstai 24. huhtikuuta 2014

4. raskausviikko

Väsyttää. Teen päivät mielestäni tehokkaasti töitä, mutta mistään ei meinaa tulla valmista. Vatsa on sekaisin. Ja sitten huomaan sen: rinnat ovat arat. Viime raskauskerrallahan luulin rintojen aristuksen johtuvan rankasta rintalihastreenistä. Hah. Nyt kokeneena kettuna osaan kyllä aavistaa, että ei ihan Bodypumpista johdu tämä nyt. 

Käymme katsomassa kiinalaisen uudenvuoden juhlintaa, ja tanssiesityksiä katsellessa mä pidättelen liikutuksenkyyneleitä. Sitten lavalle tulevat lohikäärmeet. Ne ovat niin upeita, että alan parkua. Jukoliste, voisiko nyt tosiaankin olla niin, että olen raskaana!

Viikon lopulla alkavat menkkakipujen tuntuiset kipristelyt alavatsassa. Jaha, sieltä ne menkat taitavatkin tulla, ja olen ihan muuten vain sekaisin. Noh, ei se kuitenkaan ihan niinkään mennyt. Todellisuudessa riisinjyvän kokoiselle alkiolle muodostuu viikon aikana sydän.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Potkupyörällä kesäkaduille

Lämpimät säät yllättivät perheen, eikä suunnitelmissa ollutta potkupyörän hankintaa ole vielä laitettu toteutukseen. Lapsi odottaa pyörää jo malttamattomana ja ihailee täpinöiden naapureiden menopelejä, joten olen parina iltana kaivannut nettiä löytääkseni hyvän potkupyöräkatraan. Nyt se on kasassa. Näistä neljästä pitäisi valita se turvallisin, ajomukavuudeltaan paras, päheimmän näköinen, monipuolisin, kestävin ja arvonsa säilyttävin. 

Puky on tunnettu ja suosittu saksalainen merkki. Potkupyörää on saatavilla useammassa koossa, mikä vähän hämmentää, sillä pyörän säädettävyys on silti hyvä. Satulan ja ohjaustangon korkeutta pystyy siis säätämään. Ainoa nelikosta, jossa on seisontajalka, mikä on plussaa ahtaassa yhteispyöräkellarissa säilytettäessä. Malliltaan näppärä, sillä pienimmätkin polkijat saavat helposti jalan matalan keskitangon yli. Isommat potkupyörät on saatavilla käsikäyttöisellä vannejarrulla. Pienin pyöristä painaa 3,5 kiloa, mutta isoin lähes 6 kiloa.

Strider on amerikkalainen potkupyörä ja kuulemma maailman myydyin sellainen. Vaikuttaa loppuun asti mietityltä menopeliltä, ja mä olenkin vahvasti kallellaan tämän suuntaan. Pyörä painaa alle kolme kiloa, joten aikuisen on kevyt kantaa sitä ja lapsen ajaa. Sen kokoa pystyy säätämään lapsen kasvaessa aina 125 senttisille lapsille asti. Polymeerirenkaita ei tarvitse pumpata, vaan ne ovat aina valmiina kiitoon. Tykkään myös siitä, että pyörässä on satulan alla paikat jaloille, joten kehittyessään lapsi voi vaikka opetella seisomaan pyörän päällä. Uskoisin tasapainoharjoituksia ja sirkustemppuilua rakastavan lapsen arvostavan sitä!

Nopsan virtaviivaisessa potkupyörässä miellyttää sen pelkistetty ulkonäkö. Pyörässä voi säätää penkin korkeuden lisäksi ohjaustangon korkeutta, mikä on oleellista hyvän ajoasennon säilyttämisessä lapsen kasvaessa. Isojen ilmakumipyörien voisi kuvitella rullaavan mukavasti niin asfaltilla kuin metsäpoluillakin. Iso iso plussa rapakaarista, mutta miinusta puuttuvista paikoista jaloille. Värivalikoima on nihkeä, sininen ja pinkki. Nopsa on hinnaltaan edullisin tästä nelikosta.

Tup Tupin potkupyörä viehättää ulkonäöllään sekä mua että lasta, mutta se ei taida riittää hankintaperusteeksi. Koska elo lapsen kanssa on yllättävän kuraista ja mutaista, en tahdo pilata pyöräretkiä varomalla pyörän herkkää koivumateriaalia. Satulaa saa säädettyä, mutta ohjaustankoa ei. Se on huono juttu, sillä silloin ajoasento ei pysy pystynä, mikä on lapselle se turvallisin asento ajaa. Tankoa saa käännettyä vain 23 astetta, mikä varmasti tympisi pitkän päälle seikkailunhaluista lasta. Plussaa kankaisesta korista aarteita varten.

Mitäs sanotte te? Olisiko Strider se potkupyörä? Otan vastaan kiitollisena kaikki vinkit ja suositukset! Ja hei, jos jollain on tyrkyllä käytetty potkupyörä, olen korvat höröllään! Jos potkupyöräily on ajatuksena uusi ja outo, siitä löytyy lisäinfoa esimerkiksi täältä.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

3. raskausviikko

Kanarialla laskemassa varpaita. Minä nukun yhtä pitkiä yöunia kuin lapsikin ja päivisin toivoisin voivani vielä jatkaa päiväunia lapsen jo herätessä pirteänä. Rankan loppuvuoden stressi alkaa purkautua, kun vihdoin on mahdollista nukkua. Hetken aikaa pohdimme miehen kanssa, voisiko tämä olla jo alkusoittoa lamaannuttavasta raskausväsymyksestä. Äh, enhän minä nyt tosissani voi olla raskaana. Ja vaikka olisinkin, ei se väsymys vielä voi alkaa. Eihän… Samalla kun lomailemme, mineistä minein minityyppi tekee työlästä matkaa munajohtimia pitkin kohtuun.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen perinteettä

Meille pääsiäiseen ei kuulu kristillisiä perinteitä, vaan meininki on enemmän tipunkeltaista. Samalla tavalla kuin joulukin, pääsiäinen on mukava miniloma rakkaiden kanssa. Tontut vain korvautuvat pupuilla. Joulusta poiketen pääsiäiseen ei meillä kuitenkaan kuulu erityisiä perinteitä. Se vähän harmittaa.

Yrittäjäperheen lapsena olen tottunut siihen, että pääsiäisenä ollaan töissä. Lapsuudessani kylvimme kyllä rairuohon, johon laitettiin nököttämään keltaisia tipuja. Pajunkissat käytiin hakemassa pellonvierustalla kasvavista pajuista. Oksat koristelimme siskon kanssa kreppipaperilla. Puimme itsemme trulleiksi ja kahvipannut käsivarrella kuljimme maitokärrykyydillä virpomassa eli trullittamassa Pohjanmaan tapaan vasta pääsiäislauantaina. Muniakin maalattiin ainakin joinain vuosina. Meillä oli oikein sellainen munanmaalausteline.
Lapsuuteni perinteitä noudattaen mies on myös tänä pääsiäisenä tehnyt pitkiä työvuoroja. Rairuohosta en edes haaveillut, sillä kissamme olisivat pemistäneet ruohokipot pitkin pöytiä ja lattioita. Lapsen päiväkodissa kasvattamat oraat kestivät kissaperheolosuhteissa poikkeuksellisesti melkein vuorokauden. Pajunkissoja en ole uskaltanut poimia lähimetsistä, kun en oikein tiedä, missä luonnonsuojelualueen rajat menevät. Niinpä kylässä piipahtanut äitini halusi ostaa meille pajunkissoja Hakaniemen torilta, mikä tällaisesta maalaislikasta tuntui vähän nurinkuriselta. Trullituspuuhista ei edes haaveiltu, kun eihän täällä kukaan olisi ymmärtänyt paikallisesta aikataulusta jälkijunassa kulkevia noitia.

Mutta munia sentään maalattiin mekin! Yllätyksekseni muistin yli 20 vuoden tauon jälkeen, miten munista tyhjennetään sisältö mahdollisimman pienillä rei’illä. Itse yritin koristella muniin jotain pientä piiperrystä, mutta tajusin nopeasti, että lapsen ronskilla taktiikalla tulee paljon mielenkiintoisempaa jälkeä. Niinpä minäkin sotkin ensin käteni maaliin ja sen jälkeen pyörittelin kananmunaa käsissäni. Jäljestä tuli kauniin marmorinen. Paksumpi panssari syntyi, kun kaksivuotiaan inspiroimana pyörittelin munaa pöydällä, jossa oli luovassa räjähdystilassa kaikkia värejä. Komiat munat ja sotku tuli!
Miten te vietitte pääsiäistä? Olisi kiva ensi vuotta ajatellen pohtia, mitä lapsiperheellisen pääsiäisperinteitä voisi ottaa osaksi omaa lomaa. Ei kai sen mitään erityistä tarvitse olla, kunhan toivon lapselle jäävän jonkun muistijäljen lapsuuden pääsiäisistä. Vaikka puputeemainen piknik olohuoneen lattialla voisi olla osa meidän pääsiäistämme.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...