Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Lähiömutsi

lauantai 20. syyskuuta 2014

Syysretki amebaolon parantamiseen

Olipa kerran päivä, kun tajusin murjotukseni ylittäneen koko perheen sietokyvyn. Etenkin omani. Olin ollut viikkojen ajan suupielet alhaalla raahustava isovatsainen ameba, jota ei kiinnosta tai huvita yhtään mikään. Nyt oli aika saada palanen toimeliaasta ja elämäniloisesta minusta takaisin – jos ei muuta niin väkisin.

Mietin, mikä minulle yleensä tuottaa iloa ja onnea. Tajusin, että emme olleet käyneet aikoihin perheen kanssa retkellä, vaikka se on koko kolmikollemme mieluista puuhaa. Niinpä päätimme eräänä vapaapäivänä pakata eväät ja nuotiopuut reppuun ja lähteä metsäretkelle. Vaikka miehen valmistaessa eväitä olisin vielä mieluummin jäänyt kotiin tuijottamaan kattoa, mieli alkoi piristyä heti päästyämme takapihan polun kautta metsään.

Kävelimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Fastholman autiohuvilalle, jossa taitaa olla kotimme lähin nuotiopaikka. Lempeä tuuli hulmutti hiuksia, meri tuoksui suolalta ja polulle tipahdelleet oksat rasahtelivat allamme. Teki mieli ottaa muutama iloloikka! Perillä laitoimme nuotion palamaan, minkä jälkeen teimme tuttavuutta huvilan pihassa asuviin oraviin, etanoihin ja perhosiin. Poimimme pihan useasta omenapuusta kotiin vietäväksi repullisen herkkuja, joista teimme myöhemmin kuivurilla omenanameja.

Eväät maistuivat erityshyvältä, kuten aina ulkona syödessä. Syksy tuoksui ilmassa, ja palavan puun räsähdellessä oli jotenkin helpompi hengittää. Istuin pitkän aikaa vihreää maalia halkeilevan penkin päällä höyryävä kaakaomuki käsissäni. Tuijotin puiden takana kimmeltävää merta ja mietin, mikä onni onkaan saada olla juuri minä ja juuri tässä. Ei ole mitään murhetta, johon eväsretki metsään yhdessä perheen kanssa ei auttaisi.

torstai 18. syyskuuta 2014

Raskausmyrkytys?

Tänään äitiysneuvolassa terveydenhoitaja otti esiin mahdollisuuden, jota en ollut edes tajunnut pelätä. Oireiden perusteella minulla saattaa olla raskausmyrkytys, tai ainakin vaara sairastua siihen. Järkytyin. Eihän mulla ole edes mitään raskausmyrkytykseen altistavia tekijöitä, kuten ylipainoa, diabetesta tai sydänsairauksia. Kokishimolleni olen kyllä antanut ihan liian usein periksi, joten sokeria olen dumpannut kehooni normaalia enemmän.

Raskausmyrkytysmahdollisuus tuli esiin, kun rutiinitsekkauksessa huomattiin verenpaineeni olevan koholla. Se on lukemana edelleen normaali, mutta koska itselläni on ollut koko raskauden matala verenpaine, on yhtäkkinen nousu syy seurata tilannetta tarkemmin.

Ja kun tämä selvisi, löytyihän niitä muitakin raskasumyrkytysoireita läjäpäin. Mulla on viime aikoina ollut päänsärkyä. Jostain syystä muutenkin tuoksuherkkä nenäni on nyt tullut erityisen herkäksi, ja olen saanut metrossa vieruskaverin parfyymipilvestä tai huuhteluaineessa dipatuista vaatteista hetkessä päänsäryn. Tällä viikolla olen istunut muutaman kerran taksissa, mikä on aiheuttanut jäätävää matkapahoinvointia ja päänsärkyä. Asioin pankissa yhden taksireissun jälkeen pilkut silmissä hyppien, ja jouduin pyytämään anteeksi sekavuuttani ja tökeröä käytöstäni.
Muutenkin päässä sätii kuin siellä olisi liikaa painetta. Korvissa humisee. Silmät tuntuvat poreilevan painekattilassa. Viime viikkoina olen kärsinyt samanlaisesta pahoinvoinnista kuin alkuaikoina ja välillä olen kontillaan ulvoen tyhjentänyt syömiäni sapuskoja vessanpyttyyn. Nämä oireet tosin luultavasti johtuivat kasvavasta kohdusta, joka liiskasi vatsalaukun kuin vesi-ilmapallon, sillä nyt vauvan laskeuduttua oksentelua ei enää ole ollut.

Turvotus on äitynyt mahdottomaksi. Jos aikaisemmin sukat tekivät sääriin vallihaudat, nyt pelkät legginssien tai sukkahousujen saumat poraavat ihoon syvät jäljet, reisiä ja vatsaa myöten. Sormet ovat nakit, joita on hankala hallita. Lisäksi varpaita ja sormia pistelee, eikä niiden tuntoaisti toimi normaalisti.

Turvotukseen liittyy myös painonnousu. Viime viikon neuvolalääkärissä iloitsin, että vain muutaman hassun kilon raskauden aikana noussut painoni oli ottanu spurtin parilla kilolla kuukaudessa. No nyt siihen pariin kiloon oli viikossa tullut melkein toinen samanmoinen lisää. Kun sitä vertaa muuten vähäiseen painonnousuun, tilanne ei enää olekaan iloitsemisen arvoinen.
Muutenkin olo on sekava, huono-oloinen ja höntti. Ihan kuin en oikeasti olisi tässä, vaan leijuisin jossain rinnakkaistodellisuudessa. Mitenkään päin ei ole hyvä olla. Vaikka olisin pystyasennossa, tuntuu kuin joku istuisi ylävartalon päällä ja puristaisi kaulaa. En saa henkeä. Kun tänään vauvan sydänäänien kuuntelun ajan piti maata selällään, keskityin tuijottamaan ikkunasta ulos, etten olisi saanut lievää paniikkikohtausta.

Raskausmyrkytystä vastaan puhuu taas virtsatesti, jossa ei ole merkkejä proteiinista. En myöskään kärsi ylävatsakivusta, kai. Näitä vihlaisuja, kipuja ja sätimisiä on välillä niin hankala erottaa toisistaan ja tarkasti paikallistaa. Siitä huolimatta käyn heti alkuviikosta taas mittaamassa verenpaineen neuvolassa, vaikka tahtoisinkin voida seurata sitä viikonlopunkin ajan. Pelottaa. Tuntuu, että luon itse oireita itselleni, kun niitä mietin.

Verenpainemittarien antamien lukemien perusteella sitten katsotaan, mihin edetään. Toivottavasti ei ainakaan synnytyksen käynnistykseen. Se kun on ainut todella toimiva hoitomuoto raskausmyrkytykseen, ja samalla asia, jota tahdon välttää viimeiseen asti. Voi kun tämä kaikki olisi vain sitä normaalia ja raskauteen kuuluvaa, ja seuranta vain hyvän neuvolajärjärjestelmän varotoimenpide.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Imetysvaatesuosikit ja parhaat imetysrintsikat + alekoodi Bebesiin

Yhteistyössä Bebes

Esikoisen synnyttyä avasin innoissani vaatekaappini ovet. Hyvästi trikoorytkyt ja tervetuloa takaisin garderobini ihanuudet! Totuus alkoi valjeta melko nopeasti. Venytin paitojen kauluksia pilalle kiskoessani meijereitä yläkautta esiin. Alakautta apajille mentäessä vatsamakkarat vilkkuivat, mitä pidin epämiellyttävä ihan kotonakin kahdestaan vauvan kanssa hengaillessa. Silkkipaidoissa ja -mekoissa oli hetkessä maitoläikkiä tai jotain muuta eritettä. Liehuvahelmaisia vaatteita yritin pitää imetyksen ajan ylhäällä toisessa kainalossa puristaen. Hiki ja niskajumihan siinä tuli.

Monet vetävät imetysurakan sisseinä läpi ilman ainuttakaan imetysvaatetta. He piilottavat vatsamakkarat raskausajoilta tuttuihin masutuubeihin ja imettävät julkisissa tiloissa huivien alla. He osaavat kikkailla normivaatteiden kanssa ilman, että vauva tai mutsi itse tuskastuu. Mä olen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että tajusin nopeasti oman trikooaikani olevan itse asiassa vasta aluillaan. Hankin muutamat halvat imetystrikoopaidat H&M:ltä, mutta en pitänyt niiden luukkusysteemistä. Ihan liikaa säätämistä. Sitten sain ystävältäni hänen vanhoja Boob-merkkisiä vaatteita. Se oli siinä, imetysvaaterakkautta ensikäyttökerrasta.
Hankin Boobin imetysvaatteita Bebesistä ja kolusin myös kirpparit tarkkaan – Boobin vaatteet kun eivät ole halpoja. Vuoden ja neljän kuukauden imetysrupeaman jälkeen voin sanoa niiden kuitenkin olevan joka kolikon arvoisia. Etenkin kun niiden jälleenmyyntiarvo on todella hyvä. Boobin yksinkertainen imetysluukkusysteemi on toimiva, ja laadukkaan materiaalin ansiosta useammallakin mutsilla käytössä olleet vaatteet eivät ole lörpähtäneet. Värit kyllä tehokäytössä haalistuivat. Boob on ruotsalainen brändi, ja lähes sen kaikkien vaatteiden tuotanto on Euroopassa, muun muassa Portugalissa. Kun vauvan kanssa ollaan lähetysten, Boobin luomupuuvilla sekä Öko-Tex -standardisoidut materiaalit ovat itselleni vielä merkityksellisempiä kuin yleensä.

Tällä kertaa satsasin ja suorastaan törsäsin imetysvaatteisiin heti alkuun. Kaapissa odottaa läjä uusia imetysvaatteita. Saanpa sitten nauttia niistä samalla rahalla heti alusta lähtien. Vaikka kesä on imetyksen kannalta vaivattomampaa aikaa, talvi on imetyspukeutumiselle paras vuodenaika. Kylmillä ilmoilla kun voi kerrospukeutua. Silloin trikoonkin saa näyttämään tarvittaessa skarpilta, kun siihen yhdistää vaikka bleiserin ja – jos aivan villiksi heittäytyy – korkokengät. Neuleet, villatakit, sukkahousut, napapaidat ja napitettavat paidat imetysvaatteiden päälle puettuna tuovat nekin trikooseen uutta säpinää. Edelliskerralla mä myös käytin paljon edestä avattavia mekkoja, joiden alle puin imetystopin.
Siksi ostinkin nyt yhteistyökumppanini Bebesin liikkeestä lähinnä toppeja ja lyhythihaisia. Pitkähihaisten kanssa kun tulee kerrostaessa helposti kuuma. Lisäksi mekkonaisena hankin muutamat mekot. Imetysvaatteiden väritys on melko basic, mikä on vain hyvä. Näitä tulee käytettyä niin valtavasti, että mahdollisimman monen vaatteen kanssa yhdistettävät värit toimivat parhaiten. Mä hankin mustan ja tummansinisen lisäksi ikisyyssuosikkiani viininpunaista. Mukana on myös klassista raitaa, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.

Nyt tokalla kierroksella ostin myös imetyksen luksustuotteen, imetysyöpaidan (valitsemaani paitaa ei näemmä nettikaupasta löydy). Viimeksi käytin napitettavia flanelliyöpaitoja. Siinähän kävi kuitenkin lähes joka yö niin, että nukahdin napit avoinna ja heräsin viluissani. Imetysyöpaidan kanssa napa, selkä ja hartiat pysyvät lämpimänä, vaikka ja kun kesken yöimetysten kuitenkin nukahtaa. Jos tämä luksustuote osoittautuu hintansa vääriksi, käyn ostamassa toisenkin samanmoisen. Tällä kertaa aion tarvittaessa laittaa rahaa myös omaan mukavuuteeni! Onhan se pöljää, että vaunuihin olin ekallakin kerralla valmiina laittamaan useita satasia, mutta imetysvaatteissa kitsastelin. Imettää kun täytyy kuitenkin parin-kolmen tunnin välein, päivin ja öin!
Ja sitten ne rintsikat. Itse en ollut ehtinyt hankkia niitä(kään) ennen esikoisen syntymää. Niinpä kävin ostamassa liivejä pika-aikataululla heti synnytyssairaalasta kotiuduttuamme. Stockmannin sovituskopissa käytiin läpi varmasti myyjienkin mieleen jäänyt episodi. Yksi myyjä piti liivinsuojia rinnoillani, ettei maitoa olisi roiskunut pitkin seiniä ja kokolattiamattoa. Toinen myyjä yritti äheltää liivejä päälleni yhdessä mun kanssa niin että pienen sovituskopin verhot heiluivat. Sekavan sovitustilanteen päätteeksi ostin parit kalliit imestysliivit, joita käytin vain muutamia kertoja.

Hankkimissani imetysliiveissä oli kaikki pielessä. Niissä oli painavat kaarituet, joten niitä ei epämukavuutensa takia voinut käyttää etenkään öisin. Niissä oli kovat kupit, jonkalaisista normirintsikoissa tykkään. Imetysrintsikoissa kovia kuppeja ei kuitenkaan saa taitettua nätistä sivuun, kun imetyksen aika on. Lisäksi rintsikoiden materiaali ei ollut joustavaa. Pitsimateriaali oli toiveeni pitää naiseus yllä imettäessäkin, mutta todellisuudessa pitsiset imetyshepeneet olivat vain epäkäytännölliset ja epämukavat.
Onneksi suositusten perusteella löysin lopulta Bravadon imetysliivit. Hankin niitä nyt tälle kierrokselle Bebesistä muutamat lisää, sillä edelliset alkavat olla niin nuhjuisessa kunnossa. Bravadot ovat niin supermukavat päällä, että niitä olisi tehnyt mieli käyttää vielä sen jälkeen, kun maitohanat oli laitettu esikoisen kohdilta kiinni. Näppärät imetyslukot saa helposti auki yhdelläkin kädellä. Iso ero moniin muihin liiveihin verrattuna on se, että Bravadoista saa esille koko hinkin kerralla, eikä tielle jää mitään nirunaruja. Joustavuuden ansiosta rintsikat sopivat päälle, vaikka kuppikoko imetyksen aikana vaihteleekin.

Riemukseni sain teille alekoodin Bebesiin. Koodilla MUTSI20 saa 20 prosentin alennuksen koko myymälän ja verkkokaupan normaalihintaisesta valikoimista. Koodin voi käyttää verkkokaupan kassalla tai mainitsemalla edusta myymälässä. Koodi on voimassa viikon, eli keskiviikkoon 24. syyskuuta asti. Bebes on äitiyden erikoisliike, joten sieltä löytyy imetysvaatteiden lisäksi lähes kaikki suosikkimateriani äitiys- ja vauvahommista, kuten Lifefactoryn tuttipullot, Tricot Slenin trikookantoliinat ja lapsiperheiden luonnonkosmetiikkasarjat.

Mitkä ovat teidän parhaat imetysvaatteisiin liittyvät ahaa-elämykset? Miten teette trikoosta edustuskelpoisen? Onko joku tehnyt itse imetysvaatteita? Hyviä kaavavinkkejä otetaan mielellään vastaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...