Imetysseuraa Vuoden mutsista

20.3.12

Vietin lähes koko viime viikon reilun 50 neliön alueella Herttoniemessä, varmistaakseni Minimen taudinselätyksen sataprosenttisuuden. Sen perusteella arvelen tietäväni hieman miltä Korkeasaaren naarasleijonasta tuntuu. Tyytyväisenä köllöttely hämää, sillä päänsä sisällä naaras miettii, miten voisi karata löntystelleen auringonlaskuun tai ainakin haukata palan jokaisesta häkin lähelle tulevasta.
Onneksi keskellä viikkoa pääsin naarasleijonien tapaamiseen ravintola Raflaan, jossa kekkeröitiin Vuoden Mutsi -kirjan julkkareita. Opuksen ovat pääsääntöisesti yöaikaan kirjoittaneet Project Maman Katja ja Salamatkustajan Satu. He ovat tehneet vauvaopashyllyille vaihtoehdon, jossa päästetään nolousikeestä ne äidit, jotka luulivat olevansa ainoat kuutamolla olevat mutsikokelaat. 
Katjaa (vas.) ja Satua (kesk.) haastatteli Kemikaalimutsi Noora.


Kirjassa kerrotaan mitä se vauvavuosi oikeasti on: hiivatulehduskierteitä, revenneitä välilihoja, syvää vitutusta, löysää vatsanahkaa, kuivia kausia makuuhuoneessa, rintatulehduksia, Kreikan velkaa suurempia univelkoja, mitä näitä nyt on. Mutta muistutetaan myös, että tästä kaikesta selviää hengissä (sekä mutsi että kersa) ja parhaimmat selviytymisnäkymät on, jos 24/7-pestinsä osaa välillä ottaa myös huumorilla.
Ovat ne ryökäleet osanneet piilottaa sinne ihan kuivakkaa asiaakin esimerkiksi lapsiperheiden etuuksiin liittyvästä byrokratiasta ja vauvavakuutuksista.
Opus on mainio lahja babyshowereihin tai vieminen tuoreelle mutsille. Kappaleet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, joten hormoneista ja väsymyksestä sekavat aivotkin pystyvät ottamaan sen vastaan.
Imettäessä se piti kiltisti seuraa, eikä loukkaantunut, vaikka joudun vähän väliä keskeyttää korjatakseni imuotetta, röyhtäyttääkseni, vastatakseni Minimen silmien napitukseen tai vaihtaakseni vaipan. Olen parin romaanin kanssa yrittänyt samaa, mutta yhteisymmärryksemme ei ole säilynyt paria kappaletta pidemmälle.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Onnittelut kirjan julkaisusta! :) Kansi kertoo kirjan sisällöstä aivan hurjan paljon ja näin lapsettomana sinkkuna kiinnostuin lukemaan tämän kirjan pelkästään riemastuttavan kannen perusteella. Täytyy kai sitä valmistautua tulevaan, vaikkei koskaan uskoisikaan saavansa lasta? Mainio idea ja ihailtavaa ahkeruutta molemmilta kirjoittajilta! Viisaat päät kun lyö yhteen, tuloksena voi olla oikein vallankumouksellisia ideoita. Vaikuttaa siltä, että tästä on tulossa yksi sellainen.

    Mukavaa pääsiäisenodotusta sinnepäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut pyritään välittämään oikeaan osoitteeseen! Ja totta, kansi on päheä, samaten kirjan taitto muutenkin. Tätä päiden yhteenlyömistä on niin kaivattu vauvakirjaosastolle.

      Kevätpöhinää sinnekiN!

      Poista
  2. Sinulle on tunnustus blogissani ;)
    TÄytyy heti shopata kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on ollut kunnia saada sama tunnustus jo aikaisemmin. Yritän ehtiä vastata siihen, mutta toivottavasti kukaan ei suutu, vaikka homma jäisikin vain ajatuksen tasolle.

      Poista
  3. Mulla on kanssa tilauksessa kirja itselleni, vaikka en lapsia ole vielä saanut/hankkinut/joutunut ottamaan vastaan/whatever (kukin valitkoon sopivan)... Olen kuitenkin lukenut sekä Project Maman että Salamatkustajan blogeja jo pidemmän aikaan ihan vain siitä syystä, että ne tytöt osaavat kirjoittaa! Joten jos he kerran väsäävät kirjan, niin sen täytyy olla hyvä, joten innolla odottelen Bookplussan toimitusta. Lupasivat kolmessa päivässä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja toimii varoittavana esimerkkinä myös ei-perheellisille!

      Poista
  4. Leijonat ovat itseasiassa vankeudesta vähiten kärsiviä lajeja. Jossain leijonille rakennettiin valtava alue, jossa käyskennellä, mutta nepä lähinnä makoilivat syöttöpaikan vieressä. Samoin esimerkiksi kotka tykkää lähinnä välillä liidellä hyvissä ilmavirtauksissa ja syödä. Uteliaammat ja älykkäämmät lajit, kuten ihmisapinat, delfiinit, koiraeläimet jne taas tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa, kuin niille yleensä tarjotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viikon luontopläjäyksestä! Mä olen silti varma, että ne leijonat haluaisivat löntystellä sinne auringonlaskuun tai ainakin vähän maistaa häkin lasiseiniä hakkaavien kersojen päitä.

      Poista
  5. Hei! Millä ohjelmalla käsittelet kuvat kun saat niihin noin hienoja heijastumia, kuten tämän postauksen ensimmäinen tai kolmas kuva? :)

    Aivan mahtavia kuvia blogi täynnä!

    -Ande-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! Suurimmaksi osaksi en millään, välillä Photarilla, välillä Gimpillä, mutta nämä heijastumat sponssaa pixlr.com.

      Poista
  6. Kiitos paljon! Täytyypä kokeilla!

    -Ande-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Kannattaa vielä käydä leikkimässä, sivusto kun lopetetaan pian.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe