Info
x

Tämä blogi on yhteistyössä Imagen ja Suomen Blogimedian kanssa

Image › A-lehdet mediamyynti › Suomen Blogimedia ›

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tyylipahoinpidelty ensipupu


Kattokaa nyt tota raukkaa. Seuraavaksi poloinen puetaan varmaan kiitos-paitaan. Nyt joku roti hei!

23 kommenttia:

  1. järkkyy! sanoin eilen cittarissa miehellein (joka vihaaa kaikkia urheilukisoja) että kato, tuttejakin saa suomen leyonalla. mies totesi, että kaipa siksi, että sen avulla lätkää tölläävä isä saattaa havaita jälkikasvun olemassaolon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää onneton pupu löytyi Vaasan Prismasta. Saman sarjan tutteja en onneksi löytänyt, ois saattanut lentää puklu.

      Poista
    2. Miksi noita kisoja täytyy väen vängällä haalia Suomeen, jos niiden järjestäminen on niin kallista, että kustannusten kattamiseksi pitää jopa panna ensipupua perseeseen jotta kisajärjestäjät/leijonalogon omistajat saavat lisätuloja?

      Seuraavaksi sitten varmaan yritetään nostaa kisahuumaa samalla tavalla jalkapallon saralla. Siellähän sitä jännitettävää arvokisoissa tosiaan riittääkin, Suomen tason ja menestyksen tuntien.

      Poista
    3. Ja minkähänlainen Kal€ ensipupua valmistavan Ainun riveissä häärii, kun ovat kelailleet yhteityön olevan hyvä juttu? No ainakin jääkiekkoliiton Kalea fiksumpi tapaus, sillä olen kuullut näiden tuotteiden myyvän – toisin on käynyt kisojen lipuille.

      Poista
  2. Lapset on aika yllättäjiä, en voi muuta sanoa. Minä en siis tiedä jääkiekosta muuta kun että viime vuonna voitettiin ämmämmää. En tunne pelaajia, en tiedä joukkueita. Lohkoista tulee mieleen lähinnä omena ja sitä rataa. Mutta neljävuotias prinsessakauttaan elävä tyttö on aiiiiivan hullaantunut. Kun ensimmäinen peli käynnistyi, hän hurrasi SUOMIIIIII niin kovaa, että se varmaan kuului täältä meiltä sinne teille asti. Melkein ei voinut mennä nukkumaankaan, kun peli oli kesken. Aamulla ensitöikseen piti kertoa tulokset. Onneksi niissä ei ollut paljon muistettavaa, 1-0 ja Suomi voitti.

    Joten ootahan kun teidän neiti alkaa puhua. Ja hengailla. Perhepäivähoitajalla, puistossa tai jossain joku kersa kertoo tarpeeksi svengaavasti että Suomi rulaa ja niinpä huomaat joku päivä teillä olevan melkoisen mertarannan. Ehkä. Ei nyt pidä pelotella, mutta huomionarvoinen seikka :-D Ja tosiaan geenistöllä ei ole merkitystä, kun se huuma iskee, se iskee. Ehkäpä tuo nelivuotias kohta selittää minulle kuka pelaa missäkin joukkueessa ja muuta olennaista mitä minä en tiedä eikä oikein kiinnostakaan :-)

    ps. Suomileijonakania tyttö ei ole vielä onneksi edes tajunnut vinkua, ei ole tainnut nähdä moista... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mini-Mertaranta, pelottava ajatus! Meillä kyllä kiekkoo seurataan, mäkin saatan loppupelien aikana istahtaa sohvalle ihmettelemään. Ei se siitä.

      Mutta toi logo yhdistettynä pehmoiseen ensipupuun on vaan irvokas. Suomileijonan kuva on mun mielessä samanlailla profiloitunut kuin kiitos-paidat, eikä sillä mielikuvalla ole mitään tekemistä kummankaan asian alkuperäisen idean kanssa.

      Poista
  3. Ou mai, ihan hirvee! En oikein niiden tuttienkaan päälle ole ymmärtänyt... Vauvalle, joka on ihan tyytyväisenäkin tutti vaan suuhun noin niinku kannustuksen nimissä.

    Mutta Bluesin pipo meidän kaverilla toki on, sai sedältään kastelahjaksi. Kiekko-Espoon ikuisten fanien jälkeläinen kun on ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän muuta tohon sarjaan kuuluu, minikokoiset kalsarit? Jos on puklurättiä, mä voisin ottaa sellasen.

      Poista
  4. Mitä pahaa on muuten kiitos- paidoissa, vai mitä ne nyt onkaan???
    Siis tarkoitan niitä joilla osoitetaan kunnioitusta sotiemme veteraaneja kohtaan. Minun molemmat ukkini olivat sodassa, ja arvostan heidän uhrauksiaan.Kuten arvostan maamme itsenäisyyttä.
    Onko nykyään jotenkin huono asia, jos on isänmaallinen? T: Jonna J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinkuin ylempänä mainitsin, niiden alkuperäisessä ideassa ei todellakaan ole mitään vikaa. Ei leijonalogolla tai kiitos-paidoilla. Mutta kun niitä näkee tarpeeksi vain tietynlaisten tyyppien päällä, ne profiloituvat sellaisiin ihmisiin. Mä luulen, ettei tarkemmin tarvitse profiilia avata, sen verran niitä paitoja ja leijonia tuolla kylillä pyörii.

      Ja joo, nykyään myös isänmaallisuudella on mun korvissa negatiivinen sävy.

      Poista
  5. Jep, minäkin haistatan pitkät koko isänmaallisuudelle, jos se sisältää sen periaatteen, että Suomi on vain suomalaisille.
    Minä olisin valmis ottamaan tänne ne 2000 000 maahanmuuttajaa, täällä on tilaa ja elintasoltaan hyvin toimeentulevaa porukkaa. - Saara-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, isänmaallisuus on ottanut viime vuosina imagoonsa ison kolauksen.

      Poista
  6. Ei.Pysty.Ostamaan.

    ps. tässä tapauksessa saanen todeta: onneksi pienin ei huoli tuttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty olla miettimättä, miten paljon tota pupua vituttaa.

      Poista
  7. Olin jokin aika sitten vähällä kiskaista karhvini väärään kurkkuun avoimessa päiväkodissa, kun näin 4-vuotiaalla leijona-riipuksen. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivois, että seuraava sukupolvi olis vähän nykyisiä fiksumpi... Toki jokainen vanhempi mäjäyttää tahtomattaankin muksun vaatevalinnoilla yms naperon otsaan jonkun sortin leiman, minäkin. Mutta leijona-riipus on aika raskas nelivuotiaan niskaan.

      Poista
  8. WTF mammat???Mitä pahaa on Suomen vaakunassa?
    Ymmärtäisin jos vedätte herneitä neniinne jostain hakaristeistä tai kotkasymboleista, mutta miksi demokraattisen maan vaakunasta? T: Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden käyttö rinnastuu Suomi on vain suomalaisille -asenteeseen. Isänmaallisuuden ruma puoli. Jos sillä joku erityisen kaunis puoli on.

      Poista
    2. Liinahan sen sanoi. Suomileijona ja kiitos-paidat ovat liukuneet kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan.

      Mutta kyllä "mammoilla" taitaa olla mehevämpiäkin herneitä, joita nokkaan kiskaista irvokkaan pupu & Suomileijona -yhdistelmän sijaan. Jos tässä jotain on kiskaistu, niin puklut väärään kurkkuun.

      Onhan tuo pupu nyt niin karsee, että oli jaettava se riemu muidenkin kanssa. Välillä on se riski, että jos tekstin perään ei lisää hymiöitä tai mainintaa "tässä oli haistettavissa ironiaa ja liioittelun makua", joku nielee homman sellaisenaan. Eli ei hätää, en itke itseäni iltaisin uneen miettien perseraiskattua ensipupua.

      Poista
  9. Ai ai, osuin tälle pupu-sivulle ja tuli viime vuosi mieleen. Tuleva kummitäti ja -setä leikkimielellä uhkailivat näitä SUOMI-juttuja pian syntyvälle tyllerölle ostaa. Kyllä näille vuosi sitten naurettiin, ei helvata :D! Mut jotkut näitä oikeesti ostaa :-o!

    VastaaPoista
  10. Itse ostin tällaisen tytölle (1v) tänään. Minusta tämä oli hauska ja koska lätkää seuraa koko perhe, myös tyttö, uskokaa tai älkää.

    Tuossa nukuttaessa kun katselin pupua, sain omasta mielestäni loistavan idean:
    sukulaistyttö on saamassa ulkomailla loppu kesästä vauvan ja ajattelin ostaa hänelle tällaisen ja lähettää maahan jossa nykyään asuu, lähinnä ettei unohda "juuriaan" ja muistaa että täällä Suomessakin on ihmisiä jotka ovat hengessä mukana ja välittävät.

    Miksi nämä asiat pitää ottaa niin vakavasti? :D Löysätkää nyt nutturaa ennen kuin tulee aivovaurio :) Tuskin kukaan tällaisia "fanituotteita" nyt ihan kovin tosissaan osta.

    Itse löysin tuon maakunta matkailulla ollessamme ja oli tarjouksessa hurjat 6 euroa!! Tottakai ostin kun ison Ainu pupun kerta sai tuohon hintaan ja on juuri passeli 1-vuotiaan halittavaksi. Taidanpa ottaa tuon mukaan Ruotsin reissulle ja köyttää kiinni rattaisiin oikein näkyvälle paikalle ;D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...