Viikonpäivistä ei väliä

22.1.13

Kun pienen tyypin kanssa lähtee reissuun, arki on arkea vaikka kotiin olisi yli viisituhatta kilometriä. Näin me luulimme. Että samaa vaipanvaihtoa se on Thaimaassakin, päiväunien ja ruokailujen tahdittamaa arkea. Ja meille sekin olisi sopinut vallan mainiosti.

Perhekuukautta suunnitellessa mietimme, miten ihanaa onkaan, kun saa keskittyä vain siihen vaipanvaihtoon, päiväuniin ja ruokailuun. Joku muu siivoaisi, laittaisi sapuskat ja pyykkäisi. Ulos lähtiessä ei tarvitsisi hikoilla eteisessä toppavaaterallia. Töitä voisi miettiä vain hyvällä tavalla, silloin kun itselle sopisi ja inspiraatio moiseen iskisi. Tiedättehän, ehtisi olla läsnä.
Mutta kehtaako tätä sanoakaan: ei tämä ole ollut vain arkea Thaimaassa, vaan lomaa Thaimaassa. Yksivuotias on mitä parhainta lomaseuraa. Se syö samoja sapuskoja kuin mekin, ei enää saa mysteerihepuleita tuosta noin vain vartin välein ja on muutenkin sopeutuvaista sorttia. Minä olen kotioloissa mukavuudenhaluisena aikataulu- ja rutiininatsi, mutta täällä syödään ja nukutaan kun siltä tuntuu. Eikä meininki ole silti mennyt ranttaliksi.

Ollaan tehty melkeinpä samoja asioita, kuin oltaisiin tehty Lähiöjepen kanssa kahdestaankin matkustaessa. Minime kulkee mukana kantorepussa ja selvästi nauttii kun tehdään ja touhutaan. Välillä yöunille meno on viivästynyt useamman tunnin, kun tyyppi ei vain ole malttanut sulkea silmiään. Mutta ei se ole niin vakavaa, univajeet paikataan seuraavana päivänä pitkillä päiväunilla. Ainoastaan viidakkoreissu taitaa jäädä taaperon kanssa tekemättä, vaikka ei sekään mahdotonta olisi. Ja viinaämpäreiden kaataminen täydenkuunjuhlissa sekin on entisen elämän juttuja. Ihan hyvä vaan, tällaiselta kehäraakilta juhlista toipuminen veisi ainakin kolme antoisaa lomapäivää.
Mä olen aina ollut suorittaja, tykkään tehdä ja saada aikaiseksi. Lomallakin. Haluan kokea, nähdä ja oppia. Mutta nyt pelkästä jalkojen lilluttamisesta vedessä nauttii enemmän, kun vieressä möyrii yksivuotias, jolle hiekasta löytynyt pullonkorkkikin on jännä ja ihana. Minime on kuin guru, joka opettaa äitiään nauttimaan hetkestä ja pysähtymään.

Tuntuu, että Minimekin on lomalla. Kotona tyyppi herää yleensä aamuäreänä kitisten, mutta täällä nauraen ja ilosta pomppien. En ole laulanut Mikko Alatalon Känkkäränkkä-biisiäkään kertaakaan, vaikka muuten se puskee esiin alitajunnasta heti kun kitinä ja marina alkaa. Ehkä Minime aistii vanhempiensa lomatunnelmat ja elää sen mukaan.
Tai sitten Känkkäränkkä oli juuri se yksi matkustaja, joka ei mahtunut yhdellä matkustajalla ylibuukatulle lentovuorollemme. Ja ettei se vain myöhemmällä lennolla lentäneenäkään löytäisi meitä, lähdemme tänään kohti uutta majapaikkaa.

Lue myös nämä

18 kommenttia

  1. Täällä aikalailla sama meininki, mikä päivä tänään onkaan, paljon kello on? Ja juuri tuo kotitöiden vähyys (kiitos pesulan, vähien tavaroiden ja halvan ravintolaruuan) mahdollistaa läsnäolon lapselle. Olen huomannut myös saman, kun pikuinen mukana tulee itsekin lomailtua jollain lailla paremmin, ei ole kiire nähdä ja kokea ja haluta kaikenlaista kauhealla kiireellä. Riittää kun ruoka ja unikuviot rullaa..Oikein hyvää loman jatkoa teille;)Aiotteko olla samassa paikassa koko loman?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen mielestäni ollut ala-asteikäinen kesälomalainen, kun viimeksi on tajunnut, että ei olkeasti ole mitään hajua, mikä päivä nyt on. Aika huikeeta!

      Kolmen pysähdyksen taktiikalla ollaan ajateltu setti vetää, ensin oltiin pienessä kylässä lähellä Hua Hiniä, nyt pienessä kylällä lähellä Pranburia ja viimeiseksi Bangokissa.

      Hyvää loman jatkoa myös teille!

      Poista
  2. Voi teitä, olen kyllä niiiin kateellinen (vaikka vaihteeksi täällä Suomessakin on ollut niitä ihania upeita pakkaspäiviä, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, eikä näitäkään kyllä mihinkään vaihtaisi!).

    Mä kyllä luulen että känkkäränkättömyys on just sitä: siis että tekin otatte rennommin, pikkunen kyllä vaistoo sen. On helppo herätä hyvällä tuulella, kun muutkin on lepposia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa kertoa, miten ihania talvipäiviä siellä on - juuri niiden takia mä rakastan vuodenaikoja. Mä kun ilkeästi salaa toivon, että siellä olisi harmita loskapäiviä, niitä kun ei ole yhtään ikävä!

      On totta, että niinkuin muillakin fiiliksillä, myös leppoisuudella on tapana tarttua.

      Poista
  3. Nuo teidän lomakuvat ovat kyllä niin ihania!
    Siinä olet oikeassa, että lapsi vaistoaa teidän tunnelmat ja kun ei ole kireyttä vanhemmilla ei sitä ole lapsellakaan. Mistä ihmeestä se johtuu, että kotona alkaa aina heti kiire ja kireys vaikka ei kait se sielläkään olisi niin pakollista....Oikein mukavaa lomakuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihania kuvia täältä kyllä saa! On kyllä ihan totta, että tätä letkeää meininkiä voisi yrittää pakata myös kotiinviemisiksi.

      Poista
  4. Voisitko kertoa missä paikoissa ootte yöpyneet ja pikkasen millasella budjetilla olette liikkeellä? Kateellisena täällä katsellaan ja lueskellaan ihanaa tunteella tehtyä päätöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä vaan ehdin (ja jaksan) voisin siitä aiheesta kiinnostuneille postauksen tehdä. Luulisin meidän olevan matkassa keskivertobudjetilla, hotellimukavuuksia hyödyntäen.

      Poista
  5. Rikollista laittaa tälläisiä kuvia! No ei, ihanan näköistä rentoo meininkiä. Vähän kateellinen, mutta hyvällä tavalla :) Nautinnollista lomaa!
    Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tavalla kateellisuus on hyvä! Tai näin mä ainakin itse nuo fiilikset koen niiden iskiessä päälle. Pyrimme nauttimaan parhaamme mukaan ja ottamaan lisää rikollisen lomatunnelmaisia kuvia!

      Poista
  6. Näitä teidän lomakuvia katsellessa tulee kyllä ihan sellainen olo, etten mä vaihtaisi kantotakkia ja sataamiljoonaa kerrosta vaatetta taaperon päällä mistään hinnasta, ei mua tuo Thaimaan lämpö, hiekkarannat tai ihana ruoka houkuttaisi, ei ollenkaan. ;)

    En ole hetkeen kerennyt lukemaan sen ihmeemmin blogeja, mutta tulin tänne stalkkaamaan kun mun kaverini kauhuissaan kertoi, että ette ottaneet rattaita laisinkaan mukaan vaan liikutte "siellä helvetillisessä kuumuudessa pelkällä kantorepulla". Meillä on suunnitelmissa lomareissu (joskin hiukan pienimuotoisempi) myöskin jonnekin kesemmällä, eikä todellakaan aikomuksena hankkia matkarattaita sitä varten. Kuulisinkin mieluusti, miten kantoväline toimii pitkällä reissulla, mitä jäisi kaipaamaan, mikä toimii ja mikä ei, mikäli vaan sulla olisi kiinnostusta kertoa. :)

    Ps. Sulla on sivupalkissa mun blogin vanha, Bloggerin osoite, uusi on http://kideblogi.fi/lapsellista/ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, eipä täällä "helvetillisissä kuumuudessa" liiku rattailla kuin muutamat turistilapset. Ja tuskaista se näyttää olevan - ainakaan näissä meidän vierailemissa kylissä ja kaupungeissa kun ei todellakaan ole mietitty esteettömyyttä. Että ehkä se kauhistelu on sellaista kulttuurista kummaksumista. Olisivathan paikalliset vanhemmat täällä varmaan kauhuissaan, jos kertoisin nukuttavani lastani pakkasessa ulkona, heh!

      Mutta joo, uusien kantoreppujen vertailun lisäksi reissussa kantamisesta on varmasti tulossa jotain postausta. Vaikka ei tämä kovin eroa normimeiningistäkään, kun kotonakin kannoimme sataprosenttisesti viiden kuukauden ajan Minimen paniikkihuutaen antamia käskyjä noudattaen. Mutta jospa jonkun ahaa-elämyksen siemenen onnistuisin tarjoamaan. Tai ainakin varmuuden siitä, että ilman rattaita pärjää hyvin. Ja ainakin täällä päin maailmaa paremminkin kuin matkarattaiden kanssa (eiväthän ne olisi mahtuneet edes taksiin saati tuktukiin). Teillä tietenkin lisähaastetta tuo kaksi matkalaista, kun ei voikaan vaihdella kantajaa päivän mittaan.

      Mäkin olen lukenut todella vähän blogeja viime aikoina, joten sun muutto on mennyt vähän huomaamatta ohi, vaikka sen toki tiesinkin. Yritänkin nyt heti muistaa käydä päivittämässä sun osoitteen sivupalkkiin!

      Poista
    2. Meillä rattaat kulkee mukana miltei aina, vaikka päivittäin ulkosallakin vauvaa kannan, jos ei muuta niin sitten kauppareissucargona, joten kokemuksia pelkästään kantamisesta ei ole, meillä reppu on mennyt aina siinä sivussa. Kaverilleni kyllä totesin, että kantaessa lapsi on aina tallella, turvassa ja lähellä, ja luulen että etenkin reissussa sellaisten fiilisten tarpeellisuus korostuu. Enemmän mua ehkä jännittäisi tuolla se tavaranpaljous (lähtisin varmaan laukut tyhjinä ja shoppailisin lapsilisät, minä pahainen länsimaalainen) ja se, että missä sen kaiken MUUN tavaran kantaa. :D Mutta jään odottamaan innolla! Täällä pukkaa reissukuumetta ja reppurakkautta näitä kuvia katsellessa. Onko teillä muuten taaperokoko vai standardikokoinen Tula? Mä laitan ensi viikolla tilaukseen taaperokokoisen Tulan, standardikokoinen tietty löytyykin jo.

      Poista
    3. No joo, tää tavaranpaljous! Milloin se taas tasaantuu edes jotenkinkutenkin lähelle sitä, että mulla on on vaan pikiriikkinen olkalaukku?

      Mä niin tiedän ton tunteen, kun kantaessa lapsi tuntuu olevan tallella, turvassa ja lähellä. Olin ihan ulalla, kun tyyppi VIHDOIN suostui taas istumaan rattaissa. Ihan niinkuin mulla olisi ollut sitä ikävä, vaikka siinähän se istua nökötti vajaan metrin päässä.

      Tavarapaljouden hallitsemiseen kirjoitin aikoinaan tämän: http://www.mutsiavautuu.com/2012/11/valineiston-kuljetus-lasta-kantorepussa_17.html Mutta se tuskin tarjoaa mitään uutta. Etenkin kun teillä on kaksi kannettavaa lasta. Pienenpi ehkä meneekin vielä edessä, joten taakse saa repun --- ei oo musta nyt apua! :DDD

      Meillä on ihan uudenkarhea taaperokokoinen Tula ja Wompatilta keskikokoinen reppu. Vanhalla Ergolla olisi kotiolosuhteissakin pärjätty vielä ihan hyvin, mutta nyt kun päikkäritkin täytyy voida vaivatta vedellä repussa, paneelin on oltava tarpeeksi korkea tukemaan. Molemmat reput on ihan sikahyviä, tulevasta kaksintaistelupostauksesta niiden välillä tulee hankala!

      Poista
  7. Äsken löysin blogiisi ja mielelläni jään seuraamaan matkaanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hianoo, että löysit, tervetuloa uudelleen visiteeraamaan Lähiöön - tai nyt oikeastaan tänne Thaimaahan!

      Poista
  8. Mä oon sun blogin ahkera lukija, pakko sanoa heti alkuun :) Kiitos tästä :)

    Mukava lukea teidän Thaimaan reissusta ja reissaamiseen liittyy mun kommenttini ja kysymyskin. Viime kesänä lähdettiin pienoisen kauhun tunteen vallassa Turkkiin viikoksi yhden vajaa 1½ v.:n ja yhden vajaa 3v.:n kanssa, hyvinhän se reissu lopulta meni ja ensi kesäksi olisi suunnitelmissa uus reissu. Tällä kertaa tarkotus vaan olis mahdollisesti olla 2 viikkoa ja kyselisinkin, että miten sujui ruokailut teillä Thaimaassa? Jos tällä kertaa ei jätettäisi pelkästään ravintolaruokien varaan reissua vaan laitettaisi vaikka itse välillä ruokaa, niin miten se onnistuisi sellaisessa ympäristössä? Lähinnä tarkotan ruoka-aineksia... Mitä on turvallista käyttää Suomalaisesta näkökulmasta, mitä sieltä saa? Tietty Thaimaa ja Turkki on erilaisia, mutta eksoottinen ympäristö Suomalaiseen nähden kuitenkin, erilailla kuin, että matkustaisi Ruotsiin tai edes Eurooppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaksat käydä visiteeraamassa täällä lähiössä! Me lähdettiin Thaimaahan niin lomatunnelmissa, että yhtä kertaa lukuunottamatta syötiin aina ravintolassa. Oltiin kyllä varauduttu, että tietenkin kaikki saa vatsataudit, mutta ei, terveenä pysyttiin kaikki. Sen verran kaupoissa kuitenkin käytiin, että voin sanoa isoissa marketeissa, kuten Tescossa, olevan hyvät valikoimat kaikkea länsimaalaistakin ruoka-ainesta ja tietenkin kaikki paikalliset herkut.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe