Laulun antama lohtu ja kappaleen jättämä muistijälki

19.2.13

On jännää, miten eri tavalla ihmiset kuulevat ja tulkitsevat laulujen tarinoita. Miten saman kappaleen sanat tuovat toiselle mieleen kuplivaa iloa ja toiselle sen oman rakkaustarinan, joka päättyi paskasti. 

Mä en tiedä, mitä Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta -biisin sanoittaja Anni Sinnemäki on ajatellut kirjoittaessaan kappaleen sanoja. Ehkä humalaa, kuten jotkut musadiggarit väittävät, mutta omassa elämässäni sanat saivat merkityksen vasta kun kohtuun muutti salamatkustaja.

Minulle laulu kertoo siitä, miten olen ennen lasta ehtinyt tehdä ja nähdä, kokea ja olla. Siitä, miten elämän merkitykset vaihtoivat paikkaa ja muokkaantuivat lapsen syntymän myötä. Miten kokemukseni loivat minusta tämän äidin, joka nyt olen. Kappale osuu johonkin niin herkkään kohtaan ja tuntuu niin henkilökohtaiselta, että jossain vaiheessa ajattelin, etten edes koskaan kirjoita biisistä täällä. Että voisin siten pitää sen enemmän omanani, mun ja Minimen välisenä.

”Minä suojelen sinua kaikelta,
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää,
jota minun hento käteni ei torjuisi.”

Kun Minime syntyi, mä lauloin biisiä ja etenkin sen kertosäkeistöä paljon. Hyssyttelin, keinutin ja lauloin. Eihän se mikään helppo kappale ole, etenkään tällaisen Singstarista ja Populuksesta lauluoppinsa saaneen laulettavaksi.

Siksi kai jossain vaiheessa hyssyttelyä ja vuosisadan univelkaa kappale vaihtui vaivihkaa Aa, aa Heikkiin. En tiedä, mistä biisi mieleeni tuli, mutta sanat ovat ainakin yksinkertaiset.

”Aa, aa Heikki,
kissa se langoilla leikki.
Ei saa lankoja sotkea,
ei saa lankoja sotkea.”

Nyt kun laulun sanoja googletin, huomasin siitä löytyvän monia versioita, muutama pidempikin. Mutta tällä tavalla mä olen sitä laulanut ja monen monta kertaa. Pitkät illat lapsen huutaessa vatsakipuja, monet mökkimatkat lapsen kiljuessa riivattuna turvakaukalossa ja kymmenet epätoivoiset vaunulenkit, kun vauva raivoaa hengästyneenä vihaansa vaunuja kohtaan. Kissa on leikkinyt langoilla reilun vuoden aikana varmasti kymmeniä tuhansia kertoja.

Ja se yksinkertaisuudessaan toimii. Nykyään Heikkiä onneksi joutuu laulamaan apuun enää harvoin, mutta silloin kun tarvitsee, Minime yleensä rauhoittuu jo pelkkään hiljaiseen hyräilyyn. Heikki ja langoilla leikkivä kissa tarjoavat tuttuutta ja lohtua.

Olisi jännää tietää, mitä Minimelle tulee Ultra Brasta ja Heikistä kissoineen mieleen vuosikymmenien päästä, kun hän nuo varhaislapsuudesta tutut kappaleet sattumalta jossain kuulee

Lue myös nämä

18 kommenttia

  1. En tosiaan tiedä, mutta jotenkin tosi spooky olo tuli, kun itse raskaana ollessani lueskelin seminaarityöhön liittyvää kirjaa lastenlauluista, jonka esipuheessa täti sanoi tehneensä laulututkinnon raskausaikanaan, ja pari kymmentä vuotta myöhemmin tytär oli tullut kysymään, että mahtaako äiti tietää, miksi hänelle tuli niin valtava tunnereaktio jostain random-biisistä, niin oli kuulemma ollut siinä laulututkinnossa, eikä sen jälkeen hän ollut laulanut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista! Mä kyllä uskon, että kaikki elämän kokemukset raskausajasta ja synnytyksestä lähtien jättävät ihmiseen jonkinlaisen jäljen, vaikka he eivät sitä itse muistaisi tai tiedostaisi.

      Poista
  2. Höpö höpö se mitään humalaa ole ajatellut. Itsekin aina nähnyt tuon biisin rakkaimpiin kohdistuvana (Sinnemäellähän on muuten jo kohta täysi-ikäinen tytär). Aion varmasti laulaa myös omalle lapselleni, ihana kappale :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, oli miten oli. Biiseissähän onkin just se ihanuus, että jokainen voi tehdä niistä itselleen sen "oman kappaleensa", jonka merkitystä kukaan muu ei täysin ja oikein ymmärrä.

      Poista
  3. Minä suojelen sinua kaikelta -biisi sai minullakin täysin uuden merkityksen, kun olin raskaana. Tajuntaan se iski totaalisesti Haaviston pressakampanjakonsertissa, jossa Ultra Bra esiintyi. Pikkutyyppi sisälläni sai keikalla aikaan sellaisen itkuryöpyn, että jo vähän nolotti (maha ei kunnolla näkynyt..). Toinen uuden merkityksen saanut biisi oli Ilmiöitä. Tyttärelleni olen tuutulauluna laulanut miljoonat kerrat Hauki-biisiä! :D Myös muunnelluin sanoin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, mä olisin kans niin halunnut sinne konserttiin! Ois tullut itku ihan ilman vauvamahojakin, joten en yhtään ihmettele parkuryöppyjä. Ja joo, mäkin laulan useasti Hauki-biisiä, se löytyy mun Minille tekemältä Spotify-soittolistaltakin.

      Poista
    2. Sä oot kyllä huippu, kun vastaat kaikkiin lukuisiin kommentteihin!

      Poista
    3. Hihi, no kiitos, monesti nää vastaukset tulevat vaan vähän jälkijunassa.

      Poista
  4. Sama Heikki meilläkin rauhoittaa, eri sanoilla kylläkin ja jostain syystä olen ajatellut että Heikki on sen kissan nimi :) Tosin vielä varmempi rauhoittaja ja mielenkiinnon siirtäjä itkusta äitiin on Aa aa allin lasta pientä linnunpoikaa.. ♥ Ja jännä sattuma myös, että samoin kuin ylläolevalla kommentoijalla meilläkin hoilataan Hauki-biisiä, tosin niin omilla sanoilla, ettei koko biisissä enää edes mainita haukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, voihan se tosiaan olla se kissakin! Mä taas olen miettinyt, että sitä on alunperin laulettu jollekin Heikki-vauvalle. Tai mitä mä nyt valehtelen, en mä ihan alunperin ajatellut mitään. Jossain väsymyspaniikkivitutus-tilanteessa biisi vain tuli mieleeni ja sinne myös jäi, kun niin hyvin toimi :D

      Poista
  5. Meillä poika on kuullut varmasti kyllästymiseen asti Miska soutaa joella ja nuku nuku nurmilintua sekä hyräiltynä aa aa allin lasta. Momma laulaa heikistä :) Mä totaaliherkistyn Johanna Kurkelan ainutlaatuinen kappaleesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, menin googlaamaan ja kuuntelemaan tuon Ainutlaatuinen-biisin. Parku!

      Poista
  6. Meillä nukutus/rauhoittumiskappale on se mitä ne merirosvot laulaa Pirates of Carribean kakkos osan alussa kun jonottavat hirtettäväksi.. :D että näin fiksu kappalevalinta meillä, mutta se toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, mä niin näen, miten hyvin tää sopii moneen tilanteeseen!

      Poista
  7. Mulla on ollut molemmissa raskauksissa/pikkuvauva-aikoina myös biisi, silloin radiossa paljon soitettu ja sitä kautta hormonihuuruissa jollakin tapaa merkitykselliseltä tuntunut. Esikoisella se oli Yön Ihmisen poika, ja tällä jälkimmäisellä Samuli Edelmannin Tähtipölyä. Kumpikaan ei vastaa normaalimusiikkimakua, vaan kertoo siitä, miten sekaisin voi ihminen hormoneista olla...

    Sen sijaan vauvoille on laulettu sitten muita lauluja, esikoisen nimikkokappale tarttui mukaan vauvamuskarista ja sen nimeä en edes tiedä. Kakkonen taas on kuullut toistuvasti tuutuu tupakkarullaa ja Magdaleenaa. Silloin kun laulaa, vauvan itku ei jostain syystä tunnu niin pahalta kuin muuten, eli apua on vaikka vauva ei lauluun varsinaisesti rauhoittuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo muuten kelannutkaan, miten paljon se laulu rauhoittaa siinä vauvaitkupaniikin keskellä myös itseä. Sitähän tosiaan laulaa paljolti myös itselleen!

      Poista
  8. Mä olen huono muistamaan laulujen sanoja joten pojalle tuli sitten laulettua semmoista laulua joka on riittävän pitkä tainnuttamaan ja jonka sanat muistan ulkoa: a-tuutilulla, b-tuutilulla, c-tuutilulla jne koko aakkoset läpi samalla monotonisella sävelellä. Ja vaihtelua saa tarvittaessa poimimalla sieltä vaikka pelkät vokaalit.
    Nyt kun poitsu on jo kaksivuotias, päästää heti ison voihkaisun jos yritän vähänkin tapailla tuon laulun alkusanoja. Jäiköhän sille traumoja vai meinaako se ettei äidin sanoitustaito ole ihan riittävällä tasolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, no tuo takuulla toimii tainnuttajana!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe