Thaimaan rinkkakokoinen tarpeisto

1.2.13

Viisi päivää sadetta vetää turistin naaman mutrulle. Viimeistään neljäntenä päivänä länsimaalaista pullanaamaa ei enää auta mutta luonto varmaan tykkää -mantrat. Kahdeksan viimeisintä talvea täällä majaillut mies kertoi, että tarvitsi nyt ensi kertaa sateenvarjoa. Ei paljoa innostanut olla osana tätä historiallista ajanjaksoa. Onneksi ei ollut viikon loma. 

Tänään vihdoin aamusta iholle kietoutui kaunista päivää enteilevä kuumuus, joka auringon noustessa muuttui vilvoittavan tuulen kanssa kilpailevaksi paahteeksi. Ja saman tien unohdin kaikki mietteeni siitä, että kotonakin olisi kivempaa, kun sentään saisi jotain järkevää aikaiseksi. Ehkä sade oli hyvä muistutus siitä, että vaikka lomaolotilaan muutamassa viikossa jo tottuu, vähän turtuukin, on aika pirun onnekasta saada olla täällä. En tahdo luopua tästä kaikesta vielä, niin paljon nähtävää jäljellä, niin monta kirjaakin lukematta.
Tänään kuitenkin pakattiin jälleen. Onneksi ei sentään kotimatkalle, vaan suunnataksemme huomenna seuraavaan ja viimeiseen majapaikkaamme Bangkokiin. Uinuva Sam Roi Yot jää taakse ja kiihkeänä kuhiseva pääkaupunki imaisee sykkeeseensä.

Sulloessamme matkalaukkuun ja rinkkaan matkatavaroitamme, kirjasin ylös muutamat asiat, jotka ovat Thaimaan matkalla olleet hyödyksi. Pakkauslistaa kävin läpi myös kun olimme pakkauspuuhissa Suomessa.
Pesuaine + pyykkinaru. Olemme pesettäneet vaatteitamme useita kertoja, mutta silti nyrkkipyykillekin on välillä paikkansa. Esimerkiksi uikkarit ja lätsät pesaisee kätevästi altaassa, kun veteen sekoittaa mukaan kerta-annoksiin pakatun pussillisen pesuainetta. Juuttinarusta katkaistun parimetrisen pätkän saa ripustettua sisälle tai ulos, ja siinä voi kuivatella pyykin lisäksi päivän aikana kostuneet rantapyyhkeet ja bikinit.

Useammat uikkarit. Mulla reissussa uikkarit ovat toimittaneet suurimmilta osin päivisin alusvaatteiden virkaa, joten niitä on oltava useammat. Kolmet ovat riittäneet melko hyvin, silloin yhdet ovat päällä, yhdet kaapissa valmiina käyttöön ja yhdet kuivumassa. Useammat uikkarit eivät matkatavaroista paljoa tilaa vie, mutta reissusta ne tekevät mukavamman. On ihana voida uintireissun jälkeen vaihtaa puhtaat ja kuivat uikkarit, jos jatkaa bikineissä keekoilua pulahtamisenkin jälkeen. Lapsella taas UV-vaatteet ovat olleet kätevät uimiseen.
Kantoreppu. Ehdoton.

Hyttysmyrkky. Heti kun aurinko laskee, verenimijät ilmestyvät piiloistaan. Ja ne pirulaiset ovat ovelia ja hiljaisia, joten niiden vierailun veriapajillasi huomaa vasta, kun joku jo pistää tai kun reiteen on ilmestynyt hillitön kutiava paukura. Toki täältäkin varmasti hyttysmyrkkyä saisi, mutta Suomesta ostettuna saa varmasti sen edes jotenkuten lapsiystävällisen myrkyn, joka on myös aikuisnenää miellyttäen hajusteeton. Apteekkia kannattaa konsultoida.

Hydrocortison. Ja kun kuitenkin ne hyttyset pistävät, kortisonivoide helpottaa kutinaa.
Taskulamppu. Etenkin vähän sivummalla kaupungeista pimeys on niin syvää, että tuntuu kuin siinä pitäisi kahlata. Koska hillittömän kirkkaana loistavat tähdet tai sinne tänne hyvällä tsäkällä ripotellut katuvalot eivät riitä valaisemaan tietä, taskulamppu auttaa. Toimii myös heijastimena, joka kertoo pesueesi liikkeistä muille tiellä liikkujille.

Purkkiruuat. Jos minityypin sapuskojen teko paikanpäällä ei onnistu tai hän kiskoo sapuskansa muutenkin purkista, suosittelen ottamaan ne mukaan Suomesta. Minime syö samaa ravintolaruokaa kuin mekin, mutta aamupuuroihin ollaan käyty hakemassa hedelmäsoseita. Ja niistä jokainen on ollut ihan hirveätä kuraa. Vedellä jatkettua laihaa hyytelöä, joka maistuu pelkästään lisäaineille. Tämä siis maku- ja näkötuntumalta, sillä sisällysluetteloista emme ymmärrä kuin kuvat.

Muutenkin purkkiruokavalikoima on ollut hyvin niukka, sillä vauvojen einesruokameininki ei ole täällä samanlaista kuin Suomessa. Ei me toki olla käyty kuin muutamissa kaupoissa ja parissa isossa marketissa tilannetta tutkailemassa, mutta sen verran monissa, että uskaltaisin näin väittää. Ja jos laukkunsa täyttää Suomessa purkkiruualla, eipä tule pakattua muuta ylimääräistä ja onpa tilaa tuliaisille kotimatkalla.
Minigrip-pusseja. Mun minigripmutsius on päässyt täällä rehottamaan kunnolla. Repussa kulkevat Minimen välipalarusinat ja –maissinaksut pienissä uudelleen suljettavissa pusseissa. Isoimmissa taas muu välineistö, jonka en halua olevan tunnissa hiekkanöftässä. Hotellilla kaikki avatut ruokapussit täytyy nekin sulkea tiiviiseen pussiin, sillä muurahaiset löytävät tiensä kaikkialle.

Vauvan ja taaperon uimarengas. Vauvahärpäke, joka olisi voinut olla myös täysi turhake, mutta joka paljastui oivaksi merenneidon uima-apuriksi.
Kannellinen kulho, kannellinen nokkamuki ja pieni lusikka. Kulhossa saa sekoitettua puuron lentokoneessa ja hotellin aamupalalla. Siinä kulkevat tarvittaessa myös muut eväät vaikkapa veneretkelle. Kannellinen nokkamuki kulkee kätevästi mukana joka paikassa, joten siitä saa annettua vesihörpyt lapselle aina tarvittaessa. Oma syöttölusikka on kätevä, sillä monessa ravintolassa ei ole lainaksi teelusikkaa. Tai luultavasi on, mutta henkilökunta ei ymmärrä, mitä mahdamme haluta. Minimen oma lusikka hävisi pari päivää sitten, mutta onneksi tyyppi vetelee tarvittaessa ruokansa kätevästi myös käsin, niin ei ihan nälkään kuole.

Talkki. Herkemmille ihoalueille ja lapsen iholle voi tupsutella vaikkapa Dr. Hauschkan silkkipuuteria*, joka pitää esimerkiksi helposti hikeentyvät ihotaipeet kuivina. Omien jalkojeni kohdalla hinta kuitenkin ratkaisee ja humpsauttelen niille kerroksen ihan perustalkkia. Ei ole ollut rakkolaastareille käyttöä.

Selkäreppu. Sinne mahtuu kaikki, mitä seikkailuissa tarvitsee ja se kulkee kätevästi mukana.
Aurinkovoiteet. Näitäkin toki saa paikan päältä. Mä vain olen sen verran epäileväinen, että en usko pölyisten ja/tai suorassa auringonvalossa kiehuvien aurinkorasvojen olevan tehokkaimmillaan. Etenkin jos haluaa luonnonkosmetiikkaa, ne kannattaa pakata laukkuun jo Suomessa. Lapsille mä suosittelen Lähiömutsin aurinkovoidetestin voittanutta Lovean suihkutettavaa aurinkorasvaa*.

Itkuhälytin. Me ei pakattu pikkusiskoni vauva-aikana ostettua itkuhälytinjärkälehärpäkettä mukaamme, vaikka sitä kyllä mietimme. Mutta muita suosittelisin pakkaamaan, etenkin jos omistaa sellaiset tiiliskiveä pienemmät versiot. Olisi ollut kiva viettää iltaisin aikaa huoneistoomme kuuluvalla kattoterassilla, mutta hommasta häviää hohto, kun jommankumman täytyy kuitenkin parkkeerata jonnekin kuuloetäisyydelle makuuhuoneesta, jos vaikka lapsi sattuisi heräämään. Luulisin itkuhälyttimen olevan erikätevä myös silloin, jos uima-allas on lähellä hotellihuonetta, ja muu perhe tahtoo oleilla altaalla lapsen nukkuessa viileässä hotellihuoneessa päiväuniaan.
Mitä ei olisi tarvinnut pakata mukaan: Sukkia ja neuleita. Jotenkin kuviteltiin, että käveltäisiin paljon tennareilla, joihin on kiva laittaa sukat. Äh, ollaan eletty paljain varpain tai läpsyissä, niin kuin paikallisetkin. Mitä nyt joskus tilanteen vaatiessa vedetty jalkaan fiinimmät sandaalit. Pakattiin kaikki kolme mukaan yksi neule niiden lentokoneessa päällä olleiden lisäksi. Ei ole ollut tarvetta. Ei edes niinä iltoina, kun on satanut ja tuullut niin että palmut ovat menneet kyyryyn.

Lue myös nämä

25 kommenttia

  1. oi luoja, en pystynyt lukeen postausta loppuun ku piti tulla huutamaan, et mahtava toi ekakuvan hame!!!! onko sieltä? IHANA IHANA IHANA!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hörselötörselöhamonen on täältä! Ei ihan joka kelin ja päivän hame Suomessa, mutta eiköhän silloin tällöin löydy päiviä, kun tarvitaan vähän räiskyviä värejä ja heiluvia helmoja.

      Poista
  2. LENTÄVÄ VAUVA! En kestä kuinka ihania kuvia, enkä kestä kuinka ikävä mulla teitä on, aaaaa!

    Entä Feelmaxit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä, ihan ilman sukkahousuotetta! :D On kans ikävä, sinä ihana! Feelamxien olisin uskonut tulevan useammin käyttöön, mutta eipä niitä ole kiskaistu kuin kerran jalkaan. Todennäköisesti noi minikokoiset on sopivat vielä ensi kesänä, jolloin sitten mennäänkin jalkapohjilla, ei polvilla.

      Poista
  3. Haluaisitko tehdä joskus postauksen kasvissyönnistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä, jahka jaksan ja on aikaa ottaa vastaan siitä syntyvä hulabaloo ja mökötys.

      Poista
    2. Voi mä olisin niin kiitollinen jos sulta liikenisi tälläiseen aikaa ja haluja! Minä jätin alkuvuodesta eettisistä syistä lihan pois ja olen niin keltanokka vielä tämän asian kanssa. Olisiko sulla suositella jotain kirjaa tai nettisivua mistä sais vinkkejä ruokaohjeisiin ja tarvitseeko syödä purkista vitamiinejä tai muita jos on kattava ruokavalio ja miten kattava sen tulisi olla?

      -Tietämätön-

      Poista
    3. Jos postauksen saan aikaiseksi, se koskee blogin teeman mukaisesti enemmänkin lapsen vegetaristmia. Mä olen itse ollut niin kauan vege, etten edes muista, mistä tietoni silloin hankin - luultavasti siskoltani joka oli silloin ollut jo monta vuotta kasvissyöjä. Mitä nyt katsoin ruokakirjahyllyä läpi, ainakin Vegaanin uusi kettokirja, Härkäpapua sarvista ja Yllin kyllin herkkuja isoille ja pienille porukoille -kirja kertovat reseptien ohessa myös ruokavaliosta itsestään. B12 vitamiinin nappaan purkista, mutta muuten vegenä vitamiineja tulee läjäpäin ihan lautaselta. Toivottavasti löydät vastaukset kysymyksiisi ja iloa uuteen elämäntapaan!

      Poista
  4. Hihi, hauska ollut lukea miten olette viettäneet isäkuukautta Thaimaassa. Meillä sama tilanne, mutta vietän sitä Pakilassa, töissä :) Mutta blogisi kautta olen saanut ripauksen aurinkoa! Kerrohan mistä tuo ekan kuvan IHANA hame on? Törkeän upea!

    t. Elina M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Pakila ja Thaimaa, melkein sama! :D Ihana hörselöhame on sekin täältä auringos keskeltä. Vaikka hametta en pysty sulle blogin kautta antamaan, kiva että ripaus Thaimaan aurinkoa sentään on sinne asti päätynyt!

      Poista
  5. VAU ja mitä kuvia!!! Tuokaa tuo lämpö tännekin ja nauttikaa meijänkin puolesta mahtavasta reissusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään jättää matkatavaroihin tilaa auringolle!

      Poista
  6. Luin sun yhdestä komentista että mini ois vege omastako tahdosta?? tuskin koska hän ei osaa päätöksiä tehdä joten olet siis tehnyt hänestä pakosti vegen eikä hän saa itse päättää ryhtyykö vegeksi koska mitä todennäköisemmin ei sitten halua edes liha tuotteita maistaa myöhemmin koska ei ole koskaa aikasemmin maistannut ja nuori lapsi kun ei yleensä maistele sitten mitään outoa mitä ei ole aiemmin saanut (minusta tullut aika nirso)ihmettelen vain tätä valitaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän kuulkaa sä olet moista lukenut tai väärin ymmärtänyt? Koska ei hän tietenkään ole vege omasta tahdostaan, vaan me olemme sen päättäneet hänen puolestaan. Niinkuin olemme päättäneet monia muitakin asioita. Niinkuin kaikki vanhemmat päättävät lastensa puolesta monia asioita.

      Samalla tavalla kuin me olemme tehneet "hänesetä pakosti vegen", monet vanhemmat tekevät lapsistaan pakosti sekasyöjiä. Monet eivät sitä vain ajattele, mutta me olemme pohtineet asiaa paljon ja monelta kantilta ennen päätöstä.Me kun elämme onnekkaasti länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa on mahdollista valita. Riisisäkin ei tarvitse riittää kuukaudeksi koko pikkukylälle, vaan vegenä pystyy tekemään monipuolista ja ravitsevaa ruokaa.

      Kun perheemme kasvoi kahdesta kolmeksi, valinta olla vegetaristi tuli yhtä tärkeämmäksi. Maapallo ei kestä tämän hetkistä lihansyöntiä (eikä lentomatkustelua, köhöm), joten pyrimme tekemään edes jonkin osamme siitä, että maa olisi asuttava vielä Minimen vanhuudessa tai hänen mahdollisten jälkeläistensä aikana. Esimerkiksi se, että soijaa kasvatetaan syötettäväksi lihakarjalle ei ole kestävää tai järkevää, kun sen soijan voisi suoraan kattaa ihmisten lautasille.

      Poista
    2. mitää en ole siis ymmärtänyt väärin vaan olette päättäneet tehdä ministä vegen ilman että mini saa itse päättää myöhemmin. Ihmiset ovat tietääkseni kautta aikojen olleet metsästäjiä ja lihansyöjiä. Eikös minin isä kuitenkin syö lihaa?

      Poista
    3. Olispa se hassua jos vegaani laittais lapselleen erikseen lihasapuskaa, saahan se isona syödä mitä lystää jos niin haluaa. En minäkään pienenä tykänny vihanneksista vaikka niitä kuinka tarjottiin, vanhempana vasta oon syöny ja oppinu pitämään. Yhtä hyvin sitä lihansyöjäksikin voi opetella.

      Poista
    4. Ano1: Huoh, tää menee nyt vähän eipäs juupas -tasoiseksi keskusteluksi mutta: kerroit ensimmäisessä kommentissasi, että olisin jossain väittänyt lapsemme itse päättäneen ruokavaliostaan. Siitä siis puhun, kun puhun väärinymmärryksestä.

      Mutta joo, kuten jo aikaisemmin sanoin, olemme päättäneet hänen ruokavaliostaan, kuten monista muistakin asioista. Kuten vanhemmilla on tapana, tavat vain ovat erilaiset ympäri maailman.

      Kaikki ihmiset eivät ole aina olleet metsästäjiä ja lihansyöjiä. Ja jos mennään historiassa taaksepäin, hommahan on tietenkin ollut ihan eri. Silloin liha on ollut erikoisherkku, toisin kuin nykyään. Silloin metsästettiin vapaana kasvanutta riistaa, mutta nykyään suuri osa lihasta on tehokasvatettua. Nykyäänkin kulttuurinen ero on suuri esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä. Asiahan onkin niin, että lihaa voidaan syödä, mutta ei näitä määriä eikä näillä tuotantotavoilla kasvatettuja. Yksi päivä viikossa, jolloin syötäisiin esimerkiksi vapaata kalaa tai riistaa sopisi minulle oikein hyvin. Mutta kun voimme olla ilmankin, en näe lihansyöntiin syytä.

      En tiedä, miksi sinua niin kovasti harmittaa sinulle tuntemattomien ihmisten ruokavalio. Enkä myöskään tiedä, miten sinä tunnut tietävän niin hyvin kaikkien perheenjäsentemme ruokavaliot, vaikka en ole niistä julkisilla foorumeilla puhunut.

      Ano2: Joo, koko perheen on kiva syödä samasta kattilasta, kun se kerran on mahdollista. Vaikkakaan vegaaneja emme ole, vaan käytämme myös jonkinverran maitotuotteita ja kananmunia. Niin ja villasukkia ja nahkakenkiä. Ja on ihan totta, että vanhempana hän pystyy sitten syömään mitä lystää, vaikka tietenkin toivon, että kasvatus on tuottanut tulosta ja hän osaa ajatella maailmaa ja syömistään sen mukaan.

      Poista
    5. Öö en ole missään vaiheessa luullut et mini olisi päättänyt itse olla vege vaan siinä onkin kysymysmerkit perässä ja vielä sana tuskin sen jälkeen ja perustelu ettei voi vielä tehdä päätöksiä itse. Mun mielest oot tääl blogissa kirjottanut että sun mies söis kuitenkin lihaa ja mua vaan vähän ihmettyttää kun on normaalia että ihminen on sekasyöjä niin miksei mini saisi myöhemmin päättää ryhtyykö vegeksi vai ei tuskin hän enää siirtyy nimittäin sekasyöjäksi kun omaksutat hänelle pienestä asti kasvissyönin ellei tarhassa/koulussa maista lihaa kun suurinosa lapsista sitä kuitenkin syö ja siirtyy vasta myöhemmin vegeiks. Muutenkin maapallolla on paljon pahempia huolia kuin tämän hetkinen lihan syönti kuten saasteet...Ite en ainakaan pystyis elää ilman lihaa kun ei mulle ois sit mitään syötävää oikeen sit pitäis elää pelkäl hiilaril eikä sekään oikeen onnistu.

      Poista
    6. mutta jos siis mieskin on tosiaan kasvissyöjä niin sitten ymmärrän hyvin mutta olen saanut vain sellasen kuvan täältä blogista että minin isä olisi sekasyöjä (ja tämän takia siis kyseenalaistin asian) niin miksei tällöin minikin voisi olla ja päättää näin myöhemmin haluaako olla mielummin vege.

      Poista
    7. Toki toivon ja uskonkin, että kasvatus saa lapsemme ajattelemaan tekojaan ja syömisiään myös vanhempana.

      Jos on huolissaan saasteista, kasvissyönti on ihan hyvä vaihtoehto silloinkin. Kun esimerkiksi karjalle tarkoitettu ruoka (soija) rahdataan suoraan ihmisten lautasille, eikä ensin karjalle, joka sitten tuotantoprosessin jälkeen vasta rahdataan ihmisten lautaselle, säästyy siinä moni kuljetuskilometri. Ilman saastumisessa taas karjatalouden metaanipäästöillä on osansa. Ja niin edelleen.

      Pienistä teoista kasvaa toivoakseni tulevaisuudessa jotain suurempaa. Vaikka maailmassa tietenkin on suurempia murheita kuin kysymys siitä, pitäisikö lautasella olla kasvisproteiinia vai lihaproteiinia, en tiedä, miksi sinua niin harmittaa, että pyrimme tekemään edes osamme terveemmän maapallon eteen ja kompensoidaksemme esimerkiksi lentokonematkustelua.

      Harmillista, että sinä et löydä kasviskunnasta itsellesi ravitsevaa ja monipuolista syötävää. Me kyllä löydämme, älä huoli.

      Poista
  7. Toivottavasti oot lukennu soijan haitoista http://www.aitoterveys.fi/Soija.php, http://www.elinahytonen.fi/2011/01/soija-ongelmaruokaa/ lisäksihän se soija tuodaan kaukaa ja kyllähän niitä joitakin kasviksia ym. kuljetetaan mistä milloinkin ja onhan sitä luomu lihaakin. Eikä mua harmita yhtään musta se on ihan hieno että yritätte osaltanne vähentää joitakin päästöjä vaan ihmettelin tosiaan asiaa siksi koska olen täältä saanut kuvan että miehesi olisi sekasyöjä muuta kuitenkin päätit/te valita minille vege elämän. P.S kyl mä syön kasviksii en vaan syö esim. juustoa enkä koskis tofuun tai soijaan joten tuskin saisin tarpeeksi proteeinia mutta hyvät että te löydatte monipuolista syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki olen lukenut soijan haitoista, niinkuin varmasti sinäkin lihansyönnin haitoista. Kuten varmasti tiedätkin, soijaa valmistetaan eri tavoilla, jolloin haitat ja hyödyt vaihtelevat. En tiedä, miten valmistetusta soijasta esimerkiksi lihakarjan rehu valmistetaan, mutta joka tapauksessa voisin kuvitella ison naudan kiskovan elämänsä aikana kilokaupalla enemmän soijaa kuin ihminen. Tällöin sekä soijan hyvät että huonot puolet moninkertaistuvat naudassa, sen lihassa ja sitä kautta naudanlihassa, joka päätyy ihmisten lautaselle. Jos haluaisi vedellä mutkia suoriksi ja provosoida, voisinkin melkein väittää, että soijaa vältelläkseen kannattaa lopettaa naudan syöminen.

      Soija tuodaan kaukaa, joten olisikin järkevää syödä se sellaisenaan, ei ensin kuljettaa sitä rehuksi. Lihakarjan rehuna soijan päästöt kohoavat entistä enemmän ennenkuin se päätyy ihmisten ravinnoksi, kun mukaan tulevat lihatuotannon päästöt ja kuljetukset. Jos ei halua syödä soijaa, kasvisproteiinia voi tankata linsseistä ja muista pavuista, joita pystyy kasvattaa ihan omalla ryytimaallakin, kuten herne.

      En ole tarkemmin eritellyt meidän perheen sapuskointia, koska en ole jaksanut aiheesta vielä kirjoittaa. Kotona syömme kaikki vegeruokaa. Mutta vaikka toinen meistä olisikin sekasyöjä, valinta lapsen kasvatuksesta olisi varmasti vähän sama kuin eri uskontokuntia edustavissa perheissä. Lapselle valitaan opetettavaksi jompi kumpi eettinen vakaamus, jota mahdollisesti maustetaan vielä toisen uskontokunnan ajatuksilla. Kunhan mulla on aikaa ja jaksamista ottaa vastaan kasvisyönnistä heräävä keskustelu, väittely ja sormen heristely, kirjoitan aiheesta postauksen. Kerron silloin tarkemmin valinnoistamme esimerkiksi tulevan päiväkotiruuan suhteen. Voidaan jatkaa halutessasi keskustelua siellä.

      Poista
  8. Mutta et tiedä miten soija rehu valmistetaan joten et voi myöskään tietää joutuuko soijan haittapuoli lihakarjalle ja en ala välttää nautaa sen takia todellakaan..mutta siinä olet kyllä oikeassa että munkin mielest vois soijanrehun teettämisen laukkauttaa ja tarjota muuta syömistä karjalle harmittaa että soijan takia hakataan niin paljon sademetsää joka sitten myös saastuttaa lähivesiä...mutta en sen takia lakkaa syömättä nautaa lempiherkku kun on enterecortee pihvi ja muutenkin tulee harvemmin syötyä nautaa muutakuin sika-nauta jauhellihana mutta pihvinä harvemmin. Kuittaan tähän ja toivottavasti nyt et pahastunut mistää mun kirjottamisesta se ei ollut tarkoitus.

    VastaaPoista
  9. Ihanaa lukea reissukokemuksistanne. Oma esikoinen on tuloillaan ja reissaminen on mietityttänyt - että uskaltaako lähteä samalla tavalla kuin ennen kaukomaille.. Mutta oikealla asenteella ja varusteilla näköjään pärjää. Taidanpa ehdottaa kumppanille isäkuukautta kaukomailla. Mitä edellisiin kommentteihin tulee, kasvissyönti on hieno valinta sekä itselle että lapselle. Äitiysblogien kommentoijat saisivat kunnioittaa toisten valintoja! Meitä on täällä moneksi, onneksi :)
    Terveisin sinunkin blogistasi inspiroitunut uusi bloggaaja: ekoemo.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin pärjää reissussa tommosen minityypinkin kanssa. Varusteet on hyvä olla kunnosa, mutta luulisin asenteen ratkaisevan eniten. Kiva, että olet perustanut blogin, kirjoitusiloa!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe