Imurin tuulessa bailaava lapsi

13.5.13

Vauvavuotena mulla oli ikävä imuria. Mä en voinut viettää aikaa rakkaan kaverini kanssa juuri lainkaan, sillä vauva oli sille verisen mustasukkainen. Joskus yritin vain pikatärskyjä, nopeaa paritanssia imurin kanssa keittiönpöydän alla tai kissanhiekkalaatikon ympärillä. Imurille kateellinen vauva huusi lattialla tai sitterissä raastavaa itkua ja teki selväksi, että moinen heitteillejättö on teoista hirvittävin. 

Välillä järjestin kolmoissokkotreffit. Kutsuin ystäväni esiin siivouskaappiyksiöstään ja kietaisin vauvan kantoliinaan. Vauvaa ei kuitenkaan hämätty. Heti kun se ymmärsi, kuka oli mukana kolmantena pyöränä, se alkoi ovelana vaatia rintaa tai kehitellä vaipanavaihtotoimia vaativia tekoja syrjäyttääkseen kilpailijansa.

Ei se imuria pelännyt, kuten joillakin lapsilla on tapana. Mutta se pelkäsi yksin jäämistä ja ykköspaikkansa menettämistä. Se oli onnellinen ja tyytyväinen vain välittömässä ihokontaktissa äitiinsä tai isäänsä, eikä siihen väliin mahtunut imuria.

Pariskuntatreffeille imuri oli onneksi vauvan mielestä tervetullut. Silloin yleensä mies ja imuri tanssivat ympäri asunnon ja lapsi kujerteli tyytyväisenä sylissäni menoa seuraten. Pariskuntatreffeille ei kuitenkaan ollut aikaa tarpeeksi usein ja se hiersi seurueemme välejä. Minä olisin halunnut tavata imurin kanssa useammin.

Välillä tapasinkin imuria vauvan vastusteluista huolimatta ilman miestä. Tapaamisen jälkeen sain lohduttaa lapsen holtittomaksi kiihtynyttä itkua suurin piirtein yhtä kauan kuin olin käyttänyt imuritreffeihin aikaa. Välillä luovutin kesken tapaamisen, sillä lapsen raastava itku sai pään humisemaan mustana ja sydämen tykyttämään lujaa ja painavasti.

Sitten pikkuhiljaa jotain muuttui. Muistan edelleen, miten viime syksynä sain imuroitua melkein koko olohuoneen ennen kuin huuto alkoi. Pian ehdin jo keittiöön asti. Joskus sain palan makuuhuonettakin mukaan. Joka kerta lähetin miehelle tekstiviestin: ihmeellistä, mä melkein imuroin!

Kun on yli vuoden haaveillut salatapaamisista imurin kanssa, en voisi olla iloisempi nykytilanteesta. Lapsi ratsastaa imurin päällä mun vetäessä kaverikaksikkoa perässäni, tanssii nauraen ja hiukset hulmuten imurin poistoilmasuodattimen tuulessa ja siivouksen päätteeksi tahtoo painaa napista virtajohdon sisään.

Nyt mä olen alkanut haaveilla, että pian ne tapaavat jo ihan kahden kesken, lapsi ja imuri.

Lue myös nämä

18 kommenttia

  1. No vitsi, mä kun olen vain iloinnut meidän taaperoiden jatkuvasta imurikammosta (mullakin on imurikammo, vähän eri sorttinen vain), mutta tosiaan, eihän ne ikinä opi itse imuroimaan! Esikoinenkin on jo kuusi, kyllä olisi jo aika pöristää ainakin oma huoneensa - ja harjoituksen nimissä voisi mennä loppukin kämppä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lanseeraat nyt vaan uuden kivan ja jännän leikin - imuroinnin! :D

      Poista
  2. Käy kohta kuule niin kuin meidän 1v 4kk touhuajan kanssa. Imuroi jatkuvasti, niin aikuisten imurilla, kuin omallansa (isovanhempien oli pakko saada ostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh! Moinen tulevaisuus kyllä kelpaa mulle!

      Poista
  3. Varo mitä toivot. Kohta muksu imuroi suolaa matolta...
    Joo, äitienpäivä herkisti jälleen tajuamaan, kuinka aika kiitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, osuva kommentti :DD Joo, ei ihan vielä suolaa, kiitos.

      Poista
  4. Olipa ihana ja mukavasti etenevä juttu. Oli ilo lukea!

    VastaaPoista
  5. Ihana imurilla ratsastava tyyppi!
    Meidän pikku-ukkeli oli alussa samanlainen. Imurointi aiheutti välittömän itkukohtauksen. Nyttemmin ollaan päästy jo sen verran yli imuripainajaisesta, ettei se enää kauhistuta vauvajäbää. Imuria ei edes enää huomata! Jee!

    Ihanaa kevättä (vai onko jo kesä?) Lähiömutsille ja koko perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se kyllä ihana tuo imuriratsastaja hihii! Meillä sitä itse imuria ei koskaan pelätty, vaan sitä, että se pirulainen vie äidin huomion siitä tärkeimmästä, vauvasta! Ihanaa kesää myös sinne, kyllä se ainakin nyt on jo kesä!

      Poista
  6. Meidän ukolla imuri on taas aina ollut ystävä. Nykyään imurointi on vielä vahvemmissa kantimissa, rikkaimurin kanssa kävellään oikeasti ja siivotaan isojakin alueita asunnosta. Tämä vanha video on silti hauska:
    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/siivousapua/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, pianhan sä voit ulkoistaa koko imurointituohun ukolle!

      Poista
  7. Hih, mahtava kirjoitus!
    Meillä ei myöskään olla mr. imuria pelätty, mutta samantyyppisiä juttuja kuin teilläkin. Kun toi oppi seisomaan tukea vasten niin nousi aina imuriin ja minä imuroin sitten ympäristöä ja siirsin lapsen kera imurin aina kun en enää ylettänyt. Ehkä raskainta oli se vaihe kun typy tosiaan osasi nousta, muttei vielä laskeutua. Nousi aina siihen, mistä se kuuma ilma tulee ulos, nautti ensin viimasta ja alkoi sitten itkemään kun oli liian kuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tähän vanhemmuuteen sisältyy niin paljon hämmentäviä, häkellyttäviä ja odottamattomia probleemia. Imurikin onnistuu järjestämään jo useampia variaatioita aiheesta :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe