Mutsit Naisten Kympillä

27.5.13

Eilen se rykäistiin: kymmenen kilometriä jolkotellen muiden naisten kanssa Helsingin kaduilla. Meidän Mutsien kymppi -tiimimme säkenöi voimaa ja energiaa, mutta mä panikoin vielä tapahtumapäivän aamuna. Miksi mä tähänkin lupauduin, apua!

Mä en ollut tehnyt mitään liikuntaan viittaavaa kolmeen viikkoon ennen lähtökarsinaan marssimistani. Ensin sairasti lapsi ja hoitovuoroja vaihdettiin miehen kanssa läpsystä. Sitten minä niistin kaksi viikkoa omaa nenääni ja yritin pitää kolottavan kroppani kasassa. Edellisiltana vedin herkkuöverit syntymäpäiväjuhlissa. Ja sitten sillä kropalla piti yhtäkkiä kirmata kymmenen kilometriä.
Ilokseni ja hämmästyksekseni heti ensimmäiset askeleet tuntuivat kuitenkin hyvältä. Kengät rullasivat asfaltilla ja ilma oli loistava reippailuun. Tapahtumahumukin tarttui iholle ja fiilis oli kutkuttavan ihana. Alkumatkasta oli hauskaa juosta keskellä osittain suljettua Mannerheimintietä. Matkan varrella tsempanneet katsojat, puhallinorkesteri, cheerleaderit ja muut esiintyjät saivat hymyn kasvoille. Kanssanaisten kanssa juostessa ei edes huomannut kilometrien kulkua. Puolessa välissä matkaa tajusin, että voisin ihan hyvin saada kymmenen kilometriä taitettua tavoitteeni, 1 tunnin ja 15 minuutin, sijaan tunnissa.

Vaikka Naisten Kymppi onkin juoksutapahtuma, ei -kilpailu, aloin kilpailla itseäni vastaan. Mutta kun samaa reittiä rymistelee lähes 20 tuhatta naista, ohittelu kapoisilla poluilla oli kuitenkin sama kuin olisi yrittänyt Hulluilla Päivillä sen halvimmat pussilakanan luo ensimmäisenä. Haastavaa jos ei mahdotontakin. Lopulta vajaan kilomerin pituisella loppusuoralla taival leveni ja pistin tossua toisen eteen niin rivakasti kuin vain kykenin. Jalat tuntuivat elävän omaa elämäänsä, syke tykytti korvissa ja suuhun tunki raudan makua. Sykemittarini antama epävirallinen aika maaliviivan ylittäessäni oli 1 tunti ja 7 minuuttia.
Hyvä minä! Mä olen melko varma, että eilinen vetäisy oli ensimmäinen kerta, kun juoksin kymmenen kilometriä putkeen. Moisia lenkkejä olen toki vetänyt aikaisemminkin, mutta silloin olen välillä himmannut kävelyksi tai ainakin pysähtynyt ihailemaan puussa laulavaa mustarastasta.

Kun lopulta kilistelimme sponsoriskumppaa ja mutustimme sponsoripullaa muiden mutsien kanssa, ilmassa oli todellakin urheilujuhlan tuntua. Joku ehkä muisti juoda myös tarpeeksi vettä sponsorijuomapulloista. Sponsorihierojat kantoivat piknikpaikallemme hierontapöydät ja antoivat jaloille palauttavat vatkutukset. Lavalla lauloi Olli Lindholm, mutta ei se mitään. Taas opin sen, että oli tapahtuma mikä tahansa, siihen kannattaa lähteä mukaan. Hyvällä jengillä meininki on ratkiriemukas ja mieli sekä kroppa nauttii joka tapauksessa.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Loistava ja osuva toi vertaus Hulluihin päiviin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siellä oli paikoin aika kova... ööö... ryysis.

      Poista
  2. Vaikeuksien kautta voittoon ja oma tavoiteaikahan on aina nannaa rikkoa!
    Olin itsekin ihan polla sekaisin, kun kipitin N10:n 63 minuuttiin juoksematta vuoteen metriäkään. :D

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/kymppi-kylmiltaan-miten-juosta-10-km-vuoden-juoksutauon-jalkeen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, älytöntä! Mä sentään olin jokusen kilometrin juossut ennen rutistusta!

      Poista
  3. Oijoi, hieronta olis kyllä tehnyt terää tässäkin osoitteessa, vaikka kävellen sujui koko matka. Ehkä ihan hyvä että oli rääkkihikoilu kielletty niin olin kävelykunnossa vielä tänäänkin :D 1h45min meni törkeän nopeasti hyvässä seurassa sydäntä lähellä olevista aiheista rupatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieronta oli kyllä nannaa. Kaverin kanssa reippailessa kilometrin kulkua ei tosiaan edes huomaa!

      Poista
  4. Mikäs Ollin laulannassa oli vialla? :D
    Onnittelut onnistuneesta juoksusta ja kiitokset sulle ihanasta sanansäilästäsi. Ilo lukea blogiasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, ihan ollilindholmaisestihan se laulaa luikautti, ei siinä! Kiitos onnitteluista ja kauniista sanoistasi!

      Poista
  5. Hullua se meno kieltämättä välillä oli, enimmäkseen kuitenkin hyvällä tavalla. Oli hauska tavata, kivaa kesän jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ennimmäkseen hyvällä tavalla. Kivaa kesän jatkoa Kuopioon kans!

      Poista
  6. Upeaa! Oman tavoitteen alitus ja kaikki heti ekalla kerralla! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika jees veto aloittelijaksi mielestäin. Nyt jäi vain vähän kaivelemaan, että jos en olisi alkumatkasta vain fiilistellyt, olisi setti mennyt alle tuntiin. Ehkä ensi vuonna sitten tai jo tänä vuonna jossakin muussa tapahtumassa!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe