Fillariretki Pohjanmaalle

9.6.13

Terveisiä lakeuksilta! Tultiin Minimen kanssa muutamaksi päiväksi möllöttelylomailemaan vanhempieni luo. Ja tiedättekö mitä? Teidänkin kannattaisi tulla tänä kesänä lomailemaan Pohjanmaalle. Siksi esittelenkin teille nyt muutama vuosi sitten laatimani Kyrönmaan pyöräilykierroksen, joka on julkaistu sekä Uudessa Mustassa että Nopsa Travelsissa

Jätin alkuperäisestä tekstistä pois yhden kohteen, sillä sitä ei enää ole. Muidenkin mestojen aukiolot ja muut faktat saattavat olla muuttuneet (kuten sellainen pikkujuttu, että Vähäkyrö on nykyään osa Vaasaa). Mutta nyt mennään, taita Hankkija-lippis takataskuun, nosta pyörä mukanasi junaan ja suunnista viikonlopun viettoon Pohjanmaalle!

Akselilla Laihia-Isokyrö-Vähäkyrö ei ole fiinejä baareja tai valkoisella maalilla ja nenäkkyydellä sisustettuja taidegallerioita, mutta takaan, että pääset aitoon maalaistunnelmaan, ymmärrät monien pohjanmaalaislegendojen olevan totta ja poljet rehevissä maisemissa huomaamattasi peppusi helläksi. Tervetuloa mun huudeille, Kyrönmaalle!

Maaseutumeininkiä pohjalaisittain

Pitkiä peltoja, jättimäisiä traktoreita, takataskussa kulkevia puukkoja ja keväisin tulviva Kyrönjoki. Täällä minä ole varttunut, Pohjanmaan lakeuksilla. Ja luvannut, että kun joskus pääsen pois, en ikinä palaa.

Jonnekin routaiselle pellonpientareelle taisi kuitenkin jäädä palanen juuriani. Vaikka kuinka yritin repiä itseni juurineen irti muuttaessani ensimmäiseen vuokrakotiini 17-vuotiaana, minulla on ikuinen ikävä Pohjanmaalle. Mutta onneksi Pohjanmaalle pääsee kätevästi junalla. Niin sinunkin kannattaa sinne matkata pyörinesi.
Laihialla ostoksiin riittävät kolikot

Junat kulkevat eri puolilta Suomea Seinäjoelle, jossa voit vaihtaa paikallisjunaan. Sinisen junan pölyisistä penkeistä voit katsella ohi lipuvia lehmien laidunmaita ja rapistuneen maalinsakin alla kauniita juna-asemia. Hyppää pois Laihialla, josta aloitetaan Pohjanmaa-turnee.

Kerrotaan heti, että olen itse kotoisin Vähänkyrön Järvenkylästä, joten kuulemani mukaan minun pitäisi tuntea laihialaisia kohtaan sopuisaa naapurivihaa. Olen jättänyt puukkoni tuppeensa jo niin pitkän aikaa sitten, että moinen on tainnut päästä unohtumaan. Sillä Laihia on kerrassaan mainio kunta! Toiseksi kerrottakoon, että kyllä, Laihia on ihan oikea paikka. Monet luulevat, että penninvenytysvitseissä kunnostautuvat laihialaiset ovat keksittyä joukkoa, mutta voin kertoa heidän olevan täyttä totta. Ja kyllä, he ovat ihan yhtä ylpeitä saituudestaan kuin vitseissäkin. Laihian vaakunassakin orava nuolee pitämäänsä käpyä, ei suinkaan syö sitä!

Liekö juuri kitsaus syynä sille, miksi Laihian Lähetyskirpputorilla (Kauppatiellä, viistosti S-Markettia vastapäätä) hintalaput ovat etenkin pääkaupunkilaiseen hinnoittelupolitiikkaan tottuneelle parin riemunkiljahduksen arvoinen paikka. Muovipussillisen saa kerätä täyteen viidellä eurolla, vain muutamat takit on jätetty säkkikaupan ulkopuolelle. Mutta päheä nahkarotsikin irtoaa vitosella, joten ei hätiä.
Astu sisään Suomi-filmiin

Kirpputorirallin jälkeen kannattaa hetki fiilistellä paikallista elämänmenoa Laihian kylänraitilla. Virastotalot ovat jo niin rumia, että ne ovat karuudessaan kauniita. Kumpparit, vanha jussipaita ja juuri ja juuri takapuolen peitoksi vedetyt verkkarit ovat oikein pätevä vaatevarustus kauppareissulle.

Vaikka laihialaiset muuten ovat nuukia, aikaa ei säästellä, kun kylänraitilla tulee vastaan naapurin puolitutun kaima. Kuulumisten vaihtaminen ja puintisäiden päivittely kuuluu laihialaiseen tapaetikettiin. Hiukomisen yllättäessä poikkea linja-autoaseman kahvilaan (Kauppatiellä). Jos Aki Kaurismäki näkisi paikan, hän tekisi Suomi-trilogiaansa neljännen elokuvan vain kahvilan innoittamana. Jos vanhanajan kyläkauppa on sinulle outo käsite, käväise hämmästelemässä moista eksotiikkaa Kössin Hallissa. Samasta paikasta voi hankkia hajustettua kirjepaperia, lumikolan, pitsikalsarit ja vanhan kunnon hiusdonitsin.

Seuraavaksi on aika kiinnittää matkatavarat jopparille (tarakalle) ja hypätä pyörän satulaan. Vaikka rakastankin museoita, niiden parasta antia on yleensä museokauppa. Laihian Nuukuuren museoon kannattaa kuitenkin fillaroida jo pelkästään kauniiden maisemienkin takia. Pikkuista tietä kiemurrellessa pääsee ihailemaan viljaisia peltoja, punaisia pohjalaistupia ja sudenkorennon leikkiä ojanpientareella. Malta toki pitää katse tiessäkin, ettet jää töihinsä pöristelevien puimureiden ja traktorien alle. Ja muista: täällä morjenstetaan tuntemattomiakin!
Tontut savusaunan lauteilla

Päivän matkustamisen jäljiltä olo saattaa olla jo ryytynyt, joten käännä pyörän nokka seuraavaksi Manun Luontotilalle. Voit yöpyä maalaistalon päärakennuksessa, joka on muutettu kokonaan matkailijoiden yöpymistä palvelemaan. Varaa petipaikkasi etukäteen! Ennen nukkumatin kanssa turinointia käy löylyttelemässä iholta pois päivän liat savusaunan hämärässä.

Seuraavana aamuna voit herätä Manun Luontotilan emännän tekemään aamupalaan tai halutessasi kokata sen itse. Tänään suunnataan Isoonkyröön, joten suosittelen, että pakkaat itsesi ja pyöräsi paikallisjunaan. Pyörälläkään matkaa ei kertyisi kuin parikymmentä kilometriä, mutta paikkakuntien välillä oleva tie on iso ja meluinen, joten säästä toki voimiasi.
Kyläkauppakirpparin kautta uimaan

Isossakyrössäkin päivä aloitetaan kirpputoreillen: astu sisään vanhassa kyläkaupassa majaansa pitävään itsepalvelukirpputoriin (Pohjankyröntien ja Kyrööntien risteyksessä). Maalaiskirpputoreillakin ollaan jo ymmärretty vintagen ja vanhojen Arabia-astioiden arvo, mutta täällä voi edelleen tehdä löytöjä. Tekisi mieli hypätä pari iloloikkaa, kun huomaa pöydän, jossa hintalappujen käsialasta päätellen selvästi vanhempi rouva myy syyssiivouksessa tyhjennettyjen kaappiensa helmiä!

Iskikö himo päästä uimaan? Siinä tapauksessa voit jatkaa fillaroiden matkaa Kalliojärvelle. Jos maltat jäädä iltaselle asti, täällä saat ottaa myös tanssilavan haltuun. Sillä eihän maaseutumatkailu olisi mitään ilman surumielisen tangon tahtiin tanssimista paikallisen uroon tai hameväen viedessä! Kalliojärveltä voi myös vuokrata mökin tai hyvällä onnella saada punkkapaikan karavaanareiden vaunuista – mikäli sikäli kun tanssijalka vispaa ihan yömyöhälle saakka.
Kyrönjoki ottaa matkalaisen helmaansa

Kalliojärven jälkeen polje pyöräsi takaisin Isonkyrön keskustaan ja siitä siltaa pitkin Kyrönjoen pohjoispuolelle. Nyt lähdetään itse ytimeen, Vähäänkyröön! Jos satut olemaan matkassa kesäaikaan, pysähdy kuitenkin ennen kuntarajan ylitystä Tuuralan kyläkaffilaan, jossa voit kupposen kanssa nauttia lampaiden rapsuttelusta ja komeista jokimaisemista. Mutta eipä hätiä, vaikka olisit liikkeellä kesälomakauden ulkopuolella. Tie Vähäänkyröön kiemurtelee Kyrönjoen vartta, joten ehdit ihan pakahtua kauniista maisemista vajaan 20 kilometrin matkan aikana.
Traktorirallia kirkonkylällä

Jos haluat käydä tarkastamassa Vähänkyrön kirkonkylän, kurvaa kirkon kohdalla olevalta sillalta joen eteläpuolelle. Raitilla voit nähdä paikallista nuorisoa pärryyttelemässä mopoillaan. Jotkut ovat saaneet isältään lainaan traktorin, jolla on komia ajella paskarallia pitkin kyliä. Kokeiles liftata kyytiin! 

Tämän jälkeen tahdot ehkä sulatella näkemääsi kera oluen, jota löytyy sopivasti Fyrry-baarista. Tänne astuessa on viimeistään aika kaivaa se takataskuun taitettu Hankkija-lippis esiin, vaikka et sillä tosin paikallisia isäntiä hämäisikään. Turistia saatetaan pällistellä ihmeissään alta kulmain, mutta ole rohkea, pian sinua taputellaan veljellisesti selkään ja opetetaan, missä päin Suomea Koskenkorva valmistetaan.

Mansikkapiknik lakeuksilla

Suunkostukkeen jälkeen kurvaa takaisin joen pohjoispuolelle ja jatka matkaasi viiden kilometrin verran, kunnes saavut omaan lempparikohteeseni, vanhempieni luo! Jos sinusta tuntuu, että sukulaissuhde luo juttuun epäilyttävää mainosmaisuutta, hyppää reilusti rivejä eteenpäin. 

Teille muille kerron, miksi teidänkin kannattaa tutustua Reija-äitiini ja Jarmo-isääni. Heidän marja- ja vihannestilallaan viljellään muun muassa mansikanmollukoita ilman torjunta-aineita, joten kesäaikaan eväät kannattaa käydä hakemassa suoraan isäni ja äitini pelloilta. Emäntä kattaa kaikille asiakkaille donitsikahvit kotitalomme terassille, joten tyhjin vatsoin ei kenenkään tarvitse äitini luota lähteä! (Tänä vuonna tilamyynti aloitetaan todennäköisesti juhannuksen jälkeen.)

Mansikat ja donitsit masussa jaksaakin jatkaa polkemista kohti Vähänkyrön Merikaartoa. Seuraavan riippusillan kohdalla vastaasi tulee Lähetyskirpputori, joka ilahduttaa aukiolollaan tiistaisin ja lauantaisin. Jatka matkaasi läpi koskimaisemien Merikaarron Siltagrillille, joka sijaitsee seuraavan sillan, Kolkin sillan, kupeessa.
Paikallisesta se paikallinen tunnelma löytyy

Siltagrillillä, eli paikallisten tapaan kutsuttuna Martilla, voit ryystää myös olusen. Huhutaan myös, että grilliltä saisi pitäjän suurimmat jäätelöpallot. Paikalla on itselleni tunnearvoa, sillä sen edessä on teininä notkuttu monta kylmää pakkasyötä ja paahtavan kuumaa hellepäivää. Paikka näyttää säilyttäneen arvonsa teinien hengailumestana, joten luota sinäkin nykyajan vaativien nuorten makuun.

Jos ilta venähtää pitkäksi, voit vuokrata uinumiseen grillin vierestä mökin. Aamusella saatat saada traktorikyydin pyörinesi Tervajoelle, josta pääset lähtemään kohti kotiasi. Jos taas joudut lähtemään jo aikaisemmin takaisin kohti arkielämää, Tervajoen juna-asemalle kertyy Merikaarrosta matkaa vajaat kaksikymmentä kilometriä. 

Vähän enemmän poljettavaa kertyy lähimpään kaupunkiin, Vaasaan, josta myös saat junan allesi. Mutta ei ne kilometrit haittaa, sillä niin kuin Pohjanmaan ylpeys, Klamydia, mylvii: "Alkaa P:llä loppuu A:lla. Hianoo olla Pohojanmaalla!"

Tässä reitti osoitteineen:

Laihia:
  • Laihian Lähetyskirpputori (Kauppatiellä, viistosti S-Markettia vastapäätä)
  • Lounaskahvila Linjakas (Kauppatiellä, Linja-autoaseman hollilla)
  • Laihian Nuukuuren museo (Rudontie 234)
  • Manun luontotila (Päkintie 143)

Isokyrö:
  • Itsepalvelukirpputori (Pohjankyröntien ja Kyrööntien risteyksessä)
  • Kalliojärven viihdekeskus (Kortesluomantie 146)

Vähäkyrö:
  • Fyrry-baari (Vähänkyröntie 4) 
  • Marja-ja vihannestila Jarmo Valtari (Jokivarsitie 501)
  • Merikaarron siltagrilli (Kolkintie 67)

Lue myös nämä

7 kommenttia

  1. Ooh! Siinä tuli munkin kotimaisemia :)
    Oon muute käynyt teinivuosina kysymässä sun isältä kesätöitä mansikanpoimijaksi :)

    VastaaPoista
  2. Ja mun! Ja esittelyn taustoitus: mä ymmärrän, täysin! :)

    VastaaPoista
  3. Eipä löytynyt enää Nopsasta vai onko siellä päivitys kesken?

    VastaaPoista
  4. Mansikkaretkeä täälläkin odotellaan kovasti.

    VastaaPoista
  5. Mikäs myrtsinaama täällä tuli vastaan :D

    VastaaPoista
  6. Ei jeevana! Kyllä sun jutut tutulta kuulosti, mutten olisi ikinä arvannu, jotta soot Valtarin flikka! Vaikka suuruuksiahan meidän kylältä on aina lähteny. ;)

    Niin ja samaa olen hokenut minäkin joskus, etten takaisin palaa. Vaan täälähän mä oon nyttenkin, kuten joka kesä. Että terveisiä vaan kirkonkyläältä!

    VastaaPoista
  7. Voih! Tuttuja kulmia <3 Isänisän suku on merikaartolaisia ja vielä viime talveen asti siellä oli mumman ja paapan mökki, missä pikkulikkana käytiin useinkin. Pari vuotta sitten ajelin Vaasan reissun yhteydessä katselemaan seutuja enkä enää meinannut löytää koko mökkiä, kun oli niin paikat muuttuneet - vai olisiko aika tehnyt muistille tepposet?
    Ja mikä siinä onkin, että Pohjanmaalla käydessä tulee aina sellainen pakahduttavsn ylpeä tunne juuristaan ja se aakee, laakee tasamaa on maailman kaunein ja rauhoittavin näky? Mä kuitenkin oon muuttanut etelään jo esiteininä 80-luvun lopulla...

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe