Kirpputorisaalis

13.6.13

En ehtinyt lakeuksilla ollessamme käydä kuin kahdella kirpputorilla, mutta vanhempieni ullakolle tehty löytöretki täydensi saalista hyvin. Löysin sieltä tilpehöörilaatikon, jota en ollutkaan pitkään aikaan kollannut. Ja ajan kuluessa jotkut rumat ja hirvittävät asiat muuttuvat näemmä taas siisteiksi ja ihaniksi jutuiksi. Kuten esimerkiksi tilpehöörilaatikosta löytyneet kukkopillit, jotka nyt vuosien pölyttymisen jälkeen koristavat lähiökeidasparvekettamme.

Kukkopillien paluun elämääni olisin voinut uskoa jo vuosia sitten, mutta posliinisten koriste-esineiden en. Mä keräilin niitä lapsena ja sainkin kokoelmiini aina syntymäpäiväjuhlilla toiveideni mukaan uusia posliinisia hirvityksiä. Kun vihdoin siivosin kirjahyllystä posliiniset hevoset sekä muut elukat ja asettelin tilalle erilaisia tyhjiä kaljatölkkejä ja mainostuoppeja (oikeesti, mitä hemmettiä?!?), en uskonut posliiniesineiden tekevän enää koskaan paluuta. Nykyään mun mielestä käyttöesineiden pitää olla niin kauniita, että ne voi jättää esille osaksi sisustusta. Ei siinä tarvita mitään hölmöjä koriste-esineitä erikseen. Mutta kappas.
Niin vain tutkin vanhan posliiniesinekokoelmani läpi ja kotiutin muutaman koriste-elukan Herttoniemeen. Pandan, kauriin ja koiran. Ne vielä etsivät paikkaa kodissamme, mutta olen varma, että ne kuuluvat tänne. Ainakin siihen asti, että alan taas sisustaa kaljatölkeillä.

Jos noloimmat palat ysärimenneisyydestäni alkavat vaikuttaa kotimme sisustukseen, samaa on ollut havaittavissa jo pitkään vaatekaapissa. Ostin Pohjanmaa-kirroksellakin mainitulta Laihian Lähetyskirpputorilta harmaaksi kuluneet farkut. Ne ovat juuri samalla tavalla grunge, kuin vaatekaappini Nirvanan innoittamana joskus 90-luvun puolivälissä oli. Nyt vain napsaisin boot cut –lahkeet irti ja housut saivat uuden elämän shortseina. Samalta kirpparilta löytyi törkeä tekoturkki, jossa on juuri hyvällä tavalla katemossmainen asenne. Nämä molemmat pukineet kustansivat yhteensä 3 euroa, Laihia rokrok!
Vaasan SPR-kirpputorilta ostin ison palan kangasta ja kreisin ruusulakanan, joka sekin päätyy kankaaksi ompeluhommiin. Loppuosa saalista olikin lapselle. Kauluri ja parit tumput, joista jälkimmäisiä ei varmaan ainakaan päiväkodin aloittamisen jälkeen voi olla liikaa. Muutamat pikkupöksyt mekkojen kanssa kesähelteillä pidettäväksi, jotta vaipan sijaan maassa möyrivän lapsen helman alta näkyykin raitaa ja kukkaa.

SPR:ltä löytyneessä kuutiopalapelissä on nostalgiset piirroskuvat, mutta palikat toimivat tietenkin ihan rakennus- ja paiskomishommissakin. Vanhempieni ullakolta löytyi toinen kuutiopalapeli, jossa seikkailevat taasen Minimen lempieläimet kissat. Harmillisesti siitä on yksi pala päässyt katoamaan.
Iso punainen muovinorsu oli teiniaikoina kirjahyllyni koristeena, niiden kaljatölkkien kanssa sulassa sovussa. Se kaipaa vielä uuden vetonarun, jotta pääsee taas alkuperäistehtäviinsä vedettävänä leluna.

Kirjaosastolta nappasin tällä kertaa mukaan Zacharias Topeliuksen Vattumadon, jonka olemassaolon olin jo ihan unohtanut. Kirja kauniine kuvituksineen teki muhun lapsena suuren vaikutuksen ja on ihanaa päästä lukemaan samaa opusta Minimelle. Ullakon kätköistä löytyi myös jättimäinen pino Miina ja Manu -kirjasia. Otin läjästä mukaan pari, loput saavat jäädä löydettäväksi ensi kerralla.

Lue myös nämä

22 kommenttia

  1. Pikkupaikkakuntien kirppiksiltä tekee varmaan näin helsinkiläisen näkökulmasta parhaat löydöt! Täällä pääkaupunkiseudulla on niin tavaran arvon tuntevaa porukkaa myymässä että harvemmin enää törmää mihinkään huippujuttuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin! Siksi harmittaakin, että en ehtinyt käydä kollaamassa kuin kaksi kirpparia - mitähän kaikkia ihania aarteita meni sivu suun.

      Poista
  2. Mäkin kevättalvella roudasin kukkopillit mökiltä kotiin :D ja se laavalampun paluu :D mitähän vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laavalampun mä olen säästänyt ihan itse, vaikka yleensä laitan tavarat nopeasti kiertoon. Mutta jotenkin aavistelin, että tää on niin älytön ja ajalle omainen tuote, että sen on pakko olla hip taas joskus :D Yritin sitä taannoin mallailla kotiimme, kun sisko laittoi omansa kylpääriin ja oli niin hassu ja hieno siellä. Mutta ei sovi, joten odottaa vielä tulemistaan ullakollamme.

      Mitkäköhän olis oikein kamalia ysärijuttuja hmm. Kermasaven astiat, paitsi niistä kaikista rumimmista, eli ruskeista, oon jo vähän alkanut tykätä. Ufo-lamppu. Siis se sellainen pyörivä härpäke, jossa oli välkkyviä muovitikkuja. Vaaleanvihreät kaakelit. Kuivatut ruusut. Valkoiset muhkeat nahkasohvat. Vitriinikaapit ja niissä esillä laseja ja muuta roinaa. Apua, niistä en vaan voi alkaa tykätä, enhän!

      Poista
  3. Mieletön aarreaitta se vanhempiesi ullakko! Omista aarrekokoelmistani on aikoinaan myös löytynyt posliinielukoita, mutta ne ovat taitaneet löytää jo paremman kodin... Posliinielukkahyllystä löytyi myös maatuskanukke sekä kukkopillejä ja muistan edelleen miltä ne tuoksuivat ja maistuivat!

    Jokunen viikko sitten kävin vanhempieni kellarissa penkomassa lapsuuteni aarteita. Mukaan tarttui muun muassa 60 vuotta vanha isoisän tekemä nukkekoti kalusteineen, koottava minikokoinen hirsiaitta ja ikivanhoja lastenkirjoja. Nukkekodista olen aivan fiiliksissä, mutta se kaipaa palavasti remonttia. Taitaa kyllä mennä muutama vuosi ennen kuin tytär pääsee leikkimään (kröhmm saa leikkiä) sillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on todellakin aarreaitta! Hauskinta on, että esimerkiksi jotkut korut ovat jo kolmannella kierroksella. Olen jotkut äitini vanhat korut sieltä teininä kaivanut ja käyttänyt, sitten jemmannut ne taas sinne löytääkseni ne nyt taas uudestaan :D

      Mieletöntä, että noin vanha nukkekoti on säilynyt, vaikka remonttia kaipaakin.

      Poista
  4. Miina ja Manu kokoelmasta meidän 6v olisi kateellinen. Ihan supersuosikki, sarja sopii tytöille ja pojille. Minime tulee lukemaan noi vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne on kyllä kivoja ja pirteitä kirjasia. Moneen niistä olisi c-kasettikin, mutta kun ei moista laitetta enää löydy. Harkitsin jo tovin kasettisoittimen ostamista, kun niitä ja muita satukasettiläjiä ihastelin.

      Poista
  5. Ah, kukkopillejä oli mullakin lapsena hyllyssä ja posliiniesineitä ikkunanvälissä. Tuskin ovat enää tallella..

    Mutta niin, mulla olisi sulle tunnustus, käy kurkkaamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeeeei, hyvä idea tuo ikkunanväli, miten en sitä muistanutkaan hihi! Ja voi kiitos tunnustuksesta! Mä olen aika kehno vastailemaan niihin, mutta niillä muistaminen lämmittää kovasti mieltä. Kiitos!

      Poista
    2. Juu, ei ole mikään pakko vastata :)

      Poista
  6. hongkongissa myydään sellaista c-kasettiadapteria, mikä muuttaa c-kasetin sisällön mp3:ksi. Kerta kuuntelelu-muokkaus per kasetin puolisko ja sit laite kiertoon kavereille, sun c-kasetit löytyy tietokoneelta :) mä lainasin naapurilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, kiitos vinkistä! Mua tosin vähän kiinnostaa juuri c-kasettien nostalgisuus, mutta joku roti. Olishan ne niin kätevät mp3:sina.

      Poista
  7. Upeita, nostalgisia löytöjä! Toi venäläinen kuutiopalapeli on uskomattoman hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin :D Hienoja kuutiopalapelejä ei kai koskaan voi olla liikaa, hups!

      Poista
  8. Tuosta ruusulakanasta tuli ihan mieleen tämä Strictly style blogissa nähty paita
    http://www.olivialehti.fi/strictly-style/2013/06/mustaa-ja-keltaista-raitoineen/

    Katsoin ensin, että oletko hommannut saman vaatteen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, Lähiömutsi on siis melkein sukua tyyliblogille!

      Poista
  9. No sun tyyli on kyllä enemmän mun makuun, joten mielenkiintoista mitä lakanasta vielä tuleekaan!

    VastaaPoista
  10. Tuosta ruusulakanasta tuli ihan mieleen tämä Strictly style blogissa nähty paita
    http://www.olivialehti.fi/strictly-style/2013/06/mustaa-ja-keltaista-raitoineen/

    Katsoin ensin, että oletko hommannut saman vaatteen! :D

    VastaaPoista
  11. Heh, mullakin nuorempana vitriinin ylähyllyä "koristi" erilaiset tölkit. Voi sitä metelin määrää, kun se sieltä yks kerta vahingossa tipahti alas :D Yhden yllä oleviin, tuo venäläinen kuutiopeli on aivan mielettömän kaunis! Ja meilläkin neidin laatikossa odottaa kasa Miina ja Manu kirjoja luettavaksi.

    VastaaPoista
  12. Tästä tulikin mieleen, että mitä teidän mahtavalle parvekkeelle kuuluu tänävuonna? :)

    Hienoja löytöjä olet kyllä tehnyt! Itse en (vielä..?) ihan lämpeä noille posliinieläimille, omassakin kirjahyllyssä niitä tuli 90-luvulla katseltua sangen paljon ;)

    VastaaPoista
  13. Vaipoista puheen ollen; milloin tulee kunnon kestovaippa-postaus? Sellainen, joka saa kärkkäiden kertsi- ja kestomammojen kielenkannat repeämään ja toisaalta useammankin tulevan mutsin hankkimaan kestoja varastoon?

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe