Loman kautta töihin ja päiväkotiin

2.6.13

Eilen oli ensimmäinen virallinen lomapäiväni. Oikeastaan lähetin viimeiset laskut ja mapitin loput työpöydällä lojuvat duunipaperit jo aikaisemmin tällä viikolla. Edessä on koko kesäkuun kestävä loma. Palkaton, mutta ihan oikea loma. Sellainen, jonka aikana pystyn täysin aivoin ja sydämin keskittyä nauttimaan lapsen kanssa olosta. Pari viikkoa saadaan perheen yhteistäkin lomaa.

Kun taannoin kirjoitin hoitovapaan ja töiden yhdistämisestä, aloin olla aika loppuunrutistettu ja -venytetty sekä mutsina, freelancerina että ihan ihmisenäkin. En pystynyt keskittymään kunnolla äitinä, tyttöystävänä, ystävänä enkä toimittajana oloon. Välillä päässä säkenöi ja naksahteli, kun yritin pitää paketin ja itseni kasassa. Suunnitelmana oli lisätä hommia syksyn tullen, mutta niin, että soppa olisi helpottanut Minimen aloittaessa päiväkodissa syyskuussa. Pohdin myös työpöydän tai -huoneen vuokraamista, sillä duunipiste olohuoneen nurkassa ei näemmä enää mutsiuduttani olekaan se parhain vaihtoehto.
Mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee, välillä menee paremmin. Muutamia tapaamisia, sähköposteja ja puhelinsoittoja myöhemmin mua odottaakin kodin ulkopuolinen työpöytä jo heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Eikä itsensä työllistävän freelancerin pöytä, vaan ihan kuukausipalkallisen duunarin työpöytä. Voi jestas, kyllä kelpaa!

Käyskennellessäni ihan oikean toimiston käytäviä ihan oikeiden aikuisten kanssa ihan oikeissa korollisissa kengissä, olo oli kuin keskelle fiktiivistä elokuvaa heitetyllä. Jestas, elävätkö jotkut ihmiset oikeasti näin? Että oliko tämä joskus minunkin todellista elämääni? Ja tosissaniko olen pääsemässä takaisin näihin kuvioihin? Ja mikä parasta, saanko todellakin pitää samalla myös äitiyteni ja sen uuden kerroksen minuutta, jonka olen vajaassa puolessatoista vuodessa päälleni kerryttänyt? Kyllä, kyllä, kyllä!
Vaikka joudun tulevaisuudessa olemaan enemmän erossa perheestäni ja etenkin lapsestani kuin haluaisin, tiedän jo nyt, että kaikki tulee olemaan rennommin, vahvemmin, täydemmin, iloisemmin ja paremmin mun palattua täysipäiväisesti töihin. Voin nauttia perheestäni vapaa-ajalla täysillä, ilman että aivot ovat vain osin läsnä yrittäessään samalla tehdä jotain työn kannalta hyödyllistä pohdintaa ja ratkontaa.

Olen onnellinen, että sain viettää näin kauan aikaa lapseni kanssa kotona. Olen onnekas, että työni mahdollisti tienaamisen myös hoitovapaalla ja siten koko järjestelyn. Uuvuttavan ja raskaan vauvavuoden jälkeen mä ansaitsin nauttia elosta kotona taaperon kanssa.
Uusi työni on television puolella, joten kirjoittamiset jäävät toistaiseksi blogihommiksi. Tälläkin tontilla on lähitulevaisuudessa luvassa uutta säpinää. Samalla kun eilen oli ensimmäinen lomapäivänä, samaan syssyyn myös uusi yritykseni starttasi virallisesti toimintansa. Ja koska aina silloin tällöin pitää harrastaa blogikliseitä, siitä lisää myöhemmin!

Nyt keskityn nauttimaan siitä lomasta. Sen nauttimisen kanssa on todellakin tekemistä, sillä samaten kuin äitiysvapaalla luulin järjestäväni valokuvat, kirjoittavani kirjan, tekeväni kaikki mielessä olevat kässäprojektit ja pelastavani maailman, nyt luulen tekeväni kuukaudessa suurin piirtein samat ja sata asiaa päälle. Ehkä aloitan nauttimisen harjoittelun ottamalla mallia lapsesta ja yövuoroon menevästä miehestä, jotka koisivat vierekkäin päiväunia. Sängyllä näyttäisi olevan sopiva kolo myös mulle.

Lue myös nämä

18 kommenttia

  1. Oi onnea! Siinä kun käytäviä pitkin kopsuttelit koroillasi, niin mistä olet nuo ihanat kengät löytänyt? Kovasti yritän etsiä tuollaisia remmikorkkareita häihini mutta eipä ole vastaan tullut :(

    Kivinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä kuvien korot olen kotiuttanut pari vuotta sitten Vagabondilta. Jospa niillä olisi vielä vastaavia valikoimissa? Ihania ja ikimuistoisia häitä sinulle!

      Poista
  2. Hei valtavasti Onnea!! :)

    Minulle kävi melkein vastaavasti, etsin kesätöitä ihan mistä vaan, ja lopulta huomasin olevani jo paljon ennen virallista töiden alkupäivää töissä sellaisessa firmassa, millaisesta olin haaveillut vain villeimmissä päiväunissa. Sain fiksattua jopa niin näppärät työajat, että oli mahdollista aloittaa aiemmin kuin olimme suunnitelleet, ja samalla sain nauttia näistä kesäpäivistä myös lasten kanssa.

    Joskus se nakki vaan napsahtaa oikein :)

    (voisin hehkuttaa omasta ihanasta työstäni ties kuinka pitkään, joten ihanaa kuulla että joku toinenkin on aidosti iloinen omasta työstään :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja samoin sinne! On huikeeta huomata, että välillä asiat vaan järjestyvät. Toki sen asian eteen pitää jotain itsekin tehdä, mutta silti. Ja joo, mä olen niin mielettömän iloinen tästä duunista!

      Poista
  3. Onnea tulevaan! Omalla kohdallakin työn ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut loistavasti. Täydellinen hoitopaikka riittävän lähellä ja vapaat illat ja viikonloput saavat mielen iloiseksi jokaisella. Eikä hyvä taloudellinen tilannekaan ole haitaksi :) Jäämme odottelemaan uusia kuulumisia. Hauskaa lomaa koko perheelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mäkin olen varma, että selvä raja mun työn ja vapaa-ajan välillä tulee saamaan mielet iloiseksi kaikilla perheenjäsenillä. Ja se lisäansio on myös erittäin paljon iloisuutta lisäävä asia, on turha yrittää muuta väittää. Duuni- ja päiväkotikuulumisia tullaan varmasti saamaan!

      Poista
  4. Onnea!

    Minua hirvittää töihin paluu kolmen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Onko musta enää mihinkään? Osaanko enää mitään? Aargh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienosti se paluu sullakin menee. Olisin varmasti myös aika kauhuissani, jos en olisi jo "harjoitellut" töitä tässä hoitovapaan ohessa. Nyt on vahva luotto siihen, että äitiys ei ole muusannut aivoja lopullisesti :D

      Poista
  5. Onneksi olkoon!

    Minä haluaisin palata mieluummin töihin kuin koulun penkille, mutta joskushan nuo opinnot täytyy kaiketi saattaa loppuun.

    Vaikka lähipiirissäni on suhtauduttu aika hyvin pojan laittamiseen 1,5-vuotiaana päiväkotiin, tuntuu silti vähän haikealta ja koko kuvio stressaa, ehkä suhteettomankin paljon etukäteen.

    On tämä vanhemmuuden ja muun elämän yhdistäminen välillä aika vaikeaa, harva kun pystyy taloudellisestikaan olemaan vuosia kotona ja pään kestävyys on tietenkin toinen puoli...

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/kurkistus-syksyn-opiskelusuunnitelmiin-ja-aitienpaivaan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koulukin kuullostaa kivalta, uuden oppiminen on aina kivaa!

      Joo, mäkin olen ollut haikeana päiväkodin suhteen. Vähemmän ehkä kuin ajattelin, mutta se saattaa johtua lomasta ja siitä, etten ihan vielä tajua, mitä edessä on. Kun varmuus päiväkotipaikasta tuli, todellisuus vasta jotenkin meni aivoihin asti. Että tuo pieni ihminen on todella menossa muiden ihmisten hoidettavaksi. Että ne muut ihmiset tietävät välillä paremmin, mitä lapselleni kuuluu. Haikeutta on ehkä vähentänyt se, että meillä kolmivuorotyön ja joustavien työaikojen ydistelmässä lapsi menee hoitoon kolmena päivänä viikossa, eikä täysipäiväisistä duuneista huolimatta viitenä päivänä.

      Mutta totta, on tämä aikataulupalapeli aikamoinen nyt perheellisenä. Ruuhkavuosi-nimitys näille ajoille ei ole ihan tuulesta temmattu.

      Poista
  6. Onnittelut! Mahtavaa kuulla, että olet päässyt unelmapestiin! Olet varmasti ansainnut sen. Vilpittömästä ilosta on mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmikseni unelmapesti kestää vain vuoden loppuun, mutta onnekseni maailmassa on monia unelmapestejä, hih!

      Poista
  7. Hienoja uutisia :) Onnea uudesta työstä!

    http://elamaakuvina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Onnea uuteen duuniin :) Upeaa, että sait mieluisan työn. Etenkin nyt, kun ala tuntuu olevan aikamoisessa myllerryksessä, on varmasti luksusfiilis uuden edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, luksusfiilis on oikea sana, kun muuten homma tuntuu olevan vain yytee ja yytee.

      Poista
  9. Onnea tulevaan työhön!
    Olen lukenut blogiasi alkuvuodesta lähtien, meni näin kauan, että uskalsin kommentoida ensimmäisen kerran ;). Itselläni on ihan pieni tytär (3kk:tta) ja tekstejäsi on ollut todella kiva lukea, olen saanut paljon ideoita ja Minime on aivan ihana!

    En uskalla vielä edes ajatella, miltä tuntuu mennä sitten joskus takaisin töihin ja viedä tyttö päiväkotiin. Yritän siis nauttia tästä ajasta kotona täysillä :).

    Rentouttavaa kesälomaa!

    http://sadefisu.fi/

    VastaaPoista
  10. Onnea! Oon lukenut blogiasi ehkä noin vuoden verran, vaikka mutsius onkin todella kaukainen ajatus (olen nuori opiskelija, enkä tiedä haluanko koskaan lapsia) mutten yleensä osaa kommentoida kauheasti mitään. Nyt on kuitenkin pakko jättää jonkinlainen jälki, koska tästä postauksesta tuli käsittämättömän hyvä mieli! On hämmentävää miten iloiseksi voi tulla täysin vieraan ihmisen onnesta :D Mutta niin - onnea uuteen vaiheeseen!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe