Päiväkotiin tutustuminen

7.6.13

Kävimme tällä viikolla tutustumassa Minimen tulevaan päiväkotiin muiden samassa päiväkodissa syksyllä aloittavien lapsien ja heidän vanhempiensa kanssa. 

Meillä kävi päiväkotipaikkaruletissa ihan mieletön mäihä. Saimme lapselle paikan juuri siitä päiväkodista, josta toivoimmekin. Kun päätöspaperit hoitopaikasta taannoin tulivat, hirnuin mielipuolisena epäuskosta ja seuraavana hetkenä itkin naama hymyssä ilosta. Olin niin helpottunut viikkojen jännittämisen jälkeen. Kolme vapautunutta paikkaa, moninkertainen määrä hakijoita ja onni suosi juuri meitä. Nyt äkkiä lotto vetämään ennen kuin tsäkä loppuu!
Visiitti päiväkodissa jo näin ennen aloituskeskustelua ja varsinaista tutustumisjaksoa oli hyvä asia. Etenkin meille hermoileville vanhemmille, joille päiväkoti on vieras juttu. Olemme itse viettäneet hoitouramme perhepäivähoitajilla. Emme kuitenkaan harkinneet omalle lapsellemme sitä mahdollisuutta.

Mä olen itse ollut usealla perhepäivähoitajalla ja kokemukset ovat ääripäitä: täti, josta tuli niin rakas, että välillä en olisi tahtonut lähteä kotiin lainkaan. Ja sitten täti, jonka lapsi hakkasi mua ja siskoani muun muassa kivillä ja oli muutenkin pahasti kieroon kasvanut hyeena. Jälkimmäistä hoitotäti itse ei tietenkään suostunut omasta lapsestaan uskomaan, vaikka varmasti osan kullannuppunsa tekosista näki. Meni tovi ennen kuin omat vanhempammekaan ymmärsivät, että puhumme totta, eikä kyseessä ole vain koti-ikävä.
Siksi olenkin iloinen, että lapsemme on päiväkodissa, jossa myös aikuisien perään on katsomassa muita aikuisia. Toki päiväkoteihinkin elämäänsä vittuuntuneita sekopäähoitajia valitettavasti mahtuu, mutta silti vien lapseni luottavaisemmin mielin usean ammattilaisen ja ison lapsilauman luo kuin yhden aikuisen kotiin muutaman muun lapsen kanssa.

Tapasimme nyt vain yhden Minimen ryhmän tulevista hoitajista, mutta se riitti rauhoittamaan jännityksestä, huolesta ja kutkuttavasta odotuksestakin läikkyvän mieleni. Hoitaja tuntui heti ihanalta ja sympaattiselta ihmiseltä. Kun hän lähtiessämme palasi oman ryhmänsä luo ja yksi lapsista juoksi iloisena hänen syliinsä tarraten tiukasti kiinni kaulasta, tuli turvallinen olo. Siitä ihmisestä tulee vielä äärimmäisen tärkeä sekä lapsellemme että meille.

Lue myös nämä

51 kommenttia

  1. Me käytiin myös tänään tutustumisvisiitillä, tosin paikka on ollut tiedossa jo ennen lasten syntymää, kun menevät samaan ranskalaiseen kouluun kuin isosiskonsa. Opettajat ei sen sijaan vielä ole tiedossa, ja niistä ihmisistähän se niin paljon riippuu, kiva että teille jäi hyvä fiilis käynnistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niistä ihmisistähän koko homman sujuvuus ja mielekkyys riippuu. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos hoitaja olisikin vaikuttanut ihmissyöjähirviöltä. Impulsiivisena tyyppinä olisivan luultavasti painanut jotain peruuta-nappia.

      Poista
  2. Toi on huippuhieno juttu. Mulla on kyllä uskoa myös kaupungin perhepäivähoito- ja ryhmäperhepäivähoitoratkaisuihin, mutta päiväkodissa on paljon joustavuutta myös lomien ja muiden suhteen. Eikä se päiväkodin koko siinä pienessä ryhmässä juuri näy - samat naamat ne joka päivä näkevät ja niiden kanssa hengaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippuhieno todellakin! Ihan varmasti perhepäivähoitopaikatkin ovat asemansa ansainneet, itsellänikin niistä onneksi suurimmilta osin hyviä muistoja. Olen kuitenkin levollisemmin mielin, kun aikuistenkin perään on katsomassa aikuisia.

      Poista
  3. Meillä pikku neiti aloitti viime elokuussa päiväkotiuransa huimassa 1.2 vuoden iässä, ja en voisi tyytyväisempi olla! Yhden käden sormilla on voinut laskea ne aamut jolloin on itkien sinne jäänyt. Täditkin olivat elokuussa oikein ymmärtäväisiä ja ihania: " Soitat just niin monta kertaa päivän aikana kun tuntuu siltä tänne ja kysyt kuulumisia". Meilläkään ei omakohtaisista kokemuksista perhepäivähoito tullut kysymykseenkään. Ihanaa kesää ja tsemppiä päiväkotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän pelkään, että itkuja tulee kertymään useampia, mutta saas nähdä! Hurjan kivaa minityypistä siellä oli jo nyt - jänniä leluja, kavereita, hauska piha ja rappusia kiipeltäväksi – kunhan vanhemmat vain olivat näköetäisyydellä.

      Poista
    2. Meillä poika alotti vajaa vuosi sitten päikyn. Eka mietittiin perhepäivähoitoa ja olinkin yhteen yksityiseen yhteydessä. Se, että pp-hoitajalle hoitoaika oli vain kello 16.00 asti, päikky on auki kuitenki 17.00 niin kerkee lapsen hakemaan jos oli töitä tasan neljään. Ja nyt kun asumme kyseisen pp-hoitajan lähes tulkoon naapurissa ja olen häntä nähnyt isolla leikkikentällä hoitolasten kanssa on helpottavaa ettei poika sinne mennyt. Hän juttelee puhelimeen ja juoruilee ja vähät välitti vaikka pikkupoika tunki hiekkaa suuhunsa. Itse istuin pojan vieressä ja sen verran puutuin että pyysin poikaa tyhjentämään suunsa. Päikyssä kyllä on hyvä että hoitajia on useampia ja meillä on omassa ryhmässä vielä kolme pienryhmää.

      Päikyssä kumminkin tätit tai setät on vain lapsia varten. Ei tarvitse siivota tai tehdä ruokaa joten kaikki huomio on lapsille :)

      Poista
  4. Unohdit mielestäni mainita kaikista tärkeimmän pointin, eli sen, että päiväkodissa työskentelevillä aikuisilla todella on hommaan koulutus - jokin muukin siis, kuin vain lastenhoitajan sekundatutkinto, jollaisen saa kuka tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, supertärkee juttu todellakin. Meinasin siitä mainita, mutta olisi mennyt jo liiaksi päällekäin toisen mielessä olevan päiväkotipostauksen kanssa. Että eikun stay tuned!

      Poista
  5. Tälläiset jutut kyllä särähtävät korvaan, lastenhoitajan sekundatutkinto.
    Tunnen useita erittäin päteviä, työlleen omistautuneita, pedagogisesti taitavia ja ihmisenä lämpimiä lastenhoitajia.
    Mutta koulutusastehan se tärkeintä näköjään onkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis eihän voi olla hyvä lastenhoitaja, lapsirakas ja omistautunut ammatilleen ellei ole erityislastentarhanopettajan yliopistotutkintoa takana. Kirjoja lukemalla ja luentoja kuuntelemallahan se lastenhoitokokemus kasvaa. Näinon.

      Poista
    2. No höh. Tietenkin lasten kanssa työskentelyssä lopulta on tärkeintä, millainen ihminen työtä tekee, ei millaisella koulutuksella. Ja eihän toki jokaisella päiväkodissa työskentelevällä edes ole korkeampaa korkeakoulututkintoa. Mä olen kuitenkin huojentunut, että ryhmässä on myös lastentarhanopettaja. Sillä samalla tavalla kun en kokisi olevani edes pänttäämisen jälkeen valmis (saati hermojeni ja pääni kanssa valmis) lapsen kotiopetukseen, en koe olevani niin vahvoilla esikasvatuksenkaan kiemuroissa. Siksi on onni, että siinä tehtävässä mua on auttamassa ammattilainen. Silloin mulle jää enemmän aikaa vain puhtaasti olla läsnä ja rakastaa.

      Poista
  6. Me saatiin lähipksta paikka ja ma perun sen-toivottavasti päästäisiin sinne tammikuussa.. Punnittiin pkn aloitusta, eskarin aloitusta ja ekaluokan aloitusta samaan aikaan ja lopputuloksena oli että jään ekaksi puoleksi vuodeksi vielä kotiin.
    Meillä on huippuhienosti sujunut isompien aloitukset aikanaan ja sitä toivon kolmannenkin kohdalle sitten tammikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tehdä niin kuin oma tuntuma sanoo. Etenkin jos siihen on kotitalousbudjetilla ja kotiin jäävän mielenterveydellä varaa :D Toivottavasti saatte paikan sitten tammikuussa!

      Poista
    2. Oon tehnyt lapsia enkä palkkatyötä tässä ;) voi olla joskus sitten mahtifiilis kun tilille napsahtaa khtukea suurempi summa.
      Tässä juuri mietittiin että tälläinen lasku on pehmoisin toivottavasti, minun pää kyllä kestää vielä hetken.. oon 6v ollut kotona kahdessa pätkässä tähän mennessä.

      Poista
    3. Vov, kuus vuotta, oot aika sissimama! :D

      Poista
    4. me koitettiin vuosi yhdistää päiväkoti/koulu/työ-kuviota ja laiskana ihmisenä koin sen erittäin hankalaksi ;) ja jäin kotiin ja sitten syntyikin kuopus

      Poista
  7. Ihanaa, että teidän saamanne päiväkotipaikka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä!

    Täällä Sveitsissä lastentarhoissa työskentelee enimmäkseen nuoria (meikäläisittäin lukiolaisia). Meidän tyttömme oli vähän aikaa tarhassa, ja kun olin siellä mukana tutustumiskäynnillä, yksi työntekijöistä täytti tuona päivänä 17 vuotta. Ja tarha tosiaan maksaa 80-100 e / lapsi / päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä aina kuulla välilä näitä muiden maiden käytäntöjä, että tajuaa, miten hyvä on tulla vanhemmaksi Suomessa. Olisi tainnut jatkua mun kotoa käsin työskentely päiväuni- ja ilta-aikaan noilla hinnoilla.

      Poista
  8. Minulla on myös niin karmeita henkilökohtaisia kokemuksia perhepäivähoitajista ja heidän lapsistaan, että ehdottomasti haluan omat lapseni päiväkotiin useamman ihmisen valvonnan alle. Erään hoitajan äiti, mummo joka asui yläkerrassa, antoi meille liköörihömpsyt aina kun kävimme siellä ylhäällä kylässä... Minkähänlaiset otsikot siitä olisi saanut nykyisiin iltapäivälehtiin? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mustakin tuntuu turvallisemmalta ja kivemmalta, kun tiedän lapsestani olevan vastuussa useamman henkilön, jotka myös katsovat toisten hoitajien perään. Liköörihömpsyt, jestas :DD

      Poista
  9. Mua nyppii perhepäivähoidossa nykyään enemmän semmoiset asiat, johon ei voi itse eikä hoitaja vaikuttaa. Nimittäin lainsäädäntö ja sen käytännön toteutus. Tuossa parisen vuotta sitten perhepäivähoitaja tulivat vihdoin viimen työaikalainsäädönnön pariin (hyvä juttu), aikaisemmin perhepäivähoitajan "normaali viikkotuntimäärä" oli 44h, ja nyt 40h niin kuin muilla. Ainakin meidän kaupungissa, hoitajille ei makseta ylityötunneista, vaan ne on pidettävä vapaana, ja lapset sillä aika varahoidossa. Sen lisäksi aika moni perhepäivähoitaja on ollut pitkään kunnan hommissa ja heillä on 5 viikkoa kesälomaa ja 2 viikkoa talvilomaa. Oikein kiva juttu, hoitaja ei sitten kerkiä muuta kuin lomailemaan. Sitten perhepäivähoitajien pomo vahtiii tiukasti, että ylityöt pidetään varmasti (jotta vain kaupunki ei joudu maksamaan, tuntien pitää tasaantua vuodessa). Perhepäivähoitajille kertyy tosi herkästi noita ylitöitä. Kun on 4 lasta joita ei kuitenkaan tuoda ja haeta täsmälleen samaan aikaan ja vanhempienkin työpäivä on tuo 8h + työmatka...

    Kaikenlisäksi ko. lain muutoksen kohdalla perhepäivähoitajan palkka tipahti 100-200 eurolla, koska tuntimäärä tipahti 44 -> 40 h. Perhepäivähoitaja palkka liikkuu siinä 1300-1500 eurossa (4:stä kokopäiväisestä), joten mistään huimista palkoista ei puhuta.

    Musta nuo yllämainitut asiat ovat suurempi ongelma kuin perhepäivähoitajan "ongelma luonne". Suurin osa on kuitenkin asiallista ja työlleen omistautunutta porukkaa. Tuo palkka ei enää houkuttele nuoria hommaan. Ja sekin vielä, että jos hoitajalla on yksi tai kaksi omaa lasta hoidettavana, niin palkkaa saa vain vieraista lapsista ja ryhmän koko on 4 kokopäiväistä + puoli päivä eskarilainen/koululainen. Jos kaksi alle kouluikäistä omaa lasta, ne lasketaa hoidokeiksi, mutta et saa niistä rahaa. Ja sekin näkyy siinä palkassa. Ja alle kolmevuotiaista saa enemmän rahaa kuin yli kolmevuotiaista.

    Muuten kyllä pieni ryhmä on alle kolmevuotiaille paras, mutta hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole tarjolla...

    -neito-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole perillä noista kaikista kiemuroista, mutta tuon kökön liksan kyllä tiesin. On melkoisen kummallista, että hoitaja vastuussa neljästä pienestä ihmisestä, mutta palkka on noin kehno.

      Muistan itse reilun parinkymmenen vuoden takaa, miten kai juurikin lomien, sairaspäivien yms takia hoitopaikkoja kertyi useampia yhdessä vuodessakin. Tajusinkin vasta nyt, että onpas hienoa, että vaikka hoitajat ja ope sairastavat ja lomailevat, paikalla on luultavammin kuitenkin aina joku tuttu aikuinen ja lapset tietenkin. Ja hoitopaikka pysyy samana.

      Poista
  10. Lisäyksenä muuten noita lastenhoitaja koulutksella olevia henkilöitä työskentelee myös sairaaloissa. Ainakin synnätteneiden osastolla ainakin HUSin alueella sekä lastenosastoilla. Ainakin oma kokemus, että jotkut lastenhoitaja ovat kyllä paremmin ajantasalla vastasyntyneiden kanssa kuin kätilöt... Omakohtaista kokemusta on. Lisäksi meillä taloythtiössä varmasti yksi suomen parhaista perhepäivähoitajista, joka myös on lastenhoitaja koulutukseltaan. Valitettavasti jää pian eläkkeelle, etten saa omia muksuja hänelle hoitoon...

    -neito-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että työskentelee. Vaikka toki sen tiesin, että eivät kaikki synnärin henkilökunnasta olleet kätilöitä.

      Kuullostaa ihanalta, että teidän taloyhtiössä on tuttu ja kiva perhepäivähoitaja - olisi varmasti unelmahoitopaikka, jos ei jäisi juuri eläkkeelle.

      Poista
  11. Meidän päiväkodissa taitaa yhdessä ryhmässä olla jopa kaksi lastentarhanopettajaa lopuissa on vain yksi lastentarhanopettaja ja kaksi lastenohjaajaa. Eli tuskin sen pidemmälle koulutettuja kuin perhepäivähoitajat.
    Itselläni on hyviä kokemuksia perhepäivähoitajasta, mutta olin kateellinen lapsena kavereilleni, jotka saivat olla päiväkodissa. Meidän tytölle emme harkinneetkaan perhepäivähoitajaa. Ryhmäkokoihin en edes osaa ottaa kantaa. Tyttäremme ei mielestäni ole muuttanut persoonallisuuttaan tai käyttäytymistään "isossa" ryhmässä, joten meillä päiväkoti on ollut hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yksi meilläkin. Luulin sen olevan vakio, mutta mähän olenkin vielä ihan noviisi päiväkotihommissa :D

      Poista
  12. Me lastenhoitajat olemme nykyään pääasiallisesti lähihoitajia, joten kyllä se koulutus on vähän laajempi, kuin hoitajilla/ohjaajilla. Me olemme usein ainoita koko pk:ssa jolla on koulutusta mm lasten lääkitsemiseen. Meitä on päiväkodeissa myös aina prosentuaalisesti enemmän henkilökunnasta ja teemme täyttä päivää paikan päällä, toisin kuin opet. Opet ovat nykyään enenevissä määrin amk-pohjaisia sosionomeja, yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien sijaan. Ei se koulutus, vaan oikea ote ja kokemus, joka ratkaisee. Pk:n etu on se, että siellä on muitakin, kuin se yksi hoitaja, mutta siellä on myös isot ryhmät. Sekopäähoitajiin en ole törmännyt koskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että opet eivät tee täyttä päivää paikan päällä. Mistä se johtuu, mihin he loput tunnit käyttävät? Ja joo, ei se koulutus todellakaan niistä lapsista huolta pidä, vaan ihminen. Onneksi päiväkodissa niitä aikuisia ihmisiä on useampia. Ja upeaa, että heistä jokaisella on omat vahvuutensa ja tietotaitonsa, joita voivat käytännössä "opettaa" myös työkavereilleen.

      Poista
    2. Opeilla on suunnitteluaika, joka yleensä tehdään poissa lapsiryhmästä (opeillahan on tämä pedagoginen vastuu, joka kyllä korostuu enemmän yli 3-v ryhmissä). Eli tekevät ryhmässä töitä 7h/pvä, hoitajat tekevät periaatteessa sen 8h/pvä (viikkotyöaika on 38.15).

      Poista
    3. Aivan, sen mä toki tajusin. Jotenkin kuvittelin, että kun eivät tee täyttä päivää, tekevät vain muutamaa tuntia. Järjen juoksu sata :D

      Poista
  13. Onnea nappipaikan johdosta!

    Päiväkotiruletissa meillekin napsahti hyvällä tuurilla paikka viereisestä talosta.
    Autottomina tosin haimme vain paikkaa kahteen päiväkotiin, toiseen on matkaa 70m ja toiseen 150m. Jos lapsi olisi pitänyt raahata joka aamu toiselle puolelle kaupunkia toimimattomalla julkisella liikenteellä/pyörällä, raahauta sitten kouluun ja iltaäpäivällä hätäpäissään sama rumba niin olisin mieluummin jäänyt vaikka toiseksi vuodeksi kotiin. Onneksi paikka siis saatiin läheltä!

    Meillä päiväkotikuviot ovat siis hyvin ajankohtaisia, kuten joskus aiemmasta kommentista ehkä kävikin ilmi.
    Olin jo ihan hermorauniona (saatan ottaa vähän kierroksia joskus), mutta erittäin mukavan oloinen päiväkodin johtaja rauhoitti minut muutaman minuutin puhelinkeskustelulla tilaan, jossa odotan tapaamista ja syksyä huomattavasti levollisemmin mielin. Omatapa itsekin moisen terapeuttisen puhelinläsnäolon taito!

    Keravalla tavataan tosiaan päiväkodin johtaja, kun lapsi aloittaa ensimmäistä kertaa hoidossa ja lisäksi tavataan lapsen "oma" hoitaja perheen toiveen mukaisesti joko kotona tai päiväkodilla. Tutustua saa niin pitkään kuin haluaa, ihan pienillä suositus on kaksi viikkoa. Meillä tutustumisaikaa tulee varmaan kolmisen viikkoa ennen opiskeluni jatkumista syyskuussa.

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea paikasta sinne myös! Tiedän, mikä helpotus on saada mieluinen paikka läheltä. Itselläni työmatkaa kertyy suuntaansa 45 minuuttia, joten autottomana olisi ollut melkoista säätämistä, jos paikka olisikin ollut vaikka ihan viereisessäkin kaupunginosassa.

      Mekin tapasimme myös päiväkodin johtajan, mutta nimenomaan yhden tulevan hoitajan tapaaminen sai mielen rauhalliseksi. Jestas, miten tärkeätä ja vastuullista työtä lastenhoitajat tekevätkään! Onneksi tämä meidän tapaamamme hoitaja vaikutti olevan onnellinen työssään ja mikä tärkeintä, lapset tuntuivat tykkäävän hänestä kovasti.

      Poista
  14. Aikamoista puhetta lastenhoitajien tutkinnosta. Itsellä on muinainen päivähoitajan tutkinto, joka kesti 2,5v ja oli laaja ja varsin hyvä. Päiväkodeissa olen työskennellyt, mutta perhepäivähoitajan homma on sellaista koiran virkaa, ettei ole tehnyt mieli ryhtyä.

    Tuo pointti on erinomainen, että päiväkodiss aon usieta aikuisia, kun taas perhepäivähoitaja tekee työtään yksin ja jos hän mokailee tai on ihan oikea sekopää, usein uskotaan ennemmin häntä kuin hädissään piipittäviä pikkuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita tutkintoja on niin monenlaisia, että taidanpa oikein kysäistä, mista lapsen tulevat hoitajat ja ope ovat oppinsa hakeneet. Vaikkakaan ei se koulutus edelleenkään niitä lapsia hoida, vaan ihminen. Mutta ihan mielenkiinnosta.

      Poista
    2. Nykypäivänä sieltä löytyy: lto:n hommissa sosionomi (amk) tai lastentarhanopettaja (yo)
      hoitajan hommissa: lähihoitaja/lastenohjaaja
      avustajat ovat yleensä oman koulutuksen saaneita, mutta joskus myös lähihoitajia tai muita opistoasteen koulutuksen saaneita, tai kokeneita kouluttamattomia ihmisiä, riippuen kunnasta.
      sijaisilla ei välttämättä ole pätevyyttä, vakituista virkaa ei voi saada ilman mainittuja koulutuksia.

      Poista
    3. Tuli mieleeni tähän vielä kommentti, että ainakin meidän kunnassa on kouluttamattomia avustajia, mutta pk:ssa työt jaetaan niin, että he eivät ole koskaan keskenään lasten kanssa, vaan paikalla on aina myös koulutettu lastenohjaaja tai -opettaja, käytännössä avustavat siis apukäsinä ja -syleinä varsinkin pienimpien kanssa.

      Poista
  15. Joo, no silloin kun sä ja mä olen ollut pieniä (mäkin olin perhepäivähoitajalla), niin vara-hoito oli toisella perhepäivähoitajalla. Silloin maksimimäärä lapsia oli satunnaisesti 7. Silloin oli kuulemma määritelty vara-paikka numero 1 ja vara-paikka numero 2. Joskus tässä välissä on sitten tullut ehdoton määryäys, että 4 on maksimi aina ja siten varahoito siirtyi päiväkoteihin. Meidän kaupungissa vara-hoito on omassa perhepäivähoidon vara-kodissa.

    Mua harmittaa ihan älyttömästi, että tuo oman taloyhtiön perhepäivähoitaja jää eläkkeelle. Mun esikoinen on sen verran herkkä ja ujo, että pelkään päiväkodin aloitusta ja mulla on sellainen tunne, että tuo tuttu perhepäivähoitaja olisi osannut "käsitellä" mun poikaani sillä tavalla sopivan hellän pyllylle potkivasti, että aikanaan eskari ja koulu olisi helpompaa, mutta nyt esikoinen "joutuu" päiväkotiin vuoden vaihteessa enkä oikein tiedä miten hän siihen reagoi.... On kuin minä pienenä ja tiedän ettei tykkää yhtään isoista ihmismääristä ja hälinästä....

    -neito--

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se on nykyään niin - tässhän oppii koko ajan uutta!

      Joo päiväkodissa kyllä riittää hälinää. Eikö teidän kyliltä löytyisi jotain toista perhepäivähoitajaa, jota muut vanhemmat voisivat suositella? Meillä kun minityyppi taas juurikin tykkää menosta, meiningistä ja hälinästä, joten päiväkoti on omiaan. Jos ei nyt oteta huomioon sitä, että äidin tai isän pitäisi olla koko ajan näköetäisyydellä, mikä ei tietenkään päiväkodissa tule onnistumaan.

      Poista
  16. Nyt täytyy kyllä "älähtää". ;) Täällä on nyt muutama ihminen lastenOHJAAJAn koulutusta, jos ei nyt suoranaisesti vähätellyt, niin siitä selvästi enempää tietämättä kommentoinut. Olen itse koulutukseltani lastenohjaaja ja koulutus on kolmivuotinen. Erona esim. lähihoitajiin on se, että meillä koko tuo opiskeluaika tähtää lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn. Itse koin koulutuksen äärimmäisen monipuoliseksi ja moneen työpaikkaan sopivaksi (voimme siis työskennellä esim. pk:ssa, koulussa, lastensuojelun puolella...). :) Lastenohjaajan tutkintohan on lapsi - ja perhetyön perustutkinto ja ainakin meillä painotettiin lasten henkisen - ja fyysisen hyvinvoinnin lisäksi eritoten tuohon erilaisten perheiden tukemiseen arjessa. Puuh! :D Pointtini oli siis se, että olkaahan iloisia jos lastenne ryhmässä on niinkin päteviä ammattilaisia kuin lastenohjaajat. :P

    VastaaPoista
  17. Meillä perhepäivähoitaja oli toisen lapsen erityistarpeiden takia ainoa mahdollisuus. Täällä pienellä paikkakunnalla perhepäivähoitajat tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tällä perhepäivähoitajalla missä lapsemme ovat, on kaikille lapsille annettu lupa, että saa kuskata autolla. Lapsia on siis kolme. Tänäänkin jätin vain turvaistuimet hoitajan autoon ja muksut hoitajineen lähtevät kyläilemään toisen perhepäivähoitajan luokse. Päiväkodilla on myös ytheisiä aamujuttuja missä käyvät joka toinen viikko. Perhepäivähoitajilla on välillä täällä myös sellaisia päiviä, että kokoontuvat yhteen leikkupuistoon yhdessä.

    Uskon, että perhepäivähoitajan on helpompi olla tasapuolinen, jos ei ole omia lapsia.

    VastaaPoista
  18. Varhaiskasvatuksessa työntekijät pyrkivät parhaansa mukaan kasvattamaan lapsia lämmöllä ja kannustavalla otteella (poikkeuksiakin ikävä kyllä on). Niin niitä uusia taitoja parhaiten oppii. Ikävä kyllä resurssipula johtaa monesti liian suurin ryhmiin (lainsäädäntökään ei ole samassa linjassa suositusten kanssa) ja moniin muihin asioihin, jotka syövät kasvatuksen laatua. En halua pelotella vaan rohkaista kaikkia vanhempia antamaan palautetta suoraan ylemmille päättäjille. Maksavien asiakkaiden ääni taitaa olla se ainoa asia, joka vaikuttaa. Alan asiantuntijoiden lausunnot tai meidän työnteiköijden palaute asiasta ei taida painaa yhtään missään. :(

    VastaaPoista
  19. Kyllä se on ihan se ja sama onko henkilöllä mimmonen koulutus hyvänsä, niin ei ne keikki sovi lastenhoitoalalle, oli kyse päiväkodista tai perhepäivähoidosta. Olitko lähihoitaja tai pph-ammattitutkinnon omaava. Eli on aivan turha heittää legendaa kummastakaan tahosta. Totuus kuitenkin on et on todella tuuria jos sattuu henkilöstö kummassa tahansa olemaan oikealla alalla siellä luonteessa ja sydämmessään, niillä kirjoilla ja kansilla ole kuin suuntaa antava merkitys. Oikeanlainen hoitaja tutustuu lapseen yksilönä ja kykenee luomaan terveen kiintymys suhteen lapseen kunnioittaen lapsen vanhempia ja se luottamus mikä pitää syntyä, ei sekään katso toteutusta vaan henkilökemiaa. Äidit olemme äitejä, siitä ei pääse mihinkään ja lapsi usein osoittaa tunteensa äidille. se ei tarkoita että hoitopaikka on surkea, vaan lapset itsekukin reagoi hylkäämisreagtioon niin eritavoin.

    VastaaPoista
  20. "Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
    ei pieni puu vielä myrskyä siedä
    Ole suojana myrskyssä suuri puu, että pienelle juuret vahvistuu.
    Toimitaan me varhaiskasvattajina päiväkodissa tai perhepäivähoidossa meillä on yhteinen nimittäjä nimenomaan lapsi ja lapsen hyvinvointi.
    Mielestäni on hyvä, että tänä päivänä puhutaan enenevässä määrin varhaiskasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta ja itse toivon, että tulevaisuudessa varhaiskasvatusta kehitettäessä saadaan yhtenäinen ns. varhaiskasvatustutkinto joka mahdollistaa työskentelyn niin kiinteissä yksiköissä/perheen kotona/omassa kotona ja luo tasapuoliset mahdollisuudet varhaiskasvatustyölle.
    Alle kolme vuotiasta lasta hoitoon viedessä kannattaa lukea niin Liisa Kelttikangas-Järvisen kuin Jari Sinkkosenkin tutkimuksia ja tekstejä. Anonyymi kirjoitti "Kyllä se on se on ihan se sama onko henkilöllä mimmonen koulutus hyvänsä, niin ei ne kaikki sovi lastenhoitoalalle, oli kyse päiväkodista tai perhepäivähoidosta!
    Olen toiminut kotona työtätekevänä perhepäivähoitajana runsaat 20 vuotta ja rakastan työtäni omassa kotona ja pienen ryhmän kannsa (maks. 4½ jonka laki sallii). Pieni ryhmä antaa mahdollisuuden lapsen yksilölliseen huomioimiseen ja esim. herkän lapsen vahvistamiseen tulevaisuuden koitoksia ajatellen. 2002 suoritin ammattitutkinnon, 2006 Lasten-ja Nuorten erityisojaajan ammattitutkinnon ammatillisena lisäkoulutuksena työn ohessa. Olen myös osallistunut työnantajan järjestämiin lisäkoulutuksiin Oppiva-projektiin,Akseli- projektiin,Pikku-Kukkoon kuin myös tähän Varhaiskasvatussuunnitelma (Varsu) joka perustuu lapsen havainnointiin silloin kun lapsella on tuen tarve. Tiimiytyminen on tuonut meille Perhepäivähoitajille tätä työyhteisöllisyyttä ja myös tätä toisen työntekijän ns. kontrollia ja esimerkkiä. Teeme yhdessä niin syksyksi/kevääksi toimintasuunnitelmat mitä teemme tiiminä yhdessä ja sitten on myös oma toimintasuunnitelma mitä tehdään omassa kotona oman ryhmän kanssa. Tämän päivän perhepäivähoito/perhepäivähoitajat ovat hyvinkin täsmäkoulutettuja nimenomaan varhaiskasvatukseen. Opiskeluaikana näyttötutkintoja päiväkodissa suuorittaessa oman työn arvostus nousi ja valitettavasti kyllä LAITOS ON LAITOS jossa on yhteiskunnan luomat kulissit, mutta se mitä itse pidän tärkeimpänä LAPSEN YKSILÖLLISYYS/LAPSEN YKSILÖLLISYYS ei nähdä, eikä kuulla lasta saatikka vanhempia. Tämän tekee liian suuri joukko niin asiakkaita kuin tekijöitä sillä joukkoon mahtuu kaikenlaisia. Perhepäivähoidon suuri miinus on toimimaton varahoito, mutta sitäkin kehitetään koko ajan niin ettei lapsista tule heittopusseja vaan heillä on se yksi/kaksi varahoitajaa. Meidän kunnassa siihen panostetaan kunnolla tulevana syksynä. Meidän kunnassa on myös perhepäivähoitajilla ollut jo kaksi vuotta kiinteä kuukausipalkka ja työmme nähdään samanarvoisena päiväkotihoidon kanssa. Varhaiskasvatushenkilöstölle koko kunnan alueella on yhteisiä koulutuksia ja ensisyksynä tulee Varhaiskasvatusväelle yhteinen vasu. Jotkut täällä lukemani kommentit perhepäivähoidosta tuntuivat epäoikeudenmukaisilta koska ne eivät todellakaan kuvaa tämän päivän perhepäivähoitoa ainakaan omassa kunnassani;). Itse työtä tehdessä mietin: teenkö työni niin, että toisin oman lapseni/lapsenlapseni itselleni hoitoon ÄITIEN HUOLI ON YMMÄRRETTÄVÄÄ!

    VastaaPoista
  21. Huomion arvoista perhepäivähoidon eduksi (mikä sekin on Oulun yliopistossa tutkittu) lapset sairastavat huomattavasti vähemmän perhepäivähoidossa kuin päiväkodissa! Tuolla ylempänä kirjoitin LAPSEN YKSILÖLLISYYS/LAPSEN YKSILÖLLISYYS tarkoitus oli LAPSEN YKSILÖLLISYYS/LAPSILÄHTÖISYYS

    VastaaPoista
  22. Työskentelin itse kaksi vuotta sitten parin vuoden ajan alle kolme vuotiaiden ryhmässä ja vaikka päiväkoti oli aivan ihana ja työkaverit mukavia ja ammattitaitoisia, niin jäi minulle silti aika ikävä muisto tästä ajasta. Suurin syy tähän on se, että nykyiset lapsiryhmät ovat aivan liian suuria. Ryhmässämme oli 13 lasta ja meitä hoitajia 3. Suuren lapsimäärän takia ei edes voida puhua yksilöllisestä kasvatuksesta päiväkodissa. Usein kaikille lapsille ei riitä syliä ja lapset oppivat aggressiivisiksi koska pienten (alle 3.vee) ryhmässä päätee usein viidakon laki kun ei ole vielä sanoja millä itseään ilmaisi eikä minkäänlaisia taitoja konfliktien selvittämiseen. Usein niitä tilanteita onkin niin paljon ettei yksittäinen hoitaja ehdi kaikkeen puuttua. Ihmisten sairastuessa yllättäen ei useinkaan ole sijaisia saatavana ja tällöin hoitavia aikuisia on vielä vähemmän. En todellakaan halua kauhistuttaa sinua mutta tässä ovat faktat kaunistelematta, joiden takia en enää työskentele päiväkodissa. Suosittelen myös lukemaan Liisa Keltinkangas- Järvisen - Pienen lapsen sosiaalisuus. Kyseisessä opuksessa on paljon tutkittu pienten lasten stressihormonin kohoamista ja sen yhteyttä aikaiseen päiväkodin aloittamisaikaan.
    Mielestäni vika nykyisessä systeemissä ei ole lapsissa, vanhemmissa tai hoitajissa vaan päättäjissä, jotka eivät näe tätä päivää pidemmälle ja ikävä kyllä helpointa on tietenkin säästää jossain sellaisessa, joka ei mitään tuota.

    Niin ja itse olen onnellisesti työskennellyt jo vuoden yksityisenä lastenhoitajana kahdelle perheelle ja juuri kirjoitettiin uusi työsopimus seuraavalle vuodelle. Minulla on kaksi aivan ihanaa melkein kolme vuotiasta hoitolasta ja aivan mahtavat työnantajat, joiden kanssa on helppoa keskustella kaikissa näihin lapsiin liittyvissä asioissa. Meillä on lasten kanssa niin hyvä kiintymys suhde, että lapset osoittavat minulle ihan samanlaisia kiukkukohtauksia kuin omille vanhemmilleen. Ihan samanlaiset arkiruutinit meillä on kuin päiväkodissakin voisi olla, meillä vaan ei ole mitään suunniteltuja toimintatuokioita erikseen. Ulkoillaan paljon, käydään kirjastossa, puistossa, metsässä ja pienillä eväsretkilläkin välillä, lauletaan ja tanssitaan ja leikitään paljon. Ohjelma tulee enemmän lasten omien kiinnoksen kohteiden kautta. Annan usein lapsille itse mahdollisuuden valita mennäänkö metsään vai puistoon tänään. Piirtäminen ja muu askartelu tapahtuu lapsen oman kiinnostuksen mukaan ja silloin kun lapsi itse haluaa. Lastenhoitajana en voisi olla työhöni tyytyväisempi. Olen saanut olla osana kasvattamassa näitä aivan ihania lapsia, saanut nähdä heidän kasvavan ja kehittyvät ja saanut iloita yhdessä heidän kanssa uusien taitojen oppimisessa. Lisäksi olen oppinut tuntemaan nämä lapset todella hyvin ja pystyn näkemään heidän yksilölliset piirteensä ja tukemaan niitä.

    Haluan vielä mainita tähän loppuun, että perhepäivähoitajan ja yksityisen lastenhoitajan ero on se, että yksityinen lastenhoitaja hoitaa lapsia lasten omassa kodissa ja on siis vanhempien kanssa työsuhteessa.

    VastaaPoista
  23. Mietin vielä sitäkin, että me käytiin ainakin kaksi kertaa tutustumassa perhepäivähoitajan luona paikkaan ja hoitajaan ennen hoidon aloitusta. Siinä ajassa ehti kyllä jo nähdä pääpiirteittäin, että miten se hoitaja niitä muita lapsia siellä kohtelee ja millainen on ympäristö ja ilmapiiri. Siinä ehti myös jutella sen hoitajan kanssa kunnolla ja sai aika hyvän kuvan siitä, millaiset hänen kasvatusperiaatteensa ovat. Ryhmikseen kun esikoinen meni, siellä ei paljon päästy tutustumaan ja työntekijätkin vaihtuivat aika tiuhaan. Siellä myös välillä tuntui, että olisi asiat pitänyt olla aina joko kirjallisena tai sanoa joka hoitajalle erikseen, että ihan varmasti on kaikkien tiedossa. Olen kokenut perhepäivähoidon myös huomattavasti paljon joustavammaksi. Riippuu varmasti vähän hoitajasta, mutta meillä on riittänyt sellanen "tulen joskus viimeistään kolmenmaissa hakemaan, mutta saatan hakea jo yhdeltä". Ryhmikseen ei riittänyt tieto, että pääsen kolmen ja puoli neljän välillä. Olisi pitänyt tietää 10min tarkkuudella, mikä silloiseen työhöni oli täysi mahdottomuus.

    VastaaPoista
  24. Tässä viel
    Lomaa viettäessäni ajauduin linkin kautta lukemaan näitä juttuja.
    Olen siis yksityinen pph. Rakastan työtäni ja haluan antaa turvallisen ja aktiivisen hoitopaikan.
    Tällä hetkellä ryhmäni on täysi ja olen siitä tosi tyytyväinen.
    Itse teen työni mielummin omassa kotonani, kuin päiväkotimaailmassa.
    En viihdy isoissa ryhmissä, juuri siksi että on kova meteli ja lapsiin ei kerkä tutustua niin hyvin kun perhepäivähoitaja voi.
    Yksityisenä pph:na voi soveltaa päivän kulkua paremmin, eikä tarvitse orjallisestimennä aikataulun mukaan vaan voi kuunnella lasten tarpeita ja toiveita.
    Ei ole aikaa vain istua ja sylitellä ja ohittaa joku muu juttu, jos lapsi tarvitsee syliä juuri sillä hetkellä.
    Toisille sopii päiväkoti toisille pph.
    Olkaamme tyytyväisiä että suomessa on varaa valita. Voi valita yksityisen pph:n tai kunnallisen, tai päiväkodin, ryhmiksen, hoitajan kotiin. Jokaiselle löytyy varmasti se "oikea ja paras hoitopaikka" .
    Ja kyllä meitä hyviäkin hoitajia on, niin päiväkodissa kun perhepäivähoidossakin.
    Jokaisen kannattaa ottaa se hoitopaikka lapselleen joka tuntuu hyvältä.
    Itseään kannattaa kuunnella, tutustua tosian hoitajaan/ hoitopaikkaan kunnolla.

    Itse en veisi hoitopaikkaan lastani jos tutustuminen olisi evätty.
    Yksi kerta ei mielestäni riitä.
    Vanhempien ja hoitajan välille pitää muodostua luottamus, ainakin perheppäivähoidossa se on tosi tärkeää.
    Jos vanhempi ei pidä hoitajasta, tai kemiat ei jostain syystä kohtaa, kannattaa ottaa toinen paikka. Jännitteet hoitajan ja vanhemman välilä heijastuu lapseen.
    Me kaikki hoitajatkin, olemme vain ihmisiä, emme mitään "yliolentoja jotka osaavat kaiken" .

    Tämä ammatti on mielestäni kutsumusammatti.
    Itselläni on takana perhepäivähoitajan ammattitutkinto. Kesto vuosi ja mielestäni hyvin antoisa.
    Suosittelen kaikille perhepäivähoitajille.
    Harjoittelujaksot olivat pitkiä ja myös päiväkodeissa osa. Tästä sai. Paljon eväitä maan työskentelyyn ja vahvistusta siihen että haluaa tehdä pph:n työtä kotonaan, ei päiväkodissa työskentely olllut mun juttu.
    Mukavaa kesän jatkoa kaikille lasten kanssa työskentelevile!
    Minä odotan jo työn alkua ja lasten näkemistä.

    VastaaPoista
  25. Ei ole aikaa vain istua ja sylitellä ja ohittaa joku muu juttu, jos lapsi tarvitsee syliä juuri sillä hetkellä.

    Korjaus tekstiini. Siis tarkoitin että päiväkodeissa ei ole aikaaa muun toiminnan ohittavaan sylittelyyn.

    VastaaPoista
  26. Me oltiin kanssa tyytyväisiä meidän päiväkotiin ja vauva pääsi siihen mihin ensisijaisesti haluttiin! :) Ainut miinus oli että lastentarhanopettajan paikka oli vielä avoinna siinä ryhmässä, joten oli 1 työntekijän vaje.



    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe