Sadepäivän tunnelmaa päiväkodin pihassa

18.9.13

Tuolta näyttää mutsi, joka on juuri hakenut lapsensa päiväkodista ja selvinnyt reissusta kotiin asti. Otsalta valuu hikipisaroita silmiin, hiuksissa on jotain ruskeaa mönjää, rillit vetävät huuruun ja kurainen takki on kuivapesua vailla. Helsingissä oli sateinen päivä.

Olin aamulla mennyt töihin seitsemäksi, joten kotimatkalla ennen lapsen hakemista ehdin käydä nopeasti kaupassa. Eipä tarvitse sitten lapsipoloa raahata nälkäisenä kauppaan, mietin. Lappasin kassahihnalle kolme litraa soijamaitoa – en enää kertaakaan tällä viikolla tahdo seisoa puoli kuudelta silmät ristissä jääkaapilla tajuten, että kahvimaito on loppu. Lisääntyneiden kantamusteni kanssa rynnin päiväkotiin, jossa lapset vipelsivät menemään kumppareissaan ja kuravaatteissaan.

Oma kumiasuinen tyyppini on huppua ja suupieliä myöten hiekassa, kurassa ja märissä heinänkorsissa. Ja tahtoo tietenkin heti syliin. Otan lasta kädestä kiinni ja sanon nappaavani hänet ihan pian syliin, kunhan on ensin käyty sisällä ottamassa kuraiset vaatteet pois. Ei hyvä suunnitelma. Lapsi heittäytyy maahan äksäksi ja aloittaa parkumisen. Minä seison tihkusateessa kädessäni sateenvarjo, molemmilla hartioillani kaksi kassia ja päälläni vaalea takki, jonka pesuohjeessa lukee ”vain kuivapesu”.

Koitan nostaa lasta kädestä ylös, josko se suostuisi kävelemään, jos oikein osaisi maanitella. No ei suostu, vaan alkaa parkua enemmän. Vieressä seisova päiväkodin työntekijä sanoo lapselle, että äiti on nyt tullut niin hienoissa vaatteissa hakemaan, ettei syliin voi ottaa. Tunnen, miten tuskanhiki alkaa liimata paitaa kiinni selkään. Vaikka media-alan duuneissa persoonallinen pukeutuminen on monesti ihan hyväksyttävää, en sentään käy toimistotöissä kokovartalokuravaatteissa, vaikka sellaiset omistankin.

On siis toimittava toimistorotan asukokonaisuus päällä. Paiskaan sateenvarjon maahan. Yritän asetella kasseja paremmin olilleni, sillä en halua niitä märkään maahankaan laskea. Yksi kasseista on liikaa, ja pyydän päiväkodin työntekijää pitämään sitä. Nappaan kuraisen lapsen maasta syliini ja huuto onneksi lakkaa heti. Lapsi painaa kyyneleistä ja hiekasta tahmaiset kasvonsa kainalooni, kun yritän saada sitä yhtä kassia keikkumaan olkapäälleni. Sen jälkeen kyykin kantamuksineni alas ja nappaan tuulen mukana kauemmaksi tanssineen sateenvarjonkin mukaan. Sadepisarat valuvat pitkin silmälasien linssejä.

Päiväkodin eteisessä riisun lapselta kuraiset vaatteet pois. Oma takkini on myös kurainen, mutta sen pidän päälläni, vaikka kainalotkin ovat jo hikiset. Hiestä viis, nyt on vaan toimittava nopeasti. Otan molemmilta kengät pois ja lasken lapsen maahan saadakseni huuhdeltua kuravaatteet puhtaiksi. Sukkani kastuvat eteisen märällä lattialla. Lapsi istuu kuravesilammikossa syliä huutaen. Huuhtelen kumia niin nopeasti kuin kykenen ja kuraista vettä roiskuu hihoille. Yksi lapsen kurahanskoista tipahtaa lavuaaripöydän taakse. Kontin ähisten lattialla saadakseni hanskan seinän ja pöydän välistä pois. Lapsi kiskoo takinlievettä itkien.

Sipsuttelemme lapsen naulakolle. Märät sukat jättävät jäljet lattiaan. Puen lapselle kuivemman kelin ulkovaatteet ja kiepautan hänet kantoreppuun. Naulakosta nappaan olalleni päiväkotikassin muiden olillani jo valmiiksi keikkuvien kassien seuraksi. Silmälasien linssit alkavat vetää huuruun ja märistä hiuksista valuu ohimoille mutaista mönjää. Eteisessä koettelen reisilihaksieni kuntoa huojumalla kyykyssä toisella jalalla samalla, kun yritän saada märällä sukalla kuorrutettuja jalkojani liian tiukalle nyöritettyihin kenkiin.

Selviän ulos voittajana, avaan sateenvarjon ja kävelen lapsineni ja kantamuksineni kotiin. Eteisen peilistä näkyy äiti. Vain huulissa juuri ja juuri näkyvä puna paljastaa, että jossain siellä kuran ja hien alla on myös toimistotyöläinen.

Ai että, kyllä nämä sadepäivät ovat sitten tunnelmallisia.

Lue myös nämä

34 kommenttia

  1. Ai että mikä kuvaus!! Niin tutun kuuloista! Kun käy kaupassa ja vahingossa ostaa liian monta painavaa juttua ja kellarissa yrittää saada vaunuista kaiken käsiinsä, hiki valuu ja kassien hihnat hiertävät kämmeniä ja 2-vuotias ilmoittaa, ettei suostu kävelemään rappusia kolmanteen kerrokseen. Ai että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä - ja neljänteen kerrokseen! Taidetaan mennä jossain tuhannen ja kahdensadan kohdalla niissä kerroissa, kun olen hiki valuen vannonut, että en enää ikinä elämässäni muuta hissittömään taloon.

      Poista
  2. Voi rakkaus! <3
    (Joo, toimistotyöläinen pukeutuu kuin toimistotyöläinen... Mutta kun jotkut lapsetkin puetaan hoitoon kuin toimistotyöläiset! :P )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no kyllä toi meidän mini ihan päiväkotilapselta näyttää sinne mennessään. Vapaapäivinä voidaan sitten halutessamme leikkiä vaateleikkejä.

      Poista
  3. Aikuiset pukeutuu toimistovaatteisiin, tarhan tätit pukeutuu kura-asuihin. Tarhan tätit nauraa kun toimistoasuiset äidit tulee hakemaan rapaisia lapsiaan. Ja ei varmaan auta. "Kiva" kun meet hakemaan korkkareissa ja lyhyemmässä hameessa lasta päiväkodista ja lapsi juoksee sua karkuun (ei halua lähteä), lapsi juoksee alamäkeä hurjaa vauhtia ja syöksyy mahalleen hiekkalaatikkoon. Nouki siitä sitten hiekkanen, nyt itkevä, lapsi mukaan ja sano tätille hymyillen kiitos ja huomenna nähdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olin aamulla miettinyt, että haen lapsen kotiin kantorepussa, joten laitoin jalkoihin tennarit. Muuten olisi saattanut olla korkkarit ja siitähän tämä lysti olisi vielä lisääntynyt!

      Poista
  4. Alkoi ihan omiakin hampaita kiristää kun tätä luin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole hetkeen päässä kumissut niin vahvasti "kunhan vaan tästä kotiin selviän, kunhan vaan tästä kotiin selviän" :DDD

      Poista
  5. Ai että olisin antanut tarhan tädille pahaa silmää jos olis sanonut mulle noin! Mutta joo, eikö ole kumma, miten usein kaupassa yliarvioi omat voimansa tai raajojensa lukumäärän ostosmäärään nähden!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ehkä se oli vitsiksi tarkoitettu. Ei vaan siinä tilanteessa mun huumorintaju ollut ihan hereillä :D Ja juu, oliisi varmaan vähempikin määrä kahvimaitoa riittänyt nyt kun jälkikäteen asiaa fiksumpana miettii haha!

      Poista
  6. Mä olisin varmaan kuskannut lapsen kurakamppeissa kotiin, ja hoitanut pesut ja muut vasta siellä. Seuraavana päivänä sitten tuonut kuravaatteet takaisin samalla kun lapsenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en halunnut kantoreppuakin kuraan + meillä ei ole kotona kuivauskaappia kuten päiväkodissa on. Mieluummin kuivat kuravaatteet päiväkodissa valmiina kuin kuravaatteita oman kodin pikkukylppärissä valumassa, kun kuitenkin olisivat vielä aamulla kosteita. Lapsen pitkän viikonlopun aikana ehtii sitten pestä ne kunnolla ja kuivattaa valmiiksi uutta viikkoa varten.

      Mutta saatan harkita, että ensi kerralla annan lapsen olla päiväkodissa ne muutamat ylimääräiset minuutit, joiden aikan ehdin äkkiä juosta kotiin vetämään päälleni kokovartalokumipuvun.

      Poista
  7. Taitaisi olla äidilläkin tarpeen olla työmatkavaatteet erikseen.
    Se ei tietysti jokaisella työpaikalla ole mahdollista, mutta itse käytän pyöräillessä tai kävellessä eri vaatteita, jotka voivat hiostua ja vaihdan sitten työvaatteet töissä päälleni. Eipä tarvitse murehtia hiostumista tai likaantumista. Tosin omat lapset eivät enää roiku helmoissa (nyyh...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisempaan duuniini kuljin fillarilla, milloin mukana olivat vaihtovaatteet. Mutta nyt kun en fillaroi, ei myöskään tunnu mielekkäältä raahata mukana vaihtovaatteita, kun sitä kannettavaa ees ja taas on muutenkin. Esimerkiksi yksi lapsi :D Mutta sellainen ihan ohuen ohut pitkä takki, joka ei veisi tilaa kuin myttyrän verran laukusta, voisi olla kurapäiviksi ihan jees kuljettaa mukana.

      Poista
  8. Hauska teksti. Vaikka ei tilanteessa varmaan paljon naurattanut.

    Pitäisiköhän alkaa töissä vanhempainillassa jakamaan vinkkejä miten vanhempikin selviää kuraisen lapsen kanssa edes hiukan siistimpänä kotiin. ( :
    Pieneen tilaan menevä "lapsenhakutakki" on monen suosiossa. Eli päiväkodin pihalle tullessaan vanhempi vetäisee vaatteiden päälle pitkän takin, joka suojaa normaalit vaatteet. Pieniä lapsia moni kuskaa rattaissa, jotka on vuorannut jollain suojalla.

    Omien lasten päiväkodissa ei ollut mahdollisuutta pestä kuravaatteita, joten lapset piti aina kuljettaa kuraisina kotiin asti. On kyllä kätevämpää, kun kuravaatteet saa jättää päiväkotiin kuivumaan.

    Onneksi tuo kurahousurumba ei kovin montaa vuotta kestä. Ja kasvaessaan lapsi osaa jo varoa kurastamasta äitiä, kun kuravaatteita riisutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suosittelen jakamaan vinkkejä! Muutenkin sellainen amatöörimutsin ja -faijan opas päiväkodin aloitukseen voisi olla jees. Siinä voitaisiin käydä läpi kaikki vuoden aikana tulevat ihmetykset ja kummastukset. Mä kun luulen, että jokainen vuodenaika ja vaikka juhlapäivä tuovat aina uusia ihmetyksiä, sekaannnuksia ja tuskanhikisiä selkiä.

      Mahdollisuus huuhtaista kuravaatteet keskellä viikkoa päiväkodissa ja kuivattaa ne nopeasti kuivauskaapissa on kyllä hieno juttu.

      Poista
  9. Mä vaan halin aina kuraista tyyppiä, kun en raaski olla halimatta! Onneksi omalla alalla on kohtuu (tai no tosi :) rento pukeutumiskoodi ja koiran kanssa on jo ennen lapsia tottunut siihen, että kuraa ja koirannameja on takissa kuin takissa. Siis taskussa niitä nameja ja kuraa ja koirankarvoja sitten takin pinnassa yleensä. Tummasta takista saa onneksi karistettua hiekan pois hyvin kun kuivuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tähän mennessä on ollut sama meininki. En tosin olekaan tainnut olla aikaisemmin niin urpo, että olisin laittanut kurapäivinä vaaleaa ja kuivapesua vaativaa takkia päälleni. Plus että nyt lapsi oli extrakurainen, ihan jopa mutainen.

      Poista
  10. Kuulostaa niin tutulta! Miten osaatkin noin täydellisesti kuvata näitä arjen pieniä tähtihetkiä.

    VastaaPoista
  11. Suosittelen sitä Herzikan Metropesulaa kuivapesetettävälle takillesi... Roudaan Kalliosta aina pesetettävät kamat sinne, kun tykkään, että se on parempi kuin esim Ympyrätalon Sol.
    Mä sain tänään oikein kuraroiskeet päälleni, kun eräs pikkutyttö loikkasi päiväkodin pihalla mutalätäkköön just mun nenän edessä. Ei muuta kuin kaikki kamat pesuun kun päästiin kotiin asti. Hohhoijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitos suosituksesta! Mä paiskasin takkini ihan vesipesuun kotona, kun otti niin päähän se kaikki kura. Ja kah, sen lisäksi että tuli puhtaaksi, ihan ehjänä ja hyvännäköisenä se säilyi vesipesunkin jäljiltä.

      Poista
  12. Apua! Mä näen tästä varmaan painajaisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saisi ikinä tarkistaa iltasella seuraavan päivän sade-ennustetta. Jos näyttää sateista ja edessä on päiväkotipäivä, vitutus hiipii iholle jo illalla. Ja ehkä sitten uniinkin.

      Poista
  13. Joo, tilanne saa lisäväriä myös siitä, jos haettavia lapsia on useampia kappaleita, esim. vain kaksikin. Molemmat haluavat toki syliin yhtä aikaa, ja jos jompikumpi ei mahdu, niin ei tietenkään suostu kävelemään (eikä varsinkaan kantamaan omaa reppuaan). Sit jos yrittää jollain erikoisotteella kantaa epämukavasti molempia lapsia plus tavaroita yhtä aikaa, niin molemmat alkavat huutaa, Apua sattuu! Lisäksi molempien ryhmillä on tietty omat kuraeteiset eri puolilla taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua apua apua! Tää ei ole ainoita tilanteita, kun mä en voi kun ihmetellä, miten vanhemmat useamman lapsen perheessä selviävät.

      Poista
  14. Ihana kirjoitus sellaisesta ei-niin-kivasta-hetkestä, mutta josta on kuitenkin selvitty kunnialla kotiin. On huojentavaa välillä aina kuulla, että muillakin on tällaisia hetkiä.
    -Kirpun äippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hoin aika monta kertaa mielessäni "Kuhan vaan selvitään kotiin. Kunhan vaan selvitään kotiin" :D

      Poista
  15. Apua! Mä olen vasta vaiheessa banaani- ja luumutahrat valkoisilla farkuillani (ja monessa muussa paikkaa, syöttäjän vaatteissa sekä ainakin tsiljoonassa vauvanvaatteessa - ei suunnittelemaani edelleenmyyntimahdollisuutta niilläkään). Kestovaippailukin muuten jäi vain testatuksi haaveeksi. Ei tässä huushollissa pysyneet kakkelit vaipassa eikä vaipat peseytyneet riittävää vauhtia, eikä kukaan sitä tuoksumäärää kestänyt. En todennäköisesti tule selviämään kodin ulkopuolisesta elämästä, ainakaan kovinkaan tahrattomana. Onneksi asutaan maantasolla.
    terkut Idealistimamma

    VastaaPoista
  16. Mun mielestä on myös ihan hyvä, ettei päiväkodin työntekijät tule auttamaan lasten hakijoita kurahousujen riisumisessa yms. koska jos tarhassa on esim. 100 lasta (kuten meidän lasten pk:ssa) niin on parempi että kaikki hoitajat on vahtimassa niitä 99 vielä pihalla olevaa lasta. Vaikka hoitajia oliskin ulkoilua valvomassa esim. 5 kpl, niin lasten hakijoita voi olla yhtä aikaa helposti sen 5 kpl myös, ja siitähän nousis kovaa närää jos toista autettais ja toista ei. Itse olen myös sitä mieltä, että jos ne tädit on saaneet jo päivän aikana kahteen kertaan puettua niille sadalle lapselle kurikset ja riisuttuakin ne ainakin kertaalleen, niin kyllä mä nyt pystyn yhden tai kaksi tenavaa riisumaan, varsinkin kun sattuvat olemaan vieläpä ihan omiani. Vaikka en pukeudukaan kurapukuun, niin muitakin sellaisia vaatteita on olemassa, jotka eivät välttämättä vaadi kuivapesua. (Alkoi ärsyttää tuo joidenkin kommentoijien vähättelevä näkemys tarhan tädeistä, itse ainakin arvostan heidän työtään ihan tosi paljon).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Itse olen sekä tarhan"täti" (ai että korpee nimitys) että äiti. Mulla on töissä kalliit GoreTexit päällä, ja vaikka olisi jotain halvempaakin ei se kurassa oo kiva olla, minunkaan. Ja jos hakutilanteessa auttaa pitäisi niin kumpi olisi parempi: kantaa ne ostoskassit vai se lapsi (jota vanhempi tuli kuitenkin hakemaan)? Mitäs varten me siellä ollaankaan...

      Poista
  17. Yritin googlaamalla löytää, mitkä vaatteet kannattaa ostaa ITSELLE ensimmäistä taaperotalvea silmällä pitäen ja päädyin tänne. Ai että. Mulla voi lisätä tohon nyt vielä raskausmahan ja liitoskivut.. Reima voisi ruveta tekemään myös aikuisille kaupunkiuskottavia hiekkalaatikkovaatteita. :P

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe