Lähiöelämä

7 kuvaa kesästä

Huomenna alkaa pohjolan ankein ja väsyttävin kuukausi, marraskuu. Oikeastaan tekee vähän sääli marraskuupoloa. Minkäs se sille voi, että on sijoittunut vuodenkierrossa ajanjaksoon, jolloin kesällä kerätyt voimavarat alkavat olla käytetty, mutta joulutunnelma ei vielä lämmitä mieltä, eikä lumi valaise päiviä. Mä rakastan vuodenajoista jokaista, mutta marraskuussa vallitsevaa epävuodenaikaa en. Jos voisin, lähtisin aina marraskuuevakkoon toiselle puolelle maapalloa ja palaisin vasta, kun lumiaurat kolisevat.

Koska mulla on selkeä asennevamma marraskuuta kohtaan, nyt on oiva aika vastata Oi mutsi mutsin heittämään 7 kuvaa kesästä -haasteeseen. Jospa voin kuvien kautta imeä tulevaa koitosta varten edes pikiriikkisen määrän siitä energiasta, joka hyrrää kesäisin mielessä ja kropassa.
Ensimmäiset kerrat. Puolitoistavuotiaana moni asia kesässä on uutta, kun jalat ja pää toimivat ihan eri tavalla kuin vuotta takaperin. Esimerkiksi silloin kun Minime poimi suoraan suuhunsa kesän ensimmäiset mansikat mummin ja paapan mansikkamaalta.

Matka ilman lasta. Napanuoraa venytettiin, kun vietin ensimmäistä kertaa useamman päivän erossa lapsesta matkustaessani tapaamaan ystäviäni Tukholmaan pitkäksi viikonlopuksi. Nautin ja ikävöin, hyvässä suhteessa molempia.

Bloggaajat samassa veneessä. Kesäkuussa julkistettiin vihdoin Suomen Blogimedia. Tuntuu oikealta ja hyvältä olla juuri näiden ihmisten kanssa tekemässä tätä, erikseen mutta silti yhdessä.

Duunariarjen pelastavat aupairit. Vaihdon heinäkuussa freelancerhommat määräaikaiseen televisioduunaripestiin. Päiväkodin ollessa suljettuna auttamaan tulivat ihanat kesäaupairimme, joiden kanssa ehdittiin pizzaperjantaihulinoiden lisäksi viettää retkipäiviä ja käväistä Tallinnassakin.
Päiväkodin aloitus. Huh, aiheutti viikoiksi melkoisen tunnemyräkän kaikille perheenjäsenille. Onneksi aloitus on nyt koettu, tehty ja ohi. Nykypäiväkotielo sujuu niin hyvin, etten olisi ikinä uskonut – etenkään niiden ensimmäisten viikkojen aikana.

Kaupungista nauttiminen. Liekö pitkien valoisien päivien ansiota, mutta kesällä tuntuu aikaa ja energiaa riittävän vaikka mihin. Töiden ja päiväkodin jälkeen viiletettiin pitkin kaupungin rientoja. Iltaisin poikettiin vielä säkkiviljelmillä kastelemassa, ja pienelle puutarhurille oli tärkeää olla auttamassa pienen vihreän kastelukannunsa kanssa.

Merenneidon synty. Lapsi löysi vesileikkien ilon. Kävimme räisköttämässä maauimaloissa ja meressä, eikä lasta olisi meinannut saada vedestä pois, vaikka hampaat jo kalisivat.

Ehkä mun pitäisikin ottaa marraskuun hallintaan mallia Minimestä. Hän kun ei yhtään välitä, että aurinko ei valaise tai lämmitä, vaan on edelleen merenrannassa käydessämme niin kesäfiiliksissä, että tahtoisi välittömästi päästä pulahtamaan.
Arki

Töissä se on mahdollista

Asioita oppii arvostamaan vasta, kun ne menettää. Kuten nyt vaikka perheelliseksi tultuaan katkeamattomia yöunia, rennon letkeitä darrapäiviä ja puuroklimpittömiä ruokapöydänalusia. Tietty mutsius antaa enemmän kuin ottaa ja jaadajaada. Mutta se ei estä riemuitsemasta niistä asioista, joita on täysipäiväisen duunin myötä saanut takaisin eloonsa ainakin työpäivien ajaksi. Kuten:

- Leppoisat matkat busseilla, metroilla ja ratikoilla. Metron oransseilla penkeillä voi viettää omaa aikaa. Lukea, neuloa tai vain tuijotella ikkunasta ulos. Riski siihen, että vieruskaveri alkaa kiukutella tylsistyneenä, kiipeillä kuraisilla kengillään syliisi tai suunnitella lattialle äksäksi heittäytymistä on noin 97 prosenttia pienempi kuin lapsen kanssa matkustaessa. Ja vaikka vieruskaveri työmatkoilla sekoaisi, se ei ole sinun henkilökohtainen ongelmasi, eikä kukaan katso sinua pahalla silmällä vieruskaverisi pimahtamisesta.
- Mahdollisuus aamupalaan ja Hesariin. Sen sijaan, että olisit joutunut tekemään 30 minuuttia harhautustyötä saadaksesi lapsen kiinnostumaan jostain muusta kuin lahkeessasi roikkumisesta kiehuvan puurokattilan välittömässä läheisyydessä, saat voidella vain omat leipäsi työnantajan kattamassa aamupalapöydässä. Pöytäseurueesta kukaan ei hiero puuroa hiuksiinsa, tipauta leipää nurinpäin lattialle tai huitaise 80 prosentin varmuudella mukia nurin. Voit selailla sanomalehden rauhassa ja keskustella pöytäseurueen kanssa lehden artikkeleista ilman että kukaan repii huomionkipeänä lehteä, vaatii banaania (jota ei ole) tai tahtoo sinun vievän hänet vessaan nyt ja heti.

- Ihmismäinen olemus ja vähän krumeluuriakin. Koska työnkuvaasi ei kuulu konttimista, voit vetää jalkaasi halutessasi korkokengät. Ohuetkin sukkahousut pysyvät yleensä ehjänä lähes koko päivän. Sinun ei tarvitse pelätä, että työkaverisi sotkisivat vaatteesi, joten voit käyttää vaikka silkkimekkoja. Koska kukaan ei roiku sinusta erkanevissa ulokkeissa kiinni, voit käyttää korvakoruja ja jättää hiukset auki. Jos et koe välttämätöntä tarvetta pussailla työkavereistasi vähän väliä, voit käyttää halutessasi myös huulipunaa.
- Keskittymisrauha ja paikoillaan pysyvät työvälineet. Voit keskittyä esimerkiksi sähköpostin kirjoittamiseen, sillä työkaveri ei koe pakottavaa intoa tulla istumaan syliisi juuri silloin. Työkavereillesi riittää myös heidän omat koneensa, joten kukaan ei tule hakkaamaan näppäimistöä sinun kirjoittaessasi. Työkavereillasi ei myöskään ole poltetta toimia kirjanpitäjänäsi, joten kukaan ei kuljettele tärkeitä papereita astianpesukoneeseen. Myöskin puhelimesi on yleensä siinä, mihin sen jätit, eikä esimerkiksi kumisaappaassasi.

- Perjantaifiiliksen paluu. Se tunne, mikä toimistotyöläisen valtaa perjantai-iltapäiväisin on mahdollista saavuttaa vain toimistotyöläisarjessa. On eri meininki raahustaa vauvavuosikoomaisena pyjamassa 24/7 kuin pitää yökkäripäiviä tietoisesti.
- Rento lounasmeininki. Voit mennä ravintolaan kahta kättä heiluttaen, ilman että mukana tarvitsee kuljettaa hoitoreppuarsenaalia pullollaan syöttölappua, nokkamukia, harsoja, vaihtovaatteita ja vaippaa. Lounasseuralaiset kestävät odottaa ruokaa nälissäänkin, eikä heitä tarvitse vaientaa salaattipöydästä jyysimälläsi leivänkannikalla. Voit myös poistua ravintolasta ilman, että ainakin esisiivoat seuralaistesi aiheuttaman sotkun ja pyytelet anteeksi henkilökunnalta pöytäseurueenne sikailua.

- Vessarauha. Suurin, mullistavin ja ihanin asia. Jos ei nyt ihan holtiton päivä ole, sinulla on aikaa käydä vessassa. Ja saat käydä siellä rauhassa. Pomosi ei tahdo välttämättä istua sylissäsi jököttäessäsi pöntöllä, eikä kukaan mukaan tahdo pitää sinulle vessaseuraa. Siksipä kukaan ei todennäköisesti vaadi saada katsoa, mitä pönttöön tuli. Toisaalta kukaan ei ole myöskään antamassa sinulle ystävällisesti vessapaperia. Työkaverisi eivät koe oloaan hyljätyiksi, vaikka laittaisit vessan oven kiinni, eikä kukaan itke hysteerisenä, jos ole ollut minuutin kauemmin suljettujen ovien takana. Ja mikä uskomattominta, palkka juoksee pöntölläkin.
Ekoilu

Omaa aikaa ekokauneushoitolassa

Kun yrittää löytää tasapainoa tilanteessa, jossa elämä tarjoaa mielekästä puuhaa enemmän kuin on aikaa ja jaksamista, jotkut asiat jäävät väkisin retuperälle. Mä olen laiminlyönyt naamaani, enkä nyt vain tarkoita univajeen aiheuttamia harmaita uurteita. Olen käynyt kosmetologilla viimeksi yli kaksi vuotta sitten, vaikka tukkoon vetävä pärstäni tarvitsee ammattilaisen tekemän puhdistuksen ainakin kerran vuodessa voidakseen paremmin ja kauniimmin.

Niinpä kun yhden naisen yritystä pyörittävä Karoliina Liinu’n oraganic -kauneushoitolasta otti yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä oravannahkakaupoilla, olin heti messissä sillä varauksella, että löydän moiseen luksukseen aikaa. No, onneksi on miehen syysloma, joka on mahdollistanut perheen yhteisen mökkilomailun lisäksi esimerkiksi sen, että olen iltariekkunut ystävien, työkavereiden ja blogikollegoiden kanssa kaupungilla – ja rentoutunut yhden kokonaisen illan ajan Karoliinan kauneushoitolassa.
Vaikka kotona peilikaapin puteleista lähes jokainen on ekosertifioitua, mä en ole aikaisemmin ollut hoitolassa, joka käyttää hoidoissaan pelkästään luonnonkosmetiikkatuotteita. Sellaisia ei silloin pari vuotta sitten ollut oikein tarjolla. Karoliinan käyttämistä tuotteista kaikki muut paitsi kulmien ja ripsien värjäyksessä käytettävät tökötit ovat luonnonkosmetiikkaa.

Mulle tehtiin Bye bye skin, say hello to freshness! -hoito, jonka erityisesti tukkoiselle, väsyneelle ja kirkastusta kaipaavalle iholle sopiva kasvohoito -kuvaus osui ja upposi. Samassa Karoliina teki myös Bright eyes -silmänympäryshoidon, jota mun kuivat ja verestävät silmät ympäryksineen huusivat. Alkuhaastattelun jälkeen pääsin köllöttelemään hoitopöydälle. Yli tunnin kestäneen hoidon aikana ensin mielessä pyörivät duunijutut, sitten blogijutut, mutta taisin viimeistään Karoliinan tekemän pää- niska ja hartiahieronnan aikana vaipua pehmeään ja lämpöiseen horrokseen. Tekee ihmeitä olla tovi ajattelematta mitään, mutta olla silti juuri ja juuri valveilla.
Rentoutuminen ja nautinto todellakin toteutuivat lupausten mukaisesti, mutta miltä iho näytti ja tuntui hoidon jälkeen? Siltä kuin olisi nukkunut hyvin ja ulkoillut raikkaassa syyssäässä. Tarkempi tiirailu peiliin paljasti kuitenkin sen, mitä vähän epäilinkin: mun möhnää jemmailevat ihohuokoseni tarvitsisivat myös mekaanisen puhdistuksen. Sitä Karoliina ei kuitenkaan tee, sillä kokee esimerkiksi minullekin tehdyn hedelmähappokuorinnan paremmaksi vaihtoehdoksi.

Hoito osoitti mulle sen, miten kosteutta vailla ihoni onkaan. Vaikka Karoliina arveli heti alkuun ihoa tutkittuani, että käytän teiniaikojen aknekammossani yhä liian vahvoja putsareita, hänkin yllättyi, miten ihoni imi kosteutta. Vaikka hän levitti iholleni Comfort zonen -sarjan sacred nature -päivävoidetta, joka on tarkoitettu kuivalle, rasittuneelle ja ikääntyneelle iholle, mun naamani kinnasi etenkin suun ympäriltä. Vaikka tuolla voiteella kuulemma atoopikkojen punoittava ja näppyläinenkin iho yleensä rauhoittuu hetkessä!
Lupaan siis Karoliinalle ja iholleni ostaa seuraavaaksi putsariksi puhdistusmaitoa geelin sijaan ja tymäkämpää kasvovoidetta saadakseni ihoni balanssiin. Rutikuiva ja kaltoinkohdeltu silmänympärysihoni taasen rakastui Suki-sarjan silmänympärysvoiteeseen, mutta kukkaroni on vielä epäileväinen sen korkeahkosta hinnasta. No, ainakin mun on vaihdettava nykyinen silmänympärysvoiteeni noin sata kertaa kosteuttavampaan.

Jos sinunkin ihosi ja mielesi kaipaa hoitolakäyntiä tai miehesi isänpäivälahjaksi vaikka jalkahoitoa, sain Karoliinalta luvan antaa teille vähän extraa. Jos varaatte Karoliinalta minkä tahansa hoidon lauantaihin 2. marraskuuta mennessä, saatte siihen kaupanpäällisiksi joko 20 minuutin selkähieronnan tai kulmien värjäyksen sekä muotoilun silmänympäryshieronnalla. Tarjous koskee marras-joulukuun hoitoaikoja. Muistathan mainita Lähiömutsin varauksen yhteydessä.

Liinu’n organic -kauneushoitola sijaitsee Helsingin Kalliossa Fleminginkatu kakkosessa, eli Kempparin Nooran emännöimän Suuri & Mahtava -työhuoneen yhteydessä.
Kotimaanmatkailu

Miniloma mökillä

Karattiin perheen kanssa alkuviikoksi mökille. Tai no, ihan luvan kanssa oltiin matkassa, sillä miehellä on loma ja mä pidin kertyneitä ylityötunteja pois. Mutta pieneltä karkumatkalta arjesta se tuntui. Ei tarvita kuin laina-auto, tunnin ajomatka Inkooseen vuokramökille ja pari päivää metsäläisen elämää, kun ei enää ihan tarkkaan muista, mitä tarkoittaa ruuhka, deadline, korkokengät tai palaveri.

Mä lupasin sekä perheelleni että itselleni olla ajattelematta työ- ja blogiasioita kahteen päivään. Vain kerran jouduin avaamaan tietokoneen lähettääkseni kirjanpitäjälle yritykseni viime kuun kirjanpidosta epähuomiossa poisjääneen kuitin. Ja koska maailma pyörii näemmä tovin ilman minuakin, voisin kokeilla totaalilomailua joskus toistekin.

Sillä silloin aikaa jää oleelliselle, kuten nukkumisille. Menimme koko perhe nukkumaan iltayhdeksän jälkeen ja heräsimme vasta kun välissämme nukkunut lapsi seiskan aikoihin antoi märkiä moiskuja vanhemmilleen. Mä nukuin joka päivä lapsen kanssa päiväunet. Ja olisin voinut nukkua niin niin niin paljon enemmänkin. En tiedä, kuinka monta viikkoa nykyisen univelkataakan pois maksamiseen menisi, mutta silti ehdin saada kiinni siitä minästä, joka pirteänä olen ja joka haluaisin aina olla. Peilikuvakin näytti ihan toiselta ihmiseltä kuin se verestäväsilmäinen ja harmaaihoinen akanrumilus, joka kotipeilistä aamuisin vastaan katselee.

Nukkumisen lisäksi lähinnä hengitettiin. Kerättiin pipot, saavit ja rattaiden kori täyteen kohmeisia suppilovahveroita. Syötiin nakkeja ja lettuja. Leikittiin karhuja rapisevalla sammaleella ja hengitettiin puiden tuoksua. Katseltiin järvestä kohoavaa höyryä ja takassa napsuvaa tulta. Istuttiin tummiksi saunotuilla lauteilla kuunnelleen löylynhengen pauketta kiukaan sisällä.

Jos vain voisin, määräisin itselleni unenpuutteeseen ja riittämättömyyden tunteeseen mökkihöperyyttä yhden viikonlopun kuussa.
DIY

Lomapaita työmatkahihoilla

Lanka puikoille ja kiepsaus. Lanka puikolle ja kiepsaus. Uudestaan ja uudestaan. Neuloessa lanka kulkee sormien välitse kuin rukousnauha, mikä saa mielen parhaimmillaan meditatiiviseen tilaan. Onkin harmi, että neulontapuuhat julkisia liikennevälineitä odotellessa ovat jääneet nyt syksymmällä vähäiseksi näppien kangistuessa ilman hanskoja.

Mutta onneksi kesällä ja alkusyksystä oli mahdollista kulkea koko työmatka kutimet kädessä. Saatoin jo saada vähän hullun neulojanaisen mainetta kutoessani niin bussipysäkillä, ruuhkaisessa metrossa seisoessani kuin liukuportaissakin. Kerran eräs mies ystävällisesti nykäisi minua hihasta kulkiessani metroasemalla puikot kilisten. ”Anteeksi, sinun lankasi tulee tuolla”, hän sanoi osoittaen taakseni. Lankakerä oli huomaamattani tipahtanut kässäpussukastani ja laahasi pari metriä jäljessäni.
Minimen raidallisen neulepuseron etu- ja takakappaleen sain valmiiksi jo kesähelteillä. Paidan raitoja on tehty kesäkuun loman aikana junassa, rannalla, puistossa, laiturilla ja anoppilan takapihalla auringon paahtaessa. Paidan hihat taas valmistuivat duunin alettua työmatkojen aikana muutamassa päivässä. Se on ensimmäinen koskaan neulomani paita. Mä tykkään saada aikaan valmista melko nopeasti, eikä aikuisten neulepaita kuullosta sellaiselta projektilta. Onkin ihanaa tehdä pukimia lapselle!

Pusero on tehty Novita-lehden (kesä 2013) ohjeilla. Se sopii hyvin työmatkapuhteeksi, sillä paita on supersimppeli. Etu- ja takakappaleetkin ovat ihan samanlaiset. Aivoja ei juuri tarvitse vaivata, vaan ajatukset saavat rauhassa kulkea ja kierrellä siinä samalla kun lankakin. Neulepuseron lankana oleva Hanko sai ihanuudellaan ja näppituntumallaan mut niin sekaisin, että menin hamstraamaan sitä alesta kerätolkulla. Lisää kesäisiä Hanko-tunnelmia siis tulossa puikoilta, vaikka nyt syysfiiliksissä tekisikin mieli jo näpertää jotain pehmoista ja villaista.
Kun itse neulominen on niin rentouttavaa ja mukavaa, miten neulontatöiden päättely, viimeistely ja kokoon kasaaminen voikin olla niin rasittavaa pakkopullaa? Ei sen tekemiseen tälläkään kertaa mennyt lopulta kuin kolme kuukautta.
Arki

Ruuhkavuosiväsymys

Mä luulin sen olevan mutsiklaanilaisten kieroutunut tapa kauhistuttaa lapsettomia ihmisiä. Muistan, miten olin käymässä tulevalla työpaikallani Uudessa Mustassa ja ystäväni Noora venytteli tyytyväisenä työpisteellään kertoen nukkuneensa kahdeksan tunnin yöunet. Kertoipa siinä myös raukeana, että ei muista, koska moista luksusta olisi viimeksi nauttinut lapsiperhehärdellissä. Muut äidit ympärillä nyökyttelivät. 

Olin vähän hämilläni ja varma, että mutsipolot valehtelevat jonkun mystisen syyn takia. Eihän kukaan voi niin vähillä unilla pärjätä! Oikeasti mun olisi pitänyt olla kauhuissani, sillä olin tuolloin tietämättäni jo vahvasti paksuna.

Kun paksuustila lopulta selvisi, ei voinut jäädä epäselväksi, miten kuluttava ja vähäuninen vauvavuosi voi olla. Sitä ovat aihepiirin lehdet, blogit, kirjat ja neuvolaläpyskät täynnä. Hyvä niin, sillä sitä se myös oli. Muistan, miten ensimmäisien kuukausien aikana kolmen tunnin yhtämittaiset unet olivat unelmien täyttymys. Sellaista luksusta nautittuaan tuntui, että olisi ollut valmis tapetoimaan kaikki kodin seinät, juoksemaan maratonin ja kirjoittamaan gradun. Kerroin tämän tuolloin lapsettomalle ystävälleni, joka nyt vauvan saatuaan on kertonut vasta uskovansa ja tajuavansa kolmen tunnin taian.

Vauvavuoden rankkuuteen osasin siis valmistautua, vaikka eihän se tieto auttanut väsymysepätoivoon, kun heräsi kymmenennen kerran yössä imettämään. Sen kuitenkin tiesi kuuluvan suurella todennäköisyydellä pakettiin.

Mutta tähän nykyiseen väsymykseen en osannut valmistautua. Missään mun silmiini ei ole osunut varoitusta siitä kiduttavan monituntisesta univelasta ja kropassa fyysisenä kipuna tuntuvasta väsymyksestä ja riittämättömyyden tunteesta, mikä jysähtää päälle molempien vanhempien palatessa täysipäiväiseen duuniin ja lapsen mennessä päiväkotiin. Vaikka tiedän, että hormonihuuruinen vauvavuosi-minä kiskaisisi minua turpaan, uskallan silti väittää: en ole ikinä eläessäni ollut näin kuolemanväsynyt kuin nykyään olen lähes koko ajan. En edes silloin vauvavuoden alussa.

Vauvavuosiväsymys oli kuin musta pilvi, joka kietoutui synkkänä, mutta pehmoisena ympärille. Elin kummallisessa höttökuplassa, jossa unohtelin viikonpäivät, pankkikorttini tunnusluvut ja parisuhteemme vuosipäivät. Ruuhkavuosiväsymys on taas kuin salamoiva ukkospilvi, joka hyökkää pisteliäänä iholle. En voi enää laahustaa pieruleggareissa koko päivää ja jaksaa sillä ajatuksella, että lapsen päiväunien aikaan itsekin ehkä ehtii ottaa torkut istualtaan samalla kun viikkaa pyykkejä. Enää ei riitäkään se, että muistaa tehdä ruuan pöytään kello 11 ja kello 16, vaan pitää kyetä keskustelemaan ja tekemään töitä aikuisten kanssa ilman, että väsymyksestä unohtelee sanoja ja mitä oli tekemässä seuraavaksi. Vauvavuosiväsymyksen tiesi loppuvan aikanaan, mikä auttoi rämpimään siitä läpi. Ruuhkavuosiväsymys ei tule loppumaan monen moneen vuoteen, ja itse asiassa mä luulen, että se tulee vain pahenemaan.
Miehellekin mun satunnaisten duunien vaihtuminen kokopäiväiseksi ja päiväkotirumban alkaminen on ollut väsyttävää. Mä saan hänen fiiliksestä kiinni ajattelemalla ensimmäistä täysipäiväistä duunikuukauttani, jolloin lapsi ei vielä ollut päiväkodissa. Miten kivaa oli tulla kotiin, jossa oli edes yritetty siivota ja jossa melkein aina oli onnistuttu tekemään ruokaakin. Iltaisin nautimme kesästä pitkin kaupunkia. Nykyään perheaikaa ei enää juuri ole, parisuhdeajasta puhumattakaan. Välillä tiedän miehen olevan olemassa siitä, että joku on vienyt lapsen aamulla päiväkotiin tai kun vaihdamme läpsystä vuoroa minun lähtiessäni aamuseiskaan töihin ja hänen palatessaan samoihin aikoihin yövuorosta. Nykyään sekä lapsi että minä olemme päivien jäljiltä niin väsyneitä, että mieluiten möllöttelemme illat vain kotona. Ymmärränkin nykyään paremmin ihmisiä, jotka tahtovat pitää oman pikkuvaimon tai pikkumiehen kotona.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi hemmetin tyytyväinen elämääni. Mä olen onnekas, että mulla on tuo työ, nämä ihmiset ympärilläni ja tämä blogi. Äärimmäisen onnekas. Nautin niistä kaikista jokaisella väsyneellä solullani. Lapsikin tykkää nykyään päiväkodista niin paljon, että olemme välillä siinä ihanassa ja kamalassa tilanteessa, jossa hän ei tahdokaan lähteä ihan vielä kotiin, vaan tahtoisi jäädä kavereiden kanssa leikkimään.

Aikaahan minä tässä kaipaan. Jos vain aikaa olisi, mielessä olisi satoja pieniä projekteja ja muutama iso unelma toteutettavaksi nykyisen elon lisäksi. Toivoisin lisää tunteja vuorokauteen, ettei tarvitsisi varastaa unipankista enää yhtään tuntia. Siksipä sen lisäksi, että olen kokeillut ruuan tilaamista netistä, me syödään myös silloin tällöin ulkona ja hankin juuri muutaman tunnin kokeilupaketin siivouspalveluihin. Rakastan ruuanlaittoa ja hulluna naisena pidän siivoamisesta, mutta asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen.

Sillä se entinen minäni, joka oli autuaan tietämätön v ä s y m y k s e s t ä , oli oikeassa. Kukaan ei tervejärkisenä selviä näin vähillä unilla. Nykyään perusunimäärä yössä on noin kuusi tuntia, blogipäivinä yleensä vielä vähemmän. Olen kateellinen niille ihmisille, joiden elimistö sillä määrällä unta pärjää. Omani ei kuulu siihen jengiin. Ennen lasta riittävä unimäärä oli vähintään 9 tuntia yössä ja mahdolliset päiväunet päälle. Ei ihme,että silmäkulmien uurteet ovat syventyneet ja että väsymys tuntuu kuin sairaudelta. Mutta kuten Suomen Blogimedian toimari Tanja, mutsi hänkin, sanoi hänen kanssaan asiasta juteltuani: on vavahduttavaa ja lohdullistakin tajuta, että suurin osa maailman ihmisistä elää, tekee työnsä, hoitaa arkensa ja nauttii vapaa-aikansa jatkuvassa univelassa. Perheellisiä kun ovat.
Arki

Jääkaappi täyteen nettiruokakaupasta

Postaus on toteutettu yhteistyössä Kauppahalli24-nettiruokakaupan* ja Suomen Blogimedian kanssa. Bloggaaja saa postauksesta palkkion. Sinä saat alekoodin.

Puolentoista kilon ruislimppupötkäle. Puolikas vesimeloni. Purkit soijamaitoa, jukurttia ja tuoremehua. Vessapaperipakkaus. Kyllä voi ihminen olla iloinen siitä, että nämä ja jääkaapillinen muuta apetta ilmestyi hissittömän kotitalomme ylimpään kerrokseen lähetin tuomana. Joku muu hoiti kantamisen lisäksi safkojen keräilyn ja me voitiin Minimen kanssa leikkiä piilosta sillä aikaa.

Mä olen nyt tilannut Kauppahalli24-nettiruokakaupasta* sapuskaa kaksi kertaa. Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut ihan niin auvoinen. Suunnitelmieni mukaan mä en voinutkaan hoitaa ruokakaupassa käyntiä työmatkalla metrossa istuen, sillä maan alla verkko ei vain pelitä tarpeeksi hyvin moiseen.
Ajattelin, että noh, kyllä sitä mieluummin hoitaa kaupassa käymisen rauhassa sohvalla pieruleggareissa löhöten ja ilman ruuhkassa kärvistelyä. Mutta niin oli ajatellut aika moni muukin, ja perjantaisafkojaan keskiviikkoiltana tilaavat kansalaiset jumittivat puljun totaalisesti. Jos ei olisi pitänyt hoitaa hommaa vähän niin kuin työn puolesta, olisin jättänyt virtuaaliostoskärryni niille sijoilleni ja napsauttanut verkkoselaimen kiinni.

Seuraavalla kerralla käväisin ruokaostoksilla tiistai-iltana, jolloin oli väljempää ja kaupan sivut toimivat hyvin. Vaikka selailin mielenkiinnosta läpi lähes koko kaupan valikoiman, olin hoitanut ostokseni puolessa tunnissa. Jos olisimme lähteneet lähikauppaan, siinä ajassa olisimme edelleen istuneet eteisen lattialla niska hiessä ihmettelemässä, miten pieni peukalo ei voi mennä lapasessa oikeaan paikkaan, miksi joku on piilottanut toisen kengän lelukoriin ja miten koko poppoolle voi tulla pissahätä juuri siinä vaiheessa, kun ulkohousujen vetskarin välistä on vihdoin saatu pois alla olevien housujen kangas ja kypärämyssykin on pienimmän päässä eikä eteisen lipaston alla.
Kauppahalli24:sen valikoima yllättää nettikaupaksi, mutta taivutuksia jouduin silti tekemään. Kaupan hyllyiltä ei löytynyt juuri sitä lempparituoremehua tai -juustoa, eikä kahvimaitona parasta Alpron Fresh -soijamaitoa. Soijajukurttiakin tahtoisin ja kermaviiliä luomuna. Reilun kaupan banaanien puuttuminen valikoimista oli jo kummallista – se on sama kuin kävisi kaupassa, josta ei saa vessapaperia. Jäin myös omenatta, sillä tahdon syödä omput kuorineen ja kaupassa ei ollut saatavilla luomu omenoita. Mä olisin toivonut myös mahdollisuutta ostaa markettiruusuja, joita nappaan lähikaupoista mukaan arkea piristämään.

Mutta hyvinpä valikoimalla silti jääkaapin täytti. Ei olekaan ihme, että Kauppahalli24 voitti taannoin Kuningaskuluttajan nettiruokakauppatestin. Koska tuotteita ei varastoida kaupassa, varastoketju on lyhyt. En olekaan koskaan nähnyt noin täpäköitä tuoreyrttejä kuin mitä lähetin lämpöeristetyistä kuljetuslaatikoista paljastui! Täydennystä jääkaapille jouduttiin kuitenkin hakemaan ruokamonopolia hallitsevilta K- ja S-ketjuilta muutaman kerran viikkoon, mutta kaupasta pääsi silloinkin poistumaan nopeasti ja yhtä kättä heilutellen. Myös aasialaisissa supermarketeissa asiointi pysyy arkiaskareissa, mutta ne reissut ovatkin aina enemmän seikkailuja kuin hypermarkettipiinapenkkejä, joista ei pääse pois kuin kanta-asiakaskorttia vilauttamalla.
Emme siis aio siirtää kaikkia ruokaostoksia nettiin, sillä niin järjestelmällisiä emme vain osaa olla. Joinakin harvoina koko perheen yhteisinä vapaapäivinä ihan käsin kosketeltavassa marketissa käynti voi olla myös kivaa, kun kenelläkään ei ole kiire, nälkä, väsy tai liian vähän käsiä kauppakassikaaoksen hallintaan. Mutta etenkin ennen juhlia, kun kannettavaa on paljon ja aikaa vielä vähemmän kuin yleensä, klikkailen tuotteet koriin kotona.

Samaten olen silloin tällöin valmis maksamaan kuljetushinnan verran (8,25–9,47 euroa) siitä ajasta, minkä nettikaupassa asioimalla säästän. Sillä mieluummin vietän sen muutenkin ihan liian vähäisen vapaa-aikani perheeni ja ystävieni kanssa jossain muualla kuin kaupassa. Hikikin on jostain syystä paljon mukavampi nostattaa pintaan jumpassa tai lenkkipolulla, kuin yrittäen löytää kilometrin pitkältä juustohyllyltä parmesaania samalla kun yrittää bongata hyllyjen alta lapsen tiputtaman lapasen.
Koodilla kh24bma10 saat 10 euroa ostosrahaa Kauppahalli24-nettiruokakauppaan*, mikäli ostostesi loppusumma ylittää 50 euroa. Koodi on voimassa lokakuun loppuun asti, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Kauppahalli24 toimittaa pääkaupunkiseudulle. Muistathan myös koodin, jolla saat ensimmäiset postikulut ilmaiseksi*.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe