Mennyt vuosi ja pala tätä uutta

30.1.14

Takana on melkein kuukausi vuotta 2014. Vihdoin hengitys alkaa tasaantua. Loppuvuosi oli hullunmyllyä, kun tein kokopäiväisen päivätyön lisäksi kirjoitushommia ja kuvausjärjestelyjä. Blogikin piti kiireisenä. Perheeni sai viettää aikaa väsymyksestä ja aikataulusekamelskasta romahtelevan suohirviön kanssa. 

Nyt hommia on yksi päivätyö vähemmän, kun sain oman duunini Iholla 3 -projektissa valmiiksi. Olen tirautellut kyyneleitä jättäessäni luultavammin yhden maailman upeimmista työporukoista taakseni. Tätä se media-alan pätkätyöläisen arki on. Onnea uusista työkuvioista ja -kavereista, ikävää vanhojen jäämisestä taakse. Tällä kertaa työn loppuminen toi mukanaan myös uudenlaisen tuntemuksen: mulla on välillä hurja ikävä sarjan päähenkilömiehiä ja huomaan pohtivani, mitä heille kuuluu. Eikä mikään ihme, mähän kuuntelin heidän juttujaan kuluneen puolen vuoden aikana enemmän kuin oman mieheni! Tekin pääsette tutustumaan Iholla 3 -kauden upeisiin miehiin, jahka sarja tulee ulos vielä tämän vuoden aikana.
Yhtäkkiä mulla on vapaa-aikaa vähän liiaksikin. En ole kuitenkaan pitänyt hurjaa hoppua lisäduunien haalimiseksi. Mielessä on muutama ikuisuusduuniprojektikin, mutta luultavasti siirrän ne taas tulevaisuuteen. Vaikka kuinka rakastan asioita, joita saan elämässään tehdä, on ollut ihanaa välillä olla juoksematta.

Olen nukkunut kunnon yöunia, ainakin joka toinen päivä. Olen taas ehtinyt käydä liikkumassa kuukauden tauon jälkeen, kun joulukuussa oli pakko luovuttaa ja tajuta, että kuusi tuntia unta on parempi kuin neljä tuntia unta ja Bodypump. Olen ehtinyt pöristää antaumuksella lapsen vatsaa, nähdä ystäviä, pohtia miehen kanssa yhteisiä unelmia ja olla ulkona valoisaan aikaan. Ja kun jaksoin tehdä kahta työtä päällekkäin, on tammikuussa onneksi ollut myös juuri ja juuri tarpeeksi laskutettavaa.
Olen myös ehtinyt miettiä, miten mullistava viime vuosi oli. Siihen sisältyi niin paljon uusia asioita ja oppimista, että en usko moista vuotta tulevan ihan heti uudestaan. Vietimme silloin isäkuukauden Thaimaassa. Mä tein hoitovapaan yhteydessä töitä ja hajoilin kotityöhuoneella ajanpuutteeseen. Lapsi oppi kävelemään. Perustin yrityksen. Kirjoitin ensimmäiset juttuni perhelehtiin, joiden konseptiin nyt mutsina ymmärrystä on vähän paremmin. Vietin elämäni ensimmäisen kesäloman, palkattoman sellaisen. Lähiömutsi sai paljon uusia lukijoita, Suomen Blogimedia perustettiin ja tutustuin liutaan lahjakkaita ja ihania ihmisiä. Aloitin täysipäiväisessä työssä sitten lapsen syntymän. Tein töitä televisiotuotantoyhtiössä. Lapsi aloitti päiväkodissa. Tein kirjanpitoa, maksoin alv-veroja ja yritin pysyä kärryillä eläkemaksuista. Ryhdyin hoitamaan kuvausjärjestelyjä, mitä en ole tässä mittakaavassa aikaisemmin tehnyt. Vietin joulun kaupungissa.

Viime vuosi oli myös uudenlaisen arjen opettelua. Olen ollut välillä ihan liian väsynyt ja todella tajunnut, mitä tarkoitetaan ruuhkavuosilla. Vaikka tykkään menosta ja meiningistä, eikä pysähtyminen tai totaalinen oravanpyörästä hyppääminen kuulu haaveisiini, nyt oli pakko tajuta, että perheellisenä en enää pysty ihan kaikkeen entiseen. Enkä haluakaan pystyä.
Alan jo nyt tajuta sen, mitä kaikki paremmin tietävät toitottavat: lapset todellakin kasvavat vauhdilla. Minime on vuodessa oppinut niin paljon, tullut isoksi tytöksi. Välillä katson häntä leikeissään, ja sydäntä kouraisee ajatellessani, että vielä jonain päivänä hän tahtoo muuttaa omilleen. Jonain päivänä hän ei enää tahdo pelata muistipeliä ihan päättömillä säännöillä, laulaa Laiva-laulua viittäkymmentä kertaa peräkkäin tai kiivetä syliin vain pyyhkimään räkää paitaani.

Tietenkin haluan edelleen tienata itse elantoni ja olla onnellinen tehdessäni töitä, joista pidän. Mutta pyhä tarkoitukseni on haalia duuneja vain sen verran, että ehdin esimerkiksi harrastaa sellaista luksusta kuin nukkuminen. Haaveilenkin, että joskus blogihommat tuottaisivat niin paljon, että voisin pyhittää vain niille muutaman työpäivän ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan voisin välillä koneella kökkimisen sijaan neuloa, lukea, nukkua – tai vaikka kuulkaa ihan katsoa televisiota.
Suutarin lapsilla kun ei ole kenkiä, eikä mulla ollut viime kuukausien aikana aikaa lukea blogeja saati katsoa televisiota. Jälkimmäistä mä harrastan valikoidusti noin muutenkin, mutta nyt tahtoisin alkaa seurata jotain hyvää sarjaa. Olen nimittäin pohtinut, että silloin aikatauluni ovat kohdillaan, jos voin ainakin kerran viikkoon rojahtaa sohvalle ja antaa telkkarin hoitaa loput. Kun onneksi neulomistyöt onnistuvat siinä samalla, niin ei ihan toimettomaksi itseään tunne.

Kuvat Dallas Claytonin It’s never too late – A kid’s book for adults -kirjasta, jonka siskoni osasi antaa minulle joululahjaksi.

Lue myös nämä

17 kommenttia

  1. Ootko jo kattonu Breaking Badin? Jos et, niin tästä kuule ilmanen vinkki maailman parhaasta tv-sarjasta: uskomaton tutkielma ihmisyyden rajoista ja perheen merkityksestä, aivan järkkykoukuttavassa paketissa! Ai miten niin sain sen katottua loppuun sunnuntaina ja järjettömät vierotusoireet päällä? Jos alat tätä kattoa niin lupaan ettei tuu vapaa-ajanvietto-ongelmia :)

    Ei mutta tosissaan, jee vapaa-aika ja jee pieni rauhoittuminen :D
    - Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos vinkistä! Sehän löytyy Netflixistä, johon mulla on vielä muistaakseni kuukausi ilmaista katseluakin jäljellä - ja nyt vihdoin aikaa myös katsella. Oon aloittanut kavereiden kehujen perusteella Orange is the new blac -sarjaa. Pari jaksoa katsoin, ihan jees, mutta ei lähtenyt. Sitten ylistysten perusteella ryhdyttiin miehen kanssa katsomaan Siltaa. Parempi, mutta ei tämäkään ole se mitä haen. Mieskään ei ollut niin vakuuttunut, vaikka dekkareista tykkääkin. Tahdon sarjan, jonka jälkeen mikä ei enää tunnu miltään. Ehkä se on Breaking Bad!

      Poista
    2. Ai niin, ja Netflixin olen saanut ilmaiseksi blogin kautta - mainosvaroitus siis äskeiseen kommenttiini!

      Poista
    3. Joo, ehdottomasti Breaking Bad! Sama tarve ajoi mut netflixiin ja mies muisti kaverin kehuneen tuota. Nyt totaalikoukussa; on sopivasti ajatuksia herättävä, silti välillä naurattaa kippurassa, myös herkistää varsinkin pms-oireiden kera ja yksi jakso riittää just tyydyttämään tv:n tuijotuksen tarpeen. Että juu, suosittelen :D

      Poista
    4. No näillä puheilla kyllä sitä on ainakin yksi jakso kokeeksi katsottava.

      Poista
  2. Onnea (ainakin hetkellisestä) mahdollisuudesta rauhoittumiseen! Mulle taas valkeni ihan äskettäin, että opiskelu+lapsi on aika hyvä kombo ja näin tämän elämän pitikin lutviutua. Aika mainio tunne!

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/01/23/onnellisuudesta-ja-moninaisesta-vanhemmuudesta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että elo on lutviutunut uomiinsa! Yhden työn kanssa elo menikin mallikkaasti, mitä nyt ruuhkavuosien tuntua silloinkin oli välillä vahvasti mukana. Mutta nuo vikat kuukaudet useampaa duunia päällekin olivat melkoisia. Mutta pakko kun on pakko. Muuten olisi tullut pahimmillaan kahden kuukauden väli, kun olisi pitänyt pärjätä pelkästään blogista tulevilla tuloilla. Nyt on onneksi ollut myös muuta laskutettavaa, kun voi viime vuoden juttuista pistää laskuja menemään.

      Poista
    2. Joo voin uskoa, että oli pää aika tukossa. Olen tehnyt kahta työtä, välillä kolmeakin ja siihen settiin en olisi kyllä kaivannut enää perhettä, josta huolehtia, huhheijaa... O__o

      Poista
  3. Ihana kirja, toi kyyneleet silmiin. Ja hurja vuosi sulla takana, tsemppiä vuoteen 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan ihana ja opettavainen vuosi, kertakaikkiaan!

      Poista
  4. Mukavaa perjantaita sinulle, ja kiitos kirja vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on just sellainen pöydänkulmalle jätettävä, että sitä voi aina tarpeen tullen selailla.

      Poista
  5. Moikka! :) Kuulostaapa kovin tutulta tuo järjetön tahti, vaikka opiskelujen jälkeen elämä onkin kulkenut ainakin osittain erilaista polkua. Tsemppiä sulle myös tähän vuoteen, näyttää siviilirohkeutta ja -sisua riittävän! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei ollut järjetöntä tahtia kuin vuoden pari viimeistä kuukautta. Tsemppiä myös sinne!

      Poista
  6. Mä voin lukea sulle kirjan ääneen viikonloppuna! Pus murut!

    VastaaPoista
  7. Hei. Luin samalla myös vanhan postauksen "Töissä ihan iholla". Ihanaa että sarja saa vielä jatkoa, on varmasti ollut elämys olla osana sitä. Puhuit kuinka ihanalta oli palata töihin, mutta nyt myös sitä kuinka ihana on vähän löysätä ja olla kotona. Itse olin ennen täysin urakeskeinen, koulua, omaa yritystä ja kaiken tämän keskellä sain lapsen joka ei hidastanut menoa. Mies oli 3viikkoa kuusta maailmalla, ja oma kalenteri aina täynnä. Lopulta reilu vuosi sitten lähes avioeron partaalla päätimme tehdä jotain radikaalia. Muutimme viime kesänä Kanadaan. Paikkaan jossa ei ollut suomalaisia, ei tuttuja. Jäin kotiäidiksi, toisen elätettäväksi. Kaksin lapsen kanssa. Ensin oletin meneväni heti töihin kun tyttäremme 4v oppii sen verran englantia että pärjää. Nyt 7kk jälkeen tytär puhuu jo niin hyvin englantia että pärjäisi mainiosti hoidossa, mutta nyt en haluakkaan itse töihin, takaisin siihen oravanpyörään. Joskus olen kuullut että elämä alkaa siitä mihin mukavuusalue loppuu. Se pitää omalla kohdalla paikkaani. Nyt sain takaisin sen ajan minkä menetin hoitovapaalla työskennellessä ja opiskellessa.
    Kiitos ihanasta blogista :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe