Pääsiäinen perinteettä

21.4.14

Meille pääsiäiseen ei kuulu kristillisiä perinteitä, vaan meininki on enemmän tipunkeltaista. Samalla tavalla kuin joulukin, pääsiäinen on mukava miniloma rakkaiden kanssa. Tontut vain korvautuvat pupuilla. Joulusta poiketen pääsiäiseen ei meillä kuitenkaan kuulu erityisiä perinteitä. Se vähän harmittaa.

Yrittäjäperheen lapsena olen tottunut siihen, että pääsiäisenä ollaan töissä. Lapsuudessani kylvimme kyllä rairuohon, johon laitettiin nököttämään keltaisia tipuja. Pajunkissat käytiin hakemassa pellonvierustalla kasvavista pajuista. Oksat koristelimme siskon kanssa kreppipaperilla. Puimme itsemme trulleiksi ja kahvipannut käsivarrella kuljimme maitokärrykyydillä virpomassa eli trullittamassa Pohjanmaan tapaan vasta pääsiäislauantaina. Muniakin maalattiin ainakin joinain vuosina. Meillä oli oikein sellainen munanmaalausteline.
Lapsuuteni perinteitä noudattaen mies on myös tänä pääsiäisenä tehnyt pitkiä työvuoroja. Rairuohosta en edes haaveillut, sillä kissamme olisivat pemistäneet ruohokipot pitkin pöytiä ja lattioita. Lapsen päiväkodissa kasvattamat oraat kestivät kissaperheolosuhteissa poikkeuksellisesti melkein vuorokauden. Pajunkissoja en ole uskaltanut poimia lähimetsistä, kun en oikein tiedä, missä luonnonsuojelualueen rajat menevät. Niinpä kylässä piipahtanut äitini halusi ostaa meille pajunkissoja Hakaniemen torilta, mikä tällaisesta maalaislikasta tuntui vähän nurinkuriselta. Trullituspuuhista ei edes haaveiltu, kun eihän täällä kukaan olisi ymmärtänyt paikallisesta aikataulusta jälkijunassa kulkevia noitia.

Mutta munia sentään maalattiin mekin! Yllätyksekseni muistin yli 20 vuoden tauon jälkeen, miten munista tyhjennetään sisältö mahdollisimman pienillä rei’illä. Itse yritin koristella muniin jotain pientä piiperrystä, mutta tajusin nopeasti, että lapsen ronskilla taktiikalla tulee paljon mielenkiintoisempaa jälkeä. Niinpä minäkin sotkin ensin käteni maaliin ja sen jälkeen pyörittelin kananmunaa käsissäni. Jäljestä tuli kauniin marmorinen. Paksumpi panssari syntyi, kun kaksivuotiaan inspiroimana pyörittelin munaa pöydällä, jossa oli luovassa räjähdystilassa kaikkia värejä. Komiat munat ja sotku tuli!
Miten te vietitte pääsiäistä? Olisi kiva ensi vuotta ajatellen pohtia, mitä lapsiperheellisen pääsiäisperinteitä voisi ottaa osaksi omaa lomaa. Ei kai sen mitään erityistä tarvitse olla, kunhan toivon lapselle jäävän jonkun muistijäljen lapsuuden pääsiäisistä. Vaikka puputeemainen piknik olohuoneen lattialla voisi olla osa meidän pääsiäistämme.

Lue myös nämä

19 kommenttia

  1. Lapsuuden pääsiäiseen kuului sellainen perinne, että pääsiäiskukko (vai -kana?!) kävi jonain pääsiäisyönä munimassa peiton alle tai tyynyn viereen. Isossa ja nätissä pahvimunassa oli herkkuja ja mahdollisesti joku pieni lelu.

    Oman pienen perheen kesken ei ole syntynyt pääsiäisperinteitä. Ennen lasta molempien kolmivuorotyö saattoi viedä meidät myös pyhinä töihin, joten katsotaan saadaanko me(kään?) omia perinteitä aikaiseksi.. :) Tytär sai eilen mummolta oman pahvimunan, joten sen munanjemmausperinteen haluaisin kyllä säilyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska perinne! Vuorotyöelo tuo tosiaan haasteita juhlapyhäperinteille, kun lähes aina ainakin joku päivistä on töitä.

      Poista
  2. Mahtavan näköisiä taideteoksia!
    Meillä on pääsiäisperinteenä ollut aarrejahti, eli mummin väsäämä polku kullekin pienelle etsijälle, jonka päässä odotti aina pieni aarre, rusinapurkki tms. Mutta aarretta kivempaa oli itse jahti, eli jokaiselle oli kasa omalla nimellä varustettuja lappuja, joissa kehotettiin ensin katsomaan astiakaapin kolmannen hyllyn lautasten alta, sieltä sitten makuuhuoneen nojatuolin tyynyn taakse jne kunnes löytyi viimeinen lappu ja sai jäädä aarretta mutustaen seuraamaan miten muut omilla reiteillään edistyivät. Aikamoinen suhina kävi kun parhaimmillaan 6 lasta ja 4 aikuista suhasi kaksiossa etsimässä aarteita! :)

    Hanski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mahtavia niistä tosiaan tuli, lapsi on kovin ylpeänä! Mä olenkin miettinyt tuollaista aarrejahdin tapaista. Jotenkin olen ajatellut, että sen pitäisi tapahtua ulkona, mutta jos se noin isolla sakilla onnistuu kaksiossakin, niin ehkäpä otetaan ensi pääsiäisenä kokeiluun!

      Poista
  3. Meillä oli kristillinen pääsiäinen lapsuudessa ja nytkin. Sen lisäksi lapsuuden perinteitä noudattaen kukko munii yllättäen ja välillä on aarteita piilossa. Lapsuudesta perittyä sekin, että käydään retkellä. Tänä pääsiäisenä peräti neljä kertaa. Eväät mukana joka kerta ja lapset rakentelivat majoja. Ihanan laiskoja päiviä. Aurinkoa. t. suht uusi lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tää kukkojen ja kanojen munimat yllätykset on ihan uusi perinne. Kotikonnuillakin Pohjanmaalla ei ehkä sitä ole ollut, en tiedä. Retkeily on kyllä kivaa, pääsiäisenä tai koska vain! Me tykätään tehdä sitä koko perheenä, mutta vuorotyöarjessa haastetta tuovat pyhätyövuorot, joita nytkin oli joka päivälle.

      Poista
  4. Meillä oli pääsiäismunajahti (äiti piilotti munia olohuoneeseen) aina pääsiäissunnuntaina, kun se palmusunnuntai meni virpomiseen, mutta teillähän se sopisi ehkä juuri siihen palmusunnuntaihin, varsinkin sitten vähän myöhemmin, kun kaverit on käyneet virpomassa ja niillä on korit täynnä karkkia. Muut puuhat olikin noita perinteisiä, rairuohon kasvattelua, munien maalausta. Pihalle (yleensä hankeen) laitettiin pääsiäiskoristeita. Ja vietettiin yhdessä aikaa, siitä ne muistot syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää ehkä yrittää totuttaa itseni tähän täkäläiseen virpomistapaan, niin pääsee lapsikin nauttimaan korin täydeltä nameja. Ehkä parhaassa tapauksessa ensin palmusunnuntaina Helsingissä ja sitten pääsiäislauantaina isovanhemmilla Pohjanmaalla!

      Poista
  5. Meillä on ollut perinteenä, että pääsiäissunnuntain yönä on pääsiäispupu käynyt piilottamassa jokaisen pipon, joka on täynnä suklaamunia. Voi sitä riemua pienenä, kun heti aamusta sai alkaa etsimään piilotettua pipoa ja kun sen vihdoin löysi, oli aamupalaksi suklaata. :-) Myönnän, että näin aikuisenakin se on ihan kivaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että se on juuri pipo, joka jemmataan täyteen herkkuja! Kiva idea!

      Poista
  6. Meidän tenava ei ole ollut kiinnostunut virpomisesta tai trullittelusta, oven avaaminen toisille noidille on riittänyt hänelle hyvin. Olemme siis palmusunnuntaina etelässä ja pääsiäisenä Pohjanmaalla, joten noitia tulee kylään kahteen kertaan. :)

    1. pääsiäispäivänä hän saa etsiä pahvimunissa piilotettuja suklaamunia, kuten minäkin sain lapsena. Itse olen vain korvannut halvan suklaan ja halvat lelut (ja laatuun nähden kalliin hinnan) paremmilla suklailla ja laadukkaammilla leluilla, esim. Brio-junarataan sopivilla osilla. Myös munien maalaaminen kuuluu meidän pääsiäiseemme, unohtamatta äitini noin 25 vuotta sitten askartelemaa Jeesuksen hautaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa mekin joinakin pääsiäisinä saisimme nauttia sekä trulleista että virpojista! Ensin kotona Helsingissä ja sitten isovanhempien luona Pohjanmaalla.

      Poista
  7. Pajunoksien koristelu palmusunnuntaiksi, jolloin virpomista noitina. Pääsiäisruohon kasvatus, herkkujen leipominen, koristeiden askartelua, munien maalausta. Pitkäperjantaina pääsiäisateria lampaasta, 1. pääsiäispäivänä kukko munii suklaamunia, joita lapset etsivät. Muutoin ulkoilemme, pelaamme lautapelejä, kuuntelemme passioita, meillä käy vieraita (usein yökyläilemässä) ja joskus käymme kirkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oksia voisi tosiaan ensi vuonna koristella. Nyt ne ovat vain sellaisenaan, mikä on kaunista kyllä, mutta lapsesta koristelu olisi varmasti kivaa. Yökyläily rokrok!

      Poista
  8. Pääsiäislauantaina käytiin tietenkin trullittamassa ja kierrettiin koko kranni. Voi sitä makeisten määrää, joka kahvipannuihin kertyi! Sunnuntaiaamu alkoi jännittävissä tunnelmissa, kun jokainen sai etsiä talomme sopukoista nimellään varustetun pääsiäispesän, jonne pääsiäiskukko oli muninut monenlaisia makeita herkkuja. Olin joka vuosi veljiäni ovelampi ja laitoin kellon herättämään pääsiäissunnuntaina, jotta ehdin varmasti ensimmäisenä pääsiäispesiä etsimään. Tapanani oli etsiä koko sisarusparven pääsiäispesät ja vaihdella hieman niiden sisältöä. Tällä tavalla sain itselleni kaikki Kinder-munat ja veljeni joutuivat tyytymään halvempiin (ja vähemmän mieluisiin) vastineisiin. =) Eli käytännössä koko pääsiäinen meni karkkia syödessä. Ja mikäs sen mukavampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahhah, oikein kello herättämään! Eli siis teillä on siellä mun kotikonnuilla ollut tapana nuo pääsiäskukon munimat herkkukätköt? Mitenköhän multa on mennyt ohi koko juttu. Luulin syyksi sitä, ettei se ole kuulunut perinteisiin Pohjanmaalla, kun siellä muutenkin touhaillaan omiaan, kuten trullitetaan :D

      Poista
  9. Puputeemainen piknik olohuoneen lattialla kelpais mulle. Kunhan ei tarvis syödä niitä pupuja (paitsi suklaaversioina). Mitähän ois ruokana? Salaattia? Porkkanoita? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pupuja syödään vain suklaisina versioina. Mä lähinnä näin mielessäni puputeemaisen pukeutumisen ja koristelun, mutta totta ainakin porkkanoita pitää olla ruokana! :D

      Poista
  10. Meidän kirppu pääsi palmusunnuntaina virpomaan mummolaan ja palkakseen onnistui saamaan hienon hiekkalelusetin. Pajunoksat koristelimme aiemmin yhdessä, tosin tällä äipällä meinasi mennä hermot, mutta ihanan omalaatuiset koristelut aikaan saimme reilun 1½ vuotiaan kanssa ja mummo oli onnessaan. Syömässä myös kävimme molemmissa mummoloissa. Uudeksi perinteeksi ajattelimme ottaa sellaisen pienen luonnonsuojelualueen kahvilassa järjestämän perhetapahtuman, jossa oli muutamia eläimiä (lampaita, kanoja, heppa, koiria), paloauto esillä, traktoreita, munan etsintää, hevosajelua, kahvia, lettuja, makkaraa ja sen sellaista ja illan päätteeksi vielä pääsiäiskokko. Täällä Itä-Suomessa ei ole kyllä tapana ollut polttaa pääsiäiskokkoja, mutta toisaalta aika kiva se on. Ja kirppuhan oli jo onnellinen pelkistä lampaista ja traktoreista, kun niitä täällä kaupungissa ei joka päivä näe. Luulen, että ensi pääsiäisenä suuntaamme sinne uudelleen ja olemme ihan ilta yhdeksään asti kokon katsomassa, kun tällä kertaa jäi näkemättä uupuneen seuralaisen takia.
    -Kirpun äippä

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe