Sisustus

Finlaysonin leikkisä syksy ja talvi 2014

Kävin hiljan tutustumassa Finlaysonin uutuuskuoseihin ja -tuotteisiin, jotka tulevat markkinoille syksyllä. Nyt oli sen verran leikkisä ja värimaailmaani iskevä kuosikattaus tarjolla, että tahdon kertoa siitä teillekin. Meiltä löytyy paljon Finlaysonin tuotteita, mutta saattaa mennä monta kautta, että ainutkaan kuosi tai tuote ei säväytä. Niinpä tämä tuleva reipas ja hullutteleva kausi yllätti iloisesti.

Susanna Sivosen suunnittelemassa Fiilistellen-kuosissa riittää niin paljon ihmeteltävää, että sinisestä ja punaisesta väriä saavat mustavalkoiset lakanat pitäisivät seuraa myös niinä iltoina, kun uni ei ihan heti tule. Pussilakanasetin lisäksi tuotteesta on tulossa mustavalkoinen tyynyliinasetti, jonka mukana tulevalla tussilla tyynyn saa itse värittää.

Toinen rempseän raikas kuosiuutuus on Pirkko Hammarbergin suunnittelema Pajatso. Oikeastaan kuosi on suunniteltu jo 1970-luvulla, mutta se tuotiin vasta nyt tuotantoon alkuperäisluonnoksen pohjalta. Kuosissa erikokoiset puolipallot pomppivat sinisenä, punaisena ja mustana kuin 50 penniset pajatsossa.

Sami Vullin veikeä Otso-kankaalla taas temmeltää karhuja, jotka ovat syöneet vatsansa täyteen syksyisiä metsämarjoja. Samaa marjateemaa jatkaa myös Vullin suunnittelema Martta-kuosi, tosin ilman mesikämmeniä.

Finlaysonin tiedotustilaisuudessa oli näytillä myös muun muassa vaatteita ja sateenvarjoja, jotka ovat lisenssisopimukset tehneiden japanilaisten yritysten tuotteita. Niitä ei siis harmikseni ole saatavilla Suomeen, ei ainakaan vielä edes netistä tilaamalla. Muita itseäni sykähdyttäneitä uutuuksia olivat Taimi-ikisuosikkikuosiini tullut uusi tummanharmaa-värivaihto sekä Tove Janssonin alkuperäispiirroksin kuvitettu tummasävyinen ja räväkkä Taikamuumi-kuosi.

Viimeinen Taikamuumi-kuva: Finlayson.
Raskaus

20. raskausviikko

Toukokuu 2014. Raskauden puoliväli on nyt ohitettu virallisesti. Vaikka itselläni on edelleen tunne, että tämäkään kaveri ei tahdo pysyä kohdussa viimeisille raskausviikoille asti, joten puoliväli on luultavammin ohitettu jo viikkoja sitten. Vatsa kasvaa natisten, ja välillä tuntuu kuin vauvan potkut tuntuisivat vatsanahan läpi kädelläkin. En tiedä, onko se mahdollista, etenkin kuin istukka on tälläkin kertaa kohdun etuseinämässä vaimentamassa monotusta.

Tällä viikolla alan syödä luumuja. Joo, just sen takia. Olen syönyt muutaman viikon ajan rautatabletteja, ja ne alkavat rauta-arvojen lisäksi vaikuttaa vatsan toimintaan. Koko ajan on epämiellyttävän ähkyinen olo. Onneksi löydän avun lähimetsästä. Suolilenkit nimittäin! Juokseminen ja luultavasti juurikin juoksuaskeleiden pomppiva liike laittavat kuonat liikkeelle ja valumaan alaspäin. Nyt vain toivon, että pystyn juoksemaan mahdollisimman pitkään, siellä kävelystä ei tähän haastavaan suolistohuoltotehtävään ole.

Käyn raskausajan osteopatiassa, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Vaikka mitään erityisvaivoja ei olekaan, hoito väsyttää kropan totaalisesti. Nukahdan jo hoitopöydälle, vaikka en mielestäni ole mitenkään erityisen väsynyt. Hoidon jälkeen en voi tokkuraltani oikein tehdä mitään koko päivänä. Täytyy pitää huoli, että seuraavan hoitokerran jälkeen miehellä on vapaailta, jotta en ole osteopatiapäissäni yksin vastuussa lapsesta.

Huomaan kenkiä laittaessa vatsan olevan ensimmäistä kertaa vähän tiellä. Se ei ole vielä häiritsevää, mutta ero on selvä. Enää ei voi kumartua suoraan alas, vaan pitää kikkailla narut kiinni sivuliikkeellä. Huomaan vatsan tulevan vastaan myös bodypumpin askelkyykkyosiossa. En enää pysty tehdä ihan niin syvää kyykkyä, sillä etujalan reisi osuu vatsaan.

Tällä viikolla on rakenneultra. Esikoisen ennenaikaisesta syntymästä johtuen tutkimuksen suorittaa kätilön sijaan lääkäri. Kaikki on hyvin sen mukaan, mitä ultraamalla voidaan kertoa. Päätöksemme mukaisesti sanomme myös joo, kun lääkäri kysyy, tahdommeko tietää lapsen sukupuolen. Tieto laittaa isot kelat pyörimään ja tuo mielen perukoilta esiin ajatuksia, joiden en tiennyt siellä olevankaan.

Viikonloppuna matkaamme lapsen kanssa kahdestaan Turkuun. Helteinen reissu Ruissaloon on upea, ja mietin, että tällaista kahdenkeskistä loma-aikaa esikoisen kanssa pitää järjestää mahdollisuuksien mukaan myös sitten, kun vauva on syntynyt ja kasvanut tarpeeksi isoksi.

Raskausviikkopostaukset ovat nyt vihdoin ajantasalla, joten blogin rv-pommitus laantuu. Tästä lähtien julkaisen näitä postauksia kerran viikossa, toivottavasti ihan sinne raskauden loppuun saakka.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Helsinki

Nokkonen, lehmä ja vesilätäkkö

Terveisiä täältä Itä-Helsingistä! Helatorstain sadepäiväkoomailu sisätiloissa riitti koko perheelle iltapäivään mennessä, ja lähdimme tihkusateiselle fillariretkelle lähimetsäämme. Saniaiset työnsivät rehvakkaasti pisaraisia lehtiään maasta, satakielet lauloivat konserttiaan ja märkä hiekka rapisi renkaiden alla.

Kun polkee merenrantaan ja kaartaa siitä hiekkatietä kohti Viikkiä, saapuu pian pelloille, joissa lehmät laiduntavat. Lapsi ja mies ovat käyneet morjenstamassa lehmiä monta kertaa tälle kesälle, mutta minä kävin ihastelemassa pitkäripsisiä kaunokaisia ensi kerran sitten viime syksyn. Lehmät söivät voikukanlehtiä sekä pajunoksia ja kuolasivat miehen takinhihat märiksi.

Lapsi taas kasteli lahkeensa märiksi juostessaan rallia tielle muodostuneissa vesilammikoissa. Ihan vähän kastuin myös minä samoissa touhuissa. No kesä kuivaa sen, minkä kastelee, sanotaan.

Lopulta pysähdyimme villinään kasvavalle pellonpientareelle poimimaan korin täyteen nokkosia. Nokkosmetsällä käynti jäi ihan kauden alussa, mutta nyt keräilimme vain tuoreimmat lehdet päältä. Iltapalaksi paistoimme läjän nokkoslettuja.
Raskaus

19. raskausviikko

Toukokuu 2014. Väsy jumittaa edelleen päällä. Nyt tosin syynä on ihan se, että en vain ehdi ja malta nukkua tarpeeksi. Kivaa tekemistä niin töissä kuin vapaa-aikana on enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. 

Kuvauspäivänä vatsa tulee taas kipeäksi ja jomottaa kuin menkkojen aikaan. Siinä ei ole oikein mitään järkeä. Voin käydä hikijumpissa ilman ongelmaa, mutta työpäivät studiolla saavat kohdun kiukuttelemaan. Mieluiten kuitenkin juuri näin päin, jos valita pitää. Kuvauksia on sen verran harvoin.

Tällä viikolla on ensimmäinen neuvolalääkäri. Hän tutkii kohdun ja kohdunsuun tilanteen. Kaikki on hyvin, ja kohdun kasvu on hyvällä mallilla. Muillakin mittareilla mitattuna homma on kunnossa. Hyvä, siltä musta tuntuukin!

Tykkään kasvavasta vatsastani. Puen mieluiten päälle vatsaa korostavia raskausmekkoja. Tuntuu, että pian hurahdan vauvavatsailemaan siinä määrin, että puen yläosaksi pelkän napapaidan ja tungen ysärimuistoja täynnä olevan napakorun killumaan paikoilleen.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Turku

Helteinen viikonloppu Turun Ruissalossa

Rantaan liplattavia laineita. Vastasyntyneen suloisia nykerövarpaita. Kirmailua nakuna pitkin auringon kuumentamia kallioita. Varpaiden huljuttelua merivedessä. Pensasmustikoita ja vadelmia vatsan täydeltä. Natisevassa keinussa istuskelua kavereiden kanssa. Suklaapehmistä suussa, mekolla ja rattaissa. Pesusoikossa lutraamista auringon porottaessa olkapäihin. Hotellin valkoiset lakanat. Aurinkorasvan tuoksu helteisessä iltapäivässä. Aamupala eläkeläismummojen ja pappojen kanssa. Kylpylässä lillumista. 

Sellainen oli meidän edellisviikonloppu Turussa. Mies oli töissä, joten lähdimme lapsen kanssa kahdestaan ystävän kolmekymppisille ja kävimme samalla reissulla tutustumassa uuteen lähes kohtutuoreeseen ihmiseen. Juhlat olivat huvilalla Ruissalossa, ja ilmojen helliessä pienimmät vieraat saivat viettää saaristolaislapsien elämää.
Yötä olimme Ruissalon kylpylässä, joka yllätti positiivisesti ex-turkulaisen. Olen pitänyt sitä eläkeläisten paikkana, ja olin vähän huolissani, mitä mieltä mummot ja papat ovat siitä, että heidän kuntoutuslomaansa häiritsee lasten ilakointi. No eläkeläispaikka se onkin, mutta hotellin vanhemmat asiakkaat eivät todellakaan häiriintyneet lapsista. Päinvastoin! Kaikki tuntuivat haluavan lapsen kanssa juttusille. Ehkä heillä omista pikkulapsiajoista on jo niin pitkä aika, että lapsienergia on taas tervetullutta lepolomallekin.

Ruissalon kylpylässä on kesäpäiville myös oma pieni ja kiva ranta, josta löytyvät keinut, hiekkalaatikko ja pingispöydät. Koska me ja kaksi kaveriperhettämme olimme hotellin harvoja lapsiperheellisiä, rannalla ei tungosta ollut. Maksoimme hotelliyöstä 80 euroa, ja saman verran olivat maksaneet myös kolmihenkiset perheet. Siihen hintaan kuului allas- ja saunaosaston vapaa käyttö sekä tietty aamupalat. Varsin edukas miniloma siis! Olisimme saaneet lillua kylpylässä samaan hintaan vielä huoneiden luovutuksenkin jälkeen, mutta pari tuntia aamusella riitti molemmille hyvin.
Oli ihanaa nukkua lapsen kanssa vierekkäin hotellin lakanoissa ja viettää viikonloppua ilman kiirettä. Tällaisia kahdenkeskisiä irtiottoja toivon voivani viettää molempien lapsien kanssa, kunhan nuorimmainen ensin syntyy ja kasvaa tarpeeksi isoksi. Välillä on saatava viettää aikaa, kun tärkeintä on vatsan kutittaminen ja eniten kiirettä pitää sen kanssa, että ehtii syödä jätskin ennen sen sulamista.
Raskaus

18. raskausviikko

Toukokuu 2014. Mistäs tämä väsymys nyt oikein tuli ja miksi? En pysty pohtimaan sitä sen kummemmin, sillä unettaa ihan hemmetisti. Tuntuu, että herään aamulla samasta asennosta, johon olen illalla nukahtanut. Tekisi mieleni jättikokoista maitokahvia, mutta saan pidettyä himoni kurissa. 

Pilateksen jälkeen tuntuu kuin olisin saanut tehdä tuttavuutta itselleni ihan uuden raskausvaivan kanssa. Tuntemukset ovat sellaisia, että päädyn googlailemaan liitoskipuja. Netti osaa kertoa, että liitoskivut tuntuvat siltä kuin joku törkkisi sukkapuikoilla tavaraan. Auts. Ei sentään, omat fiilikseni vastaavat korkeintaan jätskitikuilla sohimista. Jään kuulostelemaan asiaa ja toivon, että mun ei tarvitse tähän vaivaan tutustua sen lähemmin.

Vatsanahkaa alkaa kiristää. Levitänkin iltaisin entistä paksumman kerroksen raskausarpia estävää rasvaa vatsaani. Selvisin ensimmäisestä raskaudesta ilman arpia, ja toivon kroppani kestävän uusintaottelunkin. Vatsa on myös kasvanut paljon. Kuvia katsellessa ihan säikähdän, onko tuo todella minun vatsani.

Viikkoon osuva äitienpäivä on kertakaikkisen ihana. Olen siirappisen onnellinen siitä, että saan olla juuri tämän perheen äiti. Ja jos kaikki menee hyvin, ensi äitienpäivänä tuplamutsi!

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Raskaus

Äitiysvaatteet – raskausajan pukeutuminen

Moni asia on tässä raskaudessa toisin, niin myös vaatekaapillani. Esikoista odottaessani pidin äitiysvaatteita rahastuksena. Ihan mainiosti omallakin garderobilla pärjää! Ja se oli kyllä tottakin. Pärjäsin hyvin sillä, että ostin äitiyssukkahousuja, parit äitiyslegginssit ja yhdet äitiysfarkut. Vaatekaapissani on paljon A-linjaisia mekkoja, joiden alle vatsa mahtuu hyvin piiloon, ja lisäksi käytin ihan normaalipaitojani. Sissimutsi olisi ihan varmasti kiskonut etapin läpi täysin ilman yhtäkään äitiyskledjua.

Ekalla kierroksella pukeutumisen kanssa tuli vasta ihan raskauden lopussa ongelmia, kun mekkojen etuhelmat nousivat niin ylös, että vesiraja vilkkui. Huomasin myös pilanneeni muutaman tiukemman paitani ja mekkoni venyttämällä ne muodottomaksi. Hankinkin tuolloin pari äitiysmekkoa babymoonimme aikana, mutta niiden käyttöikä jäi ennenaikaisen syntymän takia muutamaan viikkoon.
Tälläkin kertaa pidän suurinta osaa äitiysvaatteista rahastuksena, mutta silti haluan niihin sijoittaa. Nyt taktiikkani kun on piilottamisen sijaan korostaa. Tahdon tiukkafiguurisia mekkoja, jotka päällä voin pousailla pitkin kyliä vatsa ylpeästi pystyssä. Ja kellohelmoja, joissa on mitoitettu vatsalle varaa kasvaa. Enkä enää en halua pilata normivaatteitani. Shoppailuselittelyn makua, voisi sanoa. Sitäkin varmasti. Mutta oman kokemukseni perusteella voisin myös sanoa äitiysvaatteiden olevan vaatekappaleita, jotka käytetään poikkeuksetta loppuun. Monen kuukauden tehokäyttö ja nopea kierto odottajalta odottajalle takaavat vaatteen tulevan käyttöön jokaisen kuitunsa edestä.

Kesä on pukeutumisen kannalta kivaa ja helppoa aikaa odottajalle. Vähempi trikoorytky päällä riittää, ja lisäksi pärjään hyvin jo kaapista löytyvillä neuletakeilla ja takeilla, kuten viime raskaudessakin. Jos talvivauvaa odottaessa talvikenkien saaminen jalkaan oli vatsan ja turvotuksen takia ilman apua mahdotonta, nyt voin työntää jalkaan varvassandaalit tai vedellä vaikka avojaloin.
Olen hankkinut viime raskaudessa puhkikulutettujen farkkujen tilalle uudet pöksyt ja lisäksi sukkahousuja, parit paidat ja muutaman mekon. Kirpparilta löysin housut ja vielä ihan liian isot farkkushortsit. Lisäksi olen ostanut pari trikoista napapaitaa, jotka kiskaisen mekkojen päälle tuomaan vaihtelua kovassa käytössä oleviin tiukkoihin trikoomekkoihin. Olen myös hankkinut nipun äitiysalushousuja, joiden autuuden tajusin viime raskaudessa vasta ihan loppumetreillä.

Raskaussporttailupostauksessa näkyneet kreisit kukkalegginssit ostin jumppakäyttöön H&M:n alerekistä, mutta ne löystyivät liikaa jo ensimmäisestä kyykkysarjasta. Jos siis joku tietää, mistä saa hyviä ja edullisia teknisiä raskausurheiluvaatteita, jaa kiltti tietosi. Jumppatunneilla vatsa pullahtelee näkyviin ja valuvia trikoita saa olla koko ajan nostelemassa. Viime raskaudessa käytin puuvillaisia raskauslegginsejä salilla, mutta sen lisäksi että ne ovat hikisenä epämukavat, ne ovat niin ohuet, että perskarvat melkein loistavat läpi. Että jospa sporttailuvaatteidenkin kohdalla menisi tällä kertaa sekä oma että kanssajumppaajien mukavuus edellä.
Otan mielelläni vastaan vinkkejä myös muista hyvistä äitiysvaatemerkeistä, sillä laatu ei näissä ole ihan itsestäänselvyys. Eivätkä etenkään materiaalit! Monet äitiysvaatteet on valmistettu jostain muusta kuin hengittävästä luonnonmateriaalista, mikä tekee olosta etenkin näin raskaana ja kesäaikaan tukalan. Ja onko tosiaan niin, että ekologisia ja tai eettisiä raskausvaatteita ei ole olemassa?

Kuvissa olevan oranssin liehuhelman sain ruotsalaiselta Mom2moM-äitiys- ja imetysvaatemerkiltä, jonka suomalainen verkkokauppa avattiin hiljan. Heidän vaatteensa ovat yllättävän kivoja äitiysvaatteiksi, vaikkakin materiaali tulee ongelmaksi myös harmillisen monissa tämän merkin vaatteissa. Tuo mekko onkin jäänyt hellepäivien ajaksi hikoilemaan kaappiin ihan itsekseen. Kirppisliivi taas on eniten käyttämäni vaate raskausaikana. Sen avulla omaan makuuni liian fiinit raskausvaatteet saavat tyylilleni ominaista rähjäisyyttä. Pitäisi käydä tonkimassa kirppiksiä, josko löytyisi myös tumma farkkurotsi liiviksi leikeltäväksi, etten kuluta tuota yhtä ihan puhki.
Laukku on taasen Lumilta saamani. Se on odotusvaate siinä mielessä, että tiedän palaavani taas reppunaiseksi vauvan synnyttyä. Se ei harmita, mutta on myös kiva kanniskella mukanaan laukkua vielä kun se on mahdollista. Lumin uudessa mallistossa on hurjasti ihanuuksia, jotka ovat Lumin tapaan ajattomia sekä katsetta ja käyttöä kestäviä. Mä valitsin Jenni Tote -veskan, joka on kerännyt valtavasti kehuja, missä sitten kuljenkin. Mä tykkään, että laukku on jaettu kahteen osaan, mikä mahdollistaa läppärin kuljettamisen erillään muusta sälästä. Myös sisätaskut sekä etutasku ovat käteviä.

Vaikka päivänasukuvat Lähiömutsissa ovat hekotuttavan pöljä ajatus, raskauspään sekoittamana perustin uuden tagin: raskauspäivänasu. Sen alta löytyvät kaikki postaukset, joiden kuvituksessa minä pömpistelen kasvavan vatsani kanssa.
Raskaus

17. raskausviikko

Huhti–toukokuu 2014. Vatsa alkaa olla puolikas jalkapallo. Ja rakastan sitä! Miten vapauttavaa onkaan tällä kertaa pystyä nauttimaan raskaudesta ja kasvavasta vatsasta. Käyn kaivamassa ullakolta esiin ne muutamat omistamani raskausvaatteet. Kaksi loppuraskaudessa ostettua ja täten vähälle käytölle jäänyttä mekkoa ovat sopivat. Sen sijaan loput vaatteet, eli kolmet legginssit, ovat venyneet loppuraskauden mittoihin ja tippuvat päältä. Ostoshommia siis edessä.

Vietämme vapunajan Pohjanmaalla. Pääsen käymään ihan itsekseni raskausvaateostoksilla. Tuntuu uskomattomalta voida ihan rauhassa sovittaa vaatteita. Iloitsen taas kerran raskauden hyvästä ajoituksesta. Kesäraskausvaatteet ovat kivoja! Mekkoja, raikkaita ja pirteitä värejä sekä tiukkaa figuuria. Tällä kertaa aion korostaa vatsaani, näyttää miten onnellinen ja ylpeäkin siitä olen. Ai että, tulen olemaan just sellainen mutsi, joilta ensimmäisen raskauden aikana piilouduin neuvolan viherkasvien taakse!

Parin viikon ajan kimppuuni on yrittänyt hyökätä flunssa, ja eiköhän se tietenkin ota riveleistä kiinni nyt. Pää räkää täynnä ja yömyöhään koneella töitä tekevänä ikävöin päiväkotia ja mahdollisuutta pitää oikeata sairauslomaa. Flunssa jättää jälkeensä väsymyksen, mutta luovuttaa onneksi muuten parissa päivässä.

Vappuna olen auttamassa lapsen kanssa vanhempiani vapputorilla. Tai no, ainakin pyörimme maskotteina. Useamman tunnin seisomisen jälkeen vatsaan alkaa sattua. Lopulta jomotus on niin kovaa, että luovutan ja lähden lapsen kanssa leikkipuistoon, jossa pääsen istumaan penkille – ainakin välillä. Sama jomotus tulee vaivaksi, kun seuraavana päivänä käymme kaupungilla. Outoa, sillä voin kuitenkin vallan hyvin käydä hikijumpissa ja lenkillä. Jostain syystä pitkäaikainen seisominen saa kohdun kiukkuiseksi.

Vauvan mahdollinen ennenaikainen syntymä huolettaa ja mietityttää. Esikoisen syntymän jälkeen sairaalassa sanoivat, että jos joskus saatte toisen lapsen, en saa poistua sairaalan välittömästä läheisyydestä enää raskauden loppuaikoina. Tämä siksi, että ensimmäisen synnytyksen perusteella tämä seuraava saattaa syntyä muutamassa tunnissa siitä, kun aistin jotain ehkä olevan tapahtumassa.

Siksi kai näen unta, jossa huomaan vauvan olevan todella syntymässä, kun sen pää on jo housuissani. Unessa synnytän seisaaltani muutamalla työnnöllä terveen vaaleahiuksisen vauvan.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Helsinki

Lintujen valtakunnassa – saariretkellä Lonnassa

Viime viikonloppuna sain kaivaa kaapista pitkästä aikaa I love weekends -kreppilakanat. Lapsikin jo tietää, että siitä seuraa kivaa: yövieraita! Saimme kylään Minimen kaksi tätiä, joiden kanssa vietimme lauantain Ravintolapäivä-hekumoiden. Sunnuntaina suuntasimme muun muassa merenrantaan ja saariretkelle.

Luin Suomenlinnassa asuvan Doritin Paikka Auringossa -blogista, että Suokin viereinen pikkusaari, Lonna, ollaan avaamassa yleisölle. Se tieto oli tällaisen himokotikaupunkimatkailijan märkä päiväuni. Veneetönkin voisi päästä saareen, jossa juuri kukaan turisti ei ole vielä käynyt! Saarta on remontoitu puolitoista vuotta yleisön käyttöön, ja nyt edellisviikonloppuna ensimmäiset perustalliaisetkin pääsivät rantautumaan saareen.
Niinpä hyppäsimme retkiporukkamme kanssa Kauppatorilta noin kerran tunnissa lähtevään JT-Linen vesibussiin, joka matkallaan Suomenlinnaan pysähtyy myös Lonnassa. Edestakainen matka kustansi aikuiselta 7 euroa ja kaksivuotias sai matkustaa ilmaiseksi.

Matka saareen vie vain tovin, sillä Lonna sijaitsee noin 1,5 kilometriä mantereesta, ihan Suomenlinnan kupeessa. Pikkuisella saarella ei ole läpimittaa kuin 150 metriä ja nyt sen koko pinta-ala oli täynnä pesiviä lintuja. Kanadanhanhia, lokkeja ja jopa joutsenia. Tulikin olo kuin olisi pamahtanut luvatta keskelle lintujen valtakuntaa. Lasta ei voinut päästää juoksentelemaan vapaasti, sillä etenkin uroshanhet olivat ymmärrettävästi yhtäkkisestä ihmismäärästä paniikissa ja vihaisena pesiään puolustamassa. Onneksi rantaviivasta löytyi yksi ihmistenmentävä rako, jossa kävimme heittelemässä kiviä veteen lintujen tuijottaessa joka puolelta touhujamme.
Siellä missä retki, siellä eväskori. Se on kotikaupunkimatkailumottomme, mutta tällä kertaa lähdimme poikkeuksellisesti matkaan ilman pikniktarpeistoa. Saaren ravintola kun kuulosti mainiolta vaihtoehdolta kauden tuoreine herkkuineen. Ravintolan lisäksi saarella on kahvila, mutta sen ruokatarjonta oli ainakin avajaisviikonloppuna onnetonta. Niinpä parekkeerasimme luonaalle saaren ravintolaan. Paistettu 18 euron purjo oli kieltämättä erittäin hyvää, samaten kuin kuulemma seuralaisten lohiannokset. Mutta eihän noista piiperryksistä retkeilijän nälkä lähtenyt. Mä vannoin vatsa kurnien, että en enää ikinä lähde retkelle ilman eväitä. Yksi seurueen jäsen vitsaili nälissään paistavansa pari lokinmunaa auringosta hehkuvalla kalliolla.

Lapsi onneksi nukahti vähemmilläkin murkinoilla päiväunille, joiden ajan me istuimme maisemia tuijotellen. Eipä saarella juuri muuta ihmettelemistä olisi ollutkaan. Tulevaisuudessa sinne on aukeamassa näyttely saaren sotilashistoriasta ja lasten leikkipaikkaakin kuulemma valmistellaan.
Siisteintä on, että saarelle suunnitellaan yleisösaunaa sekä hyvinvointipalveluita, kuten joogaa ja pilatesta. Ehkä siis poikkeamme saarella joskus uudelleen vähemmän nälkäisinä ja omat eväskorit pullollaan. Ehkä silloin lintujen tuijotuskaan ei enää ole niin häiritsevän intensiivistä. Nyt kuitenkin tuntuisi hölmöltä maksaa uudestaan 7 euroa pääsystä Lonnaan, kun viereiseen Suomenlinnaan pääsee HSL:n lautalla samaan hintaan kuin mihin tahansa kaupungissa HSL:n julkisilla liikennevälineillä.

Retken parasta antia kun taisi – kivien heittelyn lisäksi – olla se, kun vesibussi saapui ja matkasimme sen kyydissä Suomenlinnaan. Siellä marssimme ensimmäisenä Siwaan ja ostimme hyllyt tyhjiksi ruuista. Söimme sapuskat kursailematta suoraan annospakkauksista läheisellä venelaiturilla. Kyllä nälkä vain on hyvä mauste, sillä se oli yksi parhaista piknikeistä hetkeen.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe