23. raskausviikko

16.6.14

Viikko alkaa kolmannella äitiysneuvolalla. Terkkarini vaihtuu, mikä harmittaa. Olisi kiva ollut tässä raskaudessa saada pitää sama terveydenhoitaja koko raskauden ajan. Neuvolan vaaka kertoo painoni nousseen alun pahoinvoinnin jäljiltä lähes lähtölukemiin. Kohdunpohjankorkeus on myös ottanut spurtin ja viiva piirtyy nätisti keskiarvokäyrän alapuolelle. 

Hemoglobiini on sen sijaan jatkanut laskemistaan, vaikka olenkin syönyt rautatabletteja. Olen ottanut ne tähän asti aamulla vitamiinitablettien rinnalla, mutta se ei ole ollut paras aika. Saatan nimittäin välillä syödä aamiaisella raudan imeytymistä haittaavia maitotuotteita, jukurttia ja juustoa. Saankin terkkarilta ohjeistuksen napata tabletit iltaisin, ja siirrän purkin keittiöstä kylpyhuoneeseen hammasharjan viereen.

Kerron terveydenhoitajalle pari viikkoa sitten alkaneista kivuista ja kummallisista tuntemuksista. Mutta koska voin jo huomattavasti paremmin, en pyynnöstäni huolimatta saa aikaa neuvolalääkärille, jossa voitaisiin tarkistaa, onhan kaikki mestoilla hyvin. En saa aikaa myöskään fysioterapeutille. Eikä tukivöitä kuulemma enää Helsingissä saa edes lainaan, joten se siitä sitten. Olen saattanut ottaa liian tosissani ensimmäisen neuvolaterkkarin ja Kätilöopiston lääkärin kehotukset kuunnella kroppaa erityisherkästi esikoisen ennenaikaisen synnytyksen takia. Silti tirautan kiukuspäissäni neuvolan jälkeen muutaman harmituskyyneleen. Ensimmäisen kerran koen, että minua ei kuunnella. Aikaisemmin on tuntunut, että ennenaikaisen synnytyksen riskin takia raskauteni puolesta hätäillään vähän turhankin takia.

Varaan kuitenkin neuvolaterkkarin ohjeistamana ajan terveyskeskuksen lääkärille. Se onkin jännä prosessi näin kesällä. Etenkin kun terveyskeskuksessa ei tajuta, miksi en ole saanut aikaa neuvolalääkärille. Ensin näyttää siltä, että saisin ajan elokuulle. Säätämisen ja parien puheluiden jälkeen pääsen tarkistukseen. Kerron lääkärille jatkuvan kipuilun olevan ohi, mutta omituisen tuntemuksen jääneen aaltoilevana päälle. Että ihan kuin jotain olisi muljahtanut lantion seuduilla paikoiltaan sen parin viikon takaisen liian kovan lenkin jäljiltä. Kaikki on kuitenkin onneksi hyvin, mutta lääkäri tekee tuntemuksieni perusteella lähetteen Kätilöopistolle. En voi kun toivoa, että tässä hukataan hoitohenkilökunnan aikaa ja yhteiskunnan varoja.

Vaikka olo on välillä jo ihan normaali – lantion omituisia tuntemuksia lukuunottamatta – silloin tällöin iskevät menkkamaiset tykytykset saavat lääkäriin hakeutumisen lisäksi jatkamaan liikuntataukoa. Olo on kuin nahistuneella juustonaksulla. Kaipaan hikiliikuntaa! Ikävöin salin jumppamattoihin pinttynyttä hajua ja urheilun jälkeistä lihassärkyä.

Käyn kokeilemassa raskaushiatsua (mistä lisää myöhemmin). En tiedä johtuneeko siitä vai yksinkertaiseksi levosta, mutta loppuviikon olo on loistava. Edes kuvauspäivä studiolla ei saa kohtua hermoilemaan tavanomaiseen tapaan. Voisin valittaa, että alaselkään sattuu välillä, mutta se on pientä verrattuna pelkoon siitä, että vauva syntyy jo nyt.

Tällä viikolla haen äitiysvapaata, vanhempainvapaata ja tukia vapaiden ajalle. Laitan hakemuksen myös äitiyspakkaukseen. Vauva potkii päivä päivältä voimakkaammin, mutta en silti ihan käsitä, että pian meille tulee ihan oikeasti joku, jolle ne äitiyspakkauksen miniatyyrivaatteet voi pukea päälle.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

Lue myös nämä

20 kommenttia

  1. Meillehän kuuluisi kaiketi kolme neuvolalääkäriä - mun saldoksi jää tässä raskaudessa yksi. Ei saa aikoja siihen kolmanteen tarkastukseen (no, tällainen rutinoitunut synnyttäjä voi varmaan itse päätellä onko paikat auki ja paljonko supistukset on tehneet työtä tuolla alhaalla ja onhan lapsivettä tarpeeksi… ei sillä että aina luottaisin niihin tk-lääkäreidenkään arvioihin tässä). Ihan älytön tilanne, ja neuvola (jossa ollaan toki pahoillaan siitä ettei aikoja ole olemassakaan) käskee koko ajan soitella Kättärille heti jos supistaa… Ääh. Olen kyllä siitäkin huolimatta rohkeasti käynyt jumpassa, tuskin tämä mörssäri ihan kuukauden sisällä syntyy. Mutta ymmärrän harmistuksen, siihen sataa sympatiaa! (Ja mulla on rautalääkitys käynnissä aina, otan öisin c-vitamiinin ja raskausvitamiinin kanssa, jo ihan pahoinvoinnin takia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo on! Onko neuvolalääkäriaikapula kesän syytä? Että tämä ei sitten ollutkaan niin parhaista parhain aika raskautua ja viettää raskautta kuin luulin, noin niinkuin vuodenaikojen kannalta? Eka terkkari oli heti alkuun kirjoittamassa mulle jos ja mitä seurantakäyntejä, vaikka olo oli hyvä. Jouduin ihan toppuutella, että tuskinpa siellä Kättärillä nyt tarvitsee ihan solkenaan juosta, kun ei mitään vaivaa ole. Ja nyt kun sitten olisi, mitään ei voi tehdä.

      Mulla jäi viime raskaudessa neuvolakäynnit neljään, neuvolalääkärikäynnit yhteen. Kun sitten makasin Kättärillä sisätutkimuksessa viisi senttiä auki (ai siis oikeasti nytkö synnytän?), kyselivät SF-mitoista ja siitä, onko lapsi kääntynyt. Eka oli mulle hepreaa ja kääntymistä ei kukaan ollut puhunut mitään suuntaan tai toiseen. Kättärillä olivat ihan pölmistyneitä, miten en voi tietää tai miten mulle ei ole kerrottu. No onneksi lapsi oli kasvanut hyvin ja kääntynytkin. Sen jälkeen on vain jäänyt olo, että nyt pidän huolta, että kaikki tarvittava mittaillaan ja tarkistetaan. Ja että minäkin tiedän, missä mennään. Tähän osuisi nyt kulunut sanonta: helpommin sanottu kuin tehty.

      Poista
    2. Mutta on vielä lisättävä, että nyt olo on mitä mainion. Mitä nyt juustonaksuinen edelleen. Saatanpa kuitenkin uskaltautua kokeilemaan jotain kohtuystävällistä lajia tällä viikolla.

      Poista
  2. Mä vähän odottelinkin tietoa onnistutko kinuamaan lähetteen fyssarille. Mulle meinaan naurettiin milteinpä päin naamaa, kun kyselin moista esikoista odottaessani. Syynä oli pakarakramppi, joka alkoi tällä kertaa jo alkuraskaudessa. Apua tuskin on saatavilla tälläkään kertaa :(

    Ihme säätöä tuon lääkärissä käynnin kanssa :/ En ymmärrä, mitä eroa siinä on, että neuvolan terkka olis päästänyt sut neuvolalääkärille sen sijaan että patisti tk-lääkärille. No pääasia, että pääsit jollekin lääkärille. Mullakin oli omat säädöt alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa. Heikotus ja pyörrytys iski niin voimalle, että oli pakko jäädä kotiin lepään. Neuvolasta kirjoittivat viikon saikkua ja sanoivat, että jos tarvit lisää, pitää käydä lääkärissä. Tuon viikon aikana olo alkoi tuntuun siltä, että kyllä mä töissä selviän, eihän työpäiviä ollut kuin enää 5 ennen kesälomaa. No sit tuli viikonloppu ja oksensin koko ajan. Mikään ei pysynyt sisällä. Maanantaina soittoa tk:hon, että nyt tarvin saikkutodistuksen. Sieltä ilmoitettiin, että raskauspahoinvointi ei ole päivystysasia vaan olisi pitänyt varata kiireetön aika edellisenä keskiviikkona. Siinä aikamme kinastelimme oliko minun mahdollista tietää 5 päivää aiemmin, että heikotus tulee muuttumaan jatkuvaksi oksentamiseksi. Siinä vaiheessa kun melkein itkin, täti suostui antaamaan mulle ajan neuvolalääkärinäkin toimivalle lääkärille, jolla sattui oleen päivystysaika iltapäivästä. Sain koko loppuviikon saikkua ja makoilin 3 tuntia tipassa, kun olin ihan kuihtunut oksentelun takia. Niinpä niin, ei ollut päivystysasia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas tuota sun säätämista sairausvapaan kanssa. Mitenkäs sitä voisi tietää etukäteen, että yrjöily yltyy ihan tippatilaan asti. Näissä pitäisi aina disclaimerina sanoa, että verovaroin ylläpidetty terveydenhuoltopalvelu on upea juttu. Mutta huh, välillä ei vain voi käsittää.

      Poista
  3. Heippa! Ootko kokeillut chia-siemeniä rautatablettien sijaan? Minullakin oli matala hemoglobiini, joka nousi vähän yllättäen 120:n tienoilta yli 150:n, kun söin reilusti chiaa noin kolmen kuukauden ajan. En tietysti ole ihan varma, johtuiko nousu siemenistä, mutta se oli ainut asia, jonka muutin ruokavaliossani. Ne verenluovutuksessa saamani rautatabletit kyllä jäivät syömättä, kun aiheuttivat lähinnä mahavaivoja :)

    Aurinkoista kesää ja loppuraskautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpäs ole kokeillut, kiitos vinkistä! Aurinkoista kesää myös sinne (sitä todella toivon tässä kuunnellessani sateen ropinaa mökin peltikattoon)!

      Poista
  4. Kurja, ettet päässyt lääkärille, vaikka ennen aikaisuudesta on taustaa. Mullakin laskenut kuin lehmänhäntä hb molemmissa raskauksissa, mutta tippamainen rauta ei ole ärsyttänyt mahaa ja imeytynytkin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. plääh.. ennenaikaisuudesta

      Poista
    2. Mulla on vielä muutamat tabletit rautaa jäljellä, niiden jälkeen aion kyllä kokeilla nestemmäistä rautaa, kun sitä on sinun lisäksesi niin moni muukin lukija suositellut.

      Poista
  5. Mulla on sama meininki ollut raudan kanssa - nyt kahdeksannella kuulla vasta normaalilukemissa. Mutta vaikka hemoglobiinit oli koko ajan alhaalla (106), näytti veriväytteestä otetut rautavarasto-arvot ihan hyvää, kun viime viikolla mitattiin. Turhaan murehdin tuota. Suosittelen rautatableteiden lisäksi kauramaitoon tehtyä pinaatti- tai nokkoskeittoa, -lettuja, -mysliannoksia soijajugurttiin ja mustaviinimarjaa rauta-arvojen kohottamiseen. Linssit on kuulema kovaa kamaa! Malla Rautavaaran äitiyskirjassa luki siitä, miten nykyaikana saadaan äidit huolestumaan näistä rauta-arvoista, vaikka se onkin maailman yleisin raskauteen liittyvä vaiva. Ihan helpottava ajatus tuokin. Mulla ei onneksi ole väsyttänyt koko aikana, vaikka ovat neuvolassa kauhistelleet kalpeutta ja raudan alhaisuutta. Nyt sanoisin, että auttoiko tuota omalla kohdallani murehtia. TSEMIÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosta pitäisi tosiaan popsia enemmän. Mustaviinimarjaa en muistanutkaan, kiitos vinkistä! Ja totta, alhainen hemoglobiini on varmasti maailman yleisin raskauteen liittyvä vaiva.

      Poista
  6. Hei, saisitkohan maksettua itsellesi yksityisen gynekologin, raskauksiin ja synnytyksiin erikoistuneen? Femedalla ja Diacorilla on hyviä. Kohdunkaulan pituus, kohdunsuun aukiolo olisi varmasti hyvä mitata ja arvioida mahdolliset toimenpiteet. Mahdollinen liikuntakielto ja rasituksen välttäminen ovat tietysti tylsiä juttuja, jos tuntee olonsa hyväksi, mutta raskaus kestää toisaalta vain kuukausia, ja vauvalle jokainen kohdussa vietetty viikko on todella tärkeä. Etenkin kun sinulla on jo yksi ennenaikaisesti päättynyt raskaus.

    T: Eräs, joka synnytti äkkiarvaamatta ennenaikaisesti ja joka kuuli vasta myöhemmin lyhyestä kohdunkaulasta ja siitä, että lepo ja rasituksen välttäminen olisivat lykänneet synnytystä.

    En halua maalata piruja seinille tai pahoittaa mieltäsi, mutta perusteellinen tutkimus ultrauksineen ja keskusteluineen varmasti antaisi osviittaa siitä, onko ennenaikaisuudelle riskiä ja miten sitä voisi ehkäistä. Tsemppiä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan miehen kanssa päätetty, että jos kivut palaavat, kaivetaan kuvetta ja varaan ajan yksityiselle. Itsellänikin ensimmäinen synnytys alkoi nopeasti ja yllättäen, joten herkästi tässä pitää kroppaansa nyt kuunnella.

      Poista
  7. Punajuuressa on myös rautaa, jos siitä tykkää. Omia rautojakin yritän tässä vähän ylös hilata (ilman hautomistilaa, tosin). Onkin mukava olla raskaana leikisti tässä siivellä. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kyllä hurjasti punajuuresta. Se on vain niin sotkuista, kun samassa ruokapöydässä on yksi kaksivuotias. Ehkä pitää tehdä mutsin omat punajuuri-iltaeväät :D

      Poista
  8. Toivotan voimia raskauteen ja tsemppiä siihen, että jaksat levätä. Minäkin synnytin ennenaikaisesti ja en malttanut olla lopettamatta ajoissa liikuntaa. Vauva meinasi syntyä jo viikolla 27, lopulta syntyi viikolla 34. Olen edelleen sitä mieltä että rasituksen ja liikunnan lopettaminen olisivat pitäneet lapsen vielä mahassa. Lepää siis! Se on toisaalta kamalaa, mutta pääset joskus takaisin salille! Tiedän sen tunteen, kun kaipaa aivan hillittömästi niitä rasittuneita lihaksia ja kunnon liikuntaa, mutta kyllä se kannattaa.

    Joka tapauksessa voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäkkö, mä olen jakanut oman ennenaikaisen synnytykseni takia ihan samanlaisia ohjeita muille mutseille, jotka ovat saaneet supisteluja ja kironneet liikkumattomuutta. Ja nyt kun olen sitten taas itse tässä, en meinaa muistaa omia neuvojani.

      Poista
  9. Satuin bongaamaan sinut junassa viikko sitten. Olit hehkeä sunnuntaiaamuna, minä en niinkään. Sen takia en uskaltautunut moikkaamaankaan. Mukavaa loppuodotusta :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe