Osteopatia raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

1.6.14

Yhteistyössä Mommy & Me ja Suomen Blogimedia

Raskaus laittaa naisen kropan melkoiselle koetukselle. Kun gramma grammalta kasvava kahvakuula tekee itselleen kohdussa tilaa, naisen kroppa antaa hämmästyttävällä purkkamaisuudella vatsamatkustajan suorittaa yksiönsä laajennustöitä. Keho naksuu ja paukkuu, ja lähes jokaiselle odottajalle ilmestyy jotain kramppia tai kolotusta pitkän yksiöremontin aikana.

Mä olen tällä toisella kierroksella säästynyt vielä melkoisen vähällä. Ja koska tahdon välttyä suuremmilta korjausremonteilta jatkossakin, otin kiitollisena vastaan mahdollisuuden kokeilla raskausajan osteopatiaa. Sen ajatuksena on hoitaa ja estää kropan nivelten ja pehmytkudosten kipu- ja häiriötiloja. Eli mitään vaivaa ei tarvitse välttämättä olla hoitoon hakeutuakseen, vaan osteopatialla pyritään siihen, että vaivoja ei ilmaannukaan.
Oma hoitojaksoni aloitettiin keskustelulla, jossa puhuttiin ensimmäisestä raskaudesta, vauvavuodesta ja nykyisestä voinnista. Osteopatiaa Mommy & Me:ssä oppilastyönä tekevä Marjo-Riitta selitti myös epäileväiselle odottajalle, mistä oikein on kyse. Hänen tarkoituksenaan on siis kosketuksin ja hierontaa muistuttavin liikkein keskustella kehoni kanssa, löytää sen mahdolliset kipeät kohdat ja ohjata sitä paranemaan. Kuulostaako liian hipiltä? Hoitokeino on kuitenkin etenkin Englannissa ja Yhdysvalloissa suosittua ja sitä harjoitetaan länsimaisen lääketieteen oppien kanssa sulassa sovussa.

Ennen varsinaiseen hoitoon siirtymistä Marjo-Riitta tsekkaa vielä ryhtini. Tulee fiilis kuin olisi ala-asteen terveydenhoitajan tarkistuksessa, jossa ryhtini on muistaakseni viimeksi tarkastettu. Vaikka kroppa on kokenut mullistuksia ala-asteen jälkeen, yhä edelleen ryhtini on hyvä. Onneksi tarkastukseen ei kuulunut työasennon ryhdin tarkkailu, köh.
Hoitopöydällä pötkötellessäni Marjo-Riitta käy läpi kevyesti pyöritellen, vedelleen ja hieroen koko kehoni. Ylävatsaani käsitellessään vauva ottaa spurtteja kohdun päästä päähän niin että vatsassa muljahtelee. Oikeaan jalkaani päästyään Marjo-Riitta kysäisee, onko nilkkani äksytellyt viime aikoina. No eipä juurikaan ole, siksi en siitä muistanut mainitakaan! Mursin nilkkani muutamia vuosia sitten, ja viime raskauden loppuvaiheessa se viheliäinen kyllä muistutti olemassaolostaan. Se säti, paisui limpuksi ja oli mustelmainen. Eikä suotta. En koskaan ehtinyt käydä lopputarkastuksessa ja kuvauttamassa paranemassa olevaa jalkaani, kun tulin raskaaksi. Mun piti kyllä hoitaa asia kuntoon ennen toista raskautta, mutta kun jalka toimi, se unohtui ja jäi.

Nyt Marjo-Riitta painelee jalkaa ja alan valua kohti tiedottomuutta. Kun hän pääsee juoksusta kivistäviin hartioihini, nukahdan. Hoidon jälkeen olo on epätodellinen ja uninen, vaikka en mielestäni ollut hoitoon mennessäni erityisen väsynyt. En pysty tekemään töitä, sillä tuntuu kuin olisin osteopatiapäissäni. Seuraavalla hoitokerralla pitää muistaa varmistaa, että miehellä on ilta vapaana, etten joudu hoidosta sekaisena olla lapsesta yksin vastuussa.
Seuraava hoitokertaa varten mulle onkin jo ilmaantunut muutamia vaivoja ihmeteltäväksi. On ummetusta, lantionpohjan lihasten särkyä ja se pirun nilkka on alkanut kerätä ympärilleen turvotusta. Näiden omien raskausvaivojeni lisäksi raskausajan osteopatialla voidaan hoitaa muun muassa närästystä, liitoskipuja, korkeaa verenpainetta, selkäsärkyä, huimausta, jalkakramppeja ja peräpukamia. Älkää kysykö, mitä kohtaa kehosta hierotaan, kun jälkimmäistä vaivaa hoidetaan. Osteopatiassa pyritään myös varmistamaan lantion luiden vapaa liikkuvuus synnytyksessä. Monet ovat saaneet siitä myös apua, kun vauva on pitänyt saada kääntymään kohdussa oikeaan asentoon synnytystä varten.

Ehkä omista vähäisistä raskausvaivoistani johtuen mua kiinnostaa eniten synnytyksen jälkeinen osteopatia, joka kohdistuu siis sekä mutsiin että vauvaan. Silloin osteopatian tarkoituksena on auttaa synnytyksen kokeneita kehoja toipumaan ennalleen. Kuulemma esimerkiksi Saksassa synnytyssairaalasta ei pääse kotiutumaan ennen kuin sekä lääkäri että osteopaatti ovat tutkineet äidin ja vauvan olevan kunnossa.
Voi kun olisin kuullut tästä viime raskauden aikana! Omaan kehoonkin jäi kaikenlaista natinaa, mutta eniten harmittaa poloisen lapsen takia. Osteopatiassa puhutaan, että lapsen kehoon voi jäädä syntymätraumoja, jotka synnytyksen aikana vauvaan kohdistunut voima ja paine voivat aiheuttaa. Nämä traumat ovat yleisimpiä, jos synnytys on pitkä, sen nopeutukseen on käytetty oksitosiinitippaa tai jos homma päättyy imukuppisynnytykseen. Meidän kohdalla mentiin vauhdilla, mutta lopulta tarvittiin kuitenkin imukuppia. Chek.

Syntymätraumat voivat myös ilmetä lapsen selittämättömänä itkuisuutena, chek, ja kehon voimakkaana taivuttamisena taakse itkun aikana, mihin saattaa olla syynä rankaan kohdistuva paine. Chek. Me käytiin esikoisen vauvavuoden aikana hoidattamassa pelkiksi vatsavaivoiksi tulkitsemiamme vaivoja lopulta vyöhyketerapiassa hyvin tuloksin, mutta voi kun olisimme silloin tajunneet tukeutua hippihoitoihin jo aikaisemmin. Ehkä vaivoista olisi päästy nopeammin ja kivuttomammin. Tai ehkä ei. Mutta jokainen vanhempi, jolla on kokemusta siitä, kun lapsi todella itkee, tietää kyllä, että silloin on valmis hakemaan apua vaikka poppamieheltä.

Niinpä sekä minä että vauva menemme salettiin synnytyksen jälkeiseen osteopatiakatsastukseen. Ja viilamme mahdollisia vikoja, kunnes katsastus menee puhtaasti läpi.

Lue myös nämä

23 kommenttia

  1. Mahtavaa, että olet päässyt tutustumaan osteopatiaan ihmeisiin!

    Olin itse käynyt jo ennen raskautta useamman vuoden ajan säännöllisesti hoidettavana ja jatkoin tapaani raskauden ekan kolmanneksen jälkee synnytykseen asti. Ja synnytyksen jälkeen vauvan kanssa. Imukuppisynnytetylle hoidoista oli meillä tuntuva apu. Pää- ja niskakipujaan ylensyömällä hoitanut vauva lopetti sekä ylensyönnin ja sitä seuranneen puklailun erään hoitojakson seurauksena. Herkästi stressaantuva tyyppi myös rauhottui ja "hidastui" (hyvällä tavalla) hoitojen myötä.

    Mietin viiimeksi eilen, että pitäisi varata taas aika, jotta sähikäisen hermostoa hiukan rauhoiteltaisiin. Päiväkotilukukausi, uudet taidot ja muu meno kuuluvat, näkyvät ja tuntuvat.

    Mulla ei ole kokemusta Kulosaaren paikasta, joka kylläkin näyttää kivalta ja olisi kivan lähellä. Tapanilassa toimiva Lapsen tähden -osteopatiakeskus on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Itseni olen hoidattanut jo useamman vuoden ajan Moolassa, jossa ihana Reetta (tällä hetkellä äitiyslomalal) on melkoinen taikuri. Suosittelen, kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että vauva sai osteopatiasta apua! Harmittaa, että ei itse tajuttu kokeilla osteopatiaa. Tai vyöhyketerapiaa heti.

      Kulosaaren Mommy & Me on tosiaan melko uusi paikka. Lapsen tähden -osteopatiakeskus taitaakin olla ihan legendaarinen, olen kuullut siitä paljon hyvää. Moolassa en tiennytkään olevan osteopatiaa, joogassa olen siellä aikoinaan käynyt.

      Poista
    2. Moolan Reetta tekee klassista osteopatiaa, joka poikkeaa hiukan, öö, ei-klassisesta. :D

      Poista
  2. Ihanko tosissasi uskot, että vastasyntyneen itkuisuus ja selän kaarelle taivuttaminen johtuvat "syntymätraumoista"? Kylläpä on aikamoiset traumat kaikilla vastasyntyneillä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näe mitenkään omituisena ajatusta, että vauvalla menevät synntyksessä paikat sijoiltaan. Nenäkin saattaa olla toiselle puolelle rutussa vielä pitkän aikaa paineen jäljiltä. Jos joidenkin äitienkin paikat brakaavat synnytyksen aikana, miksi ei sitten lapsen?

      Ja ei, kaikilla vastasyntyneillä vauvoilla ei todellakaan ole oman kokemukseni mukaan sellaista itkuisuutta ja selän kaarelle taipumista, josta puhun.

      Poista
    2. Meidän lapsen selän kaarelle taivuttaminen johtui (pikku)keskoisuudesta, on tyypillistä heille. Eikö Minimekin ollut keskonen?

      Poista
    3. No hän ei painonsa puolesta enää ollut keskonen, mutta ennenaikaisena syntynyt kuitenkin. Ihan varmasti suurin osa kaikista alkuaikojen vaivoista, itkuista ja unettomista öitä (sekä päivistä) johtui kuitenkin alunperin juurikin siitä, että hän päätti tulla vähän liian ajoissa maailmaan.

      Poista
    4. Etenkin imukuppisynnytyksissä vauvan päähän, niskaan ja rankaan kohdistuu hurjat voimat. Vaikka luonto on järjestänyt hommat niin, että pieni keho korjaa itse itsensä, se ei aina menekään ihan käsikirjoituksen mukaan, jolloin lempeä apu on tarpeen. Vastasyntynythän on karkeasti kärjistäen yhtä keskeneräistä hermostoa, joten kaikki ylimääräinen stressi näkyy tai tuntuu jollain tapaa (keskosuus lisännee kierroksia). Osteopatia on tehokas ja hellä keino rauhoitella hermostoa ja avata tukielimistön pinteitä.

      Poista
  3. Minä kävin osteopaatilla jo ennen raskautta muiden ongelmien takia, ja jatkoin käymistä kerran kuussa myös raskaana ollessani. Joskus viimeisen kolmanneksen alussa osteopaatti käsitteli mun pakaroita, ja jostain syystä siitä laukesi ihan kamalat iskias-tyyppiset kivut, jotka vaivasi kuukauden ajan (ja tietty just kesälomalla!). Sen jälkeen on vähän jänskättänyt osteopaattikäynnit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hemmetti. Mä olen kuullut myös tarinoita, että ihan perushieronnalla voi saada kroppansa pahempaan jumiin kuin ennen hierontaa. Yksi tuttavani kävi hakemassa selkävaivoihinsa apua akupunktiosta, eikä meinannut päästä kävelemään sen jälkeen. Että onhan näitä tarinoita epäonnisista hoidoista, valitettavasti.

      Poista
  4. Hippihoitoihin!?? What? Nyt hermostutti! Ja vielä useampaan otteeseen käytettynä ja yhdistettynä poppamieheen, Osteopatia on vankkaa lääketieteellistä hoitoa ja hoitajilla on uskomaton ihan länsimaalaiseen lääketieteeseen pohjautuva tietotaito ihmisen kehosta, anatomiasta, sen vikatiloista yms. eikä ole tosiaan mitään hippihoitoa! Jostain syystä Suomessa fysioterapia on saanut niin vankan jalansijan ihmisten mielessä että muut kehon asiantuntijat liitetään vaihtoehtoisiin hoitoihin enkä ymmärrä mistä moinen harhakuva tulee! Kismittää kun kirjotetaan asioista ilman kunnollista tietoa ja kuinka moni ihminen tätä tietoa lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, tällaiselta semihipiltä hippihoito oli ihan kaikella rakkaudella. Ne, joille nämä ovat juurikin vain osa niitä vaihtoehtoisia hoitoja, tarvitsevat vähän pehmennystä ottaakseen kokemukseni vastaan. Ja tietenkin osteopaateilla on rautainen ammattitaito ihmisen kehosta. Tämä blogipostaus on yhden ihmisen kokemus ja ajatus asiasta, ei minkään koulukunnan edustama tieteellinen artikkeli.

      Poista
    2. Anonyymille: jokaisella on vapaus turvautua mihin hoitoihin haluaa, mutta osteopatia EI kuulu länsimaisen lääketieteen piiriin eikä perustu tutkimustietoon, eikä sitä saa näin markkinoida.

      Poista
    3. Anonyymi nro2: Osteopaatti on Suomessa Valviran rekisteröimä terveydenhuollon ammattihenkilö.

      Poista
  5. Nyt iski huono omatunto kun en raskauden jälkeen mennyt koskaan osteopaatin "jälkitarkastukseen". Ja olisi nyt jälkeenpäin ajatellen ollut hyvä idea viedä myös tyttö sinne. Meillä pitkä synnytys (36h), imukuppivetoyritys (tai muutama) ja lopulta kiireellinen sektio. Ei ihme että tuon kokemuksen jälkeen tyttö oli levoton eikä esim. nukkunut ensimmäisiin viikkoihin muualla kuin rinnan päällä tai sylissä. Pitäisi varmaan nyt viedä neiti näytille, vieläkin on vaikeuksia rauhoittua.

    Minä tosiaan päädyin raskausaikana osteopaatille kun fyssari totesi apua pyytäessäni ettei raskaus ole sairaus (öö, ei oo ei mutta kyllä kroppa koville joutuu) ja tules-vaivoihin erikoistunut lääkäri ehdotti tosiaan saikkua ja sohvalla makaamista. Ihan loistava apu vaikka hoidon jälkeen olikin aika pöllämystynyt olo. Hoidon jälkeinen yö oli aina ihan taivas kun pystyi nukkumaan kunnolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin niin toivon, että olisin esikoisen aikana tästä kuullut. Olisi ehkä alku ollut vähän helpompaa, koko sakille. Ihana kuulla, että sait osteopaatilta apua vaivoihin, joista lääkäri olisi vain tyrkännyt sairaslomalle. Toivon niin, että en joudu makailusaikuille. Siinä hajoaa pää ja kroppa. Ja jännä kuulla, että muillakin tulee hoidon jälkeen pöllämystynyt olo! Mä olin tosiaan kuin osteopatiapäissäni, ihan muissa sfääreissä.

      Poista
  6. Hei! Itse sain raskausaikana quasha-hoitoa( vanha kiinalainen hoitomuoto, jossa käytetään tylppää lastaa tms.), joka auttoi selän kipuihin, hermopinteisiin ja häpyluun liitoskipuihin. Sama kätilö osasi myös akupunktion ja näistä molemmista oli valtava apu. Akupuntio rentoutti ja synnytyksessä sain myös akupuntiota, millä oli ihan uskomaton vaikutus synnytykseen (kolmas synnytys), lievitti tosi hyvin kipuja ja auttoi rentoutumisessa. Synnytys oli helppo ja lopulta nopea, vaikka vauva oli kasvot vatsaa kohti. Akukammalla oli myös kivunhoidossa merkitystä ennen synnytystä ja lopulta synnytyksessä sillä oli iso rooli: se auttoi kehon omaa oksitosiinia nousemaan. En olisi uskonut itsekään, mutta se auttoi todella. Kampa tosin oli ihan rullalla ja muutamat piikitkin katkenneet, niin olin puristanut sitä synnytyksessä :) Kyllä näistä "hippihoidoista" on apua, kannattaa ennakkoluulottomasti vain kokeilla, mikä sopii kenellekin. Itse olin erittäin "altis" akupuntion kaikille pisteille, niin synnystyksen käynnistäjänä (samana iltana alkoivat supistukset) kuin stressin, unettomuuden, liitoskipujen, peräpukamien ja synnystyskipujen hoidossa.

    Ihana blogi sinulla! Hyvin olet kiteyttänyt monet monituiset tunteet ja ajatukset raskauden ja vauvanhoidon saralta, äitiyden tunteista ja työelämästä! Kaikkea hyvää sinulle, perheellesi ja pienelle vatsassaolijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi guasha-kampa! Mä en ollut siitä ensimmäiseen synnytykseen valmistautuessani kuullut, vaikka luulin kaivaneeni kaikki hippisynnytyskeinot ja -tavat esiin. Mutta onneksi kohdalle osui kätilö, jossa oli vähän hippivikaa myöskin. Kamman avulla mä nukahdin kesken synnytyksen, ihan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Vau! Tällä kertaa aion ostaa sen itselle, että varmasti kampa on käsillä, kun tositoimissa ollaan. Akupunktiota en päässyt viimeksi kokeilemaan, mutta vähän samaa ajatusta olevia aqua-rakkuloita kyllä. Ne helpottivat supistusten tuntuessa vatsalla, mutta kun ne siirtyivät selkään, rakkuloista ei enää ollut juurikaan apua. Mitä nyt veivät ajatuksia vähän supistuksista pois.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  7. Meidän vauva alkoi huutaa illat ja välillä päivätkin 2-viikkoisena. 1,5 kuukauden iässä aloitin maidottoman ruokavalion ja huutaminen rauhoittui viikoksi, kunnes alkoi tämä kaarelle vetäminen, huutaminen selällään, ylenmääräinen puklailu - refluksi. Lopulta tajusin jättää suomalaiset viljat pois, jolloin "ylimääräinen" huutaminen ja narina loppui. Tämän halusin kertoa siksi, että vauvalla oli erittäin hieno iho, ei ihottuman ihottumaa, eikä meillä vanhemmilla ole ruoka-allergioita. Oli vaikea siis uskoa, että jokin niin tavallinen ruoka aiheuttaisi vaivaa vauvallemme. Nyt vauva 10kk ja voin syödä taas normaalisti, mutta vauvan vatsa ei vielä kestänyt viiliä kun kokeilimme.
    Mutta nyt kun kerroit näistä traumoista, luulen että meilläkin olisi voinut tuo olla osasyynä: pitkähkö ponnistusvaihe, vauvalla kasvot väärässä kulmassa ja tuloksena pahka, vaikkei imukuppia tarvittu. Olen myös kuullut, että joidenkin aikuisten niskajumi tuottaa ilmaa mahaan ja röyhtäilyä. Eli miksei vauvallakin jumit tuottaisi sitä ilmaa mahaan, mikä taas aiheuttaa lisäkipua... Kiitos blogistasi ja ihanaa odotusta!

    VastaaPoista
  8. Näin Saksassa synnyttäneenä voin kertoa että kaikissa sairaaloissa ei tosiaankaan nähdä osteopaattia ennen kotiutumista. Me kävimme kyllä pikavauhtia ulos tulleen vauvamme kanssa osteopaatilla juurikin tuon huutamisen ja kaarellevedon takia, mutta kaksi kertaa riitti kun sairausvakuutus ei täällä noita hoitoja korvaa eikä mitään muutosta huomattu, poika vaan huusi kuin syötävä molemmilla kerroilla. Nukahti kyllä hyvin sen jälkeen mutta saattoi hyvin olla väsynyt siitä huutamisesta. Raskausvaivoja hoitava akupunktio sen sijaan korvataan joten seuraavalla kerralla sitten sitä kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
  9. Esikoisemme syntyi Saksassa, eikä meistä kumpikaan tavannut osteopaattia synnytyssairaalassa vaikka olimme osastolla viikon synnytyksen jälkeen. En myöskään ole kuullut keneltäkään saksalaiselta ystävältäni, että näin olisi ollut. Vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla (tai miksi niitä nyt kukakin haluaa kutsua) on kyllä vankka asema Saksassa, ja ovat usein sairasvakuutusjärjestelmän piirissä (eli niistä ei joudu erikseen maksamaan). Akupunktiota käytetään hyvin yleisesti synnytyksen lähestyessä, ja ainakin omaan synnytyssairaalaani saattoi mennä tiettyinä ajankohtina loppuraskaudessa saamaan akupunktiota. Minulle akupunktiota antoi hebamme (kätilö, joka käy kotona muutaman kerran ennen lapsen syntymää ja tekee kotikäyntejä synnytyksen jälkeen). Myös synnytyksessä suositaan "pehmeämpiä" kivunlievityskeinoja, ja ainakin oman synnytyssairaalani ylilääkärin kanta oli, että epiduraali on vasta viimeinen oljenkorsi, jos muut keinot on jo käytetty eikä niistä ole saatu riittävästi apua. Käymässämme synnytysvalmennuksessa käsiteltiin erittäin hyvin aktiivista ja luonnonmukaista synnytystä (lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista puhuttiin vasta kun joku kysyi niistä). Vaikka olen itse 'kovan lääketieteen' ja ylipäätään tieteen kannattaja, enkä esim. ikinä haluaisi synnyttää muualla kuin sairaalassa, koin synnytysvalmennuksen todella rohkaisevana (huolimatta siitä, että suhtauduin aluksi 'luomuiluun' melko varauksellisesti). Esikoisemme syntyikin sitten ilman lääkkeellistä kivunlievitystä samoin kuin hänen kaksi sisarustaan myöhemmin Suomessa. Toki huomaan aina sanoa, että kaikki synnytykseni ovat olleet nopeita ja helppoja (yksi perätilasynnytys) ja vauvat pieniä vaikkeivat keskosia iän mukaan. Loppuraskaudessa annettavan akupunktion on muuten osoitettu lyhentävän synnytyksen kestoa ja vähentävän verenvuotoa.

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe