33. raskausviikko

25.8.14

Tämä viikko on onneksi edellistä parempi, molemmissa päissä kroppaa. Supistukset tyyntyvät, kun miehen kotiinpaluun myötä ei tarvitse olla varpaillaan jokaisesta nipistyksestä vatsassa. Ehdin välillä myös levätä kropan niin vaatiessa. Silti pieni selittämätön alakulo vääntää sydämestä ja tuntuu painona hartioilla. Raskaushormonit, minkäs niille kai mahtaa.

Käymme tällä viikolla yhdessä koko perheenä ostamassa vielä puuttuvia vauvatavaroita. Hankimme itselleni sairaalakassiin pakattavia asioita ja vauvalle Ruskovillalta muun muassa välihaalarin pikiriikkisessä koossa. Vaikka varsinaista tarvetta ei olisi, hankimme vauvalle myös kotiutumisvaatteet ihan uutena. Tuntuu kivalta, että päätöstä vaatteista on tekemässä koko perhe, isosiskoa myöten.

Kuten Lähiömutsia Instagrammissa seuraavat jo tietävätkin, tällä viikolla antaudun täysin pesänrakennusvietin kuljetettavaksi – ja vetäisen siinä samalla miehen mukaani. Teemme vain ihan pikkupikku lattiaremonttia, mutta kuten jokaisessa remontissa, tässäkin sekä aikataulut että budjetit paukkuvat. Nukumme koko viikon minne vain kaaoksen ja remonttipölyn keskellä patjoinemme sovimme, välillä myös siskoni luona.

Kasvava vatsa alkaa tehdä olon välillä jo todella tukalaksi. Hengitys on hankalaa, ja pelkkä kiipeäminen ylimmän kerroksen kotiin saa aikaan rapakuntoisen huohotuksen. Ummetuskin tekee paluun, ihan vain varmistaakseen, että keskivartaloni seuduilla on takuulla tungosta.

Itselleni vieras vaiva, närästys, ilmaantuu seuraksi tällä viikolla. Kurkkua korventaa ja rintaa polttelee etenkin vatsan ollessa tyhjillään. Välillä ruokailujen jälkeen löydän itseni halailemasta pönttöä, mutta ruoka pysyy juuri ja juuri sisällä. Pitäisi kuulemma syödä pienempiä annoksia, mutta useammin.

Kroppa alkaa kerätä huolella nestettä. Etenkin vanhasta vammasta oireileva nilkka on pullea kuin komea joululimppu. Kun turvotukseen yhdistää liian monta viikkoa kestäneen hikiliikuntatauon, alkaa peilikuva näyttää taikinalta. Allit höllyvät ja kaksoisleuka tutisee. Kaipaan jumppasalin pinttynyttä hienhajua ja sitä kun saa juoksulenkillä vetää spurtin jäljiltä hengästyneet keuhkonsa vaivatta täyteen happea.

Vauva alkaa tällä viikolla saada selvästi enemmän puhtia potkuihinsa. Välillä olen ollut ihan huolissani, kun kaveri on tuntunut olevan isosiskoaan paljon rauhallisempi liikkeissään. Mutta nyt minua monotetaan niin että kylkiluut natisevat. Tuntuu, että vauva on kääntynyt pää alaspäin, sillä tunnen hänen jalkapohjansa ylävatsalla. Vauva alkaa tuntua todemmalta, siellä ihan oikeasti on joku! Vaikka toivon sen jonkun pysyvän kohdussa vielä tovin, huomaan odottavani innolla ja jännityksellä, että pääsen tutustumaan häneen. Ihan pian saan kutitella hänen varpaitaan ja painaa nenäni vasten hänen vastasyntynyttä nöpönenäänsä.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. Mä tuun kymmenen viikkoa perässä, mutta oon jo pari kertaa miettinyt, että onkohan tää mun laskettu aika arvioitu pahasti pieleen, kun mahakin on jo melkein saman kokoinen kuin sulla tuossa kuvassa ja olokin tuntuu siltä kuin olisi viimeisillään :D Ainut vaan, että vauva ei vielä(kään) potki kunnolla ja kaikki liikkeet on vieläkin ihan hentoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, jotkut vaan ovat vielä raskaammin raskaana kuin toiset :) Mun vatsa ei edellisessäkään raskaudessa kasvanut kovin suureksi, vaikka lapsi itse oli ehtinyt kerryttää mukavasti sekä pituutta että painoa ennenaikaisesta syntymästä huolimatta. Taidan olla niitä tyyppejä, joilla kohtu on syvällä lantiossa, joten sellaista mahtavaa palloa en koskaan saa.

      Poista
  2. Ihana seurata sinun blogiasi ja raskauden etenemistä! Onnea kovasti ja jaksamista! :)

    Olin itse ihan samoilla viikoilla kaksi vuotta sitten... Täytyy myöntää, että vauvakuumetta pukkaa. Mutta niin myös uhmaa lapsella - tämä ajoittain haalentaa kuumeilua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, onnea ja jaksamista tosiaan tarvitaan! Uhma on kyllä tehokas vauvakuumeen hälventäjä :D

      Poista
  3. Samoissa mennään - ja voi pitäis ottaa masukuvia myös! Tämä raskaus on jäänyt masukuvissa täysin hunningolle! :S

    Ps. Kiva kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tällä kertaa yrittänyt kunnostautua vatsani ikuistamisessa. Esikoisen kanssa se jäi kaiken muun myllerryksen jalkoihin.

      Poista
  4. Hei kai sulla on tukisukat/-sukkiset helpottamaan turvotusta? Tiedän, mummoltahan se kuulostaa, mutta se vaan on ihana tunne kun sukat ottaa illalla pois ja tuntuu kuin leijuisi ilmassa! Googlaapa Terttu Lilja Oy :) (olen ollut vannoutunut käyttäjä siitä lähtien kun aloitin seisomatyössä, enää en myöskään suostu lentämään ilman ja nyt raskaanakin ne on vaan niin i-ha-nat, juurikin em. syistä)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hankin ekassa raskaudessa tukisukkahousut jostain terveysmyymälästä. Ne oli kamalat! Ahdisti ja hiosti ja huuuuuh. Mutta niin moni niitä kehuu, että jos tästä vallan kokovartalolimpuksi tullaan, voisin harkita antavani niille toisen mahdollisuuden.

      Poista
    2. Polvisukat tai stay-upit ei ahdista niin kuin sukkikset :) ja niitä saa ihan mattamustanakin, ei vain mummonvärisenä beesinä ;) -Anna

      Poista
  5. Löysin blogisi vasta äskettäin ja täältä saanutkin jo hyviä ideoita.

    Ollaan melkein samoilla viikoilla, täällä viikko enemmän. Ja asutaan melkein naapurissa ;) mullakin maha iso, kyllä tuntuu närästys ja ummetus ja kaikki mahdolliset vaivat. Ja nämä hormoonit, tuntee itsensä jo vesiputoukseksi näiden tunnemyllerryksien kanssa. Nukkuminen on tuskaa ja närästys kömpii esille juuri ennen nukkumaan menoa, hö. Supisteluja on saanut tuntea jo ihan huolella, kipuja kärsien olen jo melkein valinnut sairaalan numeroa, kunnes kivut ja supistelut taas loppuneet.

    Täällä vauva kyllä ilmoittaa itsestään, sellainen möyrijä, että kaikissa asennoissa aikaan katsomatta maha heiluu :D mikä on sinällään hyvä, mutta kyllä se alkaa jo vähän ahdistaa. Toivoisi pikkuista jo mahan ulkopuolelle.

    Mä en myöskään tykännyt tukisukista tai tukivyöstä. Varsinkaan kesän helteet ja työt ei ollut kovin mukava kombo, mutta ne sukat ahdisti ja hiosti ihan liikaa. Siinä sitten kärsittiin elefanttijaloista ja se kipu, auts. Onneksi jo vähän helpottaa, ihan jo näiden ilmojenkin vuoksi.

    Mukavaa loppuodotusta ja syksyä! :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe