Äitiysvapaan alku

15.8.14

Tänään se alkoi, äitiysvapaa. Otin sen varhennettuna, mikä on osoittautunut hyväksi päätökseksi vuoristorataiselle raskaudelleni. Yrittäjänä ja freelancerina sairauslomaa kun on kinkkistä ja välillä suorastaan mahdotonta järjestää. Etenkin kun kohtu ei osaa ilmoitella tarpeeksi ajoissa, millä tuulella se mahtaa lähiaikoina olla. Onneksi olen voinut blogini tuomien tulojen turvin tehdä kesän vähemmän ”oikeita” töitä kehoani kuunnellen, mutta äitiysvapaan tuomat etuudet tilille ovat silti tervetulleita. 

Kieltämättä olo on vähän pölmähtänyt. Jos äitiysvapaan alku ei olisi lukenut kalenterissa, en olisi sitä edes tajunnut. Minimen aikana en koskaan ehtinyt viralliselle äitiysvapaalle, kun lapsivedet jo losahtivat lattialle. Jotenkin olin kuvitellut, että tässä vaiheessa olisin jo höttöisessä vauvakuplassa hehkuen odotuksen onnea, vauvanvaatteet lipastoon silitettyinä. Tämän päivän piti myös olla rajapyykki, jonka jälkeen saan Kelan turvin keskittää ajatuksiani oikein töiden sijaan enemmän projekteihin, joista elantoa tulee vasta niiden onnistuessa.

Hah. Todellisuudessa panikoin tänään edelliskauden kirjanpidon ja kuittisavotan kanssa, jota en vain ole ehtinyt ja jaksanut hoitaa alta pois. Ja vaikka en aio lopettaa töiden tekoa kokonaan vapaiden ajaksi, lievähköä ahdistusta aiheuttivat myös keskeneräiset työt, joiden suunnitelmieni mukaan olisi pitänyt olla jo valmiina. Pää on sekaisin kuin lapsen lelukoppa. Ostettu kesäteatterilippu jäi käyttämättä, sillä parkumisesta punaiset silmät eivät kestä ulkoilmaa. Unohdin saunavuoron, jota sekä lapsi että minä niin odotimme. Aaltomaiset kivut ruoskivat alaselkää.

Vai kuuluuko sen ollakin tällaista? Ehkä raskauden loppuaikojen paniikilta ja sekoamiselta ei vain voi välttyä – tälläkään kertaa? Ei vaikka kuinka olisi tähän asti tuntenut olevansa kaikesta epävarmuudesta ja pelostakin huolimatta seesteinen toisen lapsen odottaja, joka luulee tietävänsä, mitä tekee.

Lue myös nämä

7 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitti! Yritän asennoitua niin, että sekopäisyys kuuluu kuvioihin :D Eli hoidan sen alta pois mahdollisimman pian.

      Poista
  2. Heiiiii mä en löydä sanoja kertomaan miten fiiliksissä oon sun blogista! Löysin tänne vasta tänään kun kaveri oli fb:ssa kommentoinut sun belly binding -juttua. En pysty lopettamaan lukemista, oon koukussa :)! Voi ku olisin löytänyt aiemmin tänne, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mulla on 03/012 syntynyt poika :). KIITOS MAHTAVASTA BLOGISTA! Asun vähän niinku samoilla kulmilla joten saatan tulla juttelemaan jos joskus törmätään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No super, että löysit tänne tiesi! Ja joo, tule ihmeessä nykäisemään hihasta, jos kylillä satutaan törmäämään :)

      Poista
  3. On varmaan kahdenlaisia. Niitä, jotka paiskivat hommia viimeiseen asti enemmän tai vähemmän paniikissa ja niitä, jotka keskittyvät vain odottamiseen. Väitän, että jälkimmäiset joutuvat todella odottamaan, sillä lapsi kohdussa tajuaa jo siinä vaiheessa vähän kiusata äitiä: "Kun nyt siellä noin odotat, niin odotapa sitten vielä vähän lisää." Esikoinen tiesi meillä, että vielä vähän pitäisi saada talonrakennusprojektia eteenpäin ennen synnytystä ja päätti syntyä etuajassa. Kuopus antoi odottaa, kun meneillään ei ollut sen suurempia projekteja. Että näin. Koetahan relata siis.. :D Hyvää äitisyvapaata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä näin se tosiaan on. Koetan relata, sen minkä sekopäisyydeltäni kykenen :D

      Poista
  4. Helteet ovat sumentaneet aivoja ja hapertaneet hermoja (täälläkin). Niiden palautumista saakin sitten tovin odottaa? Kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Järjestimme juuri esikoiselle kaksivuotissynttäreitä ja tarjoiluja miettiessäni löysin itseni pohtimasta, että onko maidotonta juustoa olemassa. Popkornit unohdin tehdä kokonaan. Onneksi isäntä jäi juuri kesälomalle huolehtimaan meistä tytöistä. Tsemppiä sulle ja mulle!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe