Belly Binding – auta kroppaasi palautumaan synnytyksestä sitomalla se

14.8.14

Mulle ei Minimen jäljiltä jäänyt raskauskiloja, mutta silti jokin oli kropassa muuttunut. Vatsa jäi pömpöttämään, vaikka ei siinä olisi ennen raskauttakaan nyrkkipyykkiä pesty. Keskikohta vatsasta valui kuin tippukivipuikko, minkä huomasi parhaiten venyneestä navasta. Eniten muutosta oli ulkonäön sijaan kuitenkin siinä, miltä kropassa tuntui. Keskivartalohallintaan keskittyvissä jumpissa en enää kunnolla löytänyt tuntumaa syviin vatsalihaksiin. Sisuskalut tuntuivat olevan vinksin vonksin.

Joillakin naisilla vatsan kanssa käy synnytyksen jälkeen vielä köpelömmin. Heille jää vatsaan suorien vatsalihasten erkaantuma, diastaasi, kun vatsa ei omin voimin pystykään palautumaan raskaudesta. Toisin sanoen sisuskalut pursuavat tuosta vatsaan jääneestä raosta ulos. Eikä ongelma ole vain ulkonäöllinen, sillä kun keskivartalo ei ole kunnossa, kropan tukikin on hukassa. Siinä sitten ihmetellään kun ryhti on kuin maleksivalla teinillä ja selkä brakaa. Lisäksi vatsaan jäänyt rako voi aiheuttaa epämiellyttäviä vaivoja esimerkiksi hengitykseen ja ulostamiseen. Kirjaimellisesti paska homma siis.

Opin tämän kaiken, kun kävin juttelemassa Babyjoyn Tara Langen kanssa. Hän on muun muassa synnytysdoula ja järjestää vanhemmuuteen liittyviä luentoja ja tapahtumia. Nyt hän on alkanut tuoda ainoana Suomessa maahan belly binding -liinoja, joilla kurotaan synnyttäneen naisen vatsa auttamaan synnytyksestä palautumisesta. Traditio on lähtöisin Malesiasta, mutta se on yleinen tapa monissa maissa esimerkiksi Keski-Euroopassa. Itse asiassa Suomessakin oli vielä muutama sukupolvi sitten tapana sitoa äidin vatsa synnytyksen jälkeen. Liinaa voidaan käyttää myös tukivyönä raskauden aikana, kuten itselläni postauksen kuvissa.
Itse kiinnostuin vatsan sitomisesta esikoisen syntymän jälkeen. Luin silloin menneiden vuosikymmenten kasvatusraamattua, Anna Wahlgrenin järkälemäistä Lapsikirjaa. Opus jäi lopulta kesken ensimmäisien kappaleiden jälkeen, sillä siinä ei juuri ollut omiin arvoihin sopivia ajatuksia ja niksejä. Mutta yksi asia siitä jäi mieleen. Wahlgren neuvoo synnyttäneitä nyörittämään itsensä pari päivää synnytyksen jälkeen, jos aikomuksena on saada kroppansa takaisin. Hän itse käytti vanhanaikaista korsettia nyöreineen, hakasineen ja luineen.

Luettuani Wahlgrenin neuvon, katsoin omaa mahaani, joka lyllyi farkkujen reunakaitaleen yli kuin turvonnut pullataikina. Enkä silloin ollut vielä edes ehtinyt kerryttää ylleni ainuttakaan niistä lähes kymmenestä vauvavuosikilosta! Päätin, että jos joskus tähän lähden uudestaan, pakkaan sairaalakassiin mukaan korsetin. Pian toisen raskauden varmistuttua googlailinkin jo aihetta ja löysin tukivöitä, jotka on tarkoitettu nimenomaan synnytyksestä palautumiseen. Olin jo tilaamassa Ipanaisesta moista, kun kuulin belly bindingista. Koska kaikki tällaiset lukemattomien sukupolvien ajan käytössä olleet traditiot kiinnostavat, olin heti varovaisen innostunut. Ja lopulta päädyin ostamaan Taralta kuvissa näkyvän liinan.

Miten belly bindingin sitten luvataan toimivan? Sen lisäksi, että se kuroo naisen keskivartaloa kapeammaksi, se auttaa kehoa palautumaan synnytyksestä. Kelatkaa nyt vaikka sitä, että melonin kokoiseksi paisuneen kohdun pitää jälkisupistuksien aikana kutistua päärynän kokoiseksi. Siinä on jo hommaa, mutta lisäksi kaikki muutkin kasvavan kohdun tieltä siirtyneet sisäelimet pitäisi saada paikoilleen. Siinä kroppaansa voi Taran mukaan auttaa sitomalla. Järkeenkäypää mielestäni.
Parhaiten sitominen toimiikin hiljattain synnyttäneillä naisilla. Mutta siitä voi olla apua, vaikka synnytyksestä olisi kulunut vuosia. Spontaania palautumista naisen kehossa tapahtuu vuoden ajan synnytyksestä. Jos keho ei ole siihen mennessä löytänyt tasapainoa ja palautunut, pitäisi viimeistään toimia. Taran mukaan Suomessa näkee paljon synnyttäneitä naisia, joilla on vatsamakkarat, vaikka äiti pyrkisikin pitämään kropastaan huolta. Lisäherkkuina saattaa olla esimerkiksi raskauden kylkiäisinä pysyväksi jääneet oireet selkäkivusta virtsankarkailuun. Kroppa yrittää näillä vaivoilla kertoa, että keho ei ole kunnossa. Taraa harmittaakin, että Suomessa kulttuuri tuntuu monesti olevan se, että mitäs äidistä, jos vauvalla vaan on kaikki ok.

Tara kertoi myös, että erkaantumat ovat yllättävän yleisiä, mutta niistä ei vain puhuta, eikä asiasta juurikaan ole saatavilla tietoa. Siksi moni lähtee kiskomaan hulluna vatsalihaksia vatsan pömpöttäessä synnytyksen jälkeen, vaikka vatsalihastreeniä pitäisi ehdottomasti välttää, jos kyseessä on erkaantuma. Jos epäilee erkaantumaa, fysioterapeutti osaa sen todeta ja antaa hoito-ohjeet, jotka voi yhdistää belly bind -liinan käyttöön. Erkaantuman pystyy Taran mukaan näkemään myös ihan perustalliainen, sillä jos linea alba, eli suorien vatsalihasten välissä oleva kalvo on hauras, sieltä yksinkertaisesti tursuvat sisuskalut ulos. Taran järjestämä Pömpöttääkö-luento tämän kuun lopussa tarjoaa lisätietoa muun muassa erkaumista ja belly binding -tekniikasta.

Palautumisen lisäksi belly bind -liina toimii keskivartalon tukena. Esimerkiksi imettäessä ainakin itse vedin alussa kroppaani ihan mutkalle, ja pian niskat ja hartiat jo sätivät. Liinan ansiosta ryhti pysyy hyvänä, eikä imetystä tai vaikka vauvan nostelua voi tehdä väärissä asennoissa.
Itse ihastuin liinassa siihen, että sen käyttöön liittyy myös ajatus naisen kunnioittamisesta. Vaatteiden päälle tuleva liina on näkyvä merkki siitä, että nainen on tehnyt suuren työn ja synnyttänyt. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että valitsin turvallisen siniharmaan liinan, kun olisin voinut kantaa ylpeänä synnytyksestä toipuvaa vatsaani vaikka sateenkaarenväreissä. Tara kertookin ilokseen huomanneen, että pikkuhiljaa naiset ovat tajuamassa, että on hyvä olla sekä nainen että äiti. Jos on pelkkä äiti, joka ei välitä omasta hyvinvoinnistaan, kukaan perheessä ei voi hyvin. Niin totta!

Belly bind -liina on itsessään viisitoistametrinen kaitale yhtenäistä puuvillakangasta, joka on värjätty käsin. Näitä Taran maahantuomia valmistaa yhdysvaltalainen kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka työskentelee doulana. Periaatteessa liinan voisi tehdä myös itse vaikka lakanoista, mutta silloin siihen tulisi saumoja, jotka ratkeavat helposti käytössä ja liinaa kiristettäessä.

Liinan saa sidottua itsekin päälleen, mutta helpoiten homma menee, jos puoliso auttaa siinä. Tara sitoi liinan päälleni tukivyön tapaan, eli se laitettiin napakasti alaosasta, mutta muuten jätettiin löysäksi. Synnytyksen jälkeen se sitten sidotaan päälle kunnolla kiristämällä, naisen kroppaa kuunnellen. Jo tukivyökokemuksen perusteella voin sanoa, että taidan tulla rakastamaan tätä. Tuli niin ihana napakka tunne, että olisin heti halunnut sen tiukemmalle koko matkalta.
Liinaa voi alkaa käyttää 4–5 päivän kuluttua alatiesynnytyksestä ja 2–3 viikkoa keisarinleikkauksen jälkeen. Sitä pidetään yleensä aamusta iltaan, mutta mikään ei estä pitämästä sitä myös öisin. Se sidotaan aivan rintojen alapuolelta häpyluulle saakka, ja sen kireyden eri kohdista voi kätevästi itse päättää. Suosituksena on käyttää liinaa 40 päivää, mutta vain nainen itse tuntee kehonsa niin hyvin, että osaa sanoa, milloin olo on hyvä. Joillakin se vie vähemmän aikaa, joillakin kauemmin.

Jahka itse pääsen belly bind -liinan kanssa tositoimiin, aion kertoa tuloksista myös teille. Vaikka toivon liinan auttavan pömpön kanssa, se käyttäminen on myös osoitus siitä, että arvostan itsenäni. Tällä kertaa aion ajatella vauvan lisäksi myös itseäni ja hoitaa itseni kuntoon synnytyksen jäljiltä.

Lue myös nämä

28 kommenttia

  1. Kiitos kirjoituksesta, innolla jään odottamaan synnytyksen jälkeisiä kokemuksia. Itselläni meni juurikin selkä hajalle kierosta imetysasennosta ja muutenkin "löysähtäneestä" kropasta. Vaikkakin urheilua olin aina harrastanut ja kuvitellut, että kyllä vatsalihakset sitten tukevat. No eivät, siinä sitten kaksinkerroin päivystykseen valvotun yön jälkeen viikon ikäisen nappulan kanssa saamaan piikkiä selkään :D Ensi kerralla kyllä hankin liinan tukemaan palautumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kans totaalisen yllättynyt, kun rautaisessa kunnossa pitämäni syvät vatsalihakset olivat ihan hukassa synnytyksen jälkeen. Ja sitä myötä ryhti ja terve selkä.

      Poista
  2. Olipa hyvä teksti ja etenkin aina yhtä ajankohtainen aihe. Koko asia eli vatsalihasten erkaantuminen tuli itselleni täytenä yllätyksenä kuopuksen syntymän jälkeen kun ystäväni asiasta minulle mainitsi. Tuolloin muistan ajatelleeni ja ajattelen yhä että olisipa kiva että tästäkin asiasta enemmän puhuttaisiin, esim. neuvoloissa. Etenkin kun trendinä tuntuu toisinaan olevan tuo kuosiin pääseminen ennätysvauhtia synnytyksen jälkeen.

    Taisin itse odotella melkein vuoden kuopuksen syntymän jälkeen, kunnes ryhdyin toimiin syvien vatsalihasten kanssa ja sitäkin ennen testasin vatsalihasten välisen raon kotioloissa. Sekin on aika helppoa selvittää itse, netistä löytyy kivasti ohjeita.

    Kiva kyllä tuo liina, vakuutti tällaisen entisen mahamakkaraongelmaisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän näistä synnytyksen jälkeisistä ongelmista tosiaan puhutaan. Kaikki huomio tuntuu siirtyvän vauvaan, eikä äidin olosta enää olla juuri kiinnostuneita. Mullekin vatsalihasten erkaantuminen oli ihan uusi asia, taisin kuulla siitä ekaa kertaa vasta kuukausien päästä synnytyksestä.

      Ja joo, totta, netistä tosiaan löytyy ihan videoitakin neuvomaan, miten voi tarkistaa oman vatsansa tilan.

      Poista
  3. Kemikaalicoctailin Noora muuten pääsee tositoimiin liinan kanssa jo lähipäivinä, joten asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä kuikuilemassa hänen blogiaan :)

    VastaaPoista
  4. Mulla oli raskauden ja hätäsektion jälkeen Belly Bandit niminen tukivyö joka oli tosi hyvä bambuinen ja vaatteiden alle pistettävä kapine. En ole antanut sitä vieläkään pois sillä edelleenkin joskus kun raskauden jälkeiset selkävaivat ovat edelleenkin kiusana, laitan sen päälleni. Itselleni on kuitenkin tärkeää, ettei se tukivyö ole vaatteen päällä vaan alla, sillä mä en halunnut yhtään ylimääräistä mutsivaatetta itselleni silloinkaan. En käyttänyt perus imetyspaitoja enkä omistanut mitään mammaveloureita, joten en olisi halunnut myöskään tukivyötä näkyväksi. Oli ihan tarpeeksi näkyvää olla äiti kun liikkui lapsen kanssa 24/7 yhdessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, monille varmaan just tuen näkyvyys on se nou nou. Esikoisen aikaan mäkin olisin ajatellut niin. Voihan tämän tietty pukea vaatteiden alle, mutta jos ei nyt collegepaitaa, villatakkia tai muuta telttaa heitä päälleen, tuki näkyy sidontojen takia.

      Mutta joo, toi sulla oleva vyö vaikuttaa just sen tyyppiseltä, jonka olisin hankkinut, jos näitä liinoja ei olisi nyt alettu tuoda Suomeen. Harmi, kun se ei yllä koko matkalle. Erkauman kanssa kun rakonen saattaa olla ihan rintojen alta häpyluulle asti. Mä diggailen liinassa myös siitä, että sen saa kurottua ihan vanhan ajan malliin ihan supertiukalle niin halutessaan.

      Mutta tärkeintähän näissä on löytää itselle sopiva väline. Oli se sitten vaikka vanha lakana, kuten Suomessa muinoin. Mitä olen nyt tarinoita lukenut, tuen hankkiminen todellakin kannattaa. Niistä tuntuu olevan jeesiä pienistä ongelmista niihin isoimpiinkin. Tara blogissa on palautteita naisilta, jotka ovat ehtineet belly binding -liinoja käyttää Suomessa. Eräs nainen kertoi, että sai jo kahden viikon käytön jälkeen sanoa moikat Tena Lady -paketeille. Vau!

      Poista
  5. Ihana kun kirjoitit tästä. Mua niin harmitti, että mistään ei osunut minkäänlaista vinkkiä omiin silmiin asiasta ennen toisen lapsen syntymää. Ekasta nimittäin vielä palauduinkin mielestäni oivasti, mutta toisen synnytyksen jälkeen tossa vatsan kohdalla on sellainen pömpöttävä reppu. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon, että olisin jo esikoisen aikana lukenut tästä. Pömpöttävä reppu on nimittäin tuttu juttu. Saas nähdä, miten tämä toimii sitten tosipaikan tullen. Voipi olla, että kehtaan laittaa näkyville ennen ja jälkeen kuvia vatsasta – mutta en lupaa mitään :DD

      Poista
  6. Oli suorastaan terapeuttista lukea jonkun muunkin kokeneen, että suomalaisessa kulttuurissa äidin hyvinvointi tuntuu olevan synnytyksen jälkeen hällä väliä -juttu! Tällainen olo minulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistelen, että synnytyksen jälkeen tuli tunne, jota pidin vähän nolonakin. Kaikki olivatkin yhtäkkiä kiinnostuneita vain vauvasta, eivätkään lainkaan minusta. Vaikka itselläni oli yhtäkkiä sekä vartalo että äitiys, joita en heti omakseni tuntenut.

      Poista
    2. Minusta tuntuu, että ei siitä äidin olosta nyt raskaudenkaan aikana hirveämmin välitetä, mitä nyt todetaan ilmiselviä asioita, että jos väsyttää tai supistelee ennen aikoja niin pitää levätä, mutta oikeasti, ei niistä just raskauden tuomista haitoista ja sitten sen synnytyksen tuomista repeämistä, pidätysongelmista, pukamista, ei niistä vaan puhutaan mitään neuvolassa, tai jos itse ottaa asian puheeksi, niin joko th ei ymmärrä asiaa laittaa eteenpäin, tai sitten kun pääsee lääkärille niin se ei silti etene se asia. Ja onhan se noloa puhua jostain pukamista lääkärille, mutta eipä ne itsestäänkään katoa. Esikoisen jäljiltä tuli yksi iso ja nyt olen viimeisilläni kuopuksen kanssa ja niitä tuntuu tulevan vain lisää ja lisää että oikeasti haittaavat, että mitenhän tuo synnytyksen jälkeen, voikohan tuota vessassa käydä ollenkaan ilman ongelmia. Mutta olen vannottanut itselleni, että muistan puhua asiasta jo osastolla tarkistavalle lääkärille jotta niille saataisiin jotain tehtyäkin.

      Harmi tuossa liinassa tuo hinta. Ei pikkutuloisella ole varaa noin kallista liinaa ostaa. :( Ja itsekin koko ikäni raskasta työtä ja liikuntaa harrastanut ihminen, on ihan hukassa tämän äiti-vartalon kanssa, kun lihakset ei toimi ja nekin vähät mitä on jäljellä, on vain muisto siitä mitä ne joskus on olleet. Yksi päämäärä minkä olen aikonut ottaa, on saada oma lihastasapaino takaisin, ja tämä kaikki löllö (olen lihonut 20kg tälle raskaudelle..) has to go. Laihduin kyllä esikoisenkin jäljiltä kaikki pois mutta sitten se vasta vieras vartalo olikin. löysää ja niin, mitkä lihakset?

      Poista
  7. Hyvä että aihe alkaa olla enemmän esillä. tuohon linkkaamaasi opinnäytetyöhön pitäisi KAIKKIEN synnyttäneiden tutustua. Harvat lääkäritkääh tietävät asiasta kunnolla, ja kummallista on mielestäni sekin, että jälkitarkastuksessa ei ole koskaan otettu mitään kantaa vatsalihasten tilanteeseen tai tutkittu onko erkaantumaa "liian" paljon!

    Vähän ihmettelen mihin perustuu tämän liinaversion käytön suosittelu vasta 2-3 viikkoa sektion jälkeen. Itse olen joutunut kolme kertaa sektioon ja nyt kun viimeisellä kerralla tajusin tämän tukivyön tärkeyden, niin käytin sitä heti kun pahin haavakipu oli hellittänyt eli noin viidennestä päivästä eteenpäin. Ja suurin vaikutus vyöstä oli ekojen viikkojen aikana, maha hupeni silmissä. Jossain ulkomailla kuulemma tukivyö laitetaan automaattisesti päälle kaikille heti sektion jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tosiaan multakaan kyselty saatu tutkittu vatsalihaksia jälkitarkastuksessa, ainakaan muistaakseni. Pitääkin kysyä Taralta tuosta sektion jälkeisestä käytöstä tarkemmin.

      Poista
    2. Suositus on 2-3 viikkoa ja siihen pitää suhtautua suosituksena.Suositus on vain suositus, sellaisia on pakko olla, mutta ne ovat keskivertoa. Kaikki olemme yksilöitä ja peräänkuulutan oman kehon kuuntelemista. Kehottaisin kysymään omalta gyneltä, mutta en tiedä tietäisikö hän tästä aiheesta yhtään mitään ;)

      Poista
    3. Sairaaloissahan käytetään isoissa vatsanalueen leikkauksissahan leveitä tukivöitä ja erilaisia sidontoja tukemaan leikkaushaavaa ja vähentämään leikkaushaavan kipuja erityisesti vuoteesta ylösnousussa/liikkuessa. Siinä mielessä ihmetyttää, miksei sektiohaavan päälle saisi sitoa liinaa. Kannattanee kysyä asiasta sairaalassa, jos sektioon päätyy.

      Poista
  8. Kuinka leveä tuo Belly Bind on ja onko se siis "lakanakangasta" vai jotain tukevampaa? Mietin että ajaisikohan saman asian ostaa 15 metriä lakanakangasta ja leikata siitä oikeanlevyinen vyö? Silloin ei tulisi saumojakaan. Tietysti ulkonäkö ei olis yhtä kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on noin 35 senttiä leveä ja ihan puuvillakangasta. Oisko ehkä semisti ohuempaa kuin ihan lakanakangas, mutta ei mitenkään oleellisesti. Tara kertoi, että oli itse harkinnut ekan liinansa oston jälkeen samaa kuin sinä, eli ommella vastaavan itse kankaasta. Mutta kangaskaupasta ei ollut löytynyt hyvää kangasta tarkoitukseen. Mutta ainahan sitä voi kokeilla, josko nyt tärppäisi! Jos kankaan vielä värjäisi itse, ja ompelisi siihen koristeompeleet reunoihin, voisi tulla tosi nätti liina.

      Poista
  9. Innolla ootan sit kokemuksesta synnytyksen jälkeen :) Ja toi solminta on vielä tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin näen, miten mulla on sitten ampiaisvyötärö, hahahah! Saas nähdä, kuinka naisen käy. Mäkin tykkään tuosta sidonnasta, on kaunis.

      Poista
  10. Minä jään myös odottamaan kokemuksiasi. Tosin taidan kyl olla enempi belly band-ihmisiä. Tuossa liinassa epäilyttää sitomisen hankaluus ja se miten usein sitä joutuu peseen. Meillä ainakin esikoinen pulautteli megapukluja mun päälle pahimmillaan useamman kerran päivässä. Siinä sais olla monen monta liinaa, jotta niitä vois joskus pestäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääsen kirjoittamaan superhyviä kokemuksia :) Pukluilevan lapsen kanssa liina voikin tosiaan olla vaaravyöhykkeellä, totta. Mutta liinan sitominen ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin olisi voinut kuvitella, sitä samaa kiertämistä vaan tehdä usemapaan kertaan. Ja Tara sanoikin hyvin, että kumpi on sitten hankalampaa, sitoa liinaa muutamien viikkojen ajan, vai kärsiä vaikka virtsankarkailusta vuosikymmenien ajan.

      Mutta joo, tärkeintähän on löytää itselle sopiva tapa auttaa kehoaan palautumaan. Mitä mä olen nyt tarinoita lukenut, vöistä kannattaa valita sellainen, joka varmuudella ulottuu rintojen alta aina häpyluulle asti. Muuten esimerkiksi erkauman kanssa saattaa käydä hullusti, kun se umpeutuu keskeltä, mutta pursuaa entistä isommaksi alueilta, joita vyö ei peitä.

      Poista
  11. Tosi mielenkiintoisia juttuja sinulla on tässä blogissa! Itse esikoista kun odotan enkä ole pahemmin vielä lukenut kirjoja, tulee koko ajan ilmi kavereilta ja netistä kaikkea ihan entuudestaan tuntematonta raskauteen ja äitiyteen liittyvää.
    Belly-bindingin osalta mietin, että miltähän tuollainen kireälle sidottu liina tuntuu istuessa ja kumartuessa? Itselle kun esim. tiukat farkut tuntuvat tuskallisilta usein jos pitkään istuu, ja kaikki venyvä on mukavampaa. Ja onko kuinka helppo tuollaista liinaa käyttää, jos ei ole mekkoihmisiä vaan käyttää lähinnä farkkuja tai muita housuja? Kaikissa kuvissa ja videoissa naisilla on mekkoja ja hameita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt blogistani mielenkiintoisia juttuja! Bellybind-liinasta kirjoittelin kokemuksia postauksen verran täällä.

      Liina ei tunnu samalta kuin kireät farkut istusessa, sillä se tulee niin ylös asti ja ulottuu ihan häpyluulle saakka. Sidonta on myös tasainen, toisin kuin farkuissa vyötärökaitale on yleensä se, joka kinnaa. Mä tykkäsin siitä tiiviin paketin tunteesta. Sen verran kireä tunnelma kuitenkin oli, että öiksi tahdoin sen pois, vaikka jotkut nukkuvatkin se yllään.

      Mä itse koin, että just farkkujen kanssa liinaa oli helpointa käyttää. Mekon kanssa vessassa käyminen oli hankalaa, kun liina tulee niin alas ja mekon helmaa taas pitäisi saada ylös :D Housut tai hameen sai laskettua vähän kätsymmin pois tieltä. Tietty farkkujen pitää olla sellaiset, että niiden alle mahtuu ensinnäkin synnytyksestä vielä pullollaan oleva vatsa sekä liina. Tai sitten housujen pitää olla tosi matalat tai sellaiset, jotka saa kiskottua matalalle liinan alapuolelle. Mä käytin pääasiallisesti raskausfarkkuja (supermatala vyötärö), trikoisia hameita sekä perusfarkkuja, jotka ovat normaalisti itselleni vähän isot.

      Poista
    2. Kiitos vinkeistä taas! Hyvä kuulla, että farkkuilevakin pystyy hyvin (kätevämminkin) liinaa käyttämään. Nyt ei kun sitten pohtimaan, että kannattaako etsiskellä vaikka käytettynä tuollaista liinaa vähän edullisemmin jostain - ja kysellä suostuuko mies kieputtajaksi. ;-)

      Ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
    3. Kiva, että voin olla avuksi! Ekassa kommentissa linkki ei näköjään toimi, joten tässä se vielä. Sieltä pystyy lukemaan kokemuksini liinasta.

      Mukavaa kevättä myös sinulle!

      Poista
  12. Löysin tänne Babyjoy-sivuston kautta ja olen aktiivisena kuntoilujana kiinnostunut vyön käytöstä, koska näillä näkymin saan toisen lapseni alkuvuodesta. Olen päässyt taas hyvään vauhtiin treenailun kanssa ja raskaus pisti vähän pakkaa sekaisin, olisi kiva saada tukea kropan palautumiseen synnytyksen jälkeisinä kuukausina treenitauon ajan. En huomannut olitko jo vastannutkin, mutta tiedätkö voiko liinaa vuokrata ja mitä se kustantaisi? Haaveissa kun ei ole kolmatta lasta enää, joten tuntuisi tarpeettomalta ostaa liina "vain" yhtä raskautta varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Käsittääkseni kukaan ei vuokraa liinaa ainakaan Suomessa. Mä itse ostin liinan, mutta tarpeettomaksi jäätyään se päätyi ensin kaverille lainaan ja sitten myyntiin. Noissa on kuitenkin hyvä jälleenmyyntiarvo ja ostajiakin löytyy ainakin vielä, kun tuote on sen verran "uusi", ettei niitä paljoa käytettynä vielä pyöri markkinoilla.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe