36. raskausviikko

15.9.14

Uskomatonta! 36. raskausviikko takana ja vauva on edelleen kyydissä. Jokainen päivä on yksi päivä lähempänä normaalia alkua pienen ihmisen elämälle. Sellaista, jossa vauvaa ei tarvitse herättää kolmen tunnin välein syömään, labranäytteiden otot eivät saa pienen kantapäitä haavoille ja jossa saan pitää vauvaa lähelläni koko ajan. Jokainen päivä kuorii yltäni, tahmeaa, mustaa ja painavaa pelkolimaa. 

Vaikka oloni on turvallisempi, tunnen silti selkeästi synnytyksen lähestyvän. Harjoitussupistukset ovat napakoita, ja etenkin iltaisin kroppan yli kulkee niin vahvoja ja mojovia (ennakoivia?) supistuksia, että keskittyminen ei riitä kuin niiden mukana surffailuun ja kellottamiseen. Selkäkivut sahaavat alaselkää sijoiltaan ja paine lantiossa tuntuu siltä kuin joku poraisi lantioluita pois jengoiltaan niin että kipinöitä lentelee.

Vatsa tuntuu kasvaneen yhtäkkiä jättimäiseksi. Olo on kirjaimellisesti raskas, raskaana oleva. Kumartuminen lapselle kenkiä laittaessa sattuu. Pelkästään jo astianpesukoneen tyhjentämiseen tarvittava kumartelu on epämiellyttävää. Mies on onneksi hoitanut ihanana huomionosoituksena varpaankynsieni lakkaamisen ja ketaroideni rasvaamisen tähänkin asti. Vatsanahka tuntuu kiristyvän natisten, ja ihoa kutittaa. Öljyän ihoani vimmaisesti, mutta raskausarpien saaminen ei tunnu enää olevan kaukana.

Tällä viikolla on toinen neuvolalääkäri, se johon en esikoisen aikana koskaan ehtinyt. Vauvan asento tarkistetaan ultraamalla. Ihan kuten olen tuntenutkin, vauva on kääntyneenä pää alaspäin ja myös laskeutunut. Kiinnittynyt hän ei vielä ole, mikä saattaa olla lupaus raskauden jatkumisesta vielä tovin tai sitten ei – vauva kun saattaa kiinnittyä vasta synnytyksen ollessa jo käynnissä. Huojennusta tuo myös se, että kohdunsuun tilanne on ennallaan.

Painoni on ottanut spurtin, se on noussut kuukaudessa pari kiloa. Kohdunpohjankorkeus on sekin noussut alakäyriltä kulkemaan tasaisesti keskikäyrää. Vähän kauhulla mietin, kuinkahan paljon näillä on tekemistä kokishimoni kanssa. Se kun ei ole laantunut, päinvastoin! Miten kroppa voi himoita nyt raskaana ollessaan moista litkua – sokeria, lisäaineita, väriaineita ja kofeiinia. Typerää.

Olen edellisviikkojen ajan välillä jo miettinyt, onko minuun iskenyt raskausmasennus. Niin kurjalta, tyhjältä ja mitäänsanomattomalta elo ja olo on tuntunut. Jotain pientä sellaistakin on ehkä ilmassa, mutta tajuan paskafiiliksen olleen pääasiallisesti vain pelkoa ja turhautumista. Tällä viikolla lähden raskausviikkojen turvin enemmän kodin ulkopuolelle. Tehdään perheen kanssa eväsretki lähimetsään, käymme syömässä kaupungilla, tapaan kavereita muualla kuin kotona, mussutan munkkipossun torilla ja koluan Design weekin tapahtumia. Olo on heti eloisampi!

Tosin unettomuus alkaa olla piinaavaa. Joinakin öinä nousen ylös puuhailemaan jotain, kun en enää kestä ryttyisiksi hikoilluissa lakanoissa kiehnaamista. Välttelen yöunille menoa. Ja lopputuloksena olen väsynyt ja paskamainen äiti sekä tyttöystävä. Olisi upeaa nukkua vielä kun voi.

Loppuviikosta saan yhteydenoton liittyen töihin. Miten hyvä fiilis siitä tuleekaan! Vauva ei ole vielä syntynytkään, mutta ammattiosaamiseni perään kysellään. Vaikka en millään kykene kyseisiin työhommiin heti kun tarve vuodenvaihteessa olisi, leijun asiasta koko viikonlopun. Jättäytyminen äitiysvapaalle etenkin omalta alaltani huolestuttaa, joten on mahtavaa huomata, että äitiys ei välttämättä olekaan yhtä kuin niskalaukaus omalle uralle.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Voi kuulostaa niin tutulle tuo kaikki! Harjoitussupistukset, yövalvomiset, nukkumaanmenon pitkittäminen jne.. mutta kuten eilen Instagramissa laitoin, itsellä huomenna la, joten jospa tää ois muutaman päivän sisään miun osalta ohi ;)
    Täällä miun kuulumisia ;)
    onnenhetkiä
    -Katjuzka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittäviä aikoja tosiaan – siellä ja täällä! Onnea, iloa ja jaksamista loppurutistukseen!

      Poista
  2. Juuri ennenkuin vauva 3,5kk herätti taas syöttämään hänet, näin unta että luin blogiasi ja täällä luki kuinka "rv 37 ja hän päätti tulla syliini".

    Jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, hauskaa. Siskokin laittoi tänään viestin, että oli nähnyt unta, jossa mulla oli mennyt vedet, ja hän oli vienyt mut laatikkopyörällä sairaalaan :D Siinä olisikin tyyliä!

      Poista
  3. Hei! Löysin blogisi nyt ja sitä on mielenkiintoista lukea, koska itsellänikin esikoinen syntyi ennenaikaisesti. Mitkä oli viikot sinulla, kun esikoinen syntyi? Entä tiedettiinkö syytä miks niin kävi?
    Nyt jään kyllä seuraamaan blogiasi kun synnytyskin sinulla on niin lähellä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen syntyi viikolla 35. Viikkoja ja päiviä oli tuolloin kasassa 34+3. Syytä sille ei ollut. Tosin mua supisteli koko raskauden ajan, en vain niitä tuntemuksia osannut silloin supistuksiksi tietää, luulin vain niiden olevan "sitä normaalia".

      Tervetuloa seuraamaan lähiön meininkiä!

      Poista
  4. Fiiliksesi ja olotilasi kuulostavat todella tutuilta. Meidänkin esikoinen tuli maailmaan rv35+4 ja odotin, että kuopuskin olisi syntynyt noilla viikoilla. Lapsivedet menivät kuitenkin tarkalleen laskettuna päivänä ja hän syntyi sitä seuraavana. Tsemppiä viimeisiin hetkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä tosiaan voi käydä! Etenkin kun olo on keskiraskauden pahojen supistusten jälkeen tasaantunut. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!

      Poista
  5. Voi sitä täysiaikaistakin vauvaa joutua herättelemään kolmen tunnin välein ja kuskaamaan monta päivää piikitettäväksi. Meillä esikoinen syntyi täysiaikaisena mutta suht pienikokoisena kolmekiloisena, ja paino tietenkin tippui alkuun alle kolmen kilon, joka on raja, että pitää herätellä syömään kolmen tunnin välein. Lisäksi hänellä oli keltaisuutta, joten jouduimme ravaamaan sairaalassa mittauttamassa veriarvoja kantapäästä monta päivää synnytyksen jälkeen, mittauttamassa painoa jne. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta ehkä on hyvä tiedostaa tällainenkin mahdollisuus. Joka tapauksessa olet hyvillä viikoilla joten vaikka vauva syntyisi tänään, kaikki on todennäköisesti hienosti. Tsemppiä loppuviikoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai täysiaikaisillakin vauvoilla voi olla ongelmia. Mutta se, että vauva saa olla kohdussa tarpeeksi pitkään, on aina askel lähempänä normaalia starttia. Ennenaikaisen kanssa kun sellaista ei vain edes voi olla.

      Poista
  6. Itse nukuin viimeiset viikot sohvalla puoli-istuvassa asennossa koska sängyssä ei löytynyt mitenkään hyvää paikkaa. Parempi sekin kun ei mitään, paljon tyynyjä vaan tukena!

    VastaaPoista
  7. Olen mielenkiinnolla seurannut odotuksesi vaiheita (omat lapset kun ovat jo maailmassa eli lisää vauvoja ei tule) - hyville viikoille olet päässyt. Omat kolme lastani ovat kaikki olleet täysiaikaisia ja syntyneet vain max. kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta kaikki olleet silti pienikokoisia. Rv 38 syntynyt vauva itse asiassa esikoisenne painoinen mutta pari senttiä lyhyempi, muut hiukan isompia. Kolmen tunnin välein on heitä kaikkia pitänyt herätellä syömään, ulkoilulupa on irronnut vasta isompana jne. Kaikki ovat kuitenkin päässeet heti sairaalassa vierihoitoon.

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe