Raskausviikot 34+2 ja jalat ristissä

2.9.14

Tänään ovat kasassa ne raskausviikot ja muutamat päivä päälle, jotka saivat aikoinaan esikoisen mielestä riittää kohdussa majailuun. Jos tämä raskaus toistaisi samaa kaavaa, tänään iltakymmenen jälkeen losahtasivat lapsivedet. Neljältä tulevana yönä meillä olisi jo vauva.

Mä olen koko raskauden pitänyt rajana sitä, että kunhan selviän syyskuuhun. Kunhan siihen asti vauva pysyy kohdussa. Nyt ollaankin jo hyvillä raskausviikoilla, eikä vauvalla olisi todennäköisesti syntyessään hengenhätää. Minime oli teräsvauva, jota ei varoituksista huolimatta viety heti syntyessään teholle. Ei hän tarvinnut edes nenämahaletkua.

Mutta ensimmäinen yö meni sitten kuitenkin varmuudeksi tarkkailussa, mikä oli iso kolaus meidän välisen suhteen luomiselle. Vierihoito sai takapakkia myös valohoidosta, johon pieni joutui keltaisuuden takia muutaman päivän ikäisenä. Hän oli siinä ihan vieressä, mutta ei kuitenkaan sylissäni. Oman maitoni nousua ei voitu odottaa, mikä ajoi pumppaus-pullo-rinta -kierteeseen. Pääsimme pelkkään rinnalta imettämiseen kuukauden säätämisen jälkeen. Jouduimme ravata alkuun ylimääräisissä tarkastuksissa, vaikka kaikki olikin onneksi kunnossa.

Myöhemmin olen vasta tajunnut, että ennenaikaisuudella saattoi olla tekemistä myös esimerkiksi itkuisuudessa sekä vatsavaivoissa. Herkkä suolisto kun ei ollut vielä valmiina edes äidinmaitoon. Olen myös miettinyt, että olisiko esikoinen ollut niin suuritarpeinen vauva, jos alku ei olisi ollut ihan niin shokeeraava.

Siksi toivonkin, että vaikka hengenhätää ei kohdussa asuvalla tyypillä enää syntyessään olisi, hän saisi elämälleen vähän siskoaan lempeämmän alun. Ja samaa lempeää alkua toivon myös itselleni ja miehelle, etenkin kun nyt rakastettavana ja hoidettavana on vauvan lisäksi myös kaksivuotias.

Eilen jännitystä lisäsi se, että suihkun jälkeen päädyin googlaamaan kuvauksia limatulpasta. Siis siitä limaisesta mönjäklöntistä, joka irtoaa kohdunsuulta ennen synnytystä. Se joko oli sitä tai sitten ei. Onneksi limatulpan irtoaminen ei aina tarkoita välitöntä synnytyksen käynnistymistä, vaan vauvaa voidaan odottaa saapuvaksi vasta päivien, jopa parin viikon kuluttua. Ja se pari viikkoa olisi enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa raskausviikkoja kertyväksi.

Lue myös nämä

22 kommenttia

  1. Jee! Sulla on jo hienosti viikkoja kasassa! Mä täällä elän hengessä teidän jännitysnäytelmää :)

    Meillä tytöt on syntyneet kummatkin RV 35+2. Iinan kanssa holahti lapsivedet kesken tanssitunnin ja käärö oli rinnalla vajaan 6 tunnin kuluttua tanssiaskelista. Ennenaikainen synnytys oli mulle ihan järkytys, enkä lainkaan ehtinyt hommaan mukaan, mä kun olen tällainen hitaanpuoleinen :D Onneksi kätilö oli loistava!
    Kaikki meni kuitenkin hienosti Iinan kanssa. Päästiin yhdessä lapsivuodeosastolle ja Iina sai hoitohenkilökunnalta vähän extrahuomiota (öisin syliä ja maitotankkausta pullosta) sekä sinivalohoitoa. Kurjana juttuna pidin jokapäiväisiä labroja jotka sai pikkuisen kantapäät ihan rikki :( Mä myös jouduin pumppaamaan ja juottamaan pullosta pari-kolme viikkoa, kunnes päästiin pelkkään rintaruokintaan.

    Aavan kohdalla kaikki meni toisin. Synnytys alkoi supisteluilla, jotka napakoituivat tosi nopeasti ja pikkuinen syntyi vajaassa neljässä tunnissa. Lääkäri (joka oli mun mielestä vähän turhan innokas) nappasi neidin mukaansa mun jalkojen välistä ja kiikutti suoraan tehohoitoon. Tuntui tosi pahalta. Aava joutui olemaan viikon keskolassa voimistumassa. Hän sai ruuan nenämahaletkulla ja lisähappea happiviiksistä. Muuten oli terve ja reipas! Nappasi jopa siskoaan terhakammin tissistä kun sitä tarjottiin. Kun viikon sairaalajakson jälkeen saatiin Aava kotiin, oppi hän heti tissille ja aloitettiin täysimetys. Lähipiiri epäili rintaruokinnan olevan turhan voimiavievää pienelle, mutta onneksi neuvolantäti kannusti ja käski luotamaan äidinvaistoon. Kaikki meni hyvin :)

    Meidän molemmat tytöt ovat olleet ns. helppoja vauvoja. Yöt ollaan nukuttu melko hyvin, eikä turhista olla kitisty. Siis vaikka ovat syntyneet liian aikaisin. Eli tämä teidän tuleva vauva voi hyvin olla tyytyväinen ja "helppo" tapaus, vaikkette ihan viikolle 40 pääsekään :)

    Tsemppiä sinne! Älä murehdi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se piti vielä sanoa, että ymmärrän murheesi. Mä elin noita ihan samoja fiiliksiä koko Aavan odotusajan. Kyllä vauvojen pitäisi saada olla niin lähelle laskettua aikaa masussa kuin mahdollista <3

      Poista
    2. Kiitos kokemuksiesi jakamisesta! Jännää, että tasan samoilla viikoilla ja päivillä syntyneiden siskosten ensipäivät olivat niin erilaiset. Ehkä sitä pelkäänkin. Kun esikoisella meni kuitenkin lopulta niin hyvin, mitä jos kuopus viedäänkin suoraan teholle. Kuten tarinasi osoitti, siitäkin selvitään, pakko kun on. Mutta olisi se niin ihanaa saada kerran viettää sellainen ihan "normaali" lapsivuodeaika. Tai ainakin saada näihin raskausviikkoihin vielä pari päälle.

      Poista
  2. Oi miten jännittävää, pelottavaa, turhauttavaa ja kutkuttavaa siellä varmaan on! Mä uskon kyllä luonnon voimaan - vauva tulee olemaan juuri sellainen jolle sinä osaat olla paras mahdollinen äiti. Tekisi mieli sanoa että älä murehdi mutta kun se on turhaa ja hölmöä, tyydyn sanomaan että mä odotan täällä iloisella innostuksella teidän puolesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noiden tunnetilojen välillä mieli aaltoilee. Pitäisi kans voimakkaammin uskoa siihen, että luonto on kyllä koodannut meille just sellaisen lapsen, jolle me olemme parhaat vanhemmat.

      Poista
  3. Voi, jospa vielä sen pari viikkoa hän malttaisi pysyä sisätiloissa... sittenhän olisi jo erittäin hyvä vko37 alkanut.

    Hirveen yksilöllistä tuon limatulpan kanssa. Ajankohdallisesti sekä koostumuksellisesti. Siis jos se nyt edes oli se. :) Minulla limatulppa ulostautui vasta synnytyksen ollessa jo hyvässä vauhdissa. Muistutti muuten enemmän korvavahaa kuin limaa. Oli paljon "kuivempi" mitä odotin. Kerronko lisää? :D

    Oikein paljon hyviä tunnelmia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, pari viikkoakin lisää ja tilane on ihan toinen.

      Limatulppa on tosiaan jännä juttu. Esikoisen kanssa sellaista en edes huomannut. Ja kun nyt googlailin kuvailuja limatulapsta, olivat ne hyvin erilaisia ja, noh, mielenkiintoisia :D Mä en nyt edes lähde erittelemään, minkälainen tämä mun löydös oli :DDD

      Poista
  4. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja vauva malttaisi pysyä vielä hetken masussa :)! On pakko sanoa, että näitä masukuvia katsoessa tulee ihan hirvittävä vauvakuume :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Vauvakuumeen kanssa varoivaisena siellä ;)

      Poista
  5. Joona syntyi rv 33+1 ikäisekseen pienikokoisena (1340 g) ja oli aivan äärimmäisen "helppo vauva", siis että nukkui todella hyvin ja paljon sekä oli niin hyväntuulinen että jo aloin pelätä onko kyseessä jokin vamma. Eli niin tai näin niin murehdittavaa riittää varmasti, oli sitten syytä tai ei.

    Toivottavasti kaikki menee silti hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se varmaan menee. Oli niin tai näin. Mähän olen ollut huolissani, kun tämä nykyinen vatsatyyppi on niin paljon rauhallisempi liikkeissään kuin siskonsa. Eskoinen rymisteli niin että kipeää teki, tämä taas liikkuu edelleen pääsääntöisesti smoothisti. Hankin ihan kotidoblerinkin, kun pelkäsin, että jokin on vialla :D

      Poista
  6. Meidän esikoinen syntyi rv 36 ja oli ainoastaan yhden yön tarkkailussa. Sairaalassa pullo- ja rintaruokinnassa. Sektiosta ja ennenaikaisuudesta huolimatta maito nousi pumppaamalla tosi nopeaan ja sairaalan jälkeen pulloa ei sitten enää huolinutkaan ;-)

    Ajattelimme kuopuksenkin sitten syntyvän samoilla viikoilla, mutta häntä odotettiinkin sitten 6 viikkoa eli lopulta syntyi vasta rv 42. Etenkin mies oli hermoheikkona koko 6 viiikkoa. ;-) Kovin voivat siis mennä eri tavoin raskaudet. Tosin synnytykset mulla meni melko samalla tavoin eli kaukana oppikirjoista.

    Tsemppiä loppuraskauteen ja toivotaan pikkuisen pysyvän vielä pitkään kohdussa!
    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, miten erilailla raskaudet voivatkaan mennä. Mä en osaa edes kuvitella, että tämä raskaus menisi täysille viikoille, mutta mistäs sitä tietää, jos lopulta meilläkin ollaan jo nelosella alkavissa viikoissa.

      Poista
  7. Meidän tyttö syntyi viikolla 33+1 kun minun raskausmyrkytys meni niin pahaksi että oli pakko tehdä kiireellinensektio. Ensimmäisen vuorokauden aikana näin lasta sen hetken mitä tyyppiä minulle vilautettiin ennekun vietiin vastasyntyneidenv valvontaosastolle. Itse makasin myös tehotarkkailussa ja pääsin livenä katsomaan tyyppiä vasta seuraavana iltana pyörätuolilla. Jaksoin mä silläkertaa ehkä pitää 5 minuuttia häntä sylissä enkä oikeen muista nähneeni mitään, koska olin vieläkin niin huonossa kunnossa itse. Mä pääsin muutamanpäivän jälkeen kotiin, mutta tyttö muutti kättärille. Kaksi viikkoa meni niin että tuli rampattua sairaalassa, pumpattua maitoa ja rampattua sairaalassa, mutta hyvä puoli oli että yöt sai nukkua. Heh. Ja sitten kun päästin himaan saatiin mukaan hälytin joha hälyttää jos lapsi ei muista hengittää, siinä sitten mietin ekana yönä että voihan hemmetti toivottavasti hälytin toimii. Rankka alku, mutta paljon paljon helpompi kuin monilla pienillä mitä sairaalassa näki. Onneksi tyyppi oli reipas kuin mikä ja jaksoi melkein alusta asti syödä itse 6 tunnin välein. Muut ruuat annettiin tyypin nukkuessa nenämahaletkulla. hih. Mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin.

    Pointti ehkä on että sä olet jo tosi hyvillä viikoilla ja toivottavasti niitä tulee vielä lisää. Ja vaikka ei tulisi ja huoli on varmasti ihan kauhea ja ei auta että joku tuntematon huutelee että älä huoli niin silti suurimmalla todennäköisuudella kaikki menee hyvin :)

    Mutta hirveän pajon tsemppiä loppuraskauteen. Kyllä kaikki menee just sillain kun pitää ja vaikka ei menisi niin asioilla on tapana järjestyä! Voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun raskas alku teillä! Onneksi kaikki meni lopulta sitten hyvin. Kuten sanoitkin, raskauteni on jo nyt hyvillä viikoilla. Eikä esikoisen kanssa koettu alku tietenkään ole mitään verrattuna siihen, mitä jotkut keskoset ja heidän vanhempansa kokevat. Toivonkin, että ihan jokainen vauva malttaisi olla vatsassa siihen asti, että alku sujuu ilman ongelmia.

      Poista
  8. Meidän esikoinen syntyi 40+3 ja ensimmäisen vuoden aikana nukkui tunnin ja huusi kolme kun mahavaivat olivat niin kovat joten ei ole pelkkä ennen aikaisten ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään ole pelkkä ennenaikaisesti syntyneiden ongelma. Mutta ennenaikaisuus saattaa selittää vatsavaivat ja koliikin, kun taas esimerkiksi teidän esikoisellani syy oli joku muu.

      Poista
  9. Muistuu mieleeni aika ollessani "viimeisilläni raskaana", laskettuun aikaan oli viikko. Kävin lähikaupassa aamupvllä ja kotimatkalla oli pakko pysähdellä puuskuttamaan ja tuntui vähän kipuakin. Kotona huomasin tämän limatulpan lähteneen, ei voinut erehtyä.. Noh, tilanne siinä tasottui. Yöllä sitten synnytys starttasi lapsivesien menolla. Minulla se limatulppa oli siis todellakin merkkki alkavasta synnytykseestä. Kärsin myös pahoinvoinnista ja oksensin noin viikkoa ennen. Kaikkea hyvää ja onnea tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä limatulppatarinoita lueskelin (hihihi), noin se yleensä taitaakin mennä. Vuorokauden sisällä synnytys sitten käynnistyy. Saas nähdä, miten itselleni käy. Ja että oliko se edes sitä itseään. Oli meinaan limatulppakuvauksetkin ihmisillä niin erilaisia.

      Poista
  10. Hei!

    Olisitko kiinnostunut jakamaan täällä blogissasi ja fb:ssä tämän kansalaisaloitteen linkkiä?

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/765

    Aloitteen tarkoituksena olis saada uudelleen käsittelyyn päivystysasetus, jolloin pienet sairaalat vois edelleen ottaa synnyttäjiä vastaan. Nimiä kerätään 10.10 ja niitä pitäis olla kasassa 50 000.

    Fb:ssä on myös perustettu ryhmä, jossa kerrotaan asiaan liittyviä uutisia yms. :)

    https://www.facebook.com/synnytykset?fref=ts

    ISO kiitos jo etukäteen, jos päätät auttaa meitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ihan varma, että tästä Facebookissa jo linkkasin, mutta sepä on tainnut jäädä. Laitan sen nyt samantien sinne!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe