Kantoreppuottelu: Tula vastaan Wompat

8.10.14

Mutkatonta ja hauskaa kansanvälistä kantoliinaviikkoa ihanat! Teemaviikon kunniaksi kaivoin koneelta lähes kaksi vuotta sitten otetut kuvat Thaimaan perhekuukausireissulta, jossa meillä ei ollut mukavuus- ja käytännönsyistä mukana lainkaan rattaita. Menopeleinä toimivat taaperokokoiset kantoreput, toinen Liinalapselta saatu Wompat (meillä käytössä siis 1–3-vuotiaille tarkoitettu malli, joka kulkee nimellä keskikoko) ja toinen Ipanaiselta saatu Tula. Tässä vihdoin tarkempi syyni Wompatista ja Tulasta.

Aikaisemmin olen laittanut vastakkain vauvakokoiset reput Tulalta ja Ergolta. Mikäli vertailut kiinnostavat enemmänkin, olen myös tehnyt Vauva-lehteen (5/2014) kantovälinevertailun, jossa mukana oli kantoreppujen lisäksi kantoliinoja ja rintareppuja. Sitä saa varmasti vielä kirjastoista lainattua. Ja Lähiömutsin kaikki kantamisaiheiset postauksethan löytyvät täältä.
Kantotuntuma. Molemmissa repuissa lapsi on sammakkoasennossa, eli jalat ovat pyllyä ylempänä. Lapsi siis istuu mukavasti ikään kuin reppuselässä, eikä roiku haarojensa varassa. Sekä Tulassa että Wompatissa on leveä istuinosa, joka tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen. Molemmissa repuissa paneelin reunat on pehmustettu, joten reppu ei paina lapsen jalkoja. Samaten molemmissa paneeli myös ylettyi niin ylös, että se tuki hyvin nukkuvaakin lasta, mikä oli reissussa oleellista. Wompatin paneeli on ehkä hitusen Tulaa korkeampi.

Muutaman viikon päälle yksivuotiaalla reppureissaajalla molemmat reput olivat juuri sopivankokoisia. Tulaanhan on saatavilla jatkopalat, joiden avulla repun tuki polvitapeista paranee isommallakin lapsella. Wompatilta taas on saatavilla reppuja neljässä koossa aina esikoulukokoon asti, mikä tarkoittaa tietenkin myös pidempää paneeliosaa. Me olemme kuitenkin käyttäneet taaperokokoa tammikuussa kolme vuotta täyttävällä Minimelläkin esimerkiksi taannoisella metsäretkellä. Nukkumiseen paneeli ei enää riittäisi, mutta tuollaiseen hetkelliseen reppuselkäkyytiin pienten jalkojen väsyessä taaperokokoiset reput sopivat hyvin vielä näin pari vuotta myöhemminkin.
Käyttömukavuus. Molemmat ovat helpposäätöisiä ja -käyttöisiä reppuja, joista ei roiku ylimääräisiä nirunaruja, lenksuja, klipsejä ja säätöjä. Olkainvyöt ja lantiovyöt ovat nekin molemmissa pehmoiset ja mukavat. Tulan pitkät olkahihnat mahdollistavat sen sopivuuden isommankin kantajan ylle, ja pienempikokoiset kantajat voivat jemmata ylimääräiset narut kumilenksun alle. Wompatin kyytiin matkalainen sujahtaa istumaan kuin kantoliinaan, kun taas Tula on jämäkämpi.

Tulalle miinusta siitä, että sen olkahihnat eivät ole säädettävissä ja kiristettävissä kuin toiseen suuntaan. Edessä kantaessa olisi hyvä, että hihnoja voisi säätää myös olkapäiden kohdalta, kuten Wompatissa on mahdollista tehdä. Wompatille taas miinusta siitä, että olkahihnat yhteen kiinnittävä solki lähtee pukiessa valumaan helposti väärään kohtaan. Selässä kantaessa se ei haittaa solkien ollessa edessä, mutta edessä kantaessa pukemisen joutuu välillä aloittaa alusta, kun hihnat ovatkin valuneet selässä liian alas ja käsien tavoittamattomiin.
Huppu / päätuki. Tulassa huppu kiinnitettään neppareilla reppuun, mikä yksinkertaistaa repun ulkonäköä hupun ollessa poissa käytöstä. Huppua säilytetään lantiovyössä olevassa pikkutaskussa, mikä tarkoittaa, että lapsen ollessa selässä, reppu pitää riisua tai jonkun pitää auttaa huppu pois taskusta ja paikoilleen. Huppu on ohutta puuvillaa ja sen kokoa pystyy säätämään. Huppu kiinnitetään repun olkahihnoissa oleviin muoviklipsuihin, ja se tuki lapsen päätä hyvin myös nukkumispuuhissa.

Wompatissa huppu on ommeltu kiinni reppuun, joten se roikkuu koko ajan mukana, mutta on myös saatavilla helposti käyttöön heti tarpeen vaatiessa. Hiippamallinen huppu saattaa olla turhan hippi joidenkin makuun, mutta itse rakastan sitä. Sen suojissa nukkuva lapsi on niin syötävän söpö! Huppu on samaa kangasta kuin reppukin, joten se on paksuhko. Se antaakin kivasti tukea ja suojaa, mutta tropiikissa se oli turhan kuuma. Huppu kiinnitetään naruista olkahihnoissa oleviin lenksuihin, mikä on yksinkertainen ja toimiva ratkaisu.
Ulkonäkö. Tämähän on tietenkin täysin makukysymys. Tulalta löytyy makeita kuoseja ja sen ulkonäkö on muutenkin yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja monenlaisen kantajan makuun sopiva. Wompatilta löytyy myös monenlaista kuosia, sillä ne tehdään Girasolin kantoliinakankaista, Natibabyn kantoliinoista ja Marimekon kankaista. Just mieleisensä väri-, koko- ja kuosiyhdistelmänsä saa tilaamalla. Saatavilla on siis kaikkea sateenkaarenväreistä hillittyihin versioihin, kuten tuo meidän harmaa-valkoinen flamingoreppumme. Molemmat reput ovat myös yksinkertaisen kauniita, eivätkä näytä päälle puetulta laskuvarjolta kaikkine nipstaakeleineen, kuten esimerkiksi jotkut rintareput.

Muita huomioita. Vauvauoden aikana palvelleeseen Ergoon verrattuna jäin molemmista kaipaamaan taskua pikkutavaroille. Tulassa pieni tasku on, mutta sinne ei mahdu irtohuppua enempää tavaraa. Jos on vauvakokoisista repuista kyse, Tulaan on saatavilla erikseen vauvatuki, jolloin repussa voi kantaa myös ihan pientä vauvaa. Samaa tukea voi kuulemma hyvin käyttää myös Wompattiin ja muihin reppuihin. Itse suosittelen kuitenkin käyttämään pienillä vauvoilla liinaa.
Wompat on kotimaista käsityötä, mikä ansaitsee ison huurraa-huudon. Kotimaisuus ja käsityö näkyvät tietenkin myös hinnassa, ja Wompatin lähtöhinnat alkavat 165 eurosta. Tula taas irtoaa halvimmillaan 120 eurolla. Molemmissa hinnoissa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että ne ovat paljon rattaita halvempia menopelejä ja molemmilla merkeillä on erittäin hyvä jälleenmyyntiarvo. Halutessaan molempia voi myös vuokrata, Tulaa täältä ja Wompatia esimerkiksi täältä.

Kumpi sitten voittaa? Sitä en pysty arvioimaan, vaikka kuinka yrittäisin. Olen ilokseni päässyt kokeilemaan monenlaisia kantovälineitä, ja Tula sekä Wompat ovat meille pitkäselkäisille aktiivikantajille ne parhaat reppumerkit. Totesimme miehen kanssa molemmat, että lopulta voittaja taitaa kuitenkin olla Wompat. Ihan siitä syystä, että sen nappaamme yleensä ensimmäisenä käyttöön. Miksi näin teemme, sitä emme osaa sanoa. Hieman sama tilanne kuin sinulla olisi kaksi samantapaista lempipaitaa, mutta jostain syystä vain käytät sitä toista vielä vähän useammin.

Lue myös nämä

20 kommenttia

  1. Jes, aivan loistava vertailu!! Tällein oma lehmä ojassa vinkkaan, että molempia on saatavilla Helsingissä Hippulassa eli pääsee ihan käytännössä testaamaan, kumpi istuu itselle paremmin. Ja vuokratakin saa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Siellähän tosiaan näitä mun molempia lempparireppumerkkejä pääsee mallailemaan, jos vain pääkaupunkiseudulla pyörii. Ja saa vielä sinun kantoliinaohjaajavinkkisi siinä samassa!

      Poista
  2. Mä pyörittelin kesällä lainassa olleita Tulaa ja Wompatia vuoron perään ja koitin päästä selvyyteen kumpi itselleni istuu paremmin. Juurikin sinun postausten kautta hoksasin että lainata ja testata voi eikä tarvi ostaa sikaa säkissä :) Vaikka miten himoitsin Wompatin söpöjä kuoseja, vakosamettia ja hipahtavaa hiippahuppua, niin Tula täytyi tilata sillä Wompat vähän kipeytti selkääni vaikka miten säätöjä rassaili. Tulassa ei vastaavaa ongelmaa ole tullut eteen Nuuksiossa tuntitolkulla tarpomisen jälkeenkään. Että yks yhdelle ja toinen toiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että löytyi just teille sopiva reppu! Koska tosiaan, mikä toiselle hyvä, voikin olla toiselle kehno. Kiva kuulla, että mulla oli tekemistä sen kanssa, että hoksasit lainata / vuokrata reppuja testiin löytääksesi parhaan :)

      Poista
  3. Aijjaa, se Tulan irtohuppu pitäisi säilyttää pikkutaskussa. Mulla irtohuppu roikkuu kokoajan kiinni neppareissaan ja avaimet kulkee pikkutaskussa. Käy se niinkin, ei se huppu oo yhtään tiellä roikkuessaan, eikä paina lasta ainakaan jos se roikkuu repun ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no ei tietenkään "pidä" :) Mä vain tykkään pitää sitä jemmassa, kun on sellainen lerpuke käyttämättömänä. Mutta ei se tosiaan yhtään tiellä ole, omaa turhamaisuuttani teen asiasta vain hankalamman.

      Poista
  4. Meidän napero taasen istuu parhaiten Catbird Babyn Pikkolossa. Kävi meillä Tulakin kääntymässä mutta sen kantotuntuma ei ollut yhtä hyvä kuin Pikkolon. :) Wompatista meillä ei ole kokemusta mutta hauskannäköinen on. Eri merkkien kokeilua kannattaa tehdä ennenkuin valitsee omansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eri merkkejä tosiaan kannattaa kokeilla ennen valintaa. Esimerkiksi suosittu ja niin monien hehkuttama (vauvakokoinen) Manduca ei sopinut meille pitkäselkäisille kantajille. Mutta toisille se on sitten se paras.

      Poista
  5. Meillä on Tula mustavalkoisella kuosilla ja ihan pakko ihmetellä, ettei kukaan muu ole ilmeisesti kokenut häiritsevänä Tulan kangasvalintaa. Siis materiaalina kangas kerää kuin magneetti kaiken pölyn, nöyhtän, hiukset... mua kyllä häiritsee se. Saa olla vähän väliä nukkaharjalla putsaamassa ja pitää miettiä, mitä itse pukee (esim, ettei vaaleata paitaa..) reppua kantaessa..
    - lauree

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, nyt kun sanoit! Minäkin olen sitä usein teippirullalla rullaillut, eipä tullut tekstiä kirjoittaessa mieleen. Toisaalta myös Wompatin vakosamettisiin olkahihnoihin tarttuu nöftä, mutta ei kyllä niin taidokkaasti kuin Tulaan.

      Poista
  6. Miten paljon Minime oikein painaa jos jaksatte häntä vieläkin kantaa? :) Mulla meinas kunto loppua meidän pojan kanssa jo vuoden iässä kun painoi melkein 13 kg, nyt puoltoista vee painaa jo 16 kg ja tuntuu et selkä armas sanois lopullisest poks jos vielä koittaisin kantaa :) voi olla ja varmasti onkin niin että omaan aika onnettomat selkälihakset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän painaa nyt rapiat 13 kiloa, joten vielä jaksaa :) Vähäistähän tuo kantaminen nykyään enää on, mutta saattaa taas vauvan myötä lisääntyä myös isomman lapsen kantaminen, kun tuplarattaita ei hankita ja (autottomana) kaupunkilaisena kävelyä tulee päivässä paljon.

      Poista
  7. Onko tuo Wompat tosiaan taaperokokoinen vai keskikokoinen.. Kun tuolla liinalapsen sivuilla suositeltiin keskikokoa 1-3v. ja taaperokokoa yli 2-4v. Ja joo en kyllä Tulassa tykännyt kun se kangas meni sekunnissa ihan pölyn peittoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sama tyyppi täällä kirjoittaa.. Siis mietin vaan, että kumpiko reppu kannattais hommata esim. reilu 1 v...

      Poista
    2. Hei erittäin hyvä kysymys! Sen siitä saa, kun ei kirjoita postauksia ajoissa, sillä enpäs muistanut, että Liinalapsella koot on tosiaan vähän hassusti nimetty. Itse kun en taaperoksi enää yli parivuotiasta miellä. Eli meillä siis tosiaan on keksikoko, eli tuo 1–3-vuotialle tarkoitettu. Kiitos paljon tarkentavasta kysymyksestä, korjaan sen heti myös tekstiin!

      Poista
    3. Ja Tulan kangas tosiaan on pölymagneetti, hyvä huomio sekin! Näistä kuvistakin näkee, että Tula on melkoisen nöftäinen. Tosin niin olivat molemmat reput ja koko konkkaronkka muutenkin tuossa vaiheessa kuuukauden reissua :)

      Poista
    4. Tämä valaisi asiaa, kiitos! Ihan huippu ihana blogi sinulla. Onnea teidän perheelle myös tulevasta vauvasta! :)

      Poista
  8. Meillä on kantorepun osto edessä, joten kiinnostaisi tietää saako lapsi kummassakaan mallissa käsiään ulos repusta? Tai onko sellaista mallia edes olemassa? :)

    VastaaPoista
  9. Meillä on kantorepun osto edessä, joten kiinnostaisi tietää saako lapsi kummassakaan mallissa käsiään ulos repusta? Tai onko sellaista mallia edes olemassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsi saa kädet ulos käsittääkseni ihan kaikkien valmistajien repuissa tuolta sivuilta, ekan kuvan Wompatissa näkyykin vähän, mistä lapsi saa työnnettyä käpälät ulos niin halutessaan :) Ja sitten lapsen kasvaessa hartiat tulevat tietty repun reunojen yli ja siinä samassa kädetkin.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe