Polikliininen synnytys eli kotiutuminen alle vuorokaudessa synnytyksestä

26.10.14

Heräsin synnytyksen käynnistäviin supistuksiin kolmelta yöllä. Kolmelta samana päivänä olin imettämässä vastasyntynyttä vauvaani siinä samassa sängyssä, josta supistuksiin heräsin. Pukerruskeikka sairaalassa meni siis polikliinisena synnytyksenä, kun kotiuduimme vauvan ollessa kahdeksan tunnin ikäinen. 

Emme koskaan suunnitelleet nopeaa kotiutumista. Enemmänkin odotin joutuvani viettämään sairaalassa esikoisen tapaan viikon tai enemmänkin, kun vauva syntyisi ennenaikaisena. Kun täydet raskausviikot sitten tulivat kasaan, mietin vain haluavani kotiutua niin pian kuin mahdollista. Esikoisen sairaala-aika vuodeosastolla jaetussa huoneessa oli yksityiskohtiin sen tarkemmin menemättä kamala, stressaava ja masentava. Olimme miehen kanssa valtavan onnellisia, kun vihdoin pääsimme kotiutumaan – eikä vain sen takia, että se tarkoitti vauvan olevan tarpeeksi vahva pärjätäkseen ilman ympärivuorokautista sairaalatarkkailua.

Tällä kertaa tahdoinkin sekä itselleni että vauvalle mahdollisuuksien mukaan miellyttävämmän alun myös sen suhteen, minkälaisten seinien sisällä ensihetket yhdessä vietämme. Lisäksi ajattelin nopean kotiutumisen olevan hyvä esikoiselle. En olisi poissa uuden elämäntilanteen alussa useampaa päivää, vaan voisin olla kotona näyttämässä, että sylissä on vauvasta huolimatta tilaa hänellekin.
Polikliinisesta synnytyksestä kuulin kuitenkin vasta synnytyksen jälkeen, kun mahdollisimman nopeasta kotiutumistoiveesta kätilölle kertoessani hän ehdotti yhdeksi mahdollisuudeksi polikliinista synnytystä. Itselleni termi kuulosti joltain, johon liittyy paljon desinfiointiainetta, metallisia instrumentteja ja vaaleanvihreitä sairaalalakanoita. Polikliininen synnytys tarkoittaa kuitenkin sitä, että sekä äiti että lapsi kotituvat sairaalasta alle 24 tunnin kuluessa synnytyksestä ­– siis pikainen poliklinikkakäynti, jonne tullaan yhtenä ja lähdetään kahtena. Aikaisintaan sairaalakassit voi pakata kotimatkaa varten kuuden tunnin kuluttua pukerruksesta. Tämä suunnitelma sopi meille! Luin myöhemmin, että normaalisti polikliininen synnytys pitäisi suunnitella etukäteen ja ilmoittaa toiveestaan jo neuvolassa, mutta näemmä tällainen iloisena yllätyksenä tuleva mahdollisuus pikaiseen kotiutumiseen on mahdollista sekin.

Jäimme odottamaan iltapäivän lastenlääkäritarkastusta, joka on edellytys kotiutumiselle. Emme siirtyneet lainkaan vuodeosastolle, vaan saimme hengailla omassa rauhassa siistityssä synnytyssalissa. Se oli juuri sitä, mitä toivoin. Oman tilan ja rauhan lisäksi vielä luksuksena oma vessakin. Jäimme vauvan kanssa nukkumaan (vauva nukkui, minä en väsystäni huolimatta voinut kuin tuijottaa haltioituneena vauvaa) miehen hakiessa sairaalaan tuoreen isosiskon sekä äitini.
Lastenlääkäri tarkisti vauvan hänen ollessa kuuden tunnin ikäinen. Kaikki oli tarkistuksessa hyvin. Esteitä kotiutumiselle olisi ollut esimerkiksi vauvan kellastuminen. Normaalisti aikaisemmallakaan lapsella ei ole saanut olla kellastumista, mutta koska esikoisella bilirubiiniarvojen nousun syynä oli ennenaikaisuus, ei tämä tullut esteeksi meidän aikaiselle kotiutumiselle. Muita vaatimuksia polikliinisen synnytyksen toteutumiseen on vauvan alateitse syntyminen, täysiaikaisuus, normaalipainoisuus ja tietenkin hyväkuntoisuus. Vauvan pitää myös osata imeä rintaa. Äidillä ei saa olla runsasta jälkivuotoa ja kohdun pitää olla supistunut. Bongasin eri synnytyssairaaloiden nettisivuja tutkiessani vaatimuksiksi myös sen, että sekä äidin että vauvan on pitänyt pissata. Me saimme luvan lähteä kotiin, ja kannoimme vastasyntyneen ja lähes koskemattomat sairaalakassit taksiin.

Kätilö soitti seuraavana päivänä kysellen kuulumisia, ja vauvan ollessa kolmen päivän ikäinen kävimme varhaisen kotiutujan kontrollissa Kätilöopistolla. Siellä me istuimme samoilla hiostavilla keinonahkapenkeillä odottamassa vuoroa kuin esikoisenkin aikana. Mulle ei ollut aikaisemmin tullut mieleenkään, että siellä käydään vauvojen kanssa tarkastuksessa myös iloisissa asioissa, eikä vain jonkun ollessa pielessä. Vuorollamme lastenlääkäri tarkisti muun muassa vauvan keltaisuuden ja painon. Lisäksi hän tsekkasi lonkat, joita ei heti syntymäpäivänä voitu katsoa. Kaikki oli hyvin, ja painokin oli muutamaa kymmentä grammaa vaille syntymäpainon. Niinpä saimme lähteä takaisin kotiin ja siirryimme neuvolaseurannan piiriin.
Tiedän joidenkin ihan odottavan, että pääsevät sairaalan all inclusive -palvelujen pariin synnytyksen jälkeen, mutta itse koin voivani levätä paremmin kotona. Itselleni nopea kotiutuminen olikin erinomainen ratkaisu, ja polikliinisesta synnytyksestä puhutaan myös vaihtoehtona kotisynnytykselle. Nopea synnytyssairaalakeikka ei kuitenkaan taida olla kovin yleinen tapa, sillä esimerkiksi TYKS hoiti vuonna 2010 yli 4300 synnytystä, joista polikliinisia oli vain 18 (Vauva 10/2011). Maailmalla pikainen pyörähdys sairaalassa on tavallista ja sen suosio on nousussa myös Suomessa. Itse voisin kuvitella siihen isoissa kaupungeissa myös henkilökunnan kannustavan, sillä vuodeosastot ovat aina ruuhkaisia, kuten meidänkin ollessa Kätilöopistolla. Mutta jos sairaalan ja kodin välillä on pitkä matka, itse ainakin jäisin pariksi päiväksi osastolle ihan varmuuden vuoksi, vaikka sekä oma että vauvan vointi olisi kuinka hyvä tahansa.

Nyt oli kuitenkin ihanaa syödä heti syntymäpäivän iltana yhdessä päivällistä, oman pöydän ääressä (noutopizzat suoraan laatikoista ahmittuna). Kun ensimmäisenä yönä nelihenkisenä perheenä nukuimme kaikki neljä samassa makuuhuoneessa, tunsin hykerryttävää onnea ja varmuutta siitä, että näin asioiden kuului meidän kohdalla mennäkin.

Lue myös nämä

52 kommenttia

  1. Tekstien perusteella teillä on kakkosen kohdalla mennyt kaikki ihan superhyvin, jopa paremmin kuin oppikirjoissa! :) Itse synnytin esikoisen heinäkuun lopulla, kun suomessa hylkäsi vuosisadan kovin helle.. Olin jo ennen synnytystä viimeisen kuukauden suoraan sanottuna kärsinyt helteestä, oli niin tukala olla ja turvotusta riitti! Syntymän jälkeen kun vauvan keltaisuus piti meitä osastolla 6päivää, niin siitä oikeasti nautti.. Koska Se ilmastointi! <3 :D ja pääkään ei hajonnut, koska meillä oli perhehuone.. Näin ollen saimme lähes viikon miehen kanssa rauhassa tutustua vauvaan ja nauttia ilmastoidusta all-inclusive huoneesta, kun ulkona jylläsi yli 30asteen helle ja kodissa sisälämpötila varmasti samaa luokkaa, ei huono :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superhyvin tosiaan meni synnytys ja kotiutuminen! Perhehuone olisi varmasti tuonut esikoisenkin synnytyssairaala-aikaan jotain inhimillisyyttä, mutta näin toisen kohdalla perhehuonetta ei edes ole mahdollista saada.

      Poista
  2. mun pikkusisko oli sitten yksi polikliinisistä TYKS:issä ;)
    mä sain naperoni maailmaan nyt tiistaina. rytinällä. tarinaa tulee "Landemutsi" blogiin (kaksplussan yhteisössä oon, kun saan itseni koottua rakkauden pakahduttavasta tunteesta <3 kiitos Hanne matkasta odotuksessa .... :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että synnytys meni hienosti sielläkin!

      Poista
  3. meidät olisi myös kolmosen kanssa kotiututtu nopsaan, mutta itse halusin jäädä hetkeksi. syntyi 23:28, eli aamulla oltaisiin voitu kotiutua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos ajatus kotiutumisesta nopeasti ei tunnu hyvältä, silloin tietty kannattaa jäädä pötköttelemään sairaalan lavereille vielä toviksi :)

      Poista
  4. Taas huomaa sen, miten erilaisia kaikki on. Teille ja sulle varmasti polikliininen synnytys sopi paremmin kuin hyvin, kun taas mä olen täysin toista maata. Poika syntyi aamulla 10 jälkeen ja vielä osastolla nukkumaan mennessä 12 tunnin päästä mulla oli hyvinkin hutera olo. Mä todellakin nautin sairaalan palvelusta ja tällä kertaa lyhyestä 3 päivän reissusta, kun sai levätä ja syödä ja joku muu hoiti kokkaamisen ja tiskaamisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, erilaisia ja hyvä niin. Mä otin nuo sairaalan palvelut vastaan mieluummin mieheltä kotona, hihi!

      Poista
  5. Synnytin kesäkuussa toisen lapsen Kättärilä ja silloin myös tarjottiin mahdollisuutta päästä kotiin samana päivänä. Ja siis synnytyksen jälkeen asiasta kerrottiin. Vauvalla oli kuitenkin lämpö aavistuksen koholla joten jäimme yhdeksi yöksi osastolle ja mies lähti kotiin esikoisen luokse. Itselleni se oli hyvä ratkaisu, koska sain itkeä pahimmat hormonihöyryt pois yöllä vauvaa katsellessani <3 Esikoiseni nimittäin huolestuu aina kauheesti jos itken, eikä hän oikeen ymmärrä vielä että onnestakin voi itkeä :)
    -Heidi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mä olen kyllä parkunut sitten kotosalla niin onnesta kuin epätoivosta, mikä esikoista tietenkin vähän huolestuttaa.

      Poista
  6. Meidän poika syntyi kuukautta ennen teidän poikasta, eräänä aamuna seitsemän hujakoilla. Meillekin väläyteltiin pikaista kotiutumista ja siitä ehdin jo innostua. Nyt vasta muistin miksi ei kotiin samana päivänä päästykään: mun pissaaminen. Ei vaan onnistunut. Perhehuoneet oli varattu (ensisynnyttäjille) ja yö toisen äidin ja vauva kanssa oli karmea.. Onneksi pissaongelma hellitti seuraavana päivänä ja päästiin kotiin siis vajaan puolentoista vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Se oli ihanaa!! (Onneksi synnytyskin oli nopea ja näppärä, yökahdelta Kättärille ja viiden tunnin päästä kuopuspoika sylissä.) Mutta oikein hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan ja niin kuulostaa sinullekin jääneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen aikana eivät pissahommat olisi onnistuneet vaatimusten mukaan. Hyi hyiii, miten kipeää ajatuskin teki! Vaikka tietenkin kaikki muukin oli nopeaa kotiutumista vastaan tuolloin.

      Onneksi te pääsitte sitten kuitenkin nopeasti kotiin. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, miten karmeaa jaetussa huoneessa oleilu voi pahimmillaan olla.

      Poista
  7. Hienoa kuulla että Suomessakin voi päästä kotiin melkein heti. Täällä Hollanissa (kotisynnyttäjien luvastussa maassa) homma toimii niin että kotiuttavat heti kun vauva on syönyt, pissannut/kakannut ja äiti käynyt vessassa. Meillä tämä oli 3 tuntia synnytyksestä ekan kohdalla ja toka syntyikin kotona. Kotiin tulee sitten viikoksi kotisairaanhoitaja päiviksi. Hän tarkastaa vauvan ja äidin kunnon ja ohjeistaa vauvan hoidossa. Tiedot hän välittää kätilöille ja yhdessä heidän kanssa tekee päätökset. Toisen lapsen kohdalla he enimmäkseen siivoavat ja pitävät vanhemmasta lapsesta huolta niin että äiti saa aikaa kuntoutumiseen ja vauvasta nautiskeluun. Esim. klo 13-15 on uniaika äidille, hoitaja rauhoittaa kodin ja hoitaa vauvaa ja toista lasta. Unien jälkeen valmiina odottaa hedelmäsalaatti. Tämä kotihoito on täysin katettu valtion puolesta. Mun mielestä on niin paljon mukavampaa olla kotona kuin sairaalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta!! Tuollainen käytäntö vois tulla Suomeenkin. :)

      Poista
    2. Voi jestas, miten ihanalta kuulostaa! Todellakin kelpaisi mullekin!

      Poista
  8. Mä en ole myöskään koskaan ymmärtänyt sitä että joku _haluaa_ jäädä sinne sairaalaan. Siellä on kuitenkin aina sairaalan rytmi, enkä kyllä ymmärrä tuota all-inclusiveakaan :P Saahan sitä valmista ruokaa sinne kotiinkin! Polikliininen synnytys on kotisynnytyksen lisäksi itselläkin kutkutellut, joskin kotisynnytykseen ei kuitenkaan loppupeleissä kantti taitaisi riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin mietin kotisynnytystä, mutta ennenaikaisena syntyneen esikoisen takia en sitten edes antanut itselleni lupaa haaveilla siitä. Mutta tämä vajaan 12 tunnin keikka sairaalaan oli oikein hyvä kokemus sekin.

      Poista
  9. Hitsi mä kuulin tästä koko mahdollisuudesta eka kertaa vasta sun Instagramista - ihan mahtava juttu! Näin jälkikäteen ajateltuna tämä olisi ollut niii-iiiin hyvä vaihtoehto meillekin, kolmen vuorokauden kituuttaminen jaetussa huoneessa oli aika tuskaista...

    Mutta kuulostaa aivan hurjan ihanalta! <3
    t. Krista Puutalobabylandiasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jaettu huone on kyllä pahimmassa tapauksessa todella todella tuskaista. Harmi, että teille ei ehdotettu polikliinistä synnytystä, jos sellainen olisi ollut mahdollinen.

      Poista
  10. Mahtava homma! Ja mahtavaa, että kaikki meni noin mainiosti.

    Jälleen kiitos myös siitä, että kirjoitat (tästäkin) omakohtaisesta asiasta henkilökohtaisen ammattimaisesti. Hyvin kirjoitetuista postauksistasi nauttii ja saa uutta tietoa. Toki on ihana lukea hattaranpunaisia vauvahehkutuksia, mutta olen useammin kuin kerran ihastellut tapaasi saada hötön kylkeen asiasisältöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta palautteesta! Tätä toivonkin blogistani irtoavan: vertaistukea, tietoa ja vähän sitä höttöäkin :D

      Poista
  11. Täällä yksi TYKS:n 2012 polikliininen synnyttäjä. Itse tästä olin lukenut etukäteen ja haaveillut, sillä esikoisen aikaan en saanut sairaalassa nukuttua. Lopulta kirjauduimme sairaalaan 8.45 aamusta ja lähdimme kotiin 20.45 illalla. Oma sänky oli parasta mitä saatoin silloin kuvitella ja oli ihana herätä aamulla esittelemään isoveljelle vauveli. Tekisin samoin uudestaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oma sänky! Sellainen, johon mahtuu köllöttelemään koko perhe ja jossa on rapisemattomat lakanat, kyllä!

      Poista
  12. Ihanaa että pääsitte noin pian kotiin.
    Käsittääkseni polikliinisen synnytyksen 'vaatimuslistaan' olisi lisättävä ns. normaali alatiesynnytys. Esim. alateitse syntyneet perätilavauvat eivät voi päästä heti kotiin.
    Meillä ei koskaan ole vaatimukset täyttyneet pienipainoisuuden takia. Sairaala-aika ei ole onneksi pahemmin ahdistanut minua vaikken siitä nyt suoranaisesti ole nauttinutkaan. Vauvojen hyvinvoinnin takia ei asiaa ole pahemmin miettinyt, kun vaihtoehtoakaan ei ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polikliinisestä synnytyksestä löytyy ihmeen vähän tietoa, mutta se mitä löysin kertoo, että perätilavauvakaan ei ole este aikaiselle kotiutumiselle. Kai tilannetta katsotaan silloin tapauskohtaisesti.

      Poista
    2. Ainakin meidän sairaalassa oli yleispätevä este, eli ei voitu edes ottaa harkintaan. Näyttää siis olevan sairaalakohtaista.

      Poista
  13. Voi mä olisin halunnut tälläisen jo esikoisen kohdalla! Synnytys ja kaikki muu kulki niin loistavasti, mutta mua stressasi niin kovin sairaala yleensä et ei meinannut maito laskeutua ollenkaan vaikka jo ennen synnytystä olin saanu viikkotolkulla kulkea suojat rintsikoissa... Maidon panttaantuminen taas aiheutti sen ettei voitu lähteä ennen kuin vauvan paino nousi tarpeeksi, mikä taas kesti kun kaiffari ei huolinu luovutettua maitoa... Mikä oravanpyörä. :D Kaikki tollaiset ongelmat hävis kun päästiin kotiin. <3
    -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kuullut monilta samaa – että maito lähtee nousemaan siinä sekunnissa, kun lupa kotiutumiseen tulee :)

      Poista
  14. Onnea vauvasta! Minime näyttää ihanan jännittyneeltä tuossa ekassa kuvassa :)
    Sairaalassa olo on kyllä jotain aivan ............ esikoinen kun syntyi jouduttiin olemaan viisi päivää sairaalassa ja mä vihasin siellä makaamista! mulla oli hyvä fiilis, toivuin synnytyksestä heti kun sain vauvan rinnalle mutta vauvan verikokeita piti sit seurata.. muistan edelleen sen kun kätilö tuli sanomaan että nyt pääsette kotiin, niin mulla oikeasti sillä minuutilla nousi maito kohisten rintoihin! oli aika hurja fiilis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoretta isosiskoa tosiaan vähän jännitti :) Sairaalassa olo ei tosiaan itsellenikään ollut mitään herkkua, vaikka esikoisen kohdalla olin itsekin mäsänä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Silti musta tuntui, että kaikki alkoi sujua paremmin, kun vihdoin päästiin kotiutumaan.

      Poista
  15. Kirjoitin eilen kommentin mutta se nähtävästi hävisi jonnekin bittiavaruuteen. Hehkutin siis tälle vaihtoehdoksi TAYSin potilashotellivaihtoehtoa. Muutama tunti synnytyksen jälkeen pääsi siis oleilemaan hotelliin, jossa kätilöt olivat napinpainalluksen päässä mutta pääsi nauttimaan omasta rauhassa kumppanin kanssa. Aiemmat lapset ja kumppani/tukihenkilö voi siis myös yöpyä hotellissa. Äidin toivotaan olevan omissa vaatteissaan mutta vauva voi käyttää myös sairaalan vaatteita ja sairaalan kertsejä jos niin halutaan. Äiti voi nauttia tavallisen sairaalamaksun hinnalla hotelliruuista ja isä/muut yöpyjät ovat oikeutettuja hotelliaamiaiseen niinkuin hotellissa yleensäkin: "Synnytyspäivältä peritään hoitopäivämaksu 34,80 euroa ja potilashotellista maksu on jokaiselta päivältä 29,30 euroa. Maksu menee myös kotiinlähtöpäivältä. Isän/tukihenkilön yöpyminen hotellissa maksaa 34,80 euroa ja siihen kuuluu aamiainen."

    Mahtava systeemi! Etenkin esikoisen kanssa arvostin täysillä sitä että isäkin on alusta asti mukana vauvan elämässä eikä ketään passiteta kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luin tuosta muinoin Vauva-lehdestä. Ihan huikea mahdollisuus! Jos tuo mahdollisuus olisi ollut tarjolla täällä Helsingissäkin, oltaisiin hyvinkin voitu koko perhe lökötellä tovi omassa rauhassa hotellihuoneessa.

      Poista
  16. Että mä vihasin olla siellä sairaalassa, siitäkin huolimatta, että mulla kävi ihme mäihä ja sain yhden hengen huoneen. Voin vain kuvitella miten masentava ja traumatisoiva kokemus jaettu huone olisi ollut. Lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla ja hoitajat ihmettelivät kuorossa mun nopeaa parantumista leikkauksesta. Puolet mun parantumisesta oli näyttelemistä, koska halusin sieltä vankilasta pois. Jos toinen kerta tulee, niin vitsit haluan myös tuollaisen nopean visiitin!

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkuthan saavat mutsikavereita sieltä osaston jaetusta huoneesta, mutta aina ei mene ihan niin hienosti. Viikko osastolla oli kamala, ja kävin vauvan kanssa vessassa salaa itkemässä. Olinkin niin onnellinen, että tällä kertaa osastolle ei edes tarvinnut mennä.

      Poista
  17. Oi miten mahtavan kuulosta. Jotenkin tuntuu että jos saan ikinä toisen lapsen tämä olisi ihanteellinen järjestely. Ja paljon onnea koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain kaikki menee hyvin, suosittelen lämpimästi nopeaa kotiutumista :)

      Poista
  18. Kertomasi kuulostaa oikein hyvälle järjestelylle. Mulle jäi oikeasti hitonmoiset traumat Naistenklinikan osastolla olemisesta, jouduin neljän hengen huoneeseen neljäksi päiväksi. Hieman eri kulttuurien törmäystäkin jne.. Apua ei oikein henkilökunnalta saanut, vaikka mun hemoglobiini oli synnytyksen jälkeen 66. Alku oli ihan liian vaikea, vieläkin puistattaa! Itkin lasiovien takana, kun mies joutui lähtemään kotiin illalla 60 km päähän..

    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi joo, tuttu fiilis. Mäkin itkin miehen perään, kun hän joutui iltaisin lähtemään pois. Etenkin ensisynnyttäjille pitäisi mahdollistaa aina perhehuone.

      Poista
  19. TAYSissa ei ollut kohonneet bilirubiinitkaan este polikliiniselle synnytykselle ja nopealle kotiutumiselle mutta olin toissynnyttäjä ja vauva söi reippaasti ja oli virkeä alusta alkaen. Kätilö kävi ympäristökunnassa sijaitsevassa kodissamme seuraavana päivänä synnytyksestä mittauttamassa bilirubiinit ja punnitsemassa, sen jälkeen kävimme kolmantena päivänä itse TAYSissa mutta tuo kotikäynti oli aivan luksusta. Ihana alku teilläkin kotona tutustuen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että TAYSissa saitte kätilön kotikäynnille ja siten pääsitte aikaisin kotiin. Upea juttu!

      Poista
  20. Siis mikä mua vaivaa, kun mua alko itkettää tota viimeistä lausetta lukiessa. Taas postaus-itkut! Onneksi hormonia ja univelkaa voi syyttää - tästäkin :D

    Ikinä en ole kuullut moisesta! Jos seuraava kierros tulee, niin menee kyllä toivelistalle! Mä kun en saanut nukuttua kuin nelisen tuntia yhteensä koko sairaalassa oleilun aikana....

    Lasu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hormonit ja univelka – niiden piikkiin voi laittaa mitä vain!

      Poista
  21. Minullakin mahtava kokemus polikliinisesta luomusynnytyksestä heinäkuun lopulta. Sekin ennalta suunnittelematta. Oli ne pahimmat heinäkuun helteet ja sairaalan ilmastointi oli aivan surkea, kyllä oli ihanaa päästä heti kotiin ilmalämpöpumpun alle :) Mullakin kotona 2-vuotias esikoinen joten sen kannalta oli tärkeää päästä nopeasti kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kannalta nopea kotiutuminen oli tosiaan tosi hyvä juttu.

      Poista
  22. Viimeksi kotiuduin vähän yli 24h synnytyksestä, nyt haluaisin kyllä jo nopsemmin kotiin. Toivotaan, että vauvalla olisivat asiat hyvin ja kotiuduttaisiin pikimmiten. Itse en pysty lepäämään sairaalassa, uni ei tule edes yöllä, eikä sitten maitokaan nouse. Imetys on käynnistynyt heti hyvin, kun on vain kotiin päästy takaisin maailman rakkaimpien luo, oman miehen kainaloon..Toivottavasti en ikinä joudu sairaalaan pitkäksi aikaa, toivun paljon paremmin kotona. Ja alan ihmisenä tiedän myös sen, ettei sairaala ole ole ollenkaan puhdas paikka. Mitä pidempään joutuu oleman, sitä enemmän myös infektioriskit kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä tosiaan on, että sairaalassa ei pysty nukkumaan. Mä itse nukun muuten hyvin ihan missä vain, mutta sairaalassa uni ei vain tule silmään.

      Poista
  23. Kuulostaa todella mukavalta tavalta synnyttää. Voisin jopa itsekin harkita ko. vaihtoehtoa, olettaen tietysti että kaikki menee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille mahdollisuus nopeaan kotiutumiseen oli enemmän kuin hyvä juttu :)

      Poista
  24. Tällaisen synnytyksen haluan itselleni toisella kierroksella. Esikoisesta jouduimme olemaan viisi päivää sairaalassa ja uni oli kyllä kortilla. Lisäksi maito nousi tasan silloin kun sain tietää meidän pääsevän kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuttua niin univaje kuin maidonnousun jännittäminen sairaalassa.

      Poista
  25. Onnea molemmista ihanista lapsista!

    Hei, mä jäin miettimään, että miksi ihmeessä et saanut esikoisen kohdalla perhehuonetta edes osaksi aikaa, varsinkin jos synnytys oli ennenaikainen ja jo itsessään ns. paljon käsiteltävää ja prosessoitavaa aiheuttanut hurja tapahtuma? Oliko siellä sairaalassa tosiaan niin täyttä, että ei irronnut edes osaksi aikaa perhehuonetta? Mutta tiedän toki, että on ihan tuurista kiinni, että saa perhehuoneen synnytyksen jälkeen. Mutta mulla on ollut käsitys, että jos on esim. sektio tai lapsi teholla tms. erikoistilanne, niin perhehuone pitäisi saada aina.

    Hyviä joulukuun päiviä sinne vauva-arkeen <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnekas tässä tosiaan on!

      Kätilöopistolla oli esikoisen syntymän aikaan ihan täyttä. Itseasiassa siellä oli ihan sulkukin, mutta päädyin silti synnyttämään sinne. Esikoisen synnytyskertomuksessa on tästä asiasta tarkemmin. Esikoinen ei syntymänsä jälkeen ONNEKSI joutunut teholle, vaan tarkkailuun ekaksi yöksi. Kamalaa oli sekin, kun olisi halunnut pitää vauvaa ihan lähellä.

      Oltiin sairaalassa tuolloin vajaat kolme vuotta sitten viikon ajan. Ja sen viikon loppupäästä mies sai kun saikin olla kaksi yötä sairaalassa mun kanssa. Toinen yö järjestyi muistaakseni niin, että miehen olisi pitänyt lähteä, jos joku synnyttäjä olisi tullut. Tai jotain tuollaista siinä oli, en muista enää. Sillä toki sairaalan henkilökuntakin oli pahoilaaan mun puolesta, kun en ensisynnyttäjänä ja ennenaikaisen vauvan äitinä saanut toivomaani perhehuonetta. He siis yrittävät meille perhehuonetta järjestää kaikin keinoin. Yksi yö taas oli ihan virallinen perhehuoneyö, kun saimme koko huoneen varmuudella vain meidän käyttöömme.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe