Vauvan kehitys: Minihe 1 kuukautta

11.11.14

Tykätty kuukausipostaussarja on taas täällä, nyt perheen tuoreimman beben edesottamuksia seuraten! Tulevan vuoden ajan kirjaan kerran kuukaudessa ylös, mitä jekkuja ja oivalluksia vauva on oppinut. Luvassa siis istumaan oppimista, ensimmäisiä putkeen nukuttuja öitä (toivottavasti!!) ja ehkä jopa ensiaskeleita ja -sanoja. Vaikka jokainen perusterve vauva oppiikin samat perusasiat – kukin aikanaan – jokin siinä pienen ihmisen kehityksessä kiehtoo.

Ensimmäinen kuukausi Minihen elämästä hujahti ohi käsittämätöntä vauhtia. Rimpulakintuisesta avaruusmatkustajasta kuoriutui kuukauden aikana pulleamaisuinen vauva, joka skarppina ihmettelee perhesirkusta ympärillään ja ottaa elon lungisti.
Yhden kuukauden iässä Minihe:

– Ääntelee kuin dinosaurus. Vaikuttaa kuin vauvalla olisi keuhkojen ohessa palanen kiduksia, mikä mahdollistaa alkukantaisen ääntelyn. Lisäksi hän ähisee, murisee, kähisee ja ärisee. Välillä tuntuu kuin rinnallani köllisi aikamies, sen verran syvän matalalta äänet tulevat. Toisena hetkenä kuulostaa kuin eläintarha norsuista lampaisiin mölisisi kantoliinan kätköistä. Hiljattain äänikavalkadiin ovat tulleet myös pehmoisen heleät huokailut.

– Posottaa menemään ilman varsinaista uni- tai ruokarytmiä. Vastasyntyneenä oli yöeläjä, mutta nyt kuukauden ikäisenä on siirtynyt iltavirkuksi. Öisin syö parin-kolmen tunnin välein, ja yleensä tahtoisi aamuyön harmaina tunteina vähän enemmän säpinää kuin unisilla perheenjäsenillään on tarjota. Päivisin piipahtaa rinnalla parin tunnin välein tai tarvittaessa useamminkin.
– Kannattelee komeasti päätään. Vaikka pää vaappuu on kuin niillä auton kojelaudalle asetettavilla heiluvapäisillä lelu-ukkeleilla, niskassa on selkeästi hyvä pito. Hän myös nostaa vatsallaan ollessaan päätään ja tarvittaessa siirtää päänasentoa itselleen mukavampaan. On muutenkin tosi jäntevä ja jämäkkä tyyppi kropaltaan.

– Käännähtelee kyljeltä toiselle. Selällään köllötellessään saattaa käännähtää toiselle kyljelleen ja siitä väkkäränä toiselle puolelle. Täysin tahatontahan se on, mutta hämmästyttävää perheelle, jonka ainut kokemus vauvoista on tähän mennessä tapaus, jonka mielestä kaikenlainen liikkuminen oli yliarvostettua lähes koko ensimmäisen vuoden.
– Heijastelee yhä alkukantaisia refleksejä. Säpsähtäessään esimerkiksi kovaa ääntä, hän nostaa kätensä salamana eteensä. Pystyasennossa kannateltuna hän pönkää jaloillaan kuin olisi lähtemässä kävelemään.

– On tarkkaavainen kaveri. Tutkii mielenkiinnolla ympäristöään ja hämmästyttää katseellaan, jossa tuntuu olevan kaikki maailman viisaus. Perheensä järjestämän härdellin lisäksi tutkailee innoissaan etenkin valoja ja makuuhuoneen musta-valkoista Marimekko-kangasta.
– On väläyttänyt aavistuksen ensihymystään. Ensin niitä luultiin vain vatsanpuruksi, ja sitä ne ehkä olivatkin. Mutta nyttemmin olemme saaneet välähdyksiä kauniista ja valloittavasta hymystä. Sitä virallista ja varsinaista ensihymyä emme kuitenkaan ole vielä varmuudella uskaltaneet väittää tulleeksi. Mutta voi pojat, jo ne pienet hymynkareet vauvan pehmoisilla poskilla! Koko maailmassa ei ole mitään kauniimpaa, ei vain ole.

– Rakastaa kylpemistä kaikessa rauhassa, maidon natustamista, kulkemista kantoliinassa, makoilua äidin tai isän rinnalla, ihmisten kasvojen tutkimista, isosiskon temppuilujen ihmettelyä, maitoisen pukluharson puristamista kainaloonsa, sitteristä käsin maailman menon katselua, nukkumista lähellä tärkeitä ihmisiä, äidin laulua ja sitä, että joku oikein paljon pussaa ja halii.

Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. <3 Ihana!!! Meillä tänään 3 viikkoa,.... ihanaa vauva-arkea teille!!! Jatkan lukijanasi. Oli ihanaa "jakaa" odotusta ja menit kivasti pari viikkoa edellä kuin mä.... nyt sama ralli jatkuu vauvan muodossa :D terkuin: MarjoKoo

    VastaaPoista
  2. Teidän vauvoilla/lapsilla on ihan sun silmät...on äidinsä näköinen...Onnittelut koko perheelle....ja olin väärässä, poikahan sieltä tuli sykkeestä huolimatta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, on aina hauskaa ja mielenkiinoista kuulla, kenen näköä ihmisten mielestä lapsissa on – mä kun itse en sitä oikein huomaa. Mielestäni ovat niin itsensä näköisiä vain. Mutta yhdennäköisyydestä on jotenkin kiva kuulla. Ai että mulla on yhtä syötävän ihanat silmät kuin mun lapsilla, hihiii!

      Poista
  3. Valloittava! Kiva, kun jatkat postaussarjaa näin. Hauska lukea tätä samana aamuna samassa sairaalassa syntyneen tyttösen äitinä (ja sut todennäköisesti omaan synnytyskertomukseeni saaneena kätilön siinä yhtäkkiä vauhdilla häippästessä toiseen synnytyshuoneeseen klo 5.30 hujakoilla). Hyvin samankaltainen meno täälläkin vauvan kanssa. :)

    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valloittava tosiaan! Minimen aikana aloin kirjoittaa näitä vasta neljännen kuukauden kohdilla, joten ihan alusta asti ei pääse vertailemaan, kumpi teki mitäkin jännää ensin. Ja hih, hauskaa, että ollaan oltu samaan aikaan synnyttämässä. Olitkohan se sinä, jonka synnytystä kuuntelin sitten oman bebeni jo synnyttyä. Me kun vietettiin koko lyhyt sairaalassaoloaika synnytyssalissa, ja toisesta huoneesta kuului oman mölinäni vaiettua selvästi, että napakoita ovat supistukset :D

      Poista
  4. Voih, joko Minihe on KUUKAUDEN! Mihin tämä aika onkaan taas juossut? Ei ole kuvissa enää suloista vastasyntynyttä ruttumyttyä vaan selkeästi tarkkaavainen (ja toki yhä suloinen ;)) vauva jo.

    Tulipa mieleeni sellainen kysymys, kun nukutte kaikki neljä samassa makuuhuoneessa, että häiriintyykö Minime pikkuveljen yöheräilyistä? Vai posotteleeko hän autuaan tietämättömänä muusta aktiviteetista? Meillä molemmat lapset on niin herkkiä heräämään, että esikoinen heräili jo meidän vanhempien unissa kääntyilyyn, joten nukumme kaikki eri huoneissa (siis lapset yksin omissaan ja me vanhemmat yhdessä omassamme).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä, ruttumytty on jo ihan ehta vauva! Haikeaa ja ihanaakin samaan aikaan.

      Minime on nukkunut yllättävän hyvin, jopa silloin ihan alussa, kun vauva karjui öisin kattolaasteja irti katosta. Ihan muutaman kerran hän on vain herännyt. Välillä tosin on noussut tikkana ylös sitten jo kuudelta tai aikaisemmin, kun on unen keveyssä vaiheessa havahtunut vauvan elämöintiin. Muuten kun nukkuu noin seiskaan asti. Mutta onneksi siis hyvin on mennyt, meillä kun ei näitä huoneita ole kuin kaksi :)

      Poista
  5. En pysähtyny edes lukemaan postausta loppuun, kun oli pakko kertoa, et mun mielestä kuvassa nro 2 on ihan selvästi isonsiskonsa pikkuveli = sisaruusnäköä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan totta, siinä kuvassa kyllä on samaa näköä siskonsa kanssa :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe