Rääppiäisretki

30.11.14

Vietimme lauantaina kuopuksen nimijuhlia. Palaan pienen pojan ensimmäisiin juhliin myöhemmin, mutta tässä tunnelmia marraskuun viimeiseltä päivältä. Perheellämme oli tänään yhteinen vapaapäivä, ilma oli raikkaan kuulas ja jääkaapista löytyi paljon juhlaruokaa. Päätimmekin pakata jämäruuat reppuun ja lähteä rääppiäisretkelle lähimetsään.

Esikoinen on kysellyt useasti vauvan syntymän jälkeen, milloin taas mennään retkelle. Tai ylipäätään jonnekin. Hän on tottunut siihen, että teemme ja kuljemme paljon, ja yhtäkkiä olemmekin vain jumittaneet pitkälti neliössä koti-puisto-päiväkoti-lähikauppa. Kaikilla alkaa sen seurauksena kupoli kajahdella. Vaikka retkeily on koko perheen yhteistä lempipuuhaa, retkihommista en ole osannut edes haaveilla, ja olenkin tähän mennessä luvannut esikoiselle seuraavan retkipäivän koittavan ehkä ensi kesänä.

Mutta kappas! Vauva on niin hyväuninen ja muutenkin easy going, että hänen kanssaan uskaltaa lähteä tallustelemaan metsään talvikylmälläkin luottaen siihen, ettei todennäköisesti päädy imettämään huutokarjuvaa vauvaa kannonnokalle tissit palellen. Ei ainakaan viittä kertaa, kuten esikoisen aikana olisi saletisti tapahtunut. Vauva nukkuikin makeasti kantoliinassa takkini uumenissa koko parituntisen retkemme ajan. Patikoimme taas Fastholman autiohuvilalle, sillä siellä on tietääksemme kotimme lähin tulentekopaikka. Puolitoista kilometriä kotiovelta on myös sopiva matka, jos vaikka niskapaskat tai muu vauvajännyys pääsee sitten kuitenkin yllättämään.

Ja tiedättekö, taas on todettava, että retkeily on ihmisen parasta aikaa. Aurinko valaisi kylmän keltaista valoaan juuri ja juuri metsänrannan yläpuolelta, vaikka olikin keskipäivä. Oli satumaisen hiljaista, eikä edes tuuli osunut reitillemme. Talvehtimaan jääneet joutsenet lensivät Vanhankaupunginlahden yllä kaakattaen, ja meri tuntui rapisevan hiljaa jäätä enteillen. Nuotiosta nouseva savu tuoksui huumaavalta pikkupakkasen raikastamassa ilmassa.

Kukaan ei kitissyt, rähjännyt, marissut tai huutanut. Tänään viime viikkojen epätoivoiset tunnelmat tuntuvat yhtä kaukaiselta kuin ne päivät, kun meitä oli vasta kolme. Tänään neljä on ollut yhtä kuin täydellinen onni ja pakahduttava rakkaus. Ällösöpöä, mutta onneksi elämä välillä on.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Olipa hyvä, että muistitte retkeilyn elvyttävän voiman!

    Mä olen vähän hukassa, kun sulla ei enää ole tossa sivun oikeassa laidassa listaa seuraamistasi blogeista. Miten mä nyt muistan edes niitä kaikkia (no en muistakaan) enkä siis enää pysy kärryillä missä mennään, yhyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkeily on parasta ja toimii pieninäkin palasina :)

      Ja joo, mä tosiaan poistin ne listat tuosta sivusta, kun alkoi tuntua, että sivupalkki on yhtä sillisalaattia. Ja täytyy myöntää, ettei tullut mieleenkään, että joku niitä jäisi kaipaamaan. Höh! Aikomuksenani on laittaa blogin ulkoasua radikaalisti uusiksi tässä joskus, toivottavasti edes vauvavuoden aikana. Katsotaan sitten, josko blogilistoille löytyisi sieltä paremmin tilaa.

      Poista
  2. Retkeily on kyllä kivaa ja sitä tuleekin tehtyä harmillisen vähän.

    Täälläkin yksi, joka kovasti kaipailisi blogilistaa, siinä kun oli sopivasti listattu kaikki omatkin suosikit.

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan, en sitten yhtään ajatellut, että niitä listauksia kukaan kaipailisi.

      Poista
  3. Ihanaa!! Välillä saakin nauttia ja mennä helposti! Täällä kans just tänään ollut helppo päivä (okei, tiedän että on vasta aamupäivä takana..) PIIIIITKÄÄN aikaan :) Kirjoitinkin juuri iloisia kuulumisia omaan blogiin, tuli oikein hyvä mieli siitäkin, ettei koko ajan vaan valita :D

    Terkuin,
    Pirita
    http://www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä, kiva olla välillä valittamattakin :D Hyvä, että sielläkin on ollut (ainakin tuohon aamupäivään asti) kiva päivä!

      Poista
  4. Voi että! Nyt vasta hoksasin kun tätä postausta (ja aikaisempaa postaustasi Fastholman autiohuvilasta) luin, että tuo Fastholmahan on äitini pitkäaikaisen miesystävän vanha koti! Hän muutti sieltä kylläkin pois kolmisen vuotta sitten. Ihana paikka, kuvat herättävät muistoja mieleeni :)
    Sun tekstit on muutenkin tosi mukavia luettavia! Ihana kun jaksat vauva- ja taapero-arjen keskellä kirjoitella näinkin usein :)
    - Anna

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe