Raskauskierros2

25. raskausviikko

Yksi tärkeä rajapyykki on ylitetty. Vauva on nyt sen ikäinen, että hänellä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä keskoskaapissa näillä viikoilla syntyneenä. Toivottavasti tällaisia ei tällä kertaa tarvitse lapsen syntyessä edes ajatella. Viikko ainakin lupailee hyvää. Koko perheen yhteinen loma näkyy kohdunkin mielentilassa. Menkkamaisia tykytyksiä tulee ja menee, mutta pienestä kipuilusta huolimatta sikiöasentoon vetäytymisiä ei tällä viikolla tarvita. 

Suunnittelen pääseväni vihdoin kevyen liikunnan makuun. Mutta viime viikolla riveleihin tarttunut räkätauti pitää niin tiukasti kiinni, että liikuntatauko valuu nyt jo neljän viikon mittaiseksi. Alan tuntea oloni todella raihnaiseksi. Askelkin on hidastunut. Kun minä yleensä hiihdän edellä höyryveturina, siirryn nyt pitämään perää.

Viime viikolla limpuksi muuttunut nilkka jatkaa turpoiluaan. Myös toinen jalka alkaa kerätä nestettä. Saan myös suonenvetoja, mutta on hankala sanoa, onko raskaus niihin syynä. Tunnen myös kummallista pistelyä kyljissä, ihan kuin suonenvetoja tai neulanteräviä kramppeja.

Verenpaine taitaa olla edelleen alhainen, sillä nopeasti ylös noustessa pitää hetken aikaa hakea horisonttia, ettei mene taju. Alhaisella hemoglobiinilla on varmasti myös tekemistä asian kanssa. Nousussa se ainakaan ole, sillä en muista napata rautatabletteja säännöllisesti. Tablettien ottamisen siirtäminen ilta-aikaan ei vaan sovi päänsisäiseen aikatauluun. Jotain hyvää unohtelussakin, sillä vatsa pelittää paljon paremmin.

Tähän asti uni on maittanut hyvin. Nyt nukkuessa on välillä vaikea löytää hyvää asentoa. Alaselkään sattuu. Jättimäinen tyyny on paras unikaveri.

Äitiyspakkaus saapuu. Sen innoittamana käyn ullakon vauvatarvikelaatikoita läpi. Kaikki on lajiteltu omiin pussukoihinsa vuokrapumppua varten hankittuja pulloja ja osia myöten. Rakastan omaa järjestelmällisyyttäni tuollaisina hetkinä! Käyn alustavasti läpi myös vauvanvaatteet. Näyttää siltä, että vauvalle tarvitsee hankkia oikeastaan vain NB–S-kokoisia kestovaippoja myymieni tilalle. Ja ehkä pehmeitä ja ohuita villavaatteita. Ja kudottu kantoliina trikoisen liinan rinnalle tai jopa tilalle. Niin no ja parvekevaunut edelliskerrasta viisastuneena.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Duuni

Puolilomalta äitiysvapaalle

Tänään on koko perheen yhteisen lomaviikon viimeinen päivä. Mies sai onneksi siirrettyä yhden kesälomaviikkonsa tähän väliin. Varsinaisen loman aikana loppukesästä raskaudessa mennään jo sellaisilla viikoilla, että matkaaminen oikuttelevan kohdun kanssa ei enää ole hyvä idea.

Nyt päästiin esimerkiksi köröttelemään laina-autolla Hämeeseen mökkeilemään ystäväperheen kanssa. Ilmat olivat kuin suoraan sieltä Esterin hanurista, mutta ankaralla asennemuokkauksella siitä selvittiin. Hyvänä esimerkkinä toimivat lapset, jotka pulikoivat riemulla kahluualtaassa sateen vihmoessa. Rento ja mukava lomaviikko.

Lapsi on ollut lomalla päiväkodista jo pari viikkoa. Itsellänikin hommia on enää vähän jäljellä. Näitä freelancerduuneja kun ei oikein voi lopettaa seinään, vaan töitä täytyy ajaa alas pikkuhiljaa. Heinäkuussa on kahden jutun deadlinet. Elokuussa on enää yksi kuvausjärjestely hoidettavana ja yksi juttu kirjoitettavana. Nämä duunit saan hoidettua miehen vapaapäivinä, muut päivät lomaillaan lapsen kanssa. Vähän huolestuttaa, miten rahat riittävät. Onneksi on blogi, jonka ansiosta voin vähän höllätä ja kuunnella kroppaa. Eikä tämä kesä ole yhtään hullumpi vuodenaika viettää tällaista puolipakollista lempeää laskua.

Nimittäin sitten elokuussa se alkaakin. Äitiysvapaa, jonka otin varhennettuna. Jospa vähemmillä täpinöillä vauva pysyisi kohdussa ainakin täysille viikoille asti. Ja siinä samalla jos ehtisi hengittää kesää ja luuhata rauhassa pitkin kyliä. Syksyllä onkin just hyvä kömpiä perheen kanssa lämpimään kotikoloon tutustumaan uuteen minikokoiseen ihmiseen.
Paniikki

Miltä supistukset tuntuvat

Toista lastaan odottavana luulisi supistusten olevan tuttu juttu. Tottahan toki mun pitäisi osata erotella vanhana tekijänä toisistaan harjoitussupistukset, synnytystä ennakoivat supistukset ja ne ihan oikeat supistukset. Mutta yhden lapsen synnyttäneenä en oikein vieläkään tiedä, miltä mikäkin supistus tuntuu. Tai että miltä ylipäätään supistus tuntuu.

Ensimmäisen raskauden aikana kyselin uteliaana kaikilta konkareilta, miltä ne supistukset tuntuvat. Vastaukset olivat tiivistettynä yleensä samankaltaisia: kyllä sä sitten kuule tiedät. Ekalla rundilla sain riesakseni menkkamaiset kivut joskus raskausviikkojen 20 + puolella. Kyselin taas konkareilta, että eivät kai nämä ole supistuksia. Vastaukset noudattivat tuttua rataa: kyllä sä sitten kuule tiedät, kun ne ihan oikeat supistukset tulevat.
Niinpä jatkoin eloa normaalisti. Töissä makasin välillä sohvalla läppäri sylissä, sillä istuessa menkkamaiset tykytykset veivät kaiken keskittymiskyvyn. Julkiset kulkuvälineet olivat tuskaa, istuen tai seisten. Alavatsassa kipu tykytti terävänä tai aaltoillen. Mä olen teini-iässä kärsinyt niin pahoista menkkakivuista, että lääkäri määräsi kolmiokipulääkkeitä. Samalla tavalla kuin menkkojen aikaan, jouduin nytkin harva se päivä vetäytymään sikiöasentoon, että kipu helpottaisi. Mutta ihan normaaliahan se oli, menkkamaista kipua. Kyllä minä sitten tiedän, kun ne ihan oikeat supistukset alkavat, mietin. Enhän ole saanut vielä harjoitussupistuksiakaan!

Lopulta edellisen raskauden raskausviikolla 32 jäin lääkärin kehotuksesta sairauslomalle loppuraskauden ajaksi. En oikein voinut käsittää miksi, sillä paikat olivat edelleen kunnossa, eikä mikään viitannut synnytykseen. Mitä nyt ne pirun menkkakivut olivat häiritsemässä. Kun jokapäiväinen kärvistely ruuhkabusseissa jäi pois, kohtu rauhoittui. Kunnes varoittamatta raskausviikolla 34 lapsivedet losahtavat olohuoneen lattialle. Laskettuun aikaan oli vielä puolitoista kuukautta.
Menkkamaiset tykytykset alkoivat välittömästi vesien menon jälkeen. Mies ehdotti, josko ne olisivat niitä supistuksia. Oma oloni ei tuntunut siltä, että kyllä minä nyt tiedän. Mies päätti kuitenkin kellottaa aaltoina etenevää kipua. Kovin kipu tuli vajaan viiden minuutin välein. Ennenaikaisen lapsivedenmenon takia ambulanssi kurvasi kotikerrostalomme eteen. Ensihoitajat katselivat touhuani ja sanoivat, että en minä tällä keikalla vielä synnytä.

Sairaalassa makailin käyrillä. Naureskelimme miehen kanssa tilanteen absurdiutta. Ulkona satoi räntäistä lunta. Maa oli vielä paljas, vaikka oli tammikuun alku. Kivut tulivat ja menivät, mutta supistuksiksi en osannut niitä mieltää. Kun pari tuntia lapsivesien hulahtamisen jälkeen pääsin lääkärintarkistukseen tuomio oli nopeasti selvä: olin viisi senttiä auki ja synnytys oli hyvässä vauhdissa.
En tiedä, olivatko ne lääkärin sanat, synnytyssalin rumat verhot vai ne ihan oikeat supistukset, mutta tuon viiden sentin jälkeen aloin vasta tajuta, että kivut ovat supistuksia. Että nyt minä kyllä tiedän. Kaksi tuntia synnytyssalissa olon jälkeen aloin valua siihen omaan synnytyskuplaani, jossa muu maailma unohtuu. Siinä vaiheessa ymmärsin, miksi synnytyssupistuksia nimitetään myös poltoiksi. Kaksi tuntia siitä syntyi esikoisemme, pieni eskimomerenneito nenä poskellaan.

Ja nyt mennään sitten tokalla kierroksella raskausviikolla 25. Homma on noudattanut esikoisen ajalta tuttua kaavaa. Menkkamaiset tykytykset muuttuivat säännöllisesti ilmaantuviksi noin viikolla 20 +. Ja en edelleenkään tiedä, mitä hemmettiä ne kivut tarkoittavat. Ovatko ne vain jotain epämääräisiä kiputiloja, vaarattomia harjoitussupistuksia vai liian varhaisia oikeita supistuksia? Harjoitussupistusten ei käsitykseni mukaan pitäisi sattua, joten eivät kai nämä niitä. Mutta toisaalta kipukin on niin monipiippuinen asia. Synnytin esikoisen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta silti kova päänsärky saa välillä vollottamaan kivusta.
Olen nyt ystäväni neuvosta yrittänyt tutkailla vatsaani menkkamaisten tykytysten aikaan. Harjoitussupistusten aikana vatsa kuulemma menee kasaan ja kovettuu. No, välillä vatsa on kova kuin betoni, välillä muuten vain pinkeä. Ja kun nämä omat tykytykseni sattuvat, kun ystäväni mukaan harjoitussupistukset vain tuntuvat. Harjoitussupistukset saattavat kuulemma tuntua myös siltä kuin lapsi heittäisi vatsassa kuperkeikkaa. Niitä tuntemuksia kyllä on, mutta luulen lapsen ihan oikeasti vain heittelevän kohdussani voltteja.

Miltä varhaiset oikeat supistukset sitten tuntuvat? Googlailuni mukaan siltä kuin olisi menkkakipuja. Apua. Jomotuksena ja särkynä vatsassa ja alaselässä. Apua. Painontunteena lantiossa ja nivusissa. APUA. Mutta kun. Näissäkin kuulemma kipu tulee säännöllisenä ja tiheään tahtiin. Eli välissä pitäisi olla suvantovaiheita. Itselläni jomotus on yleensä jatkuvaa, joskin ehkä aaltoilevaa. Tunnista koko päivään kestävää. Eli mitä? En todellakaan tiedä.
Vauvan laskettuun aikaan on vielä yli kolme kuukautta aikaa. Mutta jos hän päättää syntyä samoilla viikoilla kuin siskonsa, aikaa on enää vajaa kaksi kuukautta. Ensimmäisen melko rivakkaan tahtiin edenneen synnytyksen jälkeen kätilöt sanoivat, että jos joskus odotamme toista, kannattaa olla tarkkana. On suuri todennäköisyys, että seuraava lapsi syntyy muutamassa tunnissa siitä, kun ylipäätään aistin jotain olevan tapahtumassa. Mutta entäs jos en aisti? Olenkin nähnyt unia, joissa tajuan että jumantsuikka, haarojeni välissä on vauvan pää. Entä jos lapsi syntyy pahasti ennenaikaisena ja tajuan sen vasta, kun sairaalaan ei enää ehdi?

Voi tietenkin olla, että tällä kierroksella lasta joudutaan houkuttelemaan ulos yksiöstään. Pahimmillaan saatan siis vielä yli kolmen kuukauden ajan hätkähtää jokaista muljahdusta, kouristusta ja kipuviiltoa kehossani. Todennäköisempää kuitenkin on, että saamme olla onnellisia, jos pellit pysyvät edes syyskuuhun asti kiinni. Toivon tosissani, että onni potkaisee viikkojen suhteen, ja että silloinkin synnytys alkaa teatraalisesti vesien loiskahtamisella. Silloin ei jää uivelolle toista lastaan odottavallakaan epäselväksi, että synnytys on käynnistynyt.
Ekoilu

Lempivaatteessa pitää olla eläin + alekoodi

Yhteistyössä ihanan.fi

Lapsen vaatelipastoon on ilmestynyt lempivaatteita. Niitä, jotka lapsi tahtoisi pukea päälleen vaikka pyykkikopasta likaisena kaivettuna. Lempivaatteissa on yksi yhdistävä tekijä: niissä kaikissa on eläimen kuva. Pandahousut, pupupaita ja pandareppu. Ja karhupyyhe sekä kettupyyhe! Nyt saimme lipastoon vaatteen, jossa on selviä aineksia lempivaatekategoriaan. Saanko esitellä hurmaavan, pehmeän ja viileisiin kesäpäiviin juuri sopivan koalaneuletakin!

Saimme koalaneuletakin Ihanan.fi-nettikaupasta. Putiikin takana oleva pieni startup-yritys tuo itse maahan kehitysmaiden pienyrittäjien ja verkostojen käsin valmistamia tuotteita. Ihanan valikoimassa pointtina on eettinen, vastuullinen ja ainutlaatuinen käsityötaito. Ja siinä samalla kehitysmaiden pienyrittäjien tukeminen.

Tuo saamamme koalaneuletakki on Toto Knits:n valmistama. Se on Nairobin Langatassa toimiva neulontaverkosto, johon kuuluu noin 200 maaseudun yksinhuoltajaäitiä. Nämä mutsit neulovat tuotteet käsin ja signeeraavat ne omalla nimellään. Lapsen Koala on syntynyt Njein taitavista käsistä. Kaikki Toto Knits:n neulokset on valmistettu orgaanisesta ja paikallisesta puuvillasta, joka on kehrätty ja värjätty Nairobissa täysin luonnonmukaisesti. Minä peukutan!

Sain Ihanan.fi:ltä teille alekoodin noihin suloisiin, veikeisiin ja käytännöllisiin eläinneuletakkeihin. Koodilla mutsiavautuu saat 5 euron alennuksen Toto Knits:in neuletakeista. Sieltä löytyy koalan lisäksi muun muassa leijonaa, pöllöä, kirahvia seepraa, krokotiilia ja flamingoa. Koodi on voimassa 14. heinäkuuta asti.
Kestovaipat

Äitiyspakkaus saapui lähiöön

Perheen toistaiseksi nuorimmaisin taisi olla kaikista eniten innoissaan, kun tänään haimme äitiyspakkauksen. Sen lisäksi, että hän tiesi sen sisältävän vauvanvaatteita, oli hänellä olettamuksena myös, että itse vauvakin saapuisi pahvipakkauksessa. Eipä kuitenkaan näkynyt vauvaa laatikon pohjalla, vaikka melkoisella vauhdilla pakkauksen sisältö oli myllätty pitkin lattioita.

Siinä valtavaa vaate- ja tarvikemäärää tutkiessa tuli taas moneen kertaan hämmästeltyä, että valtio tarjoaa tämän kaiken meille ilmaiseksi. Vau. Sisältökin vakuutti näin hipelöitynä vielä paremmalle kuin taannoin vuoden 2014 äitiyspakkauksesta kirjoittaessani. Kiva saada tulokkaallekin jotain ihan omaa ja täysin pesunypytöntä puettavaa.
Nyt kun äitiyspakkauskin saapui, voisi ehkä tehdä jotain konkreettisia materiajärjestelyä vauvaa varten. Tai ainakin suunnitella tekevänsä. Muutamat asiat aiomme hankkia tokalla kierroksella uusiksi, kun kerrasta oppineena tiedämme, mikä meillä todennäköisesti toimii jo kokeiltua ratkaisua paremmin. Suurin osa vauvan tarvikkeista on kuitenkin jemmattuna ullakolle esikoisen jäljiltä. Pitäisi käydä laatikoita läpi ja katsoa, puuttuuko jotain, mitä en ole tullut ajatelleeksi.

Suurinta materialiikehdintää tulee olemaan kestovaippaosastolla. Vastasyntyneelle tarkoitetut vaipat olen myynyt eteenpäin, sillä hyvin toimivan ratkaisun tilalle haluan nyt hyvin toimivan ja lisäksi mahdollisimman helpon ratkaisun. Yllätyin positiivisesti äitiyspakkauksen uudesta kestovaipasta, vaikka pakkauksen vaippamäärän tiputtaminen yhteen ja vaihtaminen ulkomaiseen onkin harmillista. TotsBotsin 3–8 kiloa painaville minityypeille tarkoitettu vaippa näyttäisi ja tuntuisi siltä, mitä vastasyntyneen vaipalta kaipaan. Nepparisäätö, tarrakiinnitys, taskumalli ja kapea sekä pehmeä haaraosa. Jos jollakin on tämä äp-vaippa tyhjänpanttina, mä ostaisin sen mielelläni kohtuuhintaan meille! Viestiä voi laittaa Lähiömutsin Facebookissa tai sähköpostilootaan mutsi at mutsiavautuu piste com.
Olen niin onnellinen, että tällä kertaa ei tarvitse panikoida vauvamaterian kanssa ja googlailla yöt läpeensä, mitä pienet ihmiset ylipäätään tarvitsevat. Viime kerrallakin kaikki olin ihan vaiheessa, kun lapsi päätti syntyä yllättäen ennenaikaisena. Se hyvä puoli äkkimutsiutumisessa oli, että tajusin nopeasti meillä olevan jo kaiken, mitä lapsi tarvitsee. Kaksi tissiä ja kaksi syliä. Tällä kertaa esikoisen ansiosta sylejä on odottamassa kolme, joten vauvalle tulee varmasti hyvät oltavat. Siltikin vaikka en tälläkään kertaa ehtisi pakata sairaalakassia saati järjestää potkareita kotona nättiin pinoon.
Anteeks mitä?

Vandalismia: lapset piirsivät asfalttiin katuliiduilla sateenkaaren!

Olemme tänä kesänä heiluneet pihalla sanko täynnä katuliituja. Piirtäneet lapsen kanssa asfalttiin hyppyruudukon ja värittäneet ison sateenkaaren. Lapsi on ollut haltioissaan, ja minä olen loikkinut ruudukolla yhtä innoissani kuin lapsena. Mieleeni ei ole vilahtanutkaan ajatusta siitä, että tekisimme katuliituinemme jotain pahaa. Ilkivaltaa.

Sosiaalisesta mediasta olen kuitenkin bongannut muunlaisia kokemuksia. Niissä vanhemmat kertovat, että vihaiset ohikulkijat ovat kovaan ääneen itsekseen mutisseet, että siinä vastuuntunnottomat vanhemmat opettavat lapsensa sotkemaan ja tuhrimaan kaupunkilaisten yhteisiä tiloja. Joissakin tapauksissa naapurit ovat kehottaneet huligaanivanhemmat lapsineen pesemään katuliidut maasta.

Minä olen äimänä. Taidan olla edelleen niin maalainen, että olen ajatellut lasten piirtämän sateenkaaren piristävän myös muita kuin taitelijaa itseään. Olen luullut katuliitujen luovan säpinää ankeisiin pihoihin ja parhaimmillaan vähän yhteisöllisyyttäkin, kun lähitaloyhtiöiden mukulat pelaavat yhdessä tervapataa asfalttiin piirretyssä padassa. Etenkin kun seuraava sade huuhtelee piirretyt leikkipaikat ja tilapaistaideteokset pois. Emme ole kuitenkaan lukemieni kokemusten jälkeen asfalttiin piirtäneet, sillä touhusta on mennyt ilo. Tilalle on tullut naapurikyttäyksen pelko.

Onko katuliiduilla piirtäminen mustaan asfalttiin todellakin vandalismia? Soitin Poliisille ja kysyin. Ylikomisario Seppo Kujala kertoo, ettei ole koskaan poliisiasiana joutunut katuliitumaalauksia pohtimaan. Rikosasiana hän ei asiaa kuitenkaan äkkiseltään pitäisi. Jos hänelle tulisi poliisina katuliituriita vastaan, asiaan haettaisiin sovinnollisuutta ja tapaus ratkaistaisiin tilannekohtaisesti. Sillä on tietenkin eri, onko katuun piirtänyt riemunkirjavan hepan vai kirkkoveneen.

Kyseessä onkin enemmän taloyhtiön harkintavallassa oleva asia. Kujala kertoo, että hän on oman taloyhtiönsä puheenjohtajana joskus joutunut asiaa pohtimaan. Naapurisovun takia kannattaisikin harjoittaa katutaidetta silloin, kun lähipäiviksi on luvattu sadetta.

Yritin selvittää myös taloyhtiön ulkopuolisien katuliituteosten kohtaloa. Että mitäs jos piirrämme kaupungin katuun tai vaikka leikkipuistoon? En kuitenkaan saanut Helsingin kaupungin Rakennusvirastosta ketään antamaan asiaan kommenttia. Ainakin meidän lähileikkipuistossamme asfaltti on välillä riemunkirjavaa. Ja hyvä niin. Mitä enemmän väriä, sitä enemmän iloa! Se että piirtää leikkipuiston asfalttiin hyppelyruudukon ei tarkoita sitä, että suorana siirtymänä olisi seuraavaksi tagaamassa tusseilla Kaupungintalon seinää.
Raskauskierros2

24. raskausviikko

Valivalivali. Tekisi mieleni vain valittaa, vaikka ihan hyvinhän tässä paksuuntuessa menee. Kolmen viikon tauko liikunnasta on saanut kohdun rauhoittumaan, ja selviän viikosta vain muutamilla tykytyksillä. Mutta se sama liikuntatauko tekee hulluksi. Olo on lössöisen juustonaksuinen, ja pinna on kireässä. Ärhäntelen olemattomista asioista, mistä voisi syyttää raskautta, mutta tiedän sen johtuvan vain liikkumattomuudesta.

Kuulen sattumalta Ellie Gouldingin Burn -biisin, joka on Bodympumpissa askelkyykkybiisi. Kyyneleet alkavat valua ihan puskista. On niin hemmetin ikävä salille, että tutut salirenkutuksetkin saavat parkumaan. Pimahdus taitaa olla lähellä.

Olen huomaavinani, että kroppa alkaa muuttua. Eikä vain vatsan alue. Ihanan vauvavatsan kasvamisen lisäksi allit heiluvat ja kaksoisleuka vyöryy esiin. Syön saman verran kuin ennenkin, mutta liikkumattomuuden takia kulutus on tipahtanut radikaalisti. Tuskin muutos muutamasta liikkumattomasta viikosta näkyy kehossa niin voimakkaasti kuin kuvittelen. Mutta olotila ja omat tuntemukseni loistavat ulkokuoreenkin.

Koska kohtu on ollut melko tyytyväinen oloonsa, suunnittelen tällä viikolle kevyttä ja pomputonta liikuntaa. Uintia ja crosstrainerin veivausta. Mutta sitten perheen yhteisen loman alkajaisiksi alkaa lenssu. Voi jukoliste.

Vaivalistalle ilmaantuu viime raskaudestakin tuttu turvotus. Huomaan muinoin murtuneen ja huonosti parantuneen nilkkani olevan limppuna. Myös koko sääri on toista paksumpi. Viime raskaudessa samainen nilkka vihoitteli välillä niin paljon, että normaali kävely oli tuskaista. Nyt kuitenkaan kipuja ei ainakaan vielä ole. Mitä nyt jotkut kengät eivät mahdu enää jalkaan.

Neuvolan terkkarin Kätilöopistolle lähettämä lähete tulee bumerangina takaisin, sillä kuukausi sitten tehdyn ultran yhteydessä on tarkastettu myös mestojen olevan kunnossa. Ei kai sitten voi kun toivoa, että niin ne ovat yhä edelleen, vaikka vaivat ilmaantuivat vasta ultran jälkeen. Päätetään miehen kanssa, että jos kivut palaavat voimakkaina, kaivetaan suosiolla kuvetta ja varataan aika yksityiselle.

Tällä viikolla haemme vihdoin vauvavakuutusta. Virallisia vauva-aiheisia kirjeitä lähetellään myös meille, kun saamme varmistuksen vanhempainvapaiden ja -etuuksien saamisesta. Hullua nähdä printattuna tarkat summat ja ajat. Että ihan tosissaan tässä ollaan ensi kesään asti valtion tarjoamalla vapaalla, pieni uusi ihminen kainalossa.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Lomailu

Mälsä ja rento juhannus

Riskit ovat tiedossa, kun koko perheen yhteinen reilun viikon kestävä loma starttaa juhannuksesta. Vähän liian kovat odotukset ja suunnitelmat, mistä seuraa lyhyt pinna. Ja mikä siinä onkin, että monesti loman aloittaa sairastamalla. Nyt ollaan oltu räkätaudissa koko perhe. Ja sitten vielä tuo sää. Vaikka olenkin osittain sitä mieltä, että sää on pukeutumiskysymys, kyllä on ottanut päähän.

Joillekin kökkiminen sisätiloissa sopii, mutta täällä on mökkihöperyyttä havaittavissa. Käytiin sentään juhannusaattona Vantaan Kuusijärvellä tallustelemassa, paistamassa nuotiolla soijakäivärät ja syömässä eväät kylmästä hytisten. Vähän pisaroitakin tummana mylvivä taivas soi niskaamme. Jahka saatiin jäsenet oiottua syväjäästä retken jälkeen, emme lähteneet enää uhmaamaan säätä.

Onneksi parvekelasien suojissakin voi grillata, kun laseja vähän aukaisee. Mansikka-raparperi-Brittatorttu maistui kesältä, vaikka lämpömittari näytti hädin tuskin kymmentä astetta. Leffoja katsottiin kolme, enemmän kuin parin kuukauden aikana yhteensä. Ompelukone sekä saumuri säksättivät, ja alkoholiton valkoviini maistui syntisen hyvältä. Afrikan Tähteä ehtii kolmessa päivässä pelata monet kierrokset. Pitkät päiväunet ja raukeat aamut olivat harvinaista herkkua. Nyt kun miettii, ehkä meillä ei ollut vain mälsä juhannus. Ehkä se oli myös rento.
Blogitouhut

Suomen Blogimedian synttärit + alekoodi Krog Madameen

Yhteistyössä Krog Madame ja Suomen Blogimedia

Juhlimme hiljan Suomen Blogimedian yksivuotissynttäreitä. Vaikka vuosi on mennyt nopeasti, on hassua, että vasta vuosi sitten kruisailimme botskilla pitkin Helsingin edustaa kuohuvat laseissa kuplien. Olo tässä jengissä tuntuu niin luontevalta, että SBM tuntuu olleen osa elämääni aina.

Vuodessa 10 bloggaajan jengi on kasvanut monella upealla blogilla kirjoittajineen. En voisi olla kiitollisempi, että olen saanut tutustua heistä kaikkiin. Linkit heidän tonteilleen löytyvät tuosta oikealla olevasta sivupalkista, jos teille vaikka tulisi sieltä uusia blogilöytöjä.

Yksivuotiaan kunniaksi meille tarjottiin synttärisapuskat ja juomat Krog Madamessa, joka sijaitsee SBM:n toimiston naapurissa Helsingin Kampissa. Ravintolan henkilökunta tahtoi antaa teillekin pienen lahjan alekoodin muodossa. Kun lausahdatte kassalla BISTRO, saatte 20 prosentin alennuksen a’la cartesta. Ja huudahtamalla terassilla OHOY, saa talonviinipullon 20 eurolla. Molemmat edut voimassa elokuun loppuun saakka. Mä suosittelen parkkeeraamaan tunnelmalliselle sisäpihaterassille sen talonviinipullon kanssa ja nappamaan suolapalaksi tapaksia. Etenkin Krog Madamen sienet, jösses!
Asusteet

Pari lippapipoa

Kökkö juhannussää – mikä mainio tekosyy pysyä sisällä ja ommella. Vähän positiivisen ajattelun makuakin siinä oli, kun aamulla kaivoin ompelutarvikkeiston esille kaupunkiretkeilyn sijaan. Mutta johan oli kiva saada tehdyksi lapselle nämä lippapipot.

Ompelin lippapipot Noshin kaavalla, jota he jakoivat kankaiden yönä ilmaiseksi. Mikä tsäkä, että satuin sen bongaamaan, sillä lippapipon kaava oli ollut pidempään hakusessa ja Noshin lätsiä olen ihaillut kanssamutsien mukuloilla. Ensimmäisen version surautin Marimekon palalaarista löytyneestä Lokki-kankaasta. Taas piti oppia ratkojan sekä hätäratkaisujen kautta, ja lätsään tuli eteen ylimääräinen sauma. Muutenkin se on vähän pannumyssymäinen ja vielä liian iso.

Toka versio muotoutui Eurokankaan palalaarista ostamastani valko-punaraitaisesta kankaasta. Siihen olin jo niin tyytyväinen, että uskalsin ommella ystävän lapselle lahjaksi samanmoisen. Vuorikankaineen näistä tuli oikein sopivat juhannuslätsät vuoden 2014 keskikesän juhlaan, joka on kuulemma kylmin 30 vuoteen.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe