Arkikuva 20/52

24.5.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Meillä on luettu iltasatuja jo silloin, kun makuuhuonettamme ei ollut jakamassa minun ja mieheni lisäksi kukaan muu. Mies luki minulle iltasatuja, jotta nukahtaisin helpommin. Välillä yöpöydällä oli erätarinoita tai elämänkertoja, mutta yleensä ihan ehtoja satuja. Lempisatukirjailijani Marjatta Kurenniemen kirjat luettiin läpi monta kertaa.

Satujen lukeminen on kauneimpia rakkautta osoittavia tekoja, joita olen saanut kokea. Rakastin niitä hetkiä, kun sain kömpiä hänen kainaloonsa ja etsimme kirjasta kohdan, jossa uni oli edellisiltana voittanut. Oli turvallista ja ihanaa nukahtaa miehen karheaan ja hiljaisen monotoniseen ääneen. Tuntea kuinka uni alkaa vyöryä päälle ja sekoittua satuun. Joskus havahduin vielä siihen, että mies sammutti yövalon ja levitti peiton paremmin päälleni. Yleensä nukuin kippurassa aamuun asti.

Nykyään kahdenkeskiset satuhetket miehen kanssa ovat jääneet ainakin toviksi sivuun, mutta osoitamme sen sijaan saduin rakkautta lapsillemme. Lukuhetki on iltatoimien tärkein osio, se joka solmii päivän kauniille rusetille ja nippuun. Se on samanlainen, vaikka yöpyisimme missä tai vaikka iltapesut olisi tehty uimahallissa ja iltapala syöty kahvilassa. Esikoiselle iltasadun valitseminen on tärkeä rituaali.

Meillä on miehen kanssa haavekuva, jossa iltasatuhetki on rauhallinen tuokio, jolloin kaksi pellavapäistä lasta istua tapittaisi silmät loistaen toinen toisessa kainalossa ja toinen toisessa kainalossa.

Todellisuudessa se on hyvin usein sitä, että toinen yrittää nauraa kräkistäen syödä kirjaa ja toinen demonstroi vieressä Linnanmäen maailmanpyörää.

Lue myös nämä

26 kommenttia

  1. Eikö isompi lapsistanne malta keskittyä iltasatuun istumalla vieressä ja kuuntelemalla? Meidän pienin on puolisen vuotta häntä nuorempi, ja kyllä hän jaksaa kuunnella melko pitkänkin iltasadun. Iltasatuaika mielletään meillä rauhoittumisen hetkeksi; jos meno on villiä, niin pyydetään kauniisti rauhoittumaan ennen kuin aletaan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malttaa. Mutta jonkun lapsi ei ehkä malta, ja se on ihan fine, vaikka sinun lapsesi olisi puoli vuotta nuorempi ja jaksaa kuunnella pitkänkin iltasadun. Hyvänen aika :D

      Olisin voinut valita tähän myös kuvan, johon tallentui sellainen seesteinen ihanuussöpö hetki. Mutta tämä nyt on niin paljon hauskempi ja kyllä, kuvaa sekin arkeamme oikein hyvin! :) Siinä vauvalle on juuri piisannut se seesteinen kuuntelu ja isosiskolle se, että kirjaa ei pysty kunnolla lukemaan, kun pikkuveli yrittää sitä syödä. Niinpä minä kaivoin iltamaitoja paidan alta esiin ja sillä aikaa ihan hyvin ehtii tehdä muutamat kuperkeikat.

      Poista
    2. :D Anon kommenttiin

      Poista
    3. Nimenomaan, hyvänen aika! :D Ja vielä hohhoijaa perään... ;) Meillä on nimenomaan se joka harvoin malttaa, vaikka on jo kohta 4.... Varmasti jotain vikaa, pitäisiköhän viedä hoitoon. Lapsi tai vanhempi. Jestas. ;)

      Poista
    4. Alkuperäinen: Jep, en ihan noin tarkoittanut (siis esim. verrata). Pointtini, jota en selvästikään osannut kertoa riittävän selkeästi, oli se, että minusta tuon ikäisen on hyvä jo osata rauhoittua silloin kun sen aika on. Ja kyllä, lapset ovat erilaisia - sisaruksetkin.
      Itse en jaksa jatkaa lukemista, jos lapset eivät kuuntele. Perheemme isommat lapset haluavat ja jaksavat kuunnella erilaisia satuja kuin pienimmät, joten luetaan hieman erilaisia tarinoita kuuntelijakunnasta riippuen.
      Omat lapseni ovat nopeita liikkeissään ja jonkun mielestä varmaan "villejä". Mutta ovat kyllä oppineet rauhoittumaan satuja kuuntelemaan, kun heille on ihan pienestä pitäen luettu - kuuntelijan ikätaso huomioon ottaen.

      Poista
  2. Hitsi, tää kyllä innostaa mut tarttumaan kirjaan ja lukemaan meidän kahdelle pienelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, joo suosittelen! Ikinä ei tiedä, mitä siitä seuraa :)

      Poista
  3. Unohdin hetkeksi ajan ja paikan. Näin sieluni silmin nuo tilanteet. Ensin sen rauhallisen ja lämpimän, kahden aikuisen iltahetken. Sitten sen toisen, ja suupielet nousivat spontaanisti korviin. Esikoiselle luettiin pienestä pitäen joka ilta, kunnes kuopus syntyi 6,5 vuotta myöhemmin. Onneksi pienempi on pian jo iltasatuiässä, niin voimme elvyttää jokailtaisen perinteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin ne illat muuttuu perheen lisääntyessä :) Koska vauvan kanssa iltasatujen lukemisessa on esikoisen makuun vähän turhan paljon keskeytyksiä, ollaan tavattu nyt miehen ollessa iltoja kotona tehdä niin, että mies lukee esikoiselle sadun rauhassa ja mä taas imetän kuopuksen rauhassa. Ja eihän siihen kauaa mene, että vauvakin haluaa kirjojen maistelun lisäksi myös paremmin kuunella satua :)

      Poista
  4. Meillä on vakiintunut tavaksi iltalaulu, koska sadut eivät iltaisin toimi. Lapsi rakastaa kieltä liikaa, jotta voisi rauhoittua kuullessaan uusia sanoja :D Muuten meillä kyllä luetaan paljon. Kielipoliisina on nyt pakko nipottaa: se on elämäkerta ilman n-kirjainta. Kirjoitat muuten aina niin hyvin ja vähillä virheillä, että ajattelin, että haluat tietää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläkin iltalaulu (tai kaksi) toimii sitten sinä varsinaisena rahoittavana hetkenä. Silloin esikoinen kiipeää omaan sänkyyn ja sinne hänet lauletaan sekä silitetään uneen. Kuopus taintuu vielä ihan vaan maidolla :D

      En muuten tiennyt sen olevan elämäkerta, oho! Lausutaanko se silti kera n-kirjaimen? Vai miten tuo nyt ei taivu suuhuni ilman n-kirjainta. Huolimattomuusvirheitä varmasti tulee, mutta tämä oli ihan tietämättömyyttä.

      Poista
    2. Ihmiset varmaan ääntävät sen sekä n-kirjaimella että ilman. Eiväthän kaikki puhu täytekakustakaan vaan täytekkakusta, vaikka toista k-kirjainta ei merkitä näkyviin. (Myönnän, vertaus ontuu!) Teen töitä kielen ja kielenhuollon parissa, joten olen oppinut erottamaan selvät huolimattomuusvirheet tietämättömyydestä useimmissa tapauksissa.
      Kukaan ei koskaan voi tietää kaikkia normeja. Onneksi Kielitoimiston sanakirja on nyt myös verkossa kaikkien saatavilla (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi). Huolimattomuusvihreitä sattuu kaikille kaiken aikaa: omatkin blogikommenttini ovat välillä kielenhuollon näkökulmasta täyttä kuraa. :D

      Poista
    3. Mä yritän kyllä lukea, ja luenkin, mutta joskus käy "ärsyttämään" kun 4v koko ajan kysyy "ai missä luki silleen" ja sitten pitää näyttää se sana. Haluaisin ajatella että hän tämän myötä ehkä alkaa oppia lukemaan kun on niin kiinnostunut...? Sitten taas pitää jotain kohtia lukea uudelleen kun ne oli niin hauskoja (joo, tämä DVD:iltä tuttu taaksepäin kelaus on nyt sitten tullut kirjamaailmaankin - tai hei, kirjoissahan sitä on voinut aina tehdä, mutta eipä vaan ole tullut mieleen :D). Olen rajoittanut tämän siihen, että sama kohta voidaan lukea max. 3 kertaa. Meilläkin sitten se viimeinen rauhoitus ennen nukkumaan ryhtymistä on ollut laulu.

      Poista
    4. Ai se on nykyään verkossa, super! Mä nimittäin (olen niin vahna että) muistan ne ajat, kun toimittajana soittelin Kielitoimistoon varmistaakseni milloin mitäkin :)

      Karina: Hehehee, vai leviää kelaaminen myös kirjamaailmaan :D Ihana, miten kiinnostunut lapsesi on makustelemaan sanoja ja tarinoita. Vaikka ymmärrän kyllä, että välillä se on vähän rassaavaa :)

      Poista
  5. Hei, olen ajatellut tätä joka kerta lukiessani näitä sun arkikuva haaste postauksia, että vau! Mahtava idea ja niin mielenkiintoista kerrontaa kuvaan liittyen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niin kiva kuulla, että tykkäät. Tämä on kiva haaste itsellekin.

      Poista
  6. Taas kerran niin kiva kirjoitus, että lapsetonkin tykkää lukea! Taitaa olla juuri nuo mielikuvat jotka tulee teksteistäsi, jotka koukuttavat.

    Ps. Mä olen se mimmi, joka häiritsi sua metriksellä. Anteeksi siitä, tajusin jälkeenpäin että vaikka kyse oli kiitoksesta, ei kaikki tykkää kun tuntemattomat huutelee. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos! Ja hei, oli niin kiva, kun tulit moikkaamaan, siitä tuli hyvä mieli :)

      Poista
  7. Parin vuoden päästä sun on ihan pakko hommata Fedja-sedät! Mulle ei luettu niitä pienenä, mutta kun luin ne muksulle, olin aivan myyty. Ne ovat aivan tolkuttoman hauskoja :) Nyt meillä on menossa Muumipappa ja meri, ja olemme molemmat aivan ulapalla. Se on erittäin outo kirja, jota lukiessa olen ajatellut outoja ajatuksia :D

    Ihania lukuhetkiä lähiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahyllyssä itse asiassa odottaa Fedja-sedät lukemistaan! Mullekaan niitä ei ole luettu pienenä, mutta kun käytiin lapsen kanssa katsomassa tarinoihin perustuva näytelmä, oli hankittava myös järkälemäinen kirja. Muumipappa ja meri on sekin muuten kirjahyllyssä odottamassa suotuisempia tuulia :D

      Poista
  8. Meilläkin mies luki miulle aina iltasatuja (mm. koko Harry Potter -sarja)! Sillä tavoin sain unen päästä kiinni, kun se ajoittain oli vaikeaa. Nyt harmittaa, kun lapsen takia se on jäänyt. Yritimme jatkaa tapaa lapsen synnyttyä, mutta eihän siitä rääkyvän vauvan kanssa mitään tullut. Nyt luemme taaperollemme iltasadun joka päivä, mutta toivon että meidän kahden väliset tarinahetket palaavat joskus takaisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että joku muukin pariskunta lukee, tai no molempien tapauksessa on lukenut, iltasatuja toisilleen! <3

      Poista
  9. Kiitos blogistasi! Juttujesi lukeminen inspiroi, eikä vertaistuen arvoakaan voi väheksyä. Miten toteutat yksin ollessasi tuon iltalaulu ja silittelynukuttamisen? Meillä 2 v 3kk lapsi edelleen pinniksessä tutin kanssa (häiritsee minua vähän liian paljon) koska en usko saavani häntä unille aktiivisen vauvan 7 kk kanssa yksin. Miten tuo menee teillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta, niin kiva kuulla, että saat täältä sekä inspiraatiota että vertaistukea, mahtava juttu! Meillä tuo nukutushomma menee niin, että istun esikoisen sängynreunalla kuopus sylissäni samalla kun laulan ja silitän esikoista. Pitää tietenkin ottaa huomioon, että kuopus on lungi tapaus ja esikoinen taas nukahtaa itsekseen laulujen jälkeen, eli tuon silitelyn tarkoitus ei olekaan saada häntä uneen, vaan lähinnä rauhoittaa.

      Poista
  10. Meilläkin on aina luettu lapsille iltasatu. Pojalta 14-v se jäi tänä syksynä, mutta tytölle 10-v luetaan edelleen. Ja kaksi satua, koska on erikieliset vanhemmat.
    Ihanat ovat teidän arkikuvanne. Kiitos siitä!
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mua jo vähän surettaa se hetki, kun tajutaan, että iltasadut ovat jääneet pois. Vai jäävätköhän ne sillä tavalla pois kuin kuvittelen, vähitellen ja huomaamatta? Onneksi meillä iltasaduille on vielä pitkään kuuntelijoita – ja sen jälkeen voidaan palata siihen, että mies lukee mulle iltasatuja :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe