Arkikuva 24/52

21.6.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Meidän perhe on yksi niistä dinosauruslaumoista, jotka yhä vuokraavat elokuvansa videovuokraamoista. On suorastaan ihme, että Filmtownit ja Makuunit yhä sinnittelevät, kun jokaisella tuntuu olevan peruskanavien telkkaritarjonnan lisäksi joku maksukanavapaketti ja kaiken saa netistä, maksamalla tai vilunkipelillä.

Me ehditään katsoa telkkaria niin vähän, että maksullisissa kanavapaketeissa ei ole mitään järkeä. Telkkari pauhaa lähinnä Muumia, ja jos esikoiselta kysytään, Muumeistakin vain jaksoja Nipsu apumiehenä ja Kultakala. Välillä ollaan testattu ilmaisia testijaksoja esimerkiksi Netflixistä, mutta huomanneet, että siitäkin voi saada ahdistuksen aikaiseksi. Hitto, nyt sitä pitäisi katsoa, mutta kun ei ehdi tai huvita!

Mikä rasittavinta, meillä on niin vanha telkkari, että siihen ei saa yhdistettyä mitään hienoja paketteja tai edes tietokonetta, joten kaikki netin kautta pelaavat tallenteet pitää katsoa läppärin pieneltä ruudulta. Sen takia mä olen valmis odottamaan Game of Thrones -sarjan uusimman tuotantokauden ilmestymistä Ylen valikoimiin, vaikka sen pyöriminen tuoreeltaan jollain noista maksukanavista kieltämättä kutkutteleekin.

No, me siis vuokraamme leffamme edelleen ehtoina DVD-levyinä. Oli aika, kun olimme miehen kanssa lapseton pariskunta ja elokuvavuokraamojen kanttiksia. Kävimme vuokraamassa leffan tai yleensä kaksi ainakin pari kertaa viikossa, mutta yleensä useammin. Välillä sai videovuokraamoon astuessaan ihan tosissaan etsiä hyllyistä leffaa, jota emme olisi nähneet. Vähän sama kuin Vähänkyrön kirjaston lasten ja nuorten osastolla joskus 90-luvulla, kun sain kävellä pää vinossa hyllyrivejä ees ja taas etsien opusta, jota en olisi jo lukenut. No okei, se oli pieni kunnankirjasto, mutta silti.

Niin ne ajat muuttuu, ja nykyään elokuvavuokraamossa ja kirjastossa saa enemmänkin yrittää etsiä leffaa, jonka olisin ehtinyt nähdä tai kirjaa, jonka olisin ehtinyt lukea.

Nykyään käydään vuokraamassa leffa kerran kuukaudessa tai kahdessa. Alkuun valitaan joku koko perheen raina ja lasten nukkumaan menon jälkeiselle ajalle suurin odotuksin jotain meille aikuisille. Draamaa tai komediaa, jos minä saan päättää, toimintaa tai fantasiaa, jos mies saa päättää. Nykyään jo melkein aina jaksetaan katsoa se aikuisillekin tarkoitettu elokuva, mutta useasti ollaan myös palautettu video katsomatta sitä. Välillä ei vain jaksa, ja vaikka jaksaisikin, järki voittaa. Seitsemän tuntia unta on parempi kuin leffa ja viisi tuntia unta.

Tällä kertaa valittiin alkuillaksi Viidakon veijarit Etelänavalla. Ihan viihdyttävä, mutta myös rasittava ja semisti kökkö. Yhdeksän jälkeen DVD-soittimeen aseteltiin leffa Birdman. Jestas, mitä kipinää aivoille ja ilotulitusta silmille! Dialogi on hykerryttävää ja kuvaustapa kutkuttavaa. Ääniin harvoin kiinnitän erityistä huomiota leffoissa, mutta tässä ne tulevat niin tuntuvina iholle, että on pakko. Näyttelijät eivät näyttele, vaan elävät roolejaan. Ja Edward Norton, huh huh, on se vaan (kuuma) super lahjakas (kuuma).

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. Ah, mahtavaa. Me ei ollakaan ainoita joilla on tollanen muinaismuistotelkkari :D Meillä kans leffat vuokrataan tai ostetaan (kirpparilta) DVD:nä. Tosin nyt kun muksu syntyi ei oo jännästi ehtiny edes ajatella moista. Onneksi mulla on arjen luksuksena tallentava digiboksi, että imetyksen yhteydessä voi katsoa pätkissä jotain leffaa tai sarjaa :D
    Pitäisköhän hipsiä joku päivä vuokraamaan vaikka toi Birdman, aika vakuuttava nimittäin toi sun esittely :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birdmanille iso peukku! Nyt kun sitä aikaa ei tosiaan hurjasti ole leffailtoihin tai muihin eriskummallisiin asioihin sieltä ajalta ennen lapsia, ei tahdo päätyä katsomaan paskaa leffaa. Oon nimittäin löytänyt itseni välillä siitä ärsyttävästä tilanteesta, että leffan katsottuaan pohtii, että olisi tuonkin ajan voinut paremmin käyttää. Birdmanin kanssa moinen ei edes käynyt mielessä! :)

      Poista
    2. No niin, eli sen voisi ottaa ohjelmistoon kunhan joskus löydetään miehen kanssa sen verran yhteistä aikaa :) Vauva-arkea takana kuukausi eikä oikeen vieläkään osata järkevästi käyttää aikaa, en käsitä miten voi olla niin vaikeeta.

      Kiitos muuten kamalasti blogistasi, raskausaikana tän löysin ja sinä aikana kahlasin läpi kaikki postaukset ja nyt oon sit innolla odottamassa aina uusia postauksia. Jännä miten tää sun blogi "kolahti" muhun, ku en tosiaan muita blogeja aktiivisesti seuraa ku ei sit taida olla riittävän mielenkiintoisia tai sit en oo löytäny niitä jännimpiä muita ku tän sun :)

      Poista
    3. Järkevä ajankäyttö ja lapset taitaa olla mahdoton yhtälö – ainakin jos vauva on juuri tullut maailmaan ja laittanut aikataulut uusiksi :)

      Niin kiva kuulla, että Lähiömutsi on kolahtanut! Sellaisella palautteella jaksaa istahtaa koneelle silloinkin, kun ei ihan huvittaisi. Kiitos!

      Poista
  2. Sanoppas mikä siinä Muumien Kultakala-jaksossa oikein kiehtoo? Nimittäin meillä pikkukaveri tahtoisi katsoa vain sitä :D osaa jo vuorosanatkin ulkoa, mutta aina vaan 2,5 vuotiaan innolla sama jakso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä Kultakala on kyllä sitä parasta Muumia – kauniisti piirretty, kiva tarina ja retkeily tai seikkailu jakson aiheena on aina hyvä. Mutta Nipsu apumiehenä. Se edustaa sitä kökösti piirrettyä vaihetta Muumeista ja tarinassakaan ei ole mitään muumimaista taikuutta tai ihanuutta. Että ota nyt sitten noista lapsista selvää :D

      Poista
  3. Makuunissa yli 5 vuotta sitten työskennellyt kaveri mainitsi juuri, että jo niinä aikoina myyntiä tuli usein enemmän irtokarkeista kuin leffavuokrista (alkoi muuten kovasti tekemään mieli nuita irtiksiä). Saa nähdä kuinka kauan siis sinnittelevät.

    Meidän dvd-laite meni viime vuonna rikki, tallentava digiboksi on kaapelia kun talo vaatisi antennia eikä kanavapaketeista tietoakaan. Tv.n katselu on nykyään niin olematonta, että sitä joskus jopa kaipaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti karkeista tulee suurin osa myynnistä. Mutta kuka nyt nykymaailmassa irttiksiä myymälläkään pärjää. Saas nähdä, pitääkö meidänkin siis pian hommata telkkari, jonka kautta voi katsoa netistä vuokrattuja leffoja.

      Ja joo, telkkarin katselu on niin harvinaista, että se on ihan mahtavaa luksusta nykyään!

      Poista
  4. Isojen lasten kanssa yksi parhaista jutuista on leffojen katselu yhdessä. Me raahaudutaan aika usein ihan teatteriin asti koska onhan ne tietyt leffat ihan eri katsoa isolta ruudulta. Kallista mutta onneksi useimmiten aina sen arvoista. Birdmanin jälkeen oltiin koko jengi aika sanattomia joku tovi. Koko se kuvaustapa ja kerrontatyyli oli niin poikkeuksellisen hieno. Oltiin yhtämielisiä siinä että parhaan miespääosan Oscar meni ihan oikeutetusti Eddie Redmaynelle mutta Birdman todellakin oli se paras leffa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joo, esikoisen kanssa voi jo käydä joitakin leffoja katsomassa teatterissa, se on ihanaa! Odotan kovasti, että päästään taas koko perhe yhdessä leffateatteriin, kun kuopus tuosta vähän kasvaa. Ja sitten, kun päästään katsomaan muutakin kuin lasten elokuvia, mahtavaa! Mä olen itse katsonut isini kanssa paljon leffoja, ja ne elokuvateatterimuistot ovat yksi parhaita lapsuudesta ja nuoruudesta <3

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe