Arkikuva 29/52

26.7.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan. 

Melkein tekisi jo mieleni marista tästä säästä. Siltikin, vaikka kuinka juhannuksena fiilistelin, miten sateet ja koleat ilmat eivät ole pilanneet leppoisaa kesätunnelmaa. Silloin luotin vielä heinäkuun tuovan kaltaiselleni auringosta voimansa saavalle lempeän lämpimiä kesäpäiviä. Noh, nyt sitten elättelen toiveita elokuun helteistä ja intiaanikesästä.

Koko heinäkuun ajan ilmassa on tuoksunut syksy. Rehevä ja syvä. Ei ollenkaan sellainen paahteinen ja mausteinen heinäkuun tuoksu. Kesän aikana on oppinut siihen, että sääennustuksiin ei voi luottaa pätkääkään. Seuraavan viikon ennustukset ehtivät muuttua vielä moneen kertaan, eikä huomisenkaan sääkarttoihin voi luottaa.

Koomisinta oli, kun fillaroin viemään Ipanaiselle myyntiin lastenvaatteita ja -tarvikkeita alkuviikosta. Tarkistin juuri ennen lähtöäni kahdesta eri säätutkasta, että koko illaksi luvattu sade alkaisi vasta parin tunnin kuluttua. Seuraavan puolen tunnin aikana satoi niin paljon, että tiet tulivat ja minä kastuin läpimäräksi. Loppupäivänä ei tullut kuuron kuuroa.

Tähän mennessä säiden puolesta onkin menty sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla. Että se on kesä, perkele, vaikka lämpömittari kipuaa hädin tuskin viiteentoista asteeseen ja Esteri näyttelee hanuriaan vähän väliä. Kylillä olen pyörähtänyt varpaat paljaina vain vetääkseni kotiin päästessäni villasukat syväjäisiin jalkoihini. Pussilakanan sisällä olevasta paksusta täkistä en ole luopunut vieläkään. Lasten hellevaatteita käytetään kerrostaen. Ne kesän harvat uintikerrat on vedetty sen takia, että on kesä, ei siksi, että olisi oltu mitenkään erityisemmin vilvoittelun tarpeessa.

Ja ulkonahan on syöty, vaikka takapuoli jäätyy ja tuuli tuntuu hönkivän niskaan suoraan Siperiasta. Meidän vakkarikesäkahvila Ihana Kahvilan terassillakin on tuullut pääsääntöisesti niin paljon, että tukka meinaa lähteä päästä – tai ainakin lakki. Meillä on ollut tapana käydä siellä jätskeillä sen jälkeen, kun olemme kastelleet siinä ihan vieressä sijaitsevat laatikkoviljelmämme. Tänä kesänä jätskiä useammin on halunnut vain fillaroida äkkiä pois Sompasaaresta, johon on muodostunut jonkinlainen pysäyttämätön tuulitunneli.

Tällä viikolla kuitenkin poikkesimme ilmoja uhmaten kastelureissun jälkeen Ihanaan. Mereltä tuuli niin kovaa, että pöydillä olevat täydet kahvimukit kaatuilivat. Teimme suosiolla aidan vierustalle pesän, johon ei tuullut ihan niin paljon. Kuopus nukkui säkin päällä kahteen vilttiin kiedottuna päiväuniaan, minä lämmittelin pyöräillessä jäätyneitä käsiäni kahvimukin ympärillä ja esikoinen veti hampaat kalisten jätskiä – sillä suomalaisella sisulla.

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. Tämä kesä on ollut kyllä varsinainen pohjanoteeraus. En tavallisestikaan tykkää hirveän kuumasta, sellainen +22 puolipilvinen, hiukan tuulinen (meillä on hirveästi sääskiä!) passaa vallan mainiosti. Tänä kesänä olen pitänyt vain villasukkia jalassa ja juonut teetä. Voi olla, että lokakuussa kyllästyttää, kun samanlaista "syksyä" ollut kesäkuusta lähtien :D No, jos jotakin positiivista pitää hakea, niin on saanut nukkua tosissaan peiton alla :)

    Mut hei vielä, Ihana kuva!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen monena päivänä havahtunut, kun olen miettinyt, että onpas kaunis syyspäivä. Että hetkonen, lokakuussa tämä olisi aika kiva, mutta että heinäkuussa :D

      Poista
  2. Jestas että näitä on hupaisaa lukea. But hey I feel you. Kiitos kaunis. -Janita-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun joku käyttää sanaa "hupaisa" <3

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe