Lippislikka

9.7.15

Eteisessämme koettiin alkukesästä pienimuotoisia päähinekriisejä. Lapsi ei suostunut laittamaan päähänsä kuin pipoja. Ei siinä, piposäitä tämä kesä onkin tarjonnut. Mutta kun säätila vihdoin salli teepaitasillaan hillumisen ja lapsi veti silti pipon päähänsä (heitellen kesälätsät dramaattisesti lipaston alle), alettiin paremmin kuulostella ja kaivaa, että mikäs nyt on homman nimi.

Selvisi, että lapsen mielestä tarjolla olleet lätsät olivat ensinnäkin väärän värisiä ja etenkin vauvoja. Näemmä aikaisemmin hyvin kelvanneet lippalätsät muuttuivat vauvamaisiksi, kun pikkuveli alkoi käyttää saman lätsämallin pienempiä versioita. Hän halusi isojen tyttöjen lippiksen.

Vähän aikaa nikottelin, kun eivät ompelemani lätsät enää kelvanneet. Lohdutin kässämuijan sydäntäni sillä, että sentään ne minun tekemäni pipot pääsevät edelleen tyyliseulan läpi. Ajattelin myös käytännöllisyyttä: kunnolla varjostava jättimäinen lippa olisi hyvä asia, sillä lapsen mielestä myös aurinkolasit ovat nykyisellään vauvoja. Voi elämänkevät ja kolmevuotiaan ongelmat. Sitten marssimme kaupoille.

Lippikseksi valikoitui Vansin kreisikukallinen lippalakki. Nähdessäni sen kaupan hyllyssä, arvasin heti, että se on yhtä kuin myyty. On kukkaa, on pinkkiä ja on hehtaarilippa. Lakki ei ole varsinaisesti lasten, vaan camper-mallia, jonka saa hyvin kiristettyä pienenpäänkin päähän. Kokoa sillä silti on ja niin kuuluukin olla. Herttoniemen lippislikka on onnesta yhtä hymyä.

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. Meidän päiväkotiryhmässä oli keväällä sama. Ulos mennessä oli laitettu hattu päähän, skidi oli salaa käynyt vaihtamassa sen pipoon.

    Ja se, että lapsi suostuu tsägällä pukemaan jotain mun tekemää ... Ei mennä siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipo päässä säällä kuin säällä alkaa siis jo näin varhain, ougaash :D Ja juu, on tosiaan kiva tehdä päivätolkulla lapselle jotain pukinetta, jota tämä ei sitten suostu laittamaan päälleen. Vielä kivempaa on aikuisesti vähän loukkaantua siitä lapselleen, öh.

      Poista
  2. Minime on niin iso jo! Efekti varmaan korostuu, kun lippiskään ei enää ole "vauva" vaan ehkä vähän "teini". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hän kasvoi neljällä vuodella, kun söpö lippalätsä vaihtui teinixlippalakkiin :D

      Poista
  3. Ihana. Meillä vähän sama homma. Tyttö on niinkin onnellinen, että omistaa neljä veljeä. Yritän niin kovasti laittaa mitä suloisimpia hellehattuja, mutta ei kelpaa kuin liian suuret isoveljen dc:n capit mitkä pyörivät päässä ja näky ei ole kovin komea ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voin kuvitella, että etenkin jos talossa on vanhempia lapsia, se ihan _oikea_ lippis on saatava.

      Poista
  4. Suloinen Minime ja ihanan överi lippis! Tässä postauksessa tiivistyi aika hyvin se, mikä minua on blogiasi lukiessa viime aikoina ärsyttänyt. Luvassa on siis palautetta, joka on tarkoitettu rakentavaksi, ei ilkeäksi huuteluksi anonyyminimimerkin turvin. Ensinnäkin olen saanut blogistasi sellaisen kuvan, että pyrit kasvattamaan lapsesi ilman räikeää tiettyyn sukupuoleen ja sukupuolirooliin kasvattamista. Tätä vastaan sotii aika paljon se, että puhut "kässämuijailuista" ja "likoista", jotka ovat leimaavia nimityksiä. Muija on mielestäni jotenkin jopa halventava nimitys ja tekee käsityöharrastuksesta "ämmien kotkotusta". Ymmärrän toki, että tuossa on ilman muuta ironiaa mukana. Likaksi nimittämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jotenkin sekin korostaa kovasti lapsen sukupuolta: hän on ensisijaisesti lippistä käyttävä tyttö, ei esimerkiksi lapsi. Nämä ovat tietenkin vain jokaisen omia valintoja, eikä se ketään vahingoita, että lasta nimitetään likaksi.
    Toisekseen minua on häirinnyt, miten kulutuskeskeiseksi koko blogi on muuttunut. Ymmärrän hyvin, että sisältöyhteistyö on välttämätöntä, koska saat blogista myös elantosi. Kyse ei olekaan nyt varsinaisesti sisältöyhteistyöstä vaan siitä, miten suurin osa postauksista tuntuu käsittelevän nykyisin vain erilaisten esineiden ostamista ja yleisesti kuluttamisen ihanuutta. Toisaalta blogin esittelyssä puhutaan ekoilusta, mutta ekoilua tuntuu olevan vain satunnainen kirpputoreilla luuhailu, tavallinen vaatteiden korjaaminen ja joidenkin ekologisiksi markkinoitujen tuotteiden ostaminen. Samaan aikaan blogisi pursuilee viittauksia lento- ja laivamatkailuun ja melko kritiikittömään kuluttamiseen. Koska blogillasi on mittava määrä lukijoita, tällä saattaa ihan oikeasti olla vaikutusta monien toimintaan: välillisesti kannustat ihmisiä lentämään ja kuluttamaan entistä enemmän. Blogistasi saa kuvan, ettei riitä, että lapsella on yllä sopivan kokoista ja puhdasta vaatetta, pitää olla myös merkkitavaraa ja tyyliä, jota ei saa, jos ottaa vastaan tuttavaperheen pieneksi jääneitä vaatteita. Toki on myönnettävä, että elämässänne on paljon hyvää ekologisesta näkökulmasta katsottuna: pieni asunto ja autottomuus kun eivät valitettavasti ole mitään päivänselviä valintoja lapsiperheissä edes hyvien kulkuyhteyksien varrella. Toisaalta, eipä muiden tapa olla, elää ja kasvattaa lapsiaan minulle kuulu, ruodittiin sitä julkisessa blogissa tai ei ;) Teet laadukasta blogia ja tunnut nauttivan siitä, ja se on ehkä kaikkein tärkeintä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälleen ulkopuolelta huutelen, että tavallaan hassua, että tää monologi piti käydä kommenttiboksissa eikä vaikka oman pään sisällä. Jos ei kerta sulle kuulu.

      Muijailusta sen verran, että moni termi on itse haltuunotettuna ok, vaikka muiden suista olisikin ikävä. Itse ainakin olen pystypäin kässämuija.

      Poista
    2. Kiitos hienosti hampurilaismuotoon rakennetusta palautteesta.

      Joo, minä en tosiaan ole mikään ekoerkkiesimerkki, jota opetuslapsien kannattaisi seurata. Osa elämämme peruspylväistä ovat ekologisia, toiset eivät - kuten nyt vaikka tuo rakkautemme (ulkomaille) matkustamiseen.

      Käytän lapsistani monia hellyttelynimiä ja nimistä väännettyjä lempinimiä. Esikoista kutsun välillä likaksi, eikä se häntä siitä huononna. Se huonontaisi, jos sanoisin, että tyttönä oleminen määrittää jotenkin sitä, mitä hän voi olla tai olla olematta. Ja kyllä, mä olen Liinan tapaan pystypäin kässämuija, jolle ei tulisi mieleenkään vetää siihen mitään ämmienkotkotuksia-mielleyhtymiä.

      Poista
  5. Ehkä tässä oltiin siinä käsityksessä että mainostaisit kasvattavasi lapsia sukupuolineutraalisti. Eli ettet korosta lapselle itselleen mitä sukupuolta hän on ja muutenkin yrittäisit välttää ylipäänsä pahemmin kertomasta lapselle mitä sukupuolia on olemssa niin että hän saisi itse päätellä aikanaan mikä on. Ihan ok jos toimii, mutta en haluaisi kasvattaa omiani näin. Sitten on tämä hieno sukupuolisensitiivisyys (opin uuden termin kun päädyin keskelle kiivasta nettikeskustelua aiheesta) jossa kyllä kerrotaan sukupuolista, mutta varotaan lokeroimasta tiettyjä värejä, leikkejä, ammatteja tai vaatteita millekään tietylle sukupuolelle (joita on enemmän kuin kaksi). Ihan hengästyin aiheesta kun yritin seurata sananvaihtoa :) Olenko käsittänyt oikein jos et noudata erityisesti kumpaakaan linjaa, mutta annat silti lapsen valita itse mitä hän tahtoo vaikka hän tietäisi hyvin sukupuolensa ja vaikka et tietoisesti välttele mainostamasta tiettyjä juttuja tietylle sukupuolelle? Et sulje mitään ovia mihinkään suuntaan.

    Lapsiperheiden arki tuntuu paljolti pyörivän erilaisten materialististen juttujen ympärillä. Kai sitä voisi ilmankin elellä, mutta jo pelkästään kestovaippojen hankkiminen on materian haalimista, mutta samalla ekoilua. Sinulla on tyylitietoinen lapsi ja se varmasti vaikuttaa myös. Sitten on näitä vaunuja, kantovälineitä, leluja. Lapsiperheen maailma on niin täynnä kamaa jos ei ihan tietoisesti ja erikseen lähde aika askeettiselle linjalle. Ja onhan täällä paljon muutakin :) Juuri äskenkin oli juttua vaelluksella käymisestä ja sitten on lasten kehityksestä. Minuun verrattuna olet aika ekoilija, johonkuhun muuhun verrattuna taas et varmaan ole. Se on aina mistä katsoo.

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe