Vauvan kehitys: Minihe 9 kuukautta

12.7.15

Taas on vierähtänyt yksi kuukausi vauvamme on nyt 9 kuukautta vanha ihanuuspötkylä. Varsinainen vanhempainvapaakausi onkin nyt ohi, mutta onneksi mies pystyy olla muiden vapaiden avittamana kotona vielä syksyyn saakka.

Vaikka Minihe on meidän vanhempien mielestä ihan pienen pieni vauva vielä – eikös ne kuopukset ole sitä loppuelämänsä – vauvan taidot ja tekemiset antavat selviä viitteitä siitä, että vauvavuosi alkaa olla jo loppupäässä. Ihanaa ja ihan kamalan haikeaa samaan aikaan.

Yhdeksän kuukauden iässä Minihe:

– Könyää itseään seisaallaan eteenpäin huonekaluista tukea ottaen. Seisomaan nouseminen ja seisoskeluharjoitukset ovat edistyneet hurjasti kuukaudessa, eikä pääkään kopise enää niin useasti kuin ennen. Nousee ylös ketterästi ja myös laskeutuminen takaisin alas onnistuu nykyään smoothisti. Tykkää harjoitella kävelyä äitin tai isin avittamana. Könyää eteenpäin myös huonekaluista tukea ottaen, mutta varsinaisesti tuen varassa kävelemiseksi sitä hitaan ja vaivalloisen oloista etenemistä ei voi sanoa.
– Istuu kuin vanha tekijä. Jos viime kuussa ei ollut oikein vielä täysin hokannut, miten päästä istumaan, nykyään tuo temppu on ihan pala kakkua. Lisäksi tykkää hengailla polviseisonnassa – myös parvekevaunuissa, joten päiväunien malli on tällä hetkellä vähän hakusessa.

– Kiipeilee. Sanoinko kenties juuri aikaisemmin, että nykyään ei enää seisoskeluharjoituksissa pää kopise? Nykyään se kopisee kiipeilyharjoituksissa. Onneksi minityyppimme on tässä vasta ihan amatööriasteella, mutta paskahalvauksia on jo nyt saatu esimerkiksi mummilassa, kun huomasin vauvan olevan menossa kovaa vauhtia rappusissa kohti yläkertaa. Kiipeää kaikkialle, mihin kykenee: sängylle, laatikoihin, matkalaukkuihin ja lelukoppaan. Tuoleille ja sohvillekin yrittää, mutta onneksi taidot eivät siihen vielä riitä.
– Taputtaa. Voi miten suloinen voikaan olla vauva, joka on juuri oppinut taputtamaan! Minihe bongasi tämän taidon valikoimiinsa Kööpenhaminan-reissulla ja on sittemmin harjoittanut taitoaan innokkaasti ja suu ihastuksesta suurena.

– Nukkui ensimmäiset täydet yöunet. Vauva yllätti Kööpenhaminassa taputtamistaidon lisäksi nukkumalla neljänä yönä kokonaiset unet. Tai noh, miten nyt tuon kokonaisen nyt mittaa. Illat kun venyivät välillä melkein lähemmäs kahtatoista ennen kuin olin saanut molemmat väsyhepuloivat lapset nukahtamaan pienessä ja läkähdyttävän kuumassa hotellihuoneessa. Mutta nukahdettuaan turistipörräämisestä väsähtänyt vauva koisi aamuun saakka.

Taika on pysynyt reissun jälkeen yhtenä yönä myös kotona, mutta näihin muutamiin öihin Kööpenhaminan jälkeen on mahtunut myös yksi täyshepulointiyö sekä sitten niitä normaaleja tapauksia, kun vauva herää kerran yössä tehotankkaamaan silmät kiinni vaipuakseen sen jälkeen taas uneen.
– Kärsii eroahdistuksesta ja vierastaa. Viime viikkojen aikana on alkanut ilmetä eroahdistusta, mikä tietenkin on tähän ikään kuuluvaa. Mutta voi kuinka raastaa rintaa, kun muuten niin iloinen ja hyväntuulinen vauva on alkanut itkeä sydäntä särkevästi mun poistuessa näköpiiristä tai vaikka ihan kosketusetäisyydeltä. Vessassa käyminenkin on tietenkin yhtä kuin hylkääminen ja suihkussa käyminen maailmanloppu. Yöpuulle peittelyynkään ei nyt juuri kelpaa oikein kuin minä.

Eroahdistuksen myötä mukaan on tullut myös hippunen vierastamista. Uusi ihmisiä pitää vähän aikaa tutkailla – mieluiten äidin tai isin sylistä käsin – ennen kuin vauva on valmiina lähempään kontaktiin. Saattaa parahtaa itkemään huomatessaan, että ei olekaan jommankumman vanhempansa sylissä.
– Kasvatti pari hammasta. Kasvatti kahden alahampaan kaveriksi alariviin kaksi hammasta lisää. Nyt legoja löytyy siis parillinen määrä neljän ylähampaan kanssa.

– Ymmärtää ei-sanan. Onkohan tullut hoettua jotenkin erityisen paljon ei ei ei viime aikoina, kun vauva selkeästi ymmärtää sanan merkityksen. Ja yleensä vielä uskoo, vaikkakin protestoi itkulla tai välillä hätääntyy, kun vahingossa kiellän kovaan ääneen (esimerkiksi menemästä naama edellä rappusia alas). Muuten en ole huomannut, että vauva ymmärtäisi näin selkeästi sanojen yhteyttä, vaikkakin myös vesi, syödään, nukkumaan, vaippa, kakka, suihku ja perheenjäsenten nimet jotain kelloja soittavatkin. Tykkää myös matkia sanoja makustelemalla niitä ja yrittämällä tavoittaa niiden äänenpainoja, vaikkakaan mistään sanojen sanomisesta ei vielä voida puhua.
– Kaipaa paljon läheisyyttä. Vauva on huomannut olevansa erillinen ihminen, oma tyyppinsä, joten kai siksi hän myös kaipaa entistä enemmän läheisyyttä. Kädet ojentuvat vähän väliä pyytämään syliin. Siinä hetkessä, kun vauva painautuu vasten, tunkee kasvonsa kainaloon ja nappaa vielä käsillä tiukemman halauksen, on jotain sellaista tunnelatausta, joka pitäisi saada purkkiin muistoksi vauva-ajoista – niiden hulluusväsymysfiilisten viereen.

Jos rinta on ollut vauvalle ennen lähinnä vain ruokailuastia ja välttämätön paha pika-aterioinnin mahdollistamiseksi, nykyään vauva hakeutuu paidan alle selkeästi myös hakemaan läheisyyttä ja lohtua. Enpä olisi ikinä niinä imetyksen ensikuukausina uskonut, kun luulin vauvan lopettavan imetyksen omasta tahdostaan jo ennen puolivuotispäivää.

– Syö äidinmaidon lisäksi mielellään myös muuta sapuskaa. Käy rinnalla vähän miten sattuu, kun välillä saattaa duunihommieni takia olla kuusi tuntia ilman maitoa ja sitten välillä käy kurkkaamassa paidan alle pari kertaa tunnissa. Mutta keskimäärin imetän noin kolmen tunnin välein. Äidinmaidon lisäksi tykkää etenkin kaurapuurosta, vesimelonista, bataatista, banaanista, porkkanasta, ruisleivästä, tofusta, päärynästä, omenasta ja kananmunasta. Lisäksi popsisi mielellään esimerkiksi hiekkaa, kiviä ja etenkin johtoja, Kun ruoka ei enää muistu, repii syöttölapun vauhdilla pois ja heiluttaa samalla ympärilleen kaikki kaukaloon tippuneet ruuat.
– Ei tykkää jos on kuuma, jos ei saa heti nälän kurniessa ruokaa tai jos sisko härnää. Hampaidenpesukaan ei yleensä ole lempparihommaa.

– Rakastaa leikkiä helisevillä jo kolisevilla leluilla, keinua, syödä hiekkaa, tiputella asioita, halailla, isin kutitusleikkejä, pupusoittorasiaa, siskon kanssa täpinöintiä, tanssimista, köröttelyleikkejä, äidin itse keksimiä lauluja, konttaamista, rattaista maailman katselua, ihan äidissä kiinni nukkumista, kylpyhuoneen viemärin tutkimista, pehmoeläimien rutistelua, korvaan kuiskuttelua, metsässä möyrimistä ja lelujen renkaiden sekä muttereiden tutkimista.

Yhdeksänkuinen Minime kävi puolivahingossa unikoulun, oppi pinsettiotteen, harjoitteli ensimmäisiä sanojaan, rakasti sosiaalisia tilanteita muiden vauvojen kanssa ja oli edelleen sitä mieltä, että konttaaminen on ihan yliarvostettu taito.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Olipas paljon samaa kuin meidän kohta 9kk pojalla :) paitsi että yöt on yhtä hulinointia ja tissillä roikkumista. Päivällä ei sitten ruoka maistuisi millään. Sormiruokailu ainut millä saa edes jotain alas. Tosin meillä tehdään hampaita jolla iso vaikutus viimeisiin öihin.
    Mutta sitä mun piti sanoa, että loistava blogi ja kirjoitustyyli :)
    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noin nukkumiset ja syömiset on yhtä vaihetta toisen perään. Välillä jo hengähtää, että no nyt! Ja sitten on taas ihan hulinaa ja ranttalia luvassa seuraavaksi :) Ja kiitos palautteesta, se lämmittää mieltä!

      Poista
  2. Minkä väriset Minihen silmät ovat? :) Todella kauniit! Kiinnostaa asia, koska meillä on äidillä on siniset ja miehellä vihreät ja edelleen 2veenä lapsella on harmaan siniset. Jännä nähdä, onko tuo jo se lopullinen väri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat ihanat ja kauniit, todellakin! Minihe on tainnut periä aika täysin isänsä kameleonttisilmät, jotka mun mielestä vaihtavat väriä valon ja jopa mielialan mukaan. Mutta tummansiniharmaiksi mä niitä kuvailisin, välillä tosin näkyy aavistus myös sellaista merenvihreää joukossa. Ruskeasilmäinen äiti siis sai sinisilmäisen lapsen :)

      Poista
  3. Suloinen viipottaja :) Ei nyt liity tähän, mutta käytättekö minihellä kestovaippoja? Muistelisin joskus aiemmin nähneeni jotain sellaista juttua täällä. Olisi kiinnostavaa lukea tarkemmin minkälaista settiä, jos näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä hän tosiaan on :) Käytetään kestovaippoja, kyllä. Vaikkakin esikoisesta poiketen nykyään reissussa ja öisin kerttiksiä. Kestovaippapostaus on yksi multa eniten toivottuja postauksia, enkä ole sitä vieläkään saanut aikaiseksi. Mutta olen luvannut, että ennen isikesän loppua saan sen pukerrettua kasaan, toivottavasti pystyn pysymään lupauksessani.

      Poista
  4. Olipa hauska lukea, meillä on lähes samanikäinen pieni poika ja tunnistin monesta kohdasta tuttuja juttuja :)! Hänellä on tosin ollut taukoamaton eroahdistus ja läheisyydenkaipuu noin kolmekuisesta asti, nyt on superliikuttavaa kun hän on oppinut tulemaan tietyllä tavalla ottamaan nilkoista kiinni näyttääkseen, että tahtoo syliin. Mutta tuo vierastus, se on iskenyt ihan juuri, ja olen vasta nyt tajunnut, että se on ihan eri asia kuin eroahdistus!

    Aivan huippuhienot ja värikkäät kuvat tässä postauksessa myös! Ja voi että, poika on ihan tosi paljon sun näköinen :)

    VastaaPoista
  5. Nämä Vauvan kehitys-jutut on ihan parhaita. Ja tästä jutusta paistaa rakkaus! Ihana pieni poika :)
    -Elli

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe