Tukholma – isikesän viimeinen reissu

8.9.15

Loppukesä oli täynnä viimeisiä ja olettamuksia viimeisistä. Viimeinen kerta, kun merenrannassa tarkenee uittaa varpaitaan. Viimeinen lauantai, kun koko perheellä on vielä huomennakin vapaata. Viimeinen pyöräilyretki ilman päämäärää. Viimeinen kerta kesäkahvilassa. Haikeita hetkiä, joiden toivoisi olevan niin konkreettia, että niitä voisi halata. Hassua pelkoa, että tämä kaikki unohtuu, jos sitä ei tarkasti piirrä mieleensä.

Elokuussa oli myös isikesän ja samalla koko kesän viimeinen reissu. Miehen vanhempainvapaa yhdistettynä mun kreisiin taiteilijakesään oli tällaiselle reissuroopeperheelle riemukasta aikaa. Kun sitovia aikatauluja ei ollut ripoteltuna kalenteriin kuin sinne ja vähän tuonne, voitiin tulla ja mennä oman mielen mukaan. Välillä vietiin rinkkaa ja matkalaukkua vintille säilytykseen, kunnes lopuilta annoimme niiden lojua olohuoneen sisustuselementtinä koko kesän. Sen verran usein niitä päästiin pakkailemaan, kun kuljimme ja kolusimme kotikaupungin lisäksi kotimaata ja vähän ulkomaitakin. Kesän vikalle reissulle pääsi mukaan matkalaukku, joka pakattiin Tukholmaa varten.
Matkasimme laivalla, mikä taisi lapsille olla se kaikista kivoin juttu koko reissussa. Pallomeri ei petä koskaan, ja laivan tanssilattialla meno yltyi villiksi heti alkuillasta. Möyriminen hytin isossa parisängyssä sai aikaan kikatushepuleita ja lopulta kaksi punaposkisena lasta, jotka nukkuivat valkoisissa ja kahisevissa lakanoissa sikin sokin.

Mäkin olen nyt perheellistyttyä alkanut arvostaa tuollaista hidasta kulkemista. Enää laivamatka ei ole vain pakollinen paha, vaan hassunkurinen elämys. Iltaisin lasten nukahdettua oli luksusta miehen kanssa juoda vessan kertakäyttöisistä muovimukeista tax-free-viiniä ja lukea kirjaa. Kotona tuntuu aina olevan jotain tekemistä, mutta muutaman neliön kopissa keskellä avomerta ei tarvitse kyetä muuhun. Sinivalkoiseksi botskiksi naamioitu pakkolepo.
Tukholmassa aikaa ei ollut kuin se hurauksessa sujahtava vajaa päivä. Päätimme pitkästä aikaa lähteä lorvailemaan Södermalmille. Olin merkannut puhelimen karttasovellukseen kymmenisen kahvilaa ja ravintolaa sekä muutaman kirpputorin sekä putiikin, joissa voisi piipahtaa, jos ohi kävelee. Pääsuunnitelma oli kuitenkin vain luuhailla ja käydä Bryggqträppan-leikkipuistossa (Gotlandsgatan 60-62). Se on puisto, joka on kuin pieni 1800-lukuinen kylä, lastenkokoisena ja leikkimielisenä totta kai. Tuli fiilis, että oli päässyt kylään Viirulle ja Pesoselle.

Kotimatkalla tehtiin taas sama rundi: ruokaa, pallomerta ja kikattelua hytin perhepedissä. Esikoinen ja mies liimasivat laivan leikkipaikasta annettuja feikkitatuointeja naamoihinsa ja kuopus yritti selvittää, miten saisi revittyä hytin verhot alas. Ihana hassu perheeni. Lasten nukahdettua nautiskeltiin kirjaa sekä viiniä – ja makusteltiin haikeita mutta onnen kyllästämiä mietteitä kesän loppumisesta.

Lue myös nämä

13 kommenttia

  1. Ihan off the record tähän Tukholman hommaan, olen ruvennut lueskelemaan blogiasi raskausaikana ja etenkin nyt esikoisen synnyttyä kesän alussa on ollut ihana käydä silloin tällöin lukemassa aamusyötön jälkeen kuulumisianne. Tuo tax free-viinin nauttiminen muovimukeista lasten nukahdettua kirvoitti kyyneleet, liekö imetyshormoneilla osuutta asiaan?Mutta siis, ihana blogi! Minulle luksusta oli testata vinkkaamasi porkkanapiirakka ja nauttia sitä hyvän tummapaahtoisen kahvin kanssa aamulla kun vauva vielä tuhisee unillaan:) Oli nimittäin ihan törkeen hyvvää mättöä..Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja kuulaita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Perheellistyttyään sitä ehkä ymmärtää selvemmin, miten hienoa on juoda niistä muovimukeista tax free -viiniä. Mä ymmärrän ainakin ihan hyvin, että vähän itkettää :D Niin ihana kuulla, että tykkäät blogistani. Ja aina on yhtä hauskaa kuulla, että jakamillani resepteillä tosiaan tehdään ruokaa ja leivotaan!

      Poista
  2. Hei! Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen hytti teillä oli laivalla? Houkuttelisi lähteä laivalle perheen kanssa, mutta edullisimmissa hyteissä voisi alkaa ahdistaa ja olisi mukavaa jatkaa iltaa vielä lasten nukkumaanmenoa jälkeen kuten tekin teitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mikäköhän se oli. Halvin niistä, joissa on kerrospunkkien sijaan parisänky (+varavuode). Meidän illan jatkaminenhan tapahtui siis yhden lukulampun hämyssä, lattialla istuen ja hiljaa kuiskien :D Muakin kiinnostaisi kokeilla niitä hyttejä, joissa olisi kahden erillisen tilan ansiosta mahdollisuus lasten mentyä nukkumaan pitää vaikka treffit miehen kanssa.

      Poista
  3. Onkos tuo tutan unihaalari esikoisella? Mistä olet löytänyt isompaa kokoa?

    92 on isoin koko mitä olen löytänyt ja alkaa käydä jo liian pieneksi meidän lapselle. Vaikea löytää kärjellisiä haalareita isompaa kokoa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on Tutan. Reiman verkkokaupasta ostin. Siellä näemmä on nytkin kahta unihaalaria kokoon 98 asti. Esikoisella oli kaksi 98 koon unihaalaria, joista toinen on jäänyt pieneksi jo aikoja sitten. Mutta tuo kuvissa näkyvä on joku jättikoko, kun edelleen mahtuu, vaikka muuten vaatteet ovat 110 kokoa. Kärjelliset unihaalarit on <3

      Poista
    2. Mahtoikohan myös Marlonilla olla isoja kokoja (puhelin temppuilee, enkä näe kokovalikkoa)?! http://vauvanvaate.fi/ Nuo Marlonin pupukuosiset terälliset yökkärit on ollut ihan huippuja, ja potkarit myös. Meillä neidillä on ollut melkein joka kokoa ja kaikkia eri värejä käytössä :) Paitsi että ovat minusta kivannäköisiä, niin on myös kivoja siksi, että niissä on lavat aika tilavat. Muissa tuntuu, että heti jää jalasta pieneksi, mutta noissa on jalalle pituutta riittänyt. Ja kaiken kukkuraksi on vielä kotimaisia ja luomupuuvillaa :)

      Poista
    3. 86 näytti olevankin suurin, harmi. Meillä kun ei oo sen isompaa vielä tarvittu, niin elin vaan toivossa :)

      Poista
    4. Mihin lie hukkui vastausviestini... Mutta siis, muistin väärin; ei noita Marlonin yökkäreitäkään ollut kun 86 kokoon. Sinnehän toki voisi varmaan esittää toiveen suuremmista?! Joka tapauksessa, hyviä ovat :D

      Poista
    5. Hei kiitos Marlon-vinkistä! Se on mulle ihan uusi merkki.

      Poista
  4. Hei, mullakin olisi vaateaiheinen kysymys! Nimittäin mistä tuo ihana sininen paitasi, joka vilahtaa sekä disco-kuvassa että postauksen alimmassa kuvassa, on peräisin? :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe