Arkikuva 42/52

26.10.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Olisi pitänyt koputtaa puuta. Vaikka omaa päätä, jos ei muuta. Kävi nimittäin niin, että tuossa kuukausi takaperin menin huokaisemaan helpotuksesta, kun lapsemme eivät ole juuri koskaan kipeinä. Olisihan se pitänyt arvata, mitä moisesta lesoilusta palkkioksi saa. Räkää, kuumetta, korvatulehdusta, kurkkukipua, yskää ja silmätulehdusta koko tuvan täydeltä seuraavan kuukauden ajaksi.

Ollaan koko konkkaronkka sairastettu vuorotellen ja yhdessä. Yöt ovat olleet välillä ihan mahdottomia, kun ollaan ryystetty räkää ja vaellettu pitkin kotia yrittäen milloin kukakin löytää jonkun paikan, jossa saisi nukuttua. Silmiin tippaa, korviin toista. Kaikki talouden sata ja yksi harsoa on niistetty täyteen räkää, eikä kukaan jaksa pestä pyykkiä.

Oma sairastaminen vain jatkuu ja saa uusia muotoja, kun ei pysty rauhassa levätä tautia pois. Kuopus on elänyt lähes tulkoon pelkästään äidinmaidolla, kun muukaan ei maistu. Olen istunut koneella kuumeinen lapsipolo rinnallani yrittäen tehdä töitä. Ajatukset ovat tahmaa, ja öisin ei uskalla nukahtaa, kun pian kuitenkin taas joku herättää.

Miten pöljiltä tuntuvat ne ajatukset, kun on joskus todella väsyneenä on toivonut olevansa kipeä, että voisi luvan kanssa levätä. Lapset eivät halua levätä, vaikka voisivat. Esikoinen on anellut, että voitaisiin mennä ulos. Edes jonnekin, mennään jonnekin, minne mennään, jonnekin jooko, en jaksa olla kotona!

Kipeänä asunnon pinta-alasta tuntuu häviävän puolet. Ahdistaa, ja oma koti alkaa tuntua loukolta. Roskapussin kiikuttaminen roskakatokseen tuntuu niin vapauttavalta, että siinä vallan riehaantuu. Ilo loppuu kuitenkin viimeistään siihen, kun kiipeää takaisin neljänteen kerrokseen puuskuttaen ja eteiseen päästyään yskii kaksi minuuttia kippuralla.

Lasten kanssa on leikitty kaikki mahdolliset leikit. Telkkarin kaukosäätimestä ovat patterit koko ajan hukassa. Mies kävi kaivamassa ullakolta retkiriippumaton, jolla lasten aikaa saatiin taas vähän kulumaan. Silmät eivät kestä pienipränttisten kirjojen lukemista, ja ollaankin selattu postin tuoma leluluettelo hiirenkorville. Ollaan toivottu joululahjaksi My Little Ponya, Hello Kittyä, terveyttä ja mahdollisuutta pysäyttää kodin ulkopuolinenkin aika silloin, kun kotona viisarit mataa.

Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut helpottaa. Ollaan varovaisesti laajennettu elämää taas kodin ulkopuolelle. Yhdelle haettiin lääkekuuria vielä tänään, mutta sitten sen pitäisi olla siinä. Sen jälkeen naputellaan nippu papereita sekä kuitteja vakuutusyhtiölle ja nautitaan, kun olo on taas vain ihanan mitäänsanomattoman tavallisen normaali. Kop kop.

Lue myös nämä

5 kommenttia

  1. Oh noh!! Tsemppiä, toi on niin hirveetä. Ja mä tunnistan myös tuon paineen tehdä töitä vaikka periaatteessa pitäisi olla itse saikulla tai sairaan lapsen -saikulla. Muttakun ei se ole aina niin helppoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tää meni silleenkin kenkusti, että on luultavasti vuoden kiireisin kuukausi duunihommissa ja sitten räkäkaaos kotona ja omassa päässä. Vaikka yrittäjyys on mulle ainut, oikea ja rakkain tapa tehdä duunia, sairaana se on välillä aika raskasta. Kiitos tsempeistä, nyt tosiaan tilanne jo paljon parempi tästä viime viikolla napatusta kuvasta!

      Poista
  2. Täällä ollaan samassa räkäveneessä. Lapset eniten ja aikuisen vähiten. Itse sentään tajuaisin niistää ja yskiä kunnolla, mutta pienemmistä isompi ei uskalla, kun kurkkuun sattuu. Raasu! Pienemmällä on kahdeksan hampaan kaveriksi pilkottamassa tai pullottamassa about saman verran lisää ja kuumekin on kaverina.. Eilen illalla pakkasin lapset tuplarattaisiin ja lähdettiin mökkihöperöityneinä lenkille. Kaatosateeseen. Eri fiksu veto se.. Paranemisia lähiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ne hampaatkin, sama! Neljä poskihammasta tässä kuukauden aikana. Samaan syssyyn kaikki vaivat tietty, niin pääsee sitten vähemmällä jatkossa :D Mä niin näen itseni kaatosateessa lenkillä, kun ei enää pää kestä sisällä oloa. Oli fiksua tai ei :D Paranemisia sinne kans, täällä onneksi ollaan jo selvästi voiton puolella!

      Poista
  3. Just tätä samaa meilläkin. "Tavallinen" flunssa eka, sitten enterovirus (ilmeisesti, mistä näistä koskaan varmasti tietää) eri tyypeillä eri oirein, kuten kurkkutulehdus, silmätulehdus, rokot, kuume, viikkoja jatkuva yskä. Siihen päälle vielä oksenteluu, ripulointia... Ja itseään ei tosiaan ehdi hoitaa, ihan varmasti lyhensi poteminen puoleen, jos sais kriittisellä hetkellä levätä pari päivää! Tsempit sinne, kiva jos olette jo voiton puolella!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe