Arkikuva 43/52

1.11.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Pian lähdetään. Vielä ehditte vähän aikaa leikkiä.

Yhteen pinoon kaikki esikoisen vaatteet. Villahousut, villatakki, kaulahuivi, pipo, lapaset ja takki. Ulkohousut vielä reppuun, jos poiketaan vaikka lähimetsässä kotimatkalla. Niin ja rapaleikkeihin paremmin soveltuvat rukkaset. Pitäisikö ehkä ottaa toiset kengätkin? Äh, ei kai. Ja riittääköhän varmuudeksi pakattu sateenvarjo, vai tarvitaanko kuriksia? Mennään riskillä, eikä pakata niitäkään.

No niin, pian lähdetään. Varapissalle!

Toiseen pinoon kuopuksen vaatteet. Villahaalari, kauluri, myssy, rukkaset, töppöset, Stonzit ja haalari. Ai niin, ja varavaatteet, ovathan ne repussa? Vaipat, ruokalappu, harsot, nokkamuki ja kosteusliinat. Tsek!

Pesitkö kädet? Hyvä. Tulkaas auttamaan pyykit pesukoneesta kuivausrumpuun, sitten lähdetään!

Tuosta noin puet jo omia vaatteita. Ja sinä, nyt vaihdetaan vaippa! Ai sullekin tuli taas pissahätä, no ota vaatteet sitten pois. Noin. Mä imetän vielä nopsaan. Pesitkö kädet?

Noniin nyt puetaan. Kyllä se sun pipo on siinä jossain, just mä sen siihen laitoin. No äh, annas kun katson. Sä istut sen päällä. Hei miten sä nyt ehdit ottaa jo sen sun oman myssyn pois.

Hyvä hyvä, hienosti ehditään. Sulla on väärissä jaloissa kengät. Ei hätää, sen kun vain vaihdat. Rukkaset, töppöset, Stonzit. Hei nyt oikeasti, vaihda ne kengät oikeisiin jalkoihin, ettei mee jalat piloille. Noin just hyvä, kyllä sä osaat, kun vaan haluat. Voi vauvarakas, sulla on väsy ja hiki, mä tiedän. Ihan just mennään. Haalari. Jos mä autan sen vetoketjun kanssa? Ei ole syytä nyt hermostua. Jos autan vain alkuun, saat itse vetää loput kiinni? Noin vaan, jes, hyvä me!

Varapissalle myös itse, sen merkitystä ei voi korostaa. Hei älkää tekin nyt tulko tänne. Varokaa sormia sen saranan kanssa! No hei nyt kultapala, ei aleta taas tähän. Ei sulla ole oikeasti pissahätä, sähän just kävit. Hei hei, voi ei, miten sä ehdit päröttää koko vessapaperirullan siihen!

Oma takki ja äh, niin joo, unohdin laittaa villatakin tähän valmiiksi. Mä haen sen nopsaan, odottakaa tässä. Hei älkää tulko tänne kengät jalassa! No niin, pipo päähän ja kengät jalkaan. Joo kulta, mä otan just syliin. Ei kun me sovittiin, että sä saat ottaa yhden laukun ja yhden pehmolelun. Reppu selkään ja laukku olalle. Onhan avaimet, lompakko, puhelin ja nenäliinapaketti. Hyvä. No niin, tulehan syliin sieltä ihana. Haluatko sä avata oven? Hienosti!

Noin vaan, sitten mennään!

Lue myös nämä

20 kommenttia

  1. Hehheh. Ja joo. Muistitko avaimen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin! Tänään tosin lähdin ilman laukkua, jossa oli muun muassa ne avaimet. Onneksi muistin asian heti rappukäytävässä ja mies oli vielä kotona :D

      Poista
  2. voi luoja tää on kyllä just se mitä eniten (vähiten) odotin ilmojen kylmenemisestä ekaa kertaa kahden lapsen kanssa! sitä hien ja v*tutuksen määrää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon siinä tosiaan on niitä liikkuvia osasia :D

      Poista
  3. Mahtava teksti! Ja mies kehtasi viikonloppuna ihmetellä, mikä siinä uloslähdössä oikein voi kestää. :) Kaksosten kanssa mä olen kyllä ruvennut toteamaan, että ihan sama miten päin ne kengät on jalassa, kunhan on - ehtiihän ne sitten viimeistään ulkona laittaa uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee joo, kaksoset on vamasti aika hyvä koulu siinä, että oppii vetelemään mutkia tarvittaessa suoriksi :)

      Poista
  4. Haahahhahaa!! 😃 just noin! Meilläkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, että muidenkin eteisissä on samanlaista showta tarjolla päivästä toiseen :D

      Poista
  5. Voi, kamala. Kauhulla odotan millainen shou se on sitten kun meillä on kaksi lasta. Onneksi pukeminen sujuu rutiinilla ja ulkoisesti zeniläisellä tyyneydellä vaikka puettava olisi kuin henkihieverissä kiljuva ja joka suuntaan vääntelehtivä kastemato. Sen verran olen joutunut päiväkodissa liukuhihnapukemaan lapsia että tuo fyysinen puoli vaatteiden päällesaamisessa sujuu vaikka silmät kiinni jos puettava päättää ettei halua tehdä yhteistyötä asioiden edistymiseksi. Henkisestä jaksamisesta ja hien määrästä ei sitten keskustellakaan ;)

    En tiedä millainen reissu teillä oli edessä, mutta tätä lukiessa huokaisee onnesta että asutaan maalla. Minä teen usein niin että puen lapsen ja laitan lapsen ja karvaelukat pihalle, jätän oven rakoselleen että pieni kuulee minut ja minä kuulen pienen ja alan vasta sitten suunnitella omaa pukemistani. Kahden kanssa tästä mahdollisuudesta tulee varmasti entistäkin tärkeämpi. Kenenkään ei tarvitse hikoilla eteisessä muita odottamassa. Kunhan itse muistaa käydä siellä varapissillä ennen kun alkaa pukea lapsia ;) Jos pitäisi kerrostalon ylimmästä kerroksesta lähteä liikenteeseen edes tällä nykyisellä poppoolla niin hiki ja tuska tulee jo ajatuksestakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi joo, maalla asumisessa on tässä kohtaa todellla hyvä puoli! Aina vanhemmillan käydessä mietin, että ollaanko ihan hulluja, kun asutaan hissittömän talon ylimmässä kerroksessa. Mäkin aina siellä laitan esikoisen rauhassa ulos leikkimään ja sitten vasta puen vauvan ja itseni. Melkoisen paljon zeninpi olo niiden lähtöjen jälkeen.

      Poista
  6. Joo ai karmee!! Meillä hissitön kerrostalo, joten tosta lopusta alkaa se alas raahautumisen ja vaunujen täyttämisen tuska :D sitä mä vihaan eniten! Onneks nykyään on sentään kantotakki, jonka tajusin ostaa vähentämään sitä karseaa hien määrää.

    Nii ja toi tais olla viel sellanen helppo lähtö? Et sit on ainakin meillä niitä päiviä, kun vaatteita EI haluta, leluja valitaan 10v, hanskat ei löydy MISTÄÄN ja pienin huutaa kuin palosireeni. Nii ja itsellä on pinna kireellä (niin harvinaista kuin se onkin hahaha :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, se alas pääseminen ja vaunuvarastoon tunkeminen onkin sitten toinen tarina :D Oma lemppari-inhokkini on takaisin tuleminen mahdollisten kauppakassien, postipakettien yms kanssa, kun kellään ei enää olisi energiaa kavuta rappusia ylimpään kerrokseen.

      Ja joo, valitsin sellaisen iisin päivän tähän tarinaan, eh :D

      Poista
  7. true dat. onneksi rivari=kohta 5v ekana valmiiksi ja ulos odottelemaan.. mutta silti, on ihan katastrofi koettaa ehtiä neljän kanssa ajoissa. sillain että niillä olisi esim puhtaat ulkovaatteet, eikä niin että ne kuraisimmat kamat on vaihtuneetkin päälle kun olen etsinyt asiaa x. ja sitten on jo hiki itselläkin, vauva pitää ehdottomasti pukea joko ekana ja laittaa rattaisiin ja joku isommista heiluttelemaan pihassa siksi aikaa. tai sitten vikana, koska muuten se hermostuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suora uloskäynti pihalle helpottaa kyllä hurjasti lähtemisiä. En vain käsitä, miten neljän kanssa onnistuu mihinkään lähteminen saati ajoissa oleminen :D

      Poista
  8. Meillä mies sanoo aina että meidän lähteminen on ihan hullua touhua. Kiva kuulla että ei olla ainoita �� Ja varapissa on todella tärkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se kyllä melkoista. Ennen vain lähdettiin, nyt siitä on tullut tapahtuma, jota pitää pohjustaa ja valmistella :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe