Arkikuva 47/52

29.11.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Töiden tekeminen olohuoneen nurkassa on tullut siihen pisteeseen, että se ei ole enää oikein kenellekään perheessämme mielekästä. Mulla hajoilee pää, ja se heijastuu muuhun perheeseen. Siitä kuitenkin toiste. Nyt tahdon vähän itsellenikin muistiin kirjata, että sitten on näitä toisenlaisia hetkiä.

Kuopus on juuri herännyt päiväuniltaan, tepastellut unisena viereen ja kaipaa maitoa. Ihana unihiekkainen muru, itseni lisäksi perheemme toinen hitaasti heräilijä, joka nauttii verkkaisista aamuista ja päiväunen jälkeisestä hiljaiseseta tovista. Nostan lapsen rinnalle. Hän syö silmät puoliummessa, päälaen hiuskiehkura nukkumisesta pörrössä. Sormenpäät pyörivät rintakehälläni hellästi, ja lapsi tuhisee kuin siilinpoikanen.

Esikoinen on ollut pelaamassa miehen kanssa lautapelejä keittiössä. Nyt hän tulee olohuoneeseen ja raahaa vaivalloisesti raskaan tuolin taakseni. Hän nousee tuolille ja alkaa hieroa niskojani. On hän sitä ennenkin tehnyt – kai mieheltä mallia ottaen – mutta silti ele on aina yhtä yllättävä ja ihana.

Onni lävistää kehon aaltona. Miten upeat lapset minä olenkaan saanut elämääni! Jos olisin ollut tekemässä töitä jossain muualla, tämä hetki olisi jäänyt minulta kokematta. Niin no ja olisin saanut tehtyä keskeneräisen työn kerralla loppuun, kukaan ei olisi repinyt paperipinoja nurin kunnolla herättyään ja sitä rataa. Mutta silti, olohuonetyöpisteellä on eittämättä hyvät puolensa silläkin.

Lue myös nämä

7 kommenttia

  1. Ihana kuva ja hellyyttävä arkihetki talteen. <3 Oon tykänny hirmuisesti näistä arkikuva-postauksista. Vuosi taitaa olla täyttymässä, mutta jatkathan näitä silloin tällöin jookos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on ollut kiva tallentaa. Ovat mahtava muisto myös ihan henkilökohtaiseen albumiin tallennettavaksi. Jotain vähän samanlaista voisi ensi vuonnakin silloin tällöin postata. Näihin on ollut kiva tallentaa niitä hajanaisia ajatuksia, joista ei muuten ehkä olisi syntynyt postausta, mutta jotka kuitenkin ovat olleet merkityksellisiä.

      Poista
  2. <3 <3
    T: toinen arkikuva fani!

    VastaaPoista
  3. Arkikuvapostaukset ovat tosiaan mukavia. Paitsi että niistä näkee sitä rehellistä ja oikeaa elämää ilman asettelua niin yleensä kuviin liittyvät tekstit ovat mukavan lyhkäisiä ja kevyitä lukaista ohimennen. Vaikka niittä olisikin joskus painavaa asiaa niin ne ovat vähän kuin kevyehköjä novelleja paksujen romaanien täyttämässä hyllyssä. Enkä nyt tarkoita yksin tekstien pituutta vaan enemmänkin sitä miltä tuntuu välillä romaanin sijaan kaivaakin joku lyhyempi ja kevyempi kirja hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Olen saanut arkikuvista tosi paljon kiitosta. Niin ihana kuulla, että niistä tykätään. Ja itsellekin ne ovat olleet kivoja, ja samalla on tullut tallennettua pieni pala meidän perheen arkihistoriaa :)

      Poista
  4. Kirjoitat niin ihanasti imetyksestä <3 ihanaa, että tuot sen näkyväksi näin, luonnollisena osana arkea, mitä se onkin :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe