DIY: Nuken kantoliina

14.11.15

Pikkuveljen synnyttyä esikoista alkoivat pikkuhiljaa kiinnostaa nukkeleikit. Hän hoivaa nukkeaan samalla kun minä hoivaan vauvaa. Hän vaihtaa nukelle tekemiäni kestovaippoja, ja nykyään vauvanukke löytyy välillä istumasta potalta. Vauvanukkea imetetään nostamalla paita ylös ja antamalla hänelle napatissiä, joka löytyy apauttiarallaa siitä navan korkeudelta. Vaikka kuopus ei enää nykyään nuku päiväuniaan parvekevaunuissa, nukke viedään unilleen parvekkeelle; joko nukenvaunuissa tai ronskisti ihan vaan matolle pötkölleen.

Ja nyt vihdoin esikoinen saa kantaa vauvanukkeaan kantoliinassa – ihan kuten minä kannan taaperoksi hujahtanutta vauvaa. Olen luvannut tehdä nuken rengasliinan siitä lähtien, kun kuukausia ja kuukausia sitten ostin Facebookin kantovälineryhmästä kaksi kantoliinarengasta. Jos prokkiksen toimeenpano kesti kuukausia, varsinainen tekeminen vei puolisen tuntia. Kummallisen tutun kuuloinen projektitoteutus jälleen kerran.
Nuken kantoliinaa varten tarvitsee siis kaksi kantoliinarengasta (myynnissä esimerkiksi täällä). Mun käyttämäni renkaat ovat halkaisijaltaan noin 8 cm. Renkuloiden lisäksi tarvitseekin vain ohutta kangasta, jossa tärkeintä on sen samankaltaisuus molemmilta puoliltaan. Liinassa kun jäävät näkyviin sen nurja- että oikeapuoli. Esimerkiksi joku vanha kesähuivi toimiikin tässä tehtävässä mainiosti.

Mä käytin liinaan batiikkivärjätyn kankaan, joka ostettiin muinoin miehen kanssa pienestä kylästä Gambiassa. Kankaan pituus on noin 135 senttiä ja leveys 85 senttiä. Käytössä ollaan huomattu, että liina on vähän turhan leveä ja kulkee sen takia takkuisesti renkaissa, joten vähempikin leveys piisaa. Esikoiselle on kuitenkin tärkeää, että liinassa on niin paljon leveyttä, että sen saa vedettyä vauvanuken pään tueksi ja suojaksi päiväunien ajaksi. Tapa, jonka hän on tarkasti huomioinut mun käyttäessä pitkää kudottua kantoliinaa.
Ompeluprokkis on helppo. Liinan molempiin päihin ommellaan päärmeet. Sen jälkeen liinan toinen pää pujotetaan läpi molemmista renkaista ja vedetään taitteeksi reilun 10 sentin matkalta. Mä rypyttelin kangasta taitteen kohdilta jonnin verran ja sitten ompelin taitteen kiinni. Noin vain! Sen jälkeen liinan toinen pää hujautetaan molemmista renkaista läpi ja vielä takaisin toisesta renkaasta. Mä silitin liinan päähän vielä kiinni vaalenpunaisen hiirikuvan, kun esikoinen sitä toivoi.

Jo on suloinen näky, esikoinen ja kantoliinassa olevan vauvanukke. Vauvanuken kanssa hytkytään, jotta se nukahtaisi. Nukke kuulemma tykkää olla lähellä. Ja aina välillä esikoinen painaa hellästi suukon nuken päähän. Lapset toimivat peilikuvina vanhemmilleen, niin hyvässä kuin pahassa. Onkin melkoisen eheyttävää nähdä silloin tällöin kuvajaisia, josta tietää tehneensä jotain oikein.

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. Meillä nuken kantoliinana on toimineet äidin huivit. Ei ole tosiaan hellyyttävämpää näkyä, kuin lapset hoitamassa nukkejaan kuten äiti vauvaa. 1v3kk poitsu haluaa myös pikku nuken kantoliinaan, kun siskollakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivi tosiaan toimii sellaisenaan lapsen kudotuna kantoliinana :) Saas nähdä, koska meillä nuorimmainenkin tahtoo kantoliinan, jolla nukkea tai pehmelelua kantaa – tai palloa, ne kun ovat nyt just parasta ja ihaninta.

      Poista
  2. Voi rakkaus, miten suloinen näky!!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe