Arkikuva 48/52

6.12.15

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

In Finland we have this thing called Helsingin joulukuu. Sen tietää olevan täällä siinä vaiheessa, kun ulkona säällä kuin säällä viihtyvät lapsetkin ovat sitä mieltä, että eikö voitaisi jo mennä sisälle. Tuuli riepottelee takkia ja aukioilla paikoilla se kerää voimansa yrittääkseen tuupata lastenrattaat kumoon. Kaupungissa tuoksuu suolaisenaan myrskyävä meri, jonka pisarat sekoittuvat räystäiden alla hiipivään sumuun.

Jos sulkee ajatuksistaan pois ensin ilmastonmuutoksen ja sen jälkeen kuravaaterallin, mun mieli nauttii salaa tuulen ujelluksesta ja vihmovasta sateesta. Maisema tuntuu epätodelliselta. Miten jopa keskellä päivää ja keskellä kaupunkia voi olla niin pimeää ja synkkää? Männyt niiailevat puolelta toiselle sulavasti kuin balettitanssijat. Orava roikkuu kiinni kaksin käpälin yhdessä edestakaisin kieppuvassa oksassa. Sen silmät tapittavat mustina, enkä voi olla varma, onko se kauhuissaan vai innoissaan kuin lapsi Linnamäellä.

Pilvet liikkuvat kaiken yllä nopeasti ja muodostavat pyörien kuvioita kuin katselisi taivaanrannan levyistä kaledoiskooppia. Kaupungin läpi kulkiessani näen kesältä tuttuja paikkoja. Kuvittelen perheemme niihin – istumaan terassille lemppariravintolamme eteen ja paistattelemaan päivää puistoon. Nyt ravintolan edessä kolisee vain rytätty tyhjä kaljatölkki ja puisto kylpee katuvalojen kelmeässä keltaisuudessa. Surumieli pyörähtää kerran vatsassa, mutta muuttuu sitten hyväksi muistoksi. Välillä kaihoa ja onnellisuutta ei voi erottaa toisistaan.

Tihkusade muuttuu piiskaavaksi ja jäiseksi. Esikoinen saa mut kiinni haaveilemasta ja kysyy, mitä mietin. Kerron ajattelevani saaristoa, meren tyrskyjen hiomia kiviä, myrskylyhtyjä. Kerron, miten leikittelen ajatuksella, että asuisimme majakassa ja miten välillä kadehdin pienen ohi menevän tovin menneiden aikojen majakanvartioiden yksinäisyyttä ja aikaa ajatella. Kuten Muumipappa, pehmennän. Esikoinen katsoo pitkään ja vaihtaa sitten aihetta. Voidaanko hyppiä vesilätäköissä?

Tietenkin rakas, hypitään vaan.

Lue myös nämä

16 kommenttia

  1. Voi ei. Tämä arkikuvahaaste loppuu pian. Tämä on ollut ihan suosikkini. Ihania kuvia ja aivan ihania tarinoita niiden takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on kyllä ollut kiva tehdä, ja samalla jää mukava muisto myös itselle.

      Poista
  2. Osaat kyllä hyvin löytää positiivisia puolia asioista :D

    Itse olen viimepäivinä ollut puhtaan vittuuntunut tästä Suomesta. Lapsi ei halua ulkoilla, minä en halua ulkoilla, lähteminen on yhtä tuskaa vaatteineen ja vaunujen sadesuojien kanssa... Käytännössä klo 15 --> tuntuu myöhältä ja alkaa odottaa lasten nukkumaanmenoa.

    Eilen oltiin koko päivä kotona. Illalla ajateltiin että käydäänpä kaupassa niin piristytään.. Vaatetta päälle ja pimeyteen. Satoi vettä, kaksivuotias ei halunnut kävellä yhtään. Ei yhtään. Kyllä piristi se "kotiiiin" ulina. Kotiin vaan ja vaatteet kuivumaan. Nyt sitten kesää odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuudesta en tiedä, mutta ympäristön pimeys on sopinut hyvin vähän melankoliseen mieleeni. Ah ja joo, kaupassa pyörähtäminen lapsen kanssa tähän aikaan vuodesta – tuskaa, hikeä ja vi**tusta :D

      Poista
  3. Sinä olet sitten hyvä kirjoittamaan!!

    VastaaPoista
  4. On ilo lukea näin maalauksellista tekstiä! Laitat tunteilleni vaatteet päälle :D

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava kuvaus, mahtavaa kertakaikkisesti!

    VastaaPoista
  6. Ihana niin ihana teksti! Oot uskomattoman taitava pukemaan ajatukset sanoiksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihania kommentteja täällä, kiitos sinullekin!

      Poista
  7. Jatkaisitko näitä viikoittaisia arkikuva tekstien kirjoittamista vielä, nämä ovat niin mainioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä viikottaisia voi luvata, mutta jonkinlaista jatkoa arkikuville olen kyllä miettinyt, kun niistä on niin kovasti tykätty. Ja on itsellekin kiva saada joku väylä ajatuksille, joista ei ehkä varsinaista thö postausta saisi aikaiseksi :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe