DIY: neulotusta suikaleesta kietaistu villaturbaani

4.12.15

Joulukuun puhurituulet saivat mut vihdoin ompelemaan kasaan ja turbaaniksi viime talvena neulomani villasuikaleen. Nyt päässä sitten lopulta keikkuu haaveilemani lämmin ja superpehmoinen turbaanipipo kuin Herttoniemen herttuattarella ikään.

Talviturbaani on tosi helppo tehdä. Poimin siihen idean simppeleitä ja tyylikkäitä neuleohjeita tarjoilevan Jonna Hietalan Kerällä-kirjan sivuilta. Turbaania varten siis yksinkertaisesti neulotaan sopivan levyinen (noin 15 cm) ja pituinen (noin 76 cm) suikale, joka sitten muina naisina kieputetaan turbaaniksi ja ommellaan niille sijoilleen. Ei siis kiinni päähän, vaan muotoonsa, mutta ymmärtänette pointin.
Mulla oli käytössä kasimilliset pyöröpuikot ja lankana kirjan ohjeen mukaisesti kerällinen Debbie Bliss Palomaa, joka on ehkä pehmoisinta ja silkkisintä villalankaa, jota olen puikoilleni kuunaan pyöritellyt. Merinovillan ja babyalpakan sekoitus sai mut niin lankahurmioon, että haaveilen pyöritteleväni samaisista keristä itselleni villapaidan. Sellaisen pehmoisen pesän, johon kaivautua missä ja koska vain.

Mutta asia kerrallaan. Ja nyt ensin se turbaani. Villaturbaanin neulesuikale aloitetaan 19 silmukalla ja tehdään puolipatenttineuleena, jota mä pääsin tämän kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni väkertämään. Kirjan ohjeen kanssa sain langat menemään solmuun, mutta onneksi naapurista löytyy neulontaguru, jonka päivystävään kutimointiapupuhelimeen voi soittaa myöhään illallakin (sen jälkeen kun samainen päivystävä kutimointiguru oli ensin päivemmällä diilannut lankajemmoistaan kerällisen Palomaa sekä oikeankokoiset puikot akuutin kutimointihimon pauloihin joutuneelle naapurilleen). Kiitos Liinan ja vähän Youtubenkin, opin minäkin neulomaan puolipatenttineuletta.
Kun puolipantenttineuleen jipon ymmärsi, sitä oli helppo tikuta kasaan turbaaniin vaadittava määrä ilman sen kummempaa ajattelemista. Kirjan ohjeen mukaan tämä valmistuu kuulemma parissa tunnissa, mutta mulla aikaa hurahti pienissä minuutin neulontapätkissä useampi kuukausi. Mun neulontaprokkiksia aikaisimmin seuranneille tämä ei liene yllätys.

Tässä vaiheessa käsissä on siis valmis neulesuikale. Turbaaniksi suikaleen saa niin, että ensin kiepauttaa sen päänsä ympäri aloittaen otsalta. Koska puolipatenttineule on joustavaa, kannattaa tsekata, että suikale varmasti on tarpeeksi kireällä. Sen jälkeen etusauma ommellaan kiinni. Jäljelle jää noin 30-senttinen häntä, joka ommellaan kiinni keskelle turbaanin takaosaa. Sitten vain vielä ompelee päälaen kaitaleen kiinni molemmilta puoliltaan turbaanin sivureunoihin.

Ja sen jälkeen vain juoksujalkaa pihalle näyttämään puhurille herttuatarmaisin ilmein pitkää nenää.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Ai vitsi se on hieno ja näyttää upealta sun päässä! Olen tosi vaikuttunut! (Ja näytät tosi kauniilta noissa kuvissa, tai ainahan sä, mutta nyt jotenkin erityisen.)

    Olen tosi iloinen, että siitä tuli valmis, ku on kerta noin hieno!

    VastaaPoista
  2. Mulla kanssa tuo samainen turbaanipipo seuraavana projektina. Varsinkin nyt tulee tarpeen kun edellinen neulomani pipo jäi lämmittämään yksi aamu bussin penkkiä :-(

    VastaaPoista
  3. "Etusauma" kiinni?? Miten menee etusauma? Ei kyllä imetysaivot ymmärrä, vaikka on insinööri.. :D Tai sit just siksi.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt en miekään saa mitään selvää tuosta kasaan ompelemisesta. :/ Pari päivää sitten sain samanmoisen suikaleen valmiiksi, mutta nyt en saa sitä aseteltua päähän.

      -P

      Poista
    2. Anteeksi Sanna, että kommenttiisi vastaaminen on jäänyt – kuten näemmä kaikkiin tämän postauksen kommentteihin. Onneksi P tuli hätyyttelemään, niin tulee nyt vastaus sitten Sannallekin. Ainakin toivon, sillä en oikein tiedä, miten tuon kasaan ompelun paremmin selitän :D

      Mutta siis etusaumalla tarkoitan tuota saumaa, joka tuossa vikassa kuvassa näkyy hyvin. Eli aivan ensin suikaleen toinen pää otsalle tuolleen vinottain, kuten kuvassa. Sitten suikaleen kietoo pään ympäri, eli kuten sellaisen korvat peittävän kasaripannan, eli että siitä muodostuu turbaanin alareuna. Sitten toinen suikaleen pää kiepautetaan edestä vinottain sen suikaleen toisen pään päälle. Nyt muodostuu se etusauma, joka ommellaan kiinni. Kun se on ommeltu, jää jäljellä noin 30 senttinen palanen suikaletta. Se vedetään päälaen kautta takaraivolle ja ommellaan kiinni turbaanin takaosaan. Jahka on päässyt tähän asti, on aika selkeää, miten päälaella kulkeva osanen suikaletta ommellaan vielä kiinni turbaanin sivureunoihin :)

      Onnistuuko nyt? Jos ei, selvennätkö / selvennättekö mikä kohta on epäselvä, niin yritän selitää vielä jotenkin eri tavalla :)

      Poista
  4. Bloglovinin kautta kommentointi ei näköjään onnistu. Painan julkaise nappulaa mutta teksti ei ikinä julkaistu. Ja iphonella kun kirjoittaa niin välillä tapahtuu niin ettei pysyy enää kirjoittamaan. Siis ei tule tekstiä vaikka miten hakkaa nappuloita. Muissa seuraamissani blogeissa ei ole tätä ongelmaa. -Hs

    VastaaPoista
  5. Jonnan kirja on minun lemppari neulekirja! Se on täynnä ihania ja yksinkertaisia ohjeita. Hyvältä näyttää turbaani sinun päässä. Lämmin se on varmasti ja pehmoinen :)

    VastaaPoista
  6. Oi ihanaa että postasit tämän, minullakin on Jonnan kirja (joka muuten on parhaita näkemiäni käsityökirjoja) mutta olin täysin unohtanut tämän ohjeen! Nyt tiedän mitä teen illalla katsellessani itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja huomenna työmatkalla päätäni lämmittää uusi päähine :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe