Kyrö Distillery – kylässä maailman parhaaksi valitun Napue Ginin kotona

28.12.15

Tislaamokierros saatu

Kun suomalainen voittaa maailmalla, lähes jokainen tämän maan kansalainen pörhistää rintaansa ja ottaa osan kunniasta itselleen. Hyvä me, hyvä Suomi! Voitte vain kuvitella, miten ylypiää minä olen tuolla kylillä kulkenut, kun lapsuuskotipitäjän viereisessä kylässä tislataan maailman parhaaksi giniksi valittua ruisginiä. Henkinen traktorini suorastaan keulii tällaisesta. Hyvä me, hyvä Kyrönmaa!

Ai mistä minä oikein puhun? Otetaanpa pieni kertaus viime kesältä. Silloin Kyrö Distilleryn Napue Gin voitti briteissä järjestetyn kansainvälisen Wine & Spirits -kilpailun, kun Napuesta tehty gin tonic valittiin parhaaksi 150 kilpaginin joukosta. Kilpailu on arvostettu ja sen voitto kova juttu. Yhtäkkiä maailma kiinnostui pienestä viidentuhannen asukkaan kunnasta Pohjanmaalla. Kyrö Distillery kun sijaitsee Isossakyrössä vanhassa meijerissä. Siinä samassa vuonna 1908 rakennetussa kivirakennuksessa, jossa kehiteltiin Oltermanni-juusto ja jonne omat isokyröläiset isovanhempanikin ovat aikoinaan maitotilansa maidot kärräneet.
Idea tislaamoon tuli muutamia vuosia sitten, kun viisi kaverusta oli saunomassa – mitenkäs muuten suomalaiset pähkähullunhyvät ideat syntyisivät. Löylyjen kyytipoikana maisteltiin ruisviskejä, ja siinä sitten alettiin ihmetellä, että miten täällä rukiisessa maassa ei tehdä omaa ruisviskiä. Kaveriporukka päätti, että asialle on tehtävä jotakin. Muutamaa vuotta myöhemmin pelit ja vehkeet olivat valmiina ja pohjalainen pientislaamo Kyrö Distillery syntynyt.

Ensimmäinen pulloerä, 29 pulloa, pullotettiin puolitoista vuotta sitten. Nykyään pullotetaan 7500 pulloa viikossa, ja varastosaldo on koko ajan nolla. Kiitos ginivoiton, kaikki tahtovat palansa Pohjanmaalla pullotettua ruista. Sitä varsinaista viskiä ei ole vielä pullotettu putelin putelia, sillä aidon viskin pitää kypsyä tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Ensimmäinen Kyrö Distilleryn viski onkin valmista pullotettavaksi vuonna 2017. Viitteitä tulevasta antavat kuitenkin tisleet Juuri ja Verso. Ja sitten on se Isonkyrön kaikkien ginirakastajien huulille tuonut Napue.
Kyrö Distillery otti ruisviskin rinnalle tuotantoon myös ginin, joka nimettiin isokyröläisen kylän mukaan Napueksi. Etenkin paikallisille Napueen yhdistyy vahvasti myös Napuen taistelu, joka käytiin noin kilometrin päässä Kyrö Distilleryn tiloista. Taistelussa Venäjää vastaan ja sen jälkiseuraamuksissa kuoli yli puolet Kyrönmaan väestöstä. Jo ainoastaan pienen kotikuntani Vähänkyrön kirkonkirjat tuolta ajalta ovat kylmäävää luettavaa. Lisäksi koteja poltettiin ja naisia raiskattiin. Napuen taistelun jäljet näkyvätkin yhä lähes jokaisessa kyrönmaalaisessa suvussa.

Napue Gin lanseerattiin vuonna 2014, kun Napuen taistelusta oli kulunut 300 vuotta. Itse asiassa Kyrö Distilleryn käyttämä fontti on digitalisoitu Napuen taistelun muistomerkin tekstistä. Kuten Kyrö Distilleryn viskin, myös Napuen pohjana oleva vilja on sataprosenttisesti ruista. Lisäksi Napuen tislauksessa on tietenkin ginille olennaista katajanmarjaa. Napueen käytetään myös erilaisista uutettuja yrttejä, kuten Pohjanmaan maakuntakukkaa mesiangervoa, karpaloa, kardemummaa, tyrniä ja koivua. Ainakin koivu ja karpalo kerätään ihan lähialueilta. Viime kesänä lanseerattiin myös Koskue Gin.
Pohjalainen gini tuli markkinoille oikeaan aikaan, kun trendikkäät drinkit tehdään giniin ja vanhaa kunnon gin tonicia alkoi näkyä herrasmiesten lasien lisäksi jokaisen mojitomisun mukissa. Ja sitten tuli se voitto.

Mä olen muutamassa baarissa nauttinut lasillisen tuota maailman parasta gin tonicia ja tokkiinsa pullon Napueta ostanut kotiinkin. Nykyään giniä ehtii pysähtyä nauttimaan niin harvoin, ettei sen tahdo todellakaan olevan mitään kuraa. Äitiys on tuonut arvostusta myös sille, mitä mukista löytyy. Fiilistellessäni Napue Giniä Instagrammissa, Lähiömutsin lukija vinkkasi, että Kyrö Distillery järjestää myös tislaamokierroksia. Kiitos vinkistä! Siitähän minä innostuin heti, ja kutsuin itseni kylään maailman parhaaksi valitun ginin kotiin.
Eilen Tapaninpäivänä lähdettiin pienellä porukalla ihmettelemään, miten täältä Kyrönjoen varresta komiasti ponnistetaan maailmalle. Ja uskaltaisin väittää, että kuuluuhan meijerin uuteen kukoistukseen tutustuminen ainakin jokaisen pohjalaistaustaisen yleissivistykseen. Tunnin tislaamokierroksen aikana me päästiin pällistelemään juomien valmistusvaiheita alusta loppuun ja kuultiin hauskoja tarinoita sekä mielenkiintoisia nippelitietoja. On muuten hassua, että Kyrö Distilleryn juomien ruismaltaat jauhetaan jauhoksi ihan samanlaisella maatalousmyllyrutkulla kuin millainen mummillani ja paapallani oli aikoinaan navetassaan! Tislaamon tarpeistot onkin tislauspannuja lukuun ottamatta haalittu kasaan sieltä täältä, ja mylly on kuin onkin palvellut entisessä elämässään maatilalla.

Me päätettiin kierros tastingiin, joka oli itselleni ensimmäinen laatuaan. En ole koskaan aikaisemmin osallistunut edes viinitastingiin! Kokemus oli mielenkiintoinen ja makuja avartava, sillä mä olen aina luullut, että en erityisemmin pidä mistään vähääkään viskiä muistuttavasta juomasta. Mutta hyvänen aika, nämähän olivat pehmeitä ja ja, miten se nyt sanoisi tällä tavalla amatöörisanoin, pyöreän täyteläisiä ja maukkaita. Luulenkin, että nuo nyt maistamani tisleet olivat enemmän lähellä laadukasta ja oikeaa viskiä kuin mikään niistä nuoruudessa maistamastani viskistä, phyi!
Tasting antoi myös vähän osviittaa siitä, minkälaiset makunystyrät Kyrö Distilleryn päätislaajan suusta löytyy. Oikeanlaisen juoman valmistukseen kun ei ole olemassa mitään mittaria, joka kilahtaa, kun oikeanlainen makuliitto on syntynyt. Esimerkiksi jokainen Napue-erä erilaisine yrttiuutesuhdanteineen on syntynyt päätislaajan makunystyröiden varassa. Muutenkin tislaamon tuotteita voi mielestäni kutsua käsityönä tehdyksi. Pullojen etiketitkin kiinnitettään edelleen käsin yksi kerrallaan, vaikkakin se osuus prosessista olisi kuulemma toiveissa saada koneistetuksi lähiaikoina.

Tislaamokierroksen ja tastingin lopuksi jäätiin vielä pousailemaan Kyrönmaan matkailun edistämiskeskukseen, eli kerran kuussa auki olevaan tislaamon baariin. Matkailua se ihan tosissaan tuntuu edistävän, sillä tislaamokierroksille Isoonkyröön on kuulemma saavuttu satojen kilometrien päästä. Ensi kesänä on luvassa häät, joihin vieraat saapuvat Yhdysvalloista. Kyllä siellä Isonkyrön Esson vanhojen lamppujen alla kelpaakin häitä tanssia vallan Ameriikoista asti.
Ja johan minä siinä karpaloilla ja rosmariinilla koristeltu gin tonic kädessäni tunsin olevani osa yli satavuotiaan meijerin historiaa. Hyvät tuotteet, hyvä tarina ja sopivasti pohjalaista hullunrohkeutta, siitä syntyy rukiin vahva menetystarina. Hyvä me, hyvä Kyrönmaa!

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. Ai että! Tuonne haluaisin minäkin päästä kierrokselle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retki on kyllä sen arvoinen, suosittelen!

      Poista
  2. Ihanaa, näyttää hyväntuuliselta vierailulta! Ja Napue on kyllä ihan ykkönen. Piti samana aamuna käydä hakemassa kotiin pullo (Hertsikan Alkosta), kun voitto selvisi :D Niin ja mitä viskin maisteluun tulee, kehtaan väittää, että oikean mallisella viskilasilla on myös järkyttävän suuri merkitys kokemukseen. Ja kuvien perusteella sellaiset näyttää olleen maistelussa käytössä :)

    Marski

    VastaaPoista
  3. Ihana lukea tällaista oman kotiseudun ihkutusta! Tai no, Kyrö ei ole minun kotiseutuni, mutta toinen vanhemmistani on kyllä kotoisin Vähäkyröstä. Mainiota uutta vuotta ja toivottavasti jaksat vielä pitkään kirjoittaa hauskoja postauksia!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe