Kaupallinen yhteistyö

Uutta maustetta meidän arkiruokiin

Yhteistyössä Santa Maria ja Suomen Blogimedia

Ruuanlaitto on viimeistään kuopuksen syntymän myötä siirtynyt pääasiallisesti miehen vastuualueeksi. Siihen on ihan käytännöllinen syy: mies on valmistanut tyhjästä jääkaapista kattavan aterian koko perheelle siinä vaiheessa, kun minä olisin vasta kaivanut tykötarpeet esille ja ottanut niistä ja varpaistani kuvan Instagrammiin.

Minä olen fiiliskokkaaja ja rakastan kiireettömiä päiviä, kun voin tunnelmoida keittiössä monta tuntia nuuskutellen korianterinippua ja viikkaillen kangasservettejä kaunista kattausta varten. Mies on käytännön kokkaaja, joka yhdistää ennakkoluulottomasti makuja, erimaiden keittiötä ja minun eriävästä mielipiteestä huolimatta on sitä mieltä, että eilisen ruoka on ihan ookoo tarjoilla säilytysrasioista ja että leipälautaset kattauksessa ovat turhaa brassailua.

Erilaisesta tekemisen meiningistä huolimatta meitä yhdistää rakkaus mausteiseen ja vivahteikkaaseen ruokaan sekä halu kattaa ainakin yksi koko perheen yhteinen ruokahetki kiireisenäkin päivänä. Yhteistyö Santa Marian Extra Fine Selection of Spices -myllymausteiden kanssa saikin meidät molemmat täpinöimään, mutta jätin silti suosiolla niiden testailun miehen tehtäväksi. Minä kun olen välillä liian konservatiivinen kokki, ja väitän joidenkin makuyhdistelmien olevan fiaskoja ennen kuin olen edes maistanut. Nolostuttavaa ennakkoluuloa, etenkin kun monesti päädyn syömään mutinani hyvällä ruokahalulla.
Niinpä mies kokkasi kolmea arkiruokaamme, ja laittoi maustemyllyt jauhamaan niihin uutta twistiä. Mä olen päässyt myllymausteiden makuun viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin eron jauhevalkosipulin ja myllyvalkosipulin välillä. Kun mausteet jauhetaan vasta kokkaillessa, niiden maku on aromaattisempi ja amatöörikokkaajan suuhun vain niin paljon päheämpi. Sitten vielä tuoreita yrttejä ja voila!

Miehen ylöskirjaamissa resepteissä yhdistyy villisti erimaiden keittiöt ja makuparit, niin että Michelin varmasti söisi tähtensä järkytyksestä. Mitatkin ovat vähän sinnepäin ja huomenna tuonnepäin. Mutta meillä koko perhe tykkää. Kolmevuotias on tosin viime aikoina alkanut karsastamaan chiliä (likka joka kiskoi aikaisemmin chiliä silmät valuen ja naama virneessä), joten potkua ruuissa on meidän aikuisten makuun liian vähän. Meillä onkin nykyään pöydässä purkki ”sormichiliä”, jolla voi maustaa omaa annostaan.

Mutta tässä meidän arkiruuista kolme valittua:

Vegetäytteiset fajitakset (4 henkilölle)

Paketti kaupantädin tekemiä tortilloja kaapissa on meidän monien arkipäivien pelastus. Niiden väliin saa loihdittua mukamas tyhjästä jääkaapistakin nopeasti maittavaa ruokaa. Väliin heitellään milloin mitäkin, mutta yleensä ainakin jotain tomaattista ja jotain avokaadoista. Salaatti ja sipuli toimivat yhdistelmässä kuin yhdistelmässä. Tällä kertaa mies teki protskutäytteen soijapaloista, mutta myös esimerkiksi tofu, soijaruohe ja kikherneet toimivat nekin. Juustohimoiset voivat paiskoa tortillojen väliin myös juustoa. Itse olen sitä mieltä, että kunhan välissä on jalapenoja, kaikki on hyvin.

Soijasuikaleet marinadissa

  • Kolme desiä soijasuikaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -suolapippurisekoitusta
  • 5 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Chicken & Steak -maustesekoitusta
  • 1 tl curryä
  • 2 rkl oliiviöljyä
Valmista marinadi. Keitä soijasuikaleet runsaassa vedessä kasarissa. Kun vesi on haihtunut, lisää marinadi ja jatka paistamista. Lisää tarvittaessa öljyä. Siirrä kasari sivuun levyltä ja anna maustua.

Guacamole

  • 2 isoa ja mehevän kypsää avokadoa
  • Puolikas lime
  • 5 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -pippurisuolasekoitusta 
  • 3–4rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Coriander & Chili -maustesekoitusta
  • 3–4 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Lime Pepper -maustesekoitusta
Paloittele avokado pieneksi. Purista mukaan puolikas lime. Lisää muut mausteet ja anna tekeytyvä tovi.

Salsa

  • 3 isoa tomaattia
  • Puolikas lime
  • 1 valkosipulikynsi
  • Puolikas tuorechili, riippuen vahvuudesta ja chilin koosta
  • 3–4 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -suolapipurisekoitusta
  • Tuore korianterinippu
  • 6 isoa lehteä basilikaa
Pilko tomaatti pieneksi silpuksi. Silppua myös chili, valkosipuli ja tuoreyrtit, joista jälkimmäiset voi jättää vähän isommiksi paloiksi. Lisää joukkoon puolikkaan limen puristettu mehu. Rouhi mukaan mausteet ja jätä tekeytymään.

Jukurttidippi

  • 2dl turkkilaista jukurttia (tai jotain kasvisjukurttia)
  • 1 tl kurkumaa
  • 3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Coriander & Chili -maustesekoitusta
Sekoita ainekset yhteen ja siinä se.

Inkiväärinen linssikeitto

Päiväkodissa ottivat syksyllä puheeksi, että esikoisella ei enää tarvitsisi käyttää ruokalappua. En tiennyt tämän olevan asia, joka kuuluu alle kolmevuotiaana lopetettavien toimien pariin. Me ainakin mieluummin pesemme ylimääräisiä kertoja niitä roiskeelta suojaavia harsoja kuin itse vaatteita. Etenkin kun esikoisen lempiruokia ovat sosekeitot, ja syömisalue on ruokailun jälkeen kuin keittoastiassa käydyn potkupallomatsin jäljiltä. Eikä siinä, tätä maittavaa ja nopeatekoista keittoa syödessä me aikuisetkin yleensä taittelemme servetit suojaamaan rinnuksia. Porkkanasta ja punaisista linsseistä herkullisen värinsä saava keitto nimittäin värjää vaatteet ikuisiksi ajoiksi. Been there done that.

  • 1 keltasipuli
  • 1 punainen paprika
  • 1 porkkana
  • Ison peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
  • 2 valkosipulikynttä
  • 2 rkl kookosöljyä
  • 2 rkl tomaatipyrettä
  • 1 ltr vettä
  • 2 dl punaista linssiä
  • 3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -suolapippurisekoitusta
  • 3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Scandinavian Forest -maustesekoitusta
  • 2 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices White Pepper –pippuria
  • 1 dl turkkilaista jukurttia (tai maustamatonta kasvisjukurttia)
Päälle:
  • Tuorekorianteria tai persiljaa
Pilko sipuli, paprika, inkivääri ja valkosipuli. Paista ne runsaassa kookosöljyssä isossa kattilassa.

Lisää kattilaan litra vettä, huuhdellut linssit sekä tomaattipyre. Keitä noin 15 minuuttia kunnes porkkanat ovat pehmenneet ja linssit ovat valmiita. Lisää loput mausteet ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää annosten päälle kunnon repäisyt tuoreyrttejä.

Intialainen tofukorma (4 henkilölle)

Nepaliin ja Intiaan vievät maut saapuvat lähiön keittiöön aina talven tullen. Paksut, kermaiset ja mausteiset ruuat lämmittävät, kun ulkona loska tunkee kenkiin tuuli löytää tiensä takin sisään. Korma on siitä kätevä arkiruoka, että kastikkeen voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana. Näin päivällinen valmistuu seuraavana päivänä siinä ajassa kun keittää riisin. Tämä miehen tekemä tofukorma saisi varmasti aidon intialaisen kokin pyörittelemään päätään. Etenkin kun naan-leivän kanssa nautitaan palanen Etelä-Afrikkaa ja Lähi-Itää hummuksen muodossa.

Korma

  • 2–3 desiä turkkilaista jukurttia (tai maustamatonta kasvisjukurttia)
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 2–3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Rock salt -suolaa
  • 1 tl juustokuminaa
  • 2–3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Five perppers -pippurisekoitusta
  • 4 kardemumman siementä murskattuna
  • 2–3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Coriander & Chili -maustesekoitusta

  • Riisiä

  • 1 paketti tofua
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 3 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black Pepper -pippuria
  • 2 dl cashew-pähkinöitä
  • 1 keltasipulia
  • 200 g leipäjuustoa
Päälle:
  • Tuorekorianteria tai persiljaa
Sekoita ensimmäisen osion kaikki ainekset tasaiseksi kastiketahnaksi sauvasekoittimella tai blenderissä (voi tehdä arkea helpottaakseen valmiiksi jo edellisenä iltana).

Laita riisi keittymään.

Paista tofu sekä sipuli ja mausta ne soijakastikkeella ja mustapippurilla. Lisää joukkoon pähkinät ja paista sen verran, että pähkinöiden pinta saa vähän väriä. Lisää korma. Anna muhia tovin. Lopuksi lisää kuutioitu leipäjuusto.

Annostele lautaselle ja lisää päälle reilusti tuorekorianteria.

Jukurttikastike:

  • 2 dl turkkilaista jukurttia (tai maustamatonta kasvisjukurttia)
  • 1 tl currya
  • 1tl juustokuminaa
  • 2 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -suolapippurisekoitusta
Sekoita yhteen ja tarjoile korman ja naan-leivän kanssa.

Hummus:

  • Naan-leipää

  • 200 g kikherneitä
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl tahinia
  • Puolikkaan sitruunan mehu
  • 2 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Lime Pepper -maustesekoitusta
  • 1 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Black & White -suolapippurisekoitusta
Päälle:
  • Oliiviöljyä
  • Tuorekorianteria tai persiljaa
  • 2 rouhaisua Santa Maria Extra Fine Selection of Spices Chili Explosion -maustesekoitusta

Surauta kaikki ainekset tahnaksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Laita tahna tarjoiluastiaan ja lorauta keskelle vielä vähän öljyä. Ripottele päälle oliiviöljyä, tuorekorianteriasekä chilimaustesekoitusta.
Dubai

Perheloma Dubaissa

On taas se aika vuodesta, kun reissuroopejen matkakuume on yltynyt niin kovaksi, että erinäisten yöaikaisten nettisurffailujen päätteeksi lentoliput on hankittu, hotelli buukattu ja matkalaukkukin jo haettu ullakolta. Kuten Lähiömutsia Instagrammissa seuraavat jo tietävätkin, lähdemme ensi viikolla Dubaihin! Ja tiedossa on melkoisen erilainen loma ja matkustuskokemus aikaisempiin reissuihin verrattuna. Ai että ollaan innoissamme!

Dubai vaikuttaa kiehtovalta kaupungilta, jossa arabikulttuuri sekoittuu länsimaiseen överiluksukseen. Siellä on maailman korkein rakennus ja jättimäisiä ostoskeskuksia, joiden sisällä on laskettelukeskuksia. Laskettelukeskuksia! Se on kuin aavikolle ennätysnopeasti rakennettu Los Angeles, jossa katumaastureiden kromi kiiltää ja kultakorut kilisevät. Toisaalta se on vastakohtien kaupunki, jossa toisien perusolettamuksena on omistaa kymmenen merkkilaukkua, kun ulkomaalaisilla työntekijöillä ei tunnu olevan edes ihmisoikeuksia.
Itse olen viimeksi ollut Persianlahden rannalla lapsuuden perheeni kanssa 19 vuotta sitten, vuonna 1996. Lomailimme silloin Bahrainissa, josta postauksen kuvatkin ovat. Bahrain oli yksi lapsuuden vaikuttavimmista matkakohteista juurikin sen vastakohtien takia. Kun toisaalla minareetista kuului rukouskutsu, toisaalla korkokengillään sipsuttelevat hunnutetut naiset ostivat Mäkkäristä kokista. Kaikista parhaiten muistan illat, kun istuimme paikallisen kadun varrella vain katsellen ympärillä pulppuavaa elämää. Ne tuoksut sekä äänet ja se tunnelma!

Vaikka meidän lapsemme eivät varmasti tule muistamaan tätä reissuamme Persianlahden rannalle, uskon kulttuurikokemuksen silti jättävän pysyvän jäljen koko loppuelämäksi. Perheille Dubai on myös hyvä lomailukohde. Lämpö ja aurinko on aina varmaa, eikä lentoaika ole ihan kohtuuton. Siellä on kuulemma niin siistiä, että metron lattioita voisi nuolla. Varkauksia tai pakkomyyntiäkään ei juurikaan ole, sillä paikalliset ovat niin varakkaita, ettei heitä turistien hilut kiinnosta. Tuttavaperhe oli muutama vuosi sitten reissussa juuri Minihen ikäisen vauvan kanssa, ja heiltä tuli iso peukku kohdevalinnalle. Myös kaikkien reissupirkkojen äiti, Salamatkustajan Satu peukutti Dubaita (ja ihanana kaivoi mulle Dubaista Mondoon kirjoittamansa jutun lukemiseksi, kiitos!).
Ja voi kuulkaa, minkälainen hotelli meillä on. Oli aika, kun vähän naureskelin ”millainen hotelli teillä on” -kysymyksille. Että mitäs sillä on väliä, kun siellä vain käydään nukkumassa. Sitten perheeseen tuli lapsi, ja yhtäkkiä olikin ihan kiva, että hotellissa oli lasten kahluuallas ja mahdollisuus syödä aamupala. Ja nyt on meininki niin överi, kuin Dubaissa vain voi olla. Kävi nimittäin uskomaton tuuri, kun bongailtuamme kuukauden ajan halpoja hotellitarjouksia, tuli vastaan uskomaton diili huoneesta viiden tähden hotellissa. Jopa niin uskomaton, että mua vähän jännittää, onko meitä kusetettu. Toivottavasti ei, sillä sinne me olemme menossa, muina aavikkoprinsessoina ja öljysheikkeinä!

Lomasuunnitelmat ovat siis nämä: Nukumme paljon, nautimme auringosta sekä toisistamme ja syömme joka päivä kasan taateleita. Mutta mitä muuta Dubaissa kannattaa tehdä, nähdä ja kokea? Entä missä ravintolassa käydä? Libanolilainen sapuska on varmasti meidän perheen makunystyröihin osuvaa.
Kuulen myös mielelläni kokemuksia muilta imeväisikäisen kanssa Dubaihin matkustaneilta. Vaikka muuten pukeutumisen pitää toki olla peittävää, julki-imettämiseen kuulemma suhteudutaan positiivisesti. Onko tosiaan näin? Koen kuitenkin, että mieluiten käytän mahdollisuuksien mukaan imetyshuoneita, joita ymmärtääkseni löytyy esimerkiksi ostoskeskuksista. Miten muut ovat tissihommat hoitaneet? Entä onko vaunujen mukaan ottaminen ihan pölö idea? Ennen ei ole tullut mieleenkään ottaa kuin kantovälineet mukaan reissuihin, mutta tilanteet muuttuvat ja nyt meillä on yhtäkkiä pikkutyyppi, joka nukkuu päiväunensa parhaiten vaunuissa. Nevö sei nevö.
Kosmetiikka

Kampaajan jälkeen

Mä tein sen teidän suosituksesta – ja teidän varoituksista huolimatta. Kävin kampaajalla ja leikkautin otsatukan! Samalla lähti myös parikymmentä senttiä latvoista, joten kapisesta ketunhäntäruoskasta ei ole enää jäljellä kuin muutamia blondeja sattumia siellä täällä. Muuten kuontalon väri on taas täysin omani.

Kotiutuminen uuteen päävärkkiin on sujunut välillä iloisissa ja välillä epävarmoissa meiningeissä. Otsatukka peittää raskauden jälkeisen sulkasadon aiheuttamat kaljukolmiot, ja siistityt latvat tekevät olosta skarpimman. Hiusten ohentuminen hurjissa määrin ei tunnu enää niin kamalalta, vaikka otsatukan takia pituuksissa on paksuutta nyt vielä vähemmän.

Toisaalta mä välillä ihan hätkähdän vilkaistessani peiliin. Näytän ihan opiskeluaikojen itseltäni, sillä niihin aikoihin mulla on viimeksi ollut otsatukka. Näytän nyt myös ihan äidiltäni. Sekä opiskeluaika että äitini ovat ihania, toki, mutta tahtoisin silti näyttää enemmän ihan vain minulta tässä hetkessä. Kuvat paksuista ja alaselkään asti ulottuvista hiuksistani saavat mielen haikeaksi (kuten tämän postauksen aikaan, yhyy). Esikoinen tuijottaa uusia hiuksiani epäilevästi ja on yhä varmempi siitä, että kampaajat ovat kiduttajia ja että hän painelee tästä edespäinkin muina Ronja Ryövärintyttärinä hiuksissaan, joita ei ole koskaan leikattu. Totuttelua siis vaatii vähän kaikilta.
Hiuksia tuntuu nyt lähtevän vähemmän kuin aikaisemmin. Joko se johtuu siitä, että nyt on parikymmentä senttiä vähemmän, mistä lähteä. Tai siitä, että päästä on jo lähtenyt lähemmäs puolet hiuksista, jos ei enemmänkin. Tai siitä, että pahin on ohi. Tai että olen vain tottunut. Tiedä häntä. Taistelutoimiin tätä kropassani vellovaa vaihdevuosisimulaattoria vastaan on kuitenkin ryhdytty. Jo käyttämieni Priorin-kapseleiden lisäksi aloin lukijan muistuttamana syödä taas erikseen B12-vitamiinilisää. Tuo vitamiini on se ainut kinkkinen kasvissyöjälle, ja imetyksen aikana sitä ei luultavammin ole jäänyt omaan käyttööni tarpeeksi. Olen myös uittanut kutisevaa ja arkaa päänahkaani jojobaöljyssä, mikä on kuin onkin alkanut auttaa.

Tulevat viikot näyttävät, mitä mieltä pääni on muutoksesta. Niin sisältä kuin ulkoa. Joko leikkaan pituuksia vielä lyhyemmäksi (minkä varmasti tekisinkin, jos pääni ei olisi mallia pohjalainen talviperuna) tai sitten (todennäköisemmin) alan taas haikailla metrisen palmikon perään.

Vaikka leikkaus itsessään on hyvä kuin mikä, nyt tunnen vielä tarvetta pitää ihmisten ilmoilla mietintäpipoa.
Helsinki

Kantovälineitä, kirpparia ja kakaratarvikkeita Hakaniemessä

Monet teistä pääkaupunkiseudulla asuvista ovatkin varmasti käyneet tai ainakin kuulleet Hakanimeen muutama kuukausi sitten avatusta Ipanainen-lastentarvikeliikkeestä ja -kirpparista. Siellä saa ennen ostopäätöstä hipelöidä ja mallailla sellaisia tuotteita, joita minä itse esikoisen aikaan jouduin hankkimaan vain kuulopuheiden ja nettikuvien perusteella. Tärkeimpänä näistä kantovälineet, joiden ostaminen ilman testaamista on kuin fillarin hankkiminen nettikaupasta ilman koeajoa – en suosittele.

Ipanaisen puotipuksuina toimivat Ipanainen-verkkokaupan takana häärivä Anni sekä Herttoniemen oma kantoguru, kantoliinaohjaaja ja Kantaen-kantovälinepalvelimon perustaja Anu. Putiikin tärkeimpänä antina onkin mielestäni kattava valikoima kantoreppuja, kantoliinoja sekä kantovaatteita ja muita lapsen kantamiseen liittyviä tarvikkeita. Myynnissä on esimerkiksi meilläkin käytössä olevat kantoreppumerkit, Tula ja Wompat, sekä muun muassa kuolattavan ihania ja super kauniita Vanamo-kantoliinoja, jotka ovat Liinalapsen Suomessa suunnittelemia ja valmistamia. Valikoimista löytyy myös mun MaMidealta saama talvikantotakki, Babywearing coat.
Koska Anu on kantoliinaohjaaja, itselle sopivan kantovälineen kaupanpäällisiksi saa myös perehdytyksen välineen käyttöön. Anun ohjeistettavana voi käväistä myös, jos kotoa jo löytyy vaikka rengasliina, joka ei oikein tunnu istuvan päälle tai jos ihmettelee kantoreppunsa säätöjä.

Muusta putiikin valikoimasta on mainittava ainakin meillä käytössä olevat Stonz-töppöset, jotka olivat esikoisen aikana hyvät konttimaan opettelevan lapsen talvikenkinä ja kantotossuina. Nyt kuopuksen aikana olen löytänyt villavaatteissa Ruskovillan rinnalle niin ikään suomalaisen tuotemerkin ManyMonthsin merinovillavaatteet, joista meidän suosikit, säärystintossut sekä rintakehää ja yläselkääkin suojaava kypärämyssy, löytyvät mekin Ipanaisen valikoimista.
Toinen puoli myymälää on varattu lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden kirpparille, jossa on kätevä tehdä löytöjä, kun vaatteet on lajiteltu kokojen mukaan ja myynnissä on oikeasti vain hyväkuntoista pukinetta. Mä varasin just paikan kirpparille helmikuun viimeiselle viikolle, joten silloin sieltä voi halutessaan ostaa myös esimerkiksi meidän lapsille pieneksi jääneet vaatteet, vastasyntyneen kantamisessa hyvänä pitämäni trikooliinat sekä äitiysvaatteeni, joista etenkin jälkimmäisten perään moni onkin kysellyt.

Kertakaikkisen hyvä myymäläkonsepti siis! Tällaista ainakin minä olen odottanut kotipitäjään siitä lähtien, kun raskaustesti ensimmäisen kerran näytti kahta viivaa. Hakaniemeen pääsee kätevästi monesta suunnasta, ja koska kyseessä on lastentarvikekauppa, siellä on otettu hyvin huomioon myös mukana tulevat miniavecit. Nurkasta löytyy leikkipaikka, vessan hoitotasolla voi vaihtaa vaippaa ja tuoleilla sekä sohvalla imettää. Sain jopa lainaan asiakkaiden käyttöön tarkoitetun itkuhälyttimen, kun kuopus kiskoi päiväuniaan liiketilan edessä mun valokuvatessa. Kaiken ne Anni ja Anu ovat ottaneet huomioon, selkeästi mutsi-ihmisiä itsekin!
Arkikuvahaaste

Arkikuva 3/52

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Perheen pienin ei säästynyt vesirokkotartunnalta täysimetyksestä huolimatta, ja tämä viikko rallatettiinkin vesirokkorokkia jo toiseen otteeseen tänä vuonna. Onneksi molemmat lapset ovat selvinneet taudista melko vähällä, ainakin siihen nähden, miten horroria se pahimmillaan voi olla.

Neljän seinän sisällä kökkiminen onkin tainnut olla harmillisinta koko sakille. Onneksi miehen ollessa vapailla toinen vanhemmista päässyt tuuleentumaan ei-sairaan lapsen kanssa pihalle ja kylille. Muuten päämajaa on pidetty vähän turhan tiiviisti sohvan läheisyydessä. Kiitos Tove Jansson Muumeista ja Hayao Miyazaki Totorosta!
Minä

Mut kun mä ta-aaah-don!

1. Että aina halutessaan saisi päälle fiiliksen kuin olisi perjantai. Tiedättehän, sellaisen kuplivan odottavaisen. Sillä onhan se epäreilua, että esimerkiksi näin vanhempainvapaalla ollessa ja vuorotyöläisen kanssa elellessä päivillä ei lopulta ole väliä, ja fiilis tulee vain siitä, mitä kalenterissa lukee. No oli miten oli, ainakin aina pitäisi olla aikaa rauhassa syötyyn kunnon aamupalaan.

2. Että myös kotona töitään tekevän työetuihin kuuluisi IT-tuki. Tai ainakin tulostinkuiskaaja, joka saa takkuavan mustan rakkineen toimivaan halauksellaan. Meinaa nimittäin kupoli haljeta, kun printteri alkaa vilkuttaa punaista juuri silloin, kun on viimeinen päivä lähettää kirjanpitopaperit tai kun juhlia varten suunniteltu suuri koristespektaakkeli on kiinni printterin mielentilasta.

3. Että joku päivä vielä matkustan ainakin Meksikoon, Tanskaan, Kroatiaan, Vietnamiin, Japaniin, Islantiin ja Italiaan.

4. Että saisin joka päivä pyyhkiä itseni juuri pesusta tulleeseen pyyhkeeseen ja nukahtaa juuri vaihdettuihin lakanoihin. Tämä tahtotila sisältää myös oletuksen siitä, että joku muu hoitaa pyykkäämisen ja että maapallo ei ole moisesta luksushaihattelusta millänsäkään.
5. Että lantionpohjalihakset ja muutenkin paikat siellä niin olisivat aina kuin ei-synnyttäneellä.

6. Että talviaikaan lasten kanssa ulos lähteäkseen ei tarvitsisi pukea laskelmieni mukaan tasan 20 erilaista vaatekappaletta. Plus ne omat vaatteet. Ja kantoväline. Ja mahdollisesti vaunujen hakeminen pyörävarastosta. Lisäksi tahdon, että kukaan kuraloskainen otus ei takaisin sisälle tultaessa marise sitä, että ei jaksa kävellä niitä tasan neljää kerrosta ylös.

7. Että voisi joskus tehdä spontaanisti asioita. Kuten nukkua päikkärit, harrastaa seksiä, juoda päiväskumpat tai jukoliste, käydä vessassa.

8. Että koskaan jääkaappia avatessaan ei joutuisi toteamaan, että kahvimaito on loppu.
9. Että bodypumpissa ihmiset laittaisivat steppilaudan oikean kulman maassa olevien merkkien kohdalle. Näin toimittaessa ei tarvitsisi tehdä esimerkiksi askelkyykkyjä takana jumppailevan tyypin sylissä.

10. Että kaupoissa ei myytäisi muovista tai jostain muusta epämukavasta ja huonosti kulutusta kestävästä materiaalista valmistettuja vaatteita. Muovisuuteen poikkeuksena tekniset sporttailuvaatteet. Epämukavista materiaaleista tuli mieleen myös lankakätköni, jonne olen joskus hamstrannut kökköjä lankoja. Tahdon, että niiden tilalle ilmestyy unelmapehmeitä ja superlaadukkaita luonnonmateriaaleista valmistettuja lankoja.

11. Että koskaan en huomaisi vasta ennen saunavuoroa, että saunakaljaa ei ole laitettu kylmenemään. Tässä iässä alkaa tajuta, että elämä on ihan liian lyhyt taskulämpöisiin kaljoihin.

12. Että kukaan ei pitäisi ruuhkaisessa julkisessa liikennevälineessä laukkuaan viereisellä penkillä, menisi uimaan altaaseen ilman peseytymistä tai pakottaisi lähellä oleviaan – etenkään lapsia – hengittämään röökinsä katkuja. Ainakin voisivat olla vähemmän pölmistyneitä, kun näistä asioista heille huomautan.

13. Että jalkojen alla voisi aina olla auringon lämmittämä puulattia. Myös auringon lämmittämä hiekka käy. Tai räsymatto. Kunhan on auringon lämmittämä.

14. Että ymmärrätte minun pitävän myös talvesta ja ylipäätään vuodenajoista. Mutta villasukkavarpaani ovat toista mieltä. Ne tahtovat jo lämpöä ja aurinkoa.
15. Että saisin lisää tunteja vuorokauteen. Niinä tunteina tekisin koneella pikselöitymässä olevista valokuvista kuvakirjoja, nukkuisin pidempiä yöunia, kässämuijailisin enemmän ja laittaisin haaveprojektit tulille. Niin ja katsoisin putkeen monta jaksoa Game of Thronesia.

16. Että juusto ei olisi niin hekumallisen hyvää, jotta voisin jättää sen surutta pois ruokavaliostani.

17. Että voisin pienistä kodin neliöstä ja tarpeen puuttumisesta huolimatta omistaa useita erilaisia astiasarjoja ja söpöjä parittomia kirpputoriastialöytöjä.

18. Että sietäisin huonoa asiakaspalvelua paremmin. Harmittaa pilata päivänsä sillä, että jollakin muulla on pää perseessä. Voisin myös halutessani harkita tarkasti, alanko kouluttaa niitä huonoja asiakaspalvelijoita työhönsä. Kun ei sen asiakkaana pitäisi olla minun hommani, ja yleensä myös seuralaisiani alkaa nolottaa.

19. Että joskus vielä kirjoitan ne mielessä muhivat kirjat, ääninäyttelen lastenelokuvissa ja kudon maton.

20. Että muistaisin ne kaikki nokkelat tahtotilani, joita pyörittelin mielessäni imettäessäni vauvaa viime yönä kello 02.14, kun olin juuri saanut tietää vastaanottaneeni haasteen tällaisen listan väsäämiseen Project Maman Katjalta.

Katjaa inspiroineen Markus Kajon lisäksi vastaavan listan ovat väsännyt ainakin Valeäiti. Nyt on sun vuorosi!
Hyvinvointi

Äidin ja vastasyntyneen vauvan osteopatia synnytyksen jälkeen

Yhteistyössä Mommy & Me ja Suomen Blogimedia 

Muistatte varmaan, kun raskausaikana kävin huollattamassa kroppaani osteopatiassa Mommy & Me:n Marjo-Riitalla. Synnytyksen jälkeen oli aika viedä Marjo-Riitan laverille hoidettavaksi sekä uskomattoman työn tehnyt kroppani että kohtutuore vauva.

Synnytyksen jälkeen tehtävä osteopatia tuntuu olevan Suomessa vielä melko harvinaista, kun taas esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa on yleistä, että sekä äiti että vauva tsekataan ja hoidetaan osteopaatin toimesta heti synnytyksen jälkeen. Eikä suotta. En varmasti ole ainut, jonka tuttavapiiristä löytyy äitejä, joilla kroppa tuntuu menneen synnytyksen jäljiltä solmuun. Eikä vauvallekaan ole mikään helppo nakki syntyä maailmaan, vaikka synnytys menisi kuinka hyvin. Osteopatiassa puhutaankin synnytystraumoista, jotka voivat jäädä lapsen kehoon synnytyksessä vauvaan kohdistuneen voiman ja paineen takia.
Me kävimme synnytyksen jälkeisessä katsastuksessa pojan ollessa yhdeksän päivän ikäinen. Marjo-Riitta kävi Minihen kehon läpi kosketuksin ja hierontaa muistuttavin liikkein. Poika rauhoittui käsittelyssä ja näytti todella nauttivan kosketuksesta. Mitään suurempaa remppavaatimusta pojan kehosta ei löytynyt, minkä osasinkin aavistaa, kun takana oli helppo synnytys ja sylissä tyytyväinen vauva.

Marjo-Riitta kuitenkin huomasi, että Minihe kääntää mielellään päätään vain oikealle päin. Saman olin huomannut myös itse, sillä kantoliinassa ollessaan hän rauhoittui kunnolla vain pään levätessä rinnallani oikealle kääntyneenä. Marjo-Riitta paikallisti pojan kallossa pienen jännitteen, mikä luultavimmin oli syynä päänkääntelyn toispuoleisuuteen. Lyhyen käsittelyn jälkeen Marjo-Riitta sai ohjattua tuota jumia paranemaan, minkä tällainen taviskin huomasi pojan pään vapautuneemmasta liikeradasta.
Meidän vauvamme kohdalla ei siis tällä kertaa tarvittu suurempia remontteja, mutta esimerkiksi koliikkivauvat saattavat saada osteopatiasta helpotusta. Kuten olen aikaisemmin kertonut, esikoisen vauvavuonna huolilistalla olivat niin itkuisuus kuin vatsavaivatkin. Noihin molempiin olisi voinut löytyä apu osteopatiasta, sillä synnytys ei ollut ennenaikaiselle vauvalle helppo. Ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet laskivat välillä huolestuttavan alas, joten ei ihme, jos rankaan ja kalloon kohdistuva paine oli jättänyt pieneen kehoon jälkensä. Turhahan sitä nyt on jossitella, mutta harmittaa, että emme silloin tajunneet hakea aktiivisesti apua erilaisista hoitomuodoista. Olisi voinut se perhe-elämän alku olla aika paljon helpompaa meille kaikille.

Minut Marjo-Riitta ehti tutkia vain päällisin puolin, sillä muuten pikasyömärinä kunnostautunut jätkä päätti käyttää koko vastaanottoajan syömällä hitaasti nautiskellen. Mutta kuten itsekin tunnen, mitään erityisempää kramppia kehossani ei synnytyksen jäljiltä ole. Itse asiassa tuntuu kuin toinen synnytys olisi eheyttänyt ensimmäisen aiheuttamia kolhuja. Hartiani olivat kyllä jumissa, mikä johtui välillä epätoivoisistakin yrityksistä imettää suihkutissien kanssa.
Kävimme kuitenkin varmuudeksi Marjo-Riitan tsekattavana toisenkin kerran, sillä välttämättä kaikki vastasyntyneen oireet eivät puske pintaan heti. Pojan kroppa oli onneksi kunnossa toisellakin kerralla ja itselläni vaivana vain vanha tuttu hartiajumi. Niin ja väsymys. Univajeen huomasi siitä, että me molemmat pojan kanssa nukahdimme hoidon aikana. Otimmekin Minihen kanssa puolentunnin yhteispäikkärit siinä Marjo-Riitan laverilla. Se olikin sillä kertaa se, mitä kehoni eniten tarvitsi.
Harrastukset

Ensimmäinen kerta luistimilla

Saimme viime talvena miehen työkaverilta hänen lapsensa vanhat luistimet, jotka olivat silloin vielä liian isot Minimelle. Mutta täksi talveksi likan jalka oli kasvanut juuri sopivaksi vaaleanpunaisiin kiitimiin. Viime viikolla kotimme lähellä olevalle kentälle tehtiin jää, ja Minime pääsi ensimmäistä kertaa terille.

Seurasi kymmeniä muksahduksia ja pyllähdyksiä. Minä olin jo varma, että kiukku siinä tulee, kun ei heti opi. Onneksi pidin mölyt mahassani. Kolmevuotiaan päättäväisyydellä ja tarmolla Minime yritti yhä uudestaan ja uudestaan ylös. Terät lipsuivat ja kieli hakeutui keskelle suuta. Pian hän pysyi hetken pystyssä. Eikä aikakaan kun hän jo liikutti terää toisen eteen. Huojuen ja hatarasti, mutta hitaasti eteenpäin kulkien.

Lisää vauhtia menoon tuli, kun tukea otettiin jääkiekkomailasta tai äidin kädestä. Ilo uuden oppimisesta loisti lapsen silmistä.

Tällaisina hetkinä sitä on äitinä aina ihan pölmistynyt. Että ihan tosissaanko siitä sydämeni alla kasvaneesta pienestä ihmistaimesta on jo tullut oma erillinen ihminen. Sellainen, joka tahtoo itse ja joka osaa itse. Juurihan olin sille koko maailma, se, josta ei haluttu olla edes vessakäynnin vertaa erossa.
Kaupallinen yhteistyö

Tallinna kylpien, kävellen ja syöden

Yhteityössä CityShoppari* ja Tallink
Postaus sisältää *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Terkkuja Tallinnasta, jossa kävimme koko perheen voimin minilomalla viime viikolla! Meistä on tulossa ihan kylpyläkonkareita, sillä blogiyhteistyönä järjestyneen matkan ansiosta yövyimme ja lilluimme CityShopparilla* tarjouksessa olevassa Tallink Spa & Conference -hotellissa. Kaupunkiloma yhdistettynä kylpylään oli tähän aikaan vuodesta erinomainen kombo, kun Tallinnan kaduilla sai kulkea puoleen sääreen ulottuvassa loskassa. Vajaan kolmen päivän reissun aikana vietimme valoisan ajan kylillä luuhaten ja pimeän laskeuduttua pulikoimme kylpylässä.

Pimeydestä ja loskasta huolimatta Tallinnassa on sitä jotakin. Haaveeni Tallinnaan muutosta yhden kesän ajaksi nousi taas pintaan, kun kuljeskelimme pitkin Kalamajan puutalokortteleita. Ränsistyneen romantiikan rakastaja voisi elää vain hengittämällä noita maisemia, mutta onneksi ei tarvitse: ruoka alueella on konstailematonta ja edelleen edullista, joten pienelläkin budjetilla pärjää. Tosin alueelle pesiytyneet pienet design-liikkeet ovat petollisia. Se mitä ruuasta jää kukkaroon, tekisi mieli sijoittaa paikallisten tekijöiden tuotteisiin: vaatteisiin, kosmetiikkaan ja huonekaluihin. Onneksi eivät ole hinnalla pilattuja nekään.
Kun päivän kaupunkiluuhailut oli tehty, vaihdoimme vedenpitävät karvakengät sekä villahousut uikkareihin. Hotellin kylpyläosastolla on pieni lasten kahluuallas, jossa oli hyvä koko sakin pärsköttää vettä. Mä tykkäsin hurjasti myös saunaosastosta ja etenkin sen turkkilaisesta höyrysaunasta, jossa sai makailla katon kymmeniä pieniä valopisteitä tuijotellen. Lasten mentyä nukkumaan, mä laskin hotellihuoneen kylpyammeeseen veden ja avasin pienen proseccon. On suoranainen vääryys, että nykyään hotellihuoneissa on yleensä vain suihku. Ei se ole hotellihuone eikä mikään, jos ei pääse lillumaan kauas todellisuudesta vaahtokylpyyn uppoutuneena.

Vaikka ihan tarkoituksella keskityimme tällä reissulla vain Kalamajan-alueeseen, jäi taas paljon asioita kokematta ja näkemättä. Haluaisin ainakin ihmetellä maisemia Teletornista käsin, ihastella kasveja ja kukkia kasvitieteellisessä puutarhassa, tutkia taidetta Kumussa ja rakastua nukketeatteriin Nukussa. Ensi kerralla sitten! Onneksi Tallinnaan pääsee kätevästi laivalla, joista meille matkan piffannut Tallink kulkee matkan kahdessa tunnissa. Sen kun vain valitsee itselle sopivimman lähdön päivän useista mahdollisuuksista.
Tässä vielä paketissa meidän tämänkertainen seikkailu Tallinnassa:

Tallink Spa & Conference Hotel (Sadama 11 a). Kylpylähotelli kätevästi sataman ja Vanhan Kaupungin läheisyydessä. Kalamajakin kävelymatkan päässä, mutta matkan taittaa tarvittaessa myös ratikalla.

Sfäär (Mere pst 6 e) Ravintola ja kahvila, jonka yhteydessä myös tyylikäs putiikki. Sapuska perushyvää, sisustus harkitun kolhoista ja tunnelma valoisa ja moderni.

Bull& Bear (Rottermanni 8) Rottermannin liikekeskuksessa sijaitseva rytkyvaateketju. Lukijat kyselevät välillä, mistä ostan jaloissani yleensä näkyvät pieruleggarit. Monet niistä on hankittu täältä. Tällä kertaa tarjolla ei kuitenkaan ollut mitään puuvillaista, joten jäin leggareitta.
Reede (Rottermanni 5) Niin ikään Rottermannin liikekeskuksessa sijaitseva putiikki. Myynnissä merkkejä kuten Vans, Adidas, Dr. Martens ja Happy Socks. Mies löysi hyvästä alesta Makian talvitakin ja mä ostin itselleni alesta Makian pipon, jonka tosin Minime omi.

F-hoone (Telliskivi 60) SE ravintola Kalamajan alueella. Tyylikäs, viihtyisä ja herkullinen. Ravintola osaa ottaa hyvin myös lapsiperheet huomioon, ja löytyypä sieltä jopa lapsille oma leikkihuoneensa. Plussaa myös kattavasta vegesapuskalistasta sekä ystävällisestä asiakaspalvelusta, joista etenkään jälkimmäinen ei edelleenkään ole mikään itsestäänselvyys Tallinnassa.

Balti Jaama Turg (Kopli 1) Aseman tori, eli palanen vanhaa Eestiä ihan Kalamajan trendikuppiloiden nurkilla. Tori, josta voit löytää ihan mitä tahansa: villasukkia, etikkakurkkuja, hajuvesiä, pitsiliinoja, hautakiviä, pikkuhousuja, kissanruokaa – ja saletisti muutaman taskuvarkaan. Minä ostin itselleni kukallisen mummoyömekon, josta Sookie Stackhousekin olisi kateellinen!
Boheem (Kopli 18) Sympaattinen kahvilaravintola niin ikään Kalamajan alueella. Lapset huomioitu hyvin, ja kodikkaassa paikassa on mukava viettää aikaa ohikulkijoita katsellen. Me syötiin lounaaksi täytetyt letut, jotka olivat ihanan kotikutoisia ja niin täyttäviä, että vyötä piti höllätä.

Telliskivi Loomelinnak (Telliskivi 60). Pienten designkauppojen, näyttelyiden ja ravintoloiden keskittymä Kalamajassa. Meidän perheen tärppeinä mainittakoon lastenvaate ja -tarvikeliike Minu Väikke Maailm, josta ostin Minimelle vanerista valmistetun Sadasaba-”neulontalelun”. Se on ollut ainakin tähän mennessä hittilelu, jonka ansiosta olen saanut neulottua lasten ollessa hereillä.

Tykättiin myös Les Petites -liikkeestä, jossa on myynnissä monien mielenkiintoisten paikallisten tekijöiden tuotteita. Minime sai sieltä veikeän kissapaidan Dadamora-merkiltä, jolla näemmä on nettikauppakin. Minime sai lisäksi parit uudet paidat Liss-merkiltä, jota myytiin Estonian orginas kids clothing designissa. Paitojen tekijä oli itse myymässä tuotteitaan, mikä oli hauskaa. Lopuksi käytiin vielä hakemassa kahvit mukaan Reval Cafésta, jossa olisi ollut hyvä lepuuttaa kävelystä kipeytyneitä jalkoja ihan paikankin päällä.
Kaubamaja (Viru Väljak 4) Viru-Keskuksessa oleva tavaratalo, jossa käydään perinteisesti ennen paluumatkaa suorittamassa luonnonkosmetiikkashoppailut ja tofuralli. Mutta kuka oli se rohmuke, joka oli ostanut kaikki soijamakkarat ennen meitä? Sinä senkin, olisit edes yhden paketin meillekin jättänyt!

River Island (Viru Väljak 4) Myöskin Viru-keskuksessa sijaitseva brittiläinen ketjuputiikki. Jos ennen laivan lähtöä jää aikaa, täällä tulee pyörähdettyä. Kiinnostusarvoa nostaa se, että ketjulla ei ole puljuja Suomessa. Paljon polyesteria, mutta säkällä saattaa löytyä myös jotain vähemmän muovista ja paremmin kestävää vaatetta.

Ja vielä kaupallinen tiedote. Me matkasimme Tallinnaan Tallinkilla ja yövyimme Tallink Spa & Conference -hotellissa. Niihin molempiin löytyy CityShopperista* pakettitarjous Tallinnan-reissua varten: 70 eurolla / henkilö saa edestakaiset laivamatkat Helsingistä Tallinnaan sekä yhden yön hotellissa.

Mä itse tykkään CityShopperissa siitä, että sen tarjoamista eduista monet ovat aineettomia: sieltä löytyy juurikin matkustamiseen liittyviä tarjouksia ja lisäksi diilejä esimeriksi ravintoloihin, elokuviin, teatteriin, hierontoihin ja liikuntapaikkoihin. Koko vuoden 2015 voimassa olevan Cityshopperin voi ostaa mobiiliversiona hintaan 24 euroa. Jos CityShopperin tahtoo kirjasena, päälle tulevat vielä 5 euron toimituskulut. Kortin hinta maksaa itsensä takaisin esimerkiksi jo yhden kampaamokäynnin aikana.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe