Juhla

Tyrninen ginidrinkki tulevalle vuodelle

On ruokia ja juomia, jotka ovat hyviä. Ja sitten niitä ruokia ja juomia, jotka ovat niin hyviä, että niiden resepti on saatava itselleen. Tapsanpäivän tunnelmoinnissa sain kouraani kirpsakan lempeän drinkin, joka vaati jokaisen makunystyräni huomion. Onpa hyvää, mitä tässä oikein on!

Mukissani olleen cocktailin resepti on loputa yksinkertainen ja kai juuri siksi niin toimiva. Sen on kehitellyt Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskuksen tiskin takana jöötä pitävä Tony Sivula. Pohjana siinä on Tom Collins -drinkin pyhä kolminaisuus: sitruunamehu, sokerisiirappi ja gini. Ja kun kyseessä on Kyrö Distilleryn yhteydessä toimiva anniskeluravintola, käytetty gini on tietenkin pohjalaista ruisginiä, Napueta. Sen omanlaisensa jujun drinkkiin tuo ärsty tyrni sekä suloisen pehmeä aito vanilja.
Tässä on teillekin Tonyn luvalla resepti maljalliseen juhlajuomaa, jolla kelpaa toivottaa tuleva vuosi tervetulleeksi.

Sainio

  • 2 baarilusikallista tyrniä
  • 4 cl Napueta
  • 2cl sitruunanmehua
  • 1cl sokerisiirappia 
  • 1cl vaniljasiirappia (tai 2 cl jompaa kumpaa siirapeista)

Varmista, että pakkasessa on jäitä. Purista sitruunamehu.

Valmista sokerisiirappi. Pieni annos tulee kiehauttamalla 100 g sokeria ja 1 dl vettä yhdessä. Kun siihen lisää puolikkaan vaniljatangon (jonka pintaa on vähän veitsellä rikottu), tuloksena on vaniljasiirappia. Mä käytin drinkkiini pelkästään vaniljasiirappia.

Murskaa tyrnit sheikkerin pohjalle. Jos et omista sheikkeriä, murskaa marjat lasin pohjalle ja sekoita cocktail suoraan lasiin. Lisää muut aineet sekä reilusti jäitä. Sheikkaa.

Siivilöi juoma jäillä täytettyyn lasiin. Koristele muutamalla tyrnillä.
Kaupallinen yhteistyö

Kanga Care Rumparooz – meidän uudet kestovaipat + alekoodi

Sisältää saatuja tuotteita, affiliate-linkkejä sekä alekoodin

Tässä ne ovat, viimeiset meidän perheessämme käytössä olevat kestovaipat. Melkein saa olla tyytyväinen, että nämä päätyivät talouteemme yhteistyön kautta vasta nyt. Jos olisin päässyt näin hyvien, yksinkertaisten ja vielä kauniidenkin kestovaippojen makuun jo nelisen vuotta sitten, olisi siinä tullut nirsoksi. Kuten viime viikolla kestovaippapostauksessa kerroin, meillä kaikki testaamamme vaipat ovat toimineet ihan kivasti – toiset hyvin ja toiset paremmin. Mutta näiden kanssa viimeistään huomasin, että jo on niillä kivasti toimivillakin vaipoilla eroa!

Nämä kestovaipat ovat siis yhden koon Kanga Care Rumbarooz -kestovaippoja*. Ne ovat tulleet myyntiin Lauran pikku putiikki -nettikauppaan*, josta muhun otettiin yhteyttä juuri sopivasti alkutalvesta. Olimme silloin miettimässä, minkälaisilla vaipoilla korvata pieneksi jäämässä olevat S-M-koon vaipat. Ja näillähän nyt sitten mennään vaippahommat loppuun asti.
Rumbarooz on yhdysvaltalaisen äidin kehittelemää vaippa, jonka hän suunnitteli vuonna 2006 oman lapsensa tarpeisiin. Kanga Care yritys on edelleen tuon saman äidin omistama, ja kaikki uudetkin tuotteet ovat hänen suunnittelemiaan. Vaipat tehdään Kiinassa tehtaassa, jolla on vastuullisuudesta kertova FWF-sertifikaatti. Suomalaisesta tuotteesta ei siis ole kyse, mikä on tietty harmillista. Tällaisilla ominaisuuksilla olevia taskuvaippoja en kuitenkaan ole ainakaan vielä löytänyt suomalaisvalmisteisena.

Nämä Rumbarooz-vaipat ovat olleet perheessämme käytössä nyt reilun kuukauden, ja ollaan oltu ihan supertyytyväisiä. Ainuttakaan ohivuotoa ei ole tullut, mutta harvoinpa muutenkaan on joutunut vaippaa vaihtaessaan vaihtamaan myös lapsen vaatteet. Mutta ehkä roiskeiden pysymisen vaipan sisällä varmistaa vaipan sisällä oleva patentoitu kaksoisvuotosuoja. Kutsumme tuota nerokasta valliaitaa vaipan sisällä tuttavallisesti myös kakkakiitoradaksi. Siihen alueelle kun vaippaan päätyvä tavara niin komeasti järjestyy.
Rumparooz on siis kosteuden pitävä taskuvaippa. Se tarkoittaa sitä, että sen kosteudenpitävän ulommaisen kankaan sekä sisäpinnan väliin muodostuu tasku, jonne kosteuden imevät imuliinat sujautetaan. Erillistä kuorivaippaa tai villahousuja ei siis tarvita. Kanga Carella on kyllä myös yhden koon kuorivaippoja*, mikäli tykkää käyttää vaikkapa itse tehtyjä sisätaskuvaippoja.

Kaikkien Rumparooz-vaippojen mukana tuli kaksi mikrokuituista imua, joista saa taiteltua neppareiden avulla erilaiset versiot vastasyntyneestä isompaan lapseen. Tyttöjen ja poikien eron voi ottaa huomioon imujen asettelulla, sillä sen tehokkaimman imukyvyn olisi hyvä olla vähän eri kohdassa vaippaa lapsen sukupuolesta riippuen. Saatiin testiin myös Kanga Caren hamppuimusetti*, jonka imee hamppuimujen tapaan ihan käsittämättömän määrän nestettä. Mutta jos vauva pissii enemmänkin desimitallisia kuin saavillisia, noilla vaipan mukana tulevilla (ja myös erikseen myytävillä*) mikrokuituisilla imuilla pärjää vallan hyvin.
Yhden koon vaippoina Rumparoozin pitäisi kyetä vaipattamaan lapsi ihan vastasyntyneestä pottaharjoittelujen viime metreille asti. Kanga Care lupailee, että vaipat istuvat lapsille, joiden paino on haarukassa 2,7 kg – 15,9 kg. Kuten alla olevista kuvista näkyy, vaipan saa tosiaan neppareiden avulla säädettyä neljään eri kokoon. Mä en kuitenkaan tuota ihan pienintä käyttäisi vastasyntyneellä, sillä niin leveälle haaraosa jää. Tosin, kun sisällä on vain vastasyntyneelle riittävä yksi pieni imu, haaraosa menee muitta mutkitta ryttyyn ja pieneksi. Kokemusta ei siis tästä ole, mutta kuten viime viikon Kestovaipat ja kuinka me se tehdään -postauksessa sanoin, nykyään hoitaisin kestovaipparulijanssin kahdella vaippasetillä. Ensin new born -kokoinen vaippakattaus ja sitten nämä tai vastaavat yhden koon vaipat loppuajaksi.

Neppareista mainitsemisen arvoista on vielä se, että niissä on takuu. Se tarkoittaa sitä, että mikäli neppari hajoaa, saa tilalle uuden vaipan. Yhdysvalloissa vaipat korjataan, mutta täällä Euroopassa ei vielä ole toimivaa prosessia korjaukselle. Takuu on voimassa vain ensimmäiselle ostajalle, eli kun vaipat myy eteenpäin, takuu raukeaa.
Kaikkien Rumparooz-vaippojen sisäpinta on nukkaamatonta säämiskää (microchamois). Mä yritin googlailla, mitä nimitystä siitä yleensä käytetään Suomessa, kun vastaavaa ei ole muissa vaipoissa tullut vastaan. Se on omiin näppeihini ja silmiini samantapaista kuin microfleece, mutta ei jenkkisivustojen perusteella kuitenkaan ole sitä. No oli miten oli, sisäpinta on pehmeä pikkuista pyllyä vasten, eikä jää koppuraiseksi narukuivaamallakaan. Se myös tuntuu kuivalta, vaikka sisällä olevat imut olisivat litimärkiä. Kökköä on tietty se, että materiaali ei ole mitään luonnollista kuten vaikka bambujoustofrotee on, vaan yhtä kuin muovia.

Plussana täytyy vielä mainita, että nämä vaipat saa ihan ohjeidenkin mukaan laittaa matalassa lämmössä pyörimään kuivausrumpuun.

Lisäksi on sanottava myös se – kaiken turhamaisuuden uhallakin – että voi kakkapylly sentään, miten kauniita nämä vaipat ovat! Mä en ole koskaan ollut mikään kestovaippakuoseihin hurahtaja, mutta näiden kanssa vähän hurisee. Lemppareitani ovat nuo Tokidokin kanssa yhteistyössä tehdyt kreisikuvioiset vaipat sekä tyylikkäät ankkurikuvioiset asennevaipat. Ihan vain kokomustakin näyttää päheältä.
Lopuksi vielä hurraa-huuto tuolle Kanga Caren likavaippapussille*. On ihan törkeen hyvä. Se tietenkin toisaalta myös vähän harmittaa, sillä olen kehunut tätä itse ompelemaani likavaippapussia aina mennen ja tullen. Hyvä on tuo tekemänikin, mutta tämä Kanga Caren on vielä parempi. Pussin muoto on litteän lätyn sijaan säkkimäinen, vähän kuin ämpäri, mikä toimii käytössä hyvin. Pussissa on myös se tärkein, vetoketju, ja se on kätevästi säkin yläosassa. Vetoketjun avaamalla koko säkin yläosa aukeaa, mikä on pieni juttu, mutta iso osa toimivuutta. Vaipanvaihtohetkellä ei paljoa mikään ärsytä enempää kuin yrittää tunkea yhdellä kädellä likaista vaippaa likavaippapussiin, jonka suuaukko on kahden sentin levyinen. Been there done that, nimittäin.

Noin! Hirveästi ei kritisoitavaa löytynyt, mutta sitäkin enemmän kehuja. Ja sitten vielä se otsikossa lupailemani alekoodi. Alennuskoodilla MUTSINVAIPAT saa 15 prosentin alennuksen Rumparooz-vaipoista* sekä muista Kanga Caren tuotteista* Lauran pikku putiikki -nettikaupassa. Alennus ei koske Tokidoki ja Admiral -kuoseja. Koodi on voimassa tammikuun 2016 loppuun.
Arkikuvahaaste

Arkikuva 51/52

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Viidenkymmenen viikon ajan muistin napata tai napatuttaa arkikuvan jossain vaiheessa viikkoa. Tilanteita on tullut vastaan niitä sen kummemmin suunnittelematta, ja vain muutaman kerran kuvaus on jäänyt ihan viime tinkaan sunnuntai-iltaan. Arkikuvavuodesta tuli melkein tyylipuhdas suoritus, kunnes viikolla 51. kuvan ottaminen unohtui. Muistin arkikuvan eilen, kun kello oli varttia yli puolenyön ja vuorokausi sekä siinä samalla viikko juuri vaihtunut.

Kävin läpi muistikortille tallentuneet kuvat viime viikolta, mutta kaikki arkikuviksi soveltuvat otokset olivat lopulta kuitenkin liian henkilökohtaisia ja vain kotialbumiin tarkoitettuja. Yhdessä otoksessa olisi kyllä ollut ihan ehtaa arkikuvamatskua lörpähtäneine villakalsareineen, virttyneine imetyspaitoineen ja unisine tyyppeineen, mutta kuvasta olisi joutunut peittelemään kivasti sydäntarralla yhden naaman ja yhden nännin. Että ei sitten kuitenkaan haha!

Ei voinut kuin nöyrtyä haasteen edessä ja napata viime viikon arkikuva tänään purkaessamme matkalaukkua.

Palailtiin iltasella kotiin pitkältä Pohjanmaan-lomalta. Näemmä reilu viikko on se aika, jossa sätkivinkin mieli saa levättyä ja rauhoituttua maaseudun hiljaisuudessa. Tein melkein koko junamatkan töitä, ja innostus kaikesta tulevasta kihmelöi kropassa. Oli ihana tulla kotiin ja Helsingin sykkeeseen. Välillä pitää olla pois, että taas muistaa kunnolla, miksi niin rakastankaan tätä kaupunkia.
Pohjanmaa

Kyrö Distillery – kylässä maailman parhaaksi valitun Napue Ginin kotona

Tislaamokierros saatu

Kun suomalainen voittaa maailmalla, lähes jokainen tämän maan kansalainen pörhistää rintaansa ja ottaa osan kunniasta itselleen. Hyvä me, hyvä Suomi! Voitte vain kuvitella, miten ylypiää minä olen tuolla kylillä kulkenut, kun lapsuuskotipitäjän viereisessä kylässä tislataan maailman parhaaksi giniksi valittua ruisginiä. Henkinen traktorini suorastaan keulii tällaisesta. Hyvä me, hyvä Kyrönmaa!

Ai mistä minä oikein puhun? Otetaanpa pieni kertaus viime kesältä. Silloin Kyrö Distilleryn Napue Gin voitti briteissä järjestetyn kansainvälisen Wine & Spirits -kilpailun, kun Napuesta tehty gin tonic valittiin parhaaksi 150 kilpaginin joukosta. Kilpailu on arvostettu ja sen voitto kova juttu. Yhtäkkiä maailma kiinnostui pienestä viidentuhannen asukkaan kunnasta Pohjanmaalla. Kyrö Distillery kun sijaitsee Isossakyrössä vanhassa meijerissä. Siinä samassa vuonna 1908 rakennetussa kivirakennuksessa, jossa kehiteltiin Oltermanni-juusto ja jonne omat isokyröläiset isovanhempanikin ovat aikoinaan maitotilansa maidot kärräneet.
Idea tislaamoon tuli muutamia vuosia sitten, kun viisi kaverusta oli saunomassa – mitenkäs muuten suomalaiset pähkähullunhyvät ideat syntyisivät. Löylyjen kyytipoikana maisteltiin ruisviskejä, ja siinä sitten alettiin ihmetellä, että miten täällä rukiisessa maassa ei tehdä omaa ruisviskiä. Kaveriporukka päätti, että asialle on tehtävä jotakin. Muutamaa vuotta myöhemmin pelit ja vehkeet olivat valmiina ja pohjalainen pientislaamo Kyrö Distillery syntynyt.

Ensimmäinen pulloerä, 29 pulloa, pullotettiin puolitoista vuotta sitten. Nykyään pullotetaan 7500 pulloa viikossa, ja varastosaldo on koko ajan nolla. Kiitos ginivoiton, kaikki tahtovat palansa Pohjanmaalla pullotettua ruista. Sitä varsinaista viskiä ei ole vielä pullotettu putelin putelia, sillä aidon viskin pitää kypsyä tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Ensimmäinen Kyrö Distilleryn viski onkin valmista pullotettavaksi vuonna 2017. Viitteitä tulevasta antavat kuitenkin tisleet Juuri ja Verso. Ja sitten on se Isonkyrön kaikkien ginirakastajien huulille tuonut Napue.
Kyrö Distillery otti ruisviskin rinnalle tuotantoon myös ginin, joka nimettiin isokyröläisen kylän mukaan Napueksi. Etenkin paikallisille Napueen yhdistyy vahvasti myös Napuen taistelu, joka käytiin noin kilometrin päässä Kyrö Distilleryn tiloista. Taistelussa Venäjää vastaan ja sen jälkiseuraamuksissa kuoli yli puolet Kyrönmaan väestöstä. Jo ainoastaan pienen kotikuntani Vähänkyrön kirkonkirjat tuolta ajalta ovat kylmäävää luettavaa. Lisäksi koteja poltettiin ja naisia raiskattiin. Napuen taistelun jäljet näkyvätkin yhä lähes jokaisessa kyrönmaalaisessa suvussa.

Napue Gin lanseerattiin vuonna 2014, kun Napuen taistelusta oli kulunut 300 vuotta. Itse asiassa Kyrö Distilleryn käyttämä fontti on digitalisoitu Napuen taistelun muistomerkin tekstistä. Kuten Kyrö Distilleryn viskin, myös Napuen pohjana oleva vilja on sataprosenttisesti ruista. Lisäksi Napuen tislauksessa on tietenkin ginille olennaista katajanmarjaa. Napueen käytetään myös erilaisista uutettuja yrttejä, kuten Pohjanmaan maakuntakukkaa mesiangervoa, karpaloa, kardemummaa, tyrniä ja koivua. Ainakin koivu ja karpalo kerätään ihan lähialueilta. Viime kesänä lanseerattiin myös Koskue Gin.
Pohjalainen gini tuli markkinoille oikeaan aikaan, kun trendikkäät drinkit tehdään giniin ja vanhaa kunnon gin tonicia alkoi näkyä herrasmiesten lasien lisäksi jokaisen mojitomisun mukissa. Ja sitten tuli se voitto.

Mä olen muutamassa baarissa nauttinut lasillisen tuota maailman parasta gin tonicia ja tokkiinsa pullon Napueta ostanut kotiinkin. Nykyään giniä ehtii pysähtyä nauttimaan niin harvoin, ettei sen tahdo todellakaan olevan mitään kuraa. Äitiys on tuonut arvostusta myös sille, mitä mukista löytyy. Fiilistellessäni Napue Giniä Instagrammissa, Lähiömutsin lukija vinkkasi, että Kyrö Distillery järjestää myös tislaamokierroksia. Kiitos vinkistä! Siitähän minä innostuin heti, ja kutsuin itseni kylään maailman parhaaksi valitun ginin kotiin.
Eilen Tapaninpäivänä lähdettiin pienellä porukalla ihmettelemään, miten täältä Kyrönjoen varresta komiasti ponnistetaan maailmalle. Ja uskaltaisin väittää, että kuuluuhan meijerin uuteen kukoistukseen tutustuminen ainakin jokaisen pohjalaistaustaisen yleissivistykseen. Tunnin tislaamokierroksen aikana me päästiin pällistelemään juomien valmistusvaiheita alusta loppuun ja kuultiin hauskoja tarinoita sekä mielenkiintoisia nippelitietoja. On muuten hassua, että Kyrö Distilleryn juomien ruismaltaat jauhetaan jauhoksi ihan samanlaisella maatalousmyllyrutkulla kuin millainen mummillani ja paapallani oli aikoinaan navetassaan! Tislaamon tarpeistot onkin tislauspannuja lukuun ottamatta haalittu kasaan sieltä täältä, ja mylly on kuin onkin palvellut entisessä elämässään maatilalla.

Me päätettiin kierros tastingiin, joka oli itselleni ensimmäinen laatuaan. En ole koskaan aikaisemmin osallistunut edes viinitastingiin! Kokemus oli mielenkiintoinen ja makuja avartava, sillä mä olen aina luullut, että en erityisemmin pidä mistään vähääkään viskiä muistuttavasta juomasta. Mutta hyvänen aika, nämähän olivat pehmeitä ja ja, miten se nyt sanoisi tällä tavalla amatöörisanoin, pyöreän täyteläisiä ja maukkaita. Luulenkin, että nuo nyt maistamani tisleet olivat enemmän lähellä laadukasta ja oikeaa viskiä kuin mikään niistä nuoruudessa maistamastani viskistä, phyi!
Tasting antoi myös vähän osviittaa siitä, minkälaiset makunystyrät Kyrö Distilleryn päätislaajan suusta löytyy. Oikeanlaisen juoman valmistukseen kun ei ole olemassa mitään mittaria, joka kilahtaa, kun oikeanlainen makuliitto on syntynyt. Esimerkiksi jokainen Napue-erä erilaisine yrttiuutesuhdanteineen on syntynyt päätislaajan makunystyröiden varassa. Muutenkin tislaamon tuotteita voi mielestäni kutsua käsityönä tehdyksi. Pullojen etiketitkin kiinnitettään edelleen käsin yksi kerrallaan, vaikkakin se osuus prosessista olisi kuulemma toiveissa saada koneistetuksi lähiaikoina.

Tislaamokierroksen ja tastingin lopuksi jäätiin vielä pousailemaan Kyrönmaan matkailun edistämiskeskukseen, eli kerran kuussa auki olevaan tislaamon baariin. Matkailua se ihan tosissaan tuntuu edistävän, sillä tislaamokierroksille Isoonkyröön on kuulemma saavuttu satojen kilometrien päästä. Ensi kesänä on luvassa häät, joihin vieraat saapuvat Yhdysvalloista. Kyllä siellä Isonkyrön Esson vanhojen lamppujen alla kelpaakin häitä tanssia vallan Ameriikoista asti.
Ja johan minä siinä karpaloilla ja rosmariinilla koristeltu gin tonic kädessäni tunsin olevani osa yli satavuotiaan meijerin historiaa. Hyvät tuotteet, hyvä tarina ja sopivasti pohjalaista hullunrohkeutta, siitä syntyy rukiin vahva menetystarina. Hyvä me, hyvä Kyrönmaa!
Juhla

Näin pääsimme jouluun

Voi että mä tykkään jouluajasta. Siitä että koko maailma laitetaan yhteistuumin minimiliekille muutaman päivän ajaksi. Jos mä muuten olen koko ajan jonkinlaisessa valmiudessa vastaamaan, selvittämään, tekemään, olemaan ja menemään, jouluna ei tarvitse. Sähköpostikin on ihan hiljaa. Ja vaikka joku posti tulisikin, kukaan ei odota siihen vastausta juuri nyt. On ihan oikeasti sellainen tunne, että kukaan muu ei tarvitse minua kuin nämä ihmiset tässä ympärillä.

Onneksi mies haki ja sai joulun vapaaksi. Se on ollut niin niiden menetettyjen pyhäkorvausten arvoista. Kaikki muut pyhät ja juhlat eivät ole niin väliksi, mutta joulu on rakkauden juhla. Jouluaattoaamuun pitää saada herätä samoista lakanoista koko perhe. Muu tuntuu vain niin tavattoman väärältä.
Kello tuntuu jouluna kulkevan verkkaisesti. Yhtenä päivänä ehtii vaikka mitä, vaikka mitään erityistä ei olisikaan tarkoitus tehdä. Parasta on se, kun sanattomasta sopimuksesta jokainen pikkuhiljaa kerääntyy katsomaan sytytettyä takkatulta. Ei puhuta mitää tai sitten kerrotaan niin hölmöjä juttuja, että kukaan muu ei niille osaisi nauraa kuin me. Kunhan ollaan siinä, kylki kyljessä, villasukat makkaralla.

Juuri ennen pyhiä ajelimme isomummua katsomaan ja samalla yhdeksi yöksi mökille. Rannikolta sisämaahan päin ajaessa vesisade muuttui ensin rännäksi ja lopulta kimaltelevan hileiseksi lumisateeksi. Ajoimme eri reittiä kuin yleensä, ja kai siksi katselin ohi kiitävää maisemaa tarkemmin. Ohitimme kymmeniä taloja, jotka seisoivat tyhjillään lakeuksien keskellä. Portinpielet repsottaen, osittain rikkinäiset ikkunat mustina ammottaen. Pystyin nähdä menneen kauneuden niiden halkeilevien maalien ja romahtaneiden nurkkien takaa.
Joskus niissä autioissa taloissa on asunut onnellisia perheitä unelmineen. Mietin, minkälaisia jouluja niissä taloissa on vietetty aikoinaan. Olisivatko ne perheet uskoneet, että joskus heidän kodeistaan elämä vain hiipii pois ja lopulta hiljalleen kokonaan katoaa? Nyt autiolle pihamaille kerääntyi äänettömästi lumikerros, johon ei enää koskaan painautuisi pikkuisten askelten jälkiä. Se sai surulliseksi, ja tunsin pohjalaisten juurieni kasvukipuilevan. Syksyllä herännyt outo haave kodista verannalla ja marjapensailla sukelsi taas esiin jostain vatsalaukun takaa.

Tällaisina hetkinä, kun joulu luo pehmeän kiireettömän illuusion Pohjanmaan ylle, mä tunnen oloni villinä kiemurtelevaksi puunjuureksi. Vaikka viheriöin elinvoimaisena Helsingissä, alkuvoima minusta on täällä, kiinni lakeuden routaisissa pelloissa. Miten paljon kaipaankaan sitä, että meillä olisi suvun tuoma juuristo ympärillä. Ettei arjessa tarvitsisi pärjätä lähes sataprosenttisesti vain meidän perheenä.
Lapset nauttivat, kun ympärillä on paljon sylejä ja leikkikavereita. Joitakin läheisiä ei olla nähty kuukausiin, mutta aika ei ole tullut väliin. Esikoinen tahtoo jäädä turisemaan isomummun kanssa ihan kahdestaan siksi aikaa, kun me muut käydään kaupassa. Toisena päivänä hän pelaa isomummin kanssa muistipeliä ja alkaa heti suunnitella yökyläilyä hänen luokseen. Ei varmasti olla ainoita, jotka toivovat, että välimatkaa olisi edes muutama sata kilometriä vähemmän.

Ja sitten samalla kaikilla meillä neljällä on jo vähän ikävä kotiin ja Helsinkiin. Esikoinen totesikin, että kotona on ikävä mummilaan ja kun on mummilassa, ikävöi kotia. Niinpä. Aina on ikävä jonnekin. Voisipa tällaisen joulumaan perustaa Helsinkiinkin aina tarvittaessa tai vähintään kerran kuussa.
Bloggaaminen

Lähiömutsin lukijoiden suosikkipostaukset

Kiitos niistä paria vailla kahdestasadasta kommentista, joita sain Lähiömutsin nelivuotissynttäriarvontaan! Kysyin teille mieleen jääneitä postauksia kuluneelta blogivuodelta, ja oli ihana huomata, miten laajalta skaalalta postauksia tuli mainituksi.

On ollut hauska saada viime aikoina useampaan otteeseen palautetta siitä, että mitä tahansa googlaa, päätyy Lähiömutsiin. Blogini onkin teidän palautteen perusteella tietopankki, mutta myös tärkeä vertaistukilähde. Lähiömutsi tarjoaa myös inspiraatiota, iloa, omaa aikaa sekä pakoa arjesta. Se myös koskettaa ja laittaa miettimään. Aikamoista!

Olen myös ihan liikuttunut saadessani kiitoksia siitä, miten olen onnistunut sanoittamaan omien tunteideni ja kokemusteni ohessa myös teidän muiden vanhempien fiiliksiä. Me ei todellakaan olla yksin! Ja sitten vielä se, että muutamat teistä kertoivat mun rohkaisseen tekemään ja menemään myös lasten kanssa – ette usko, miten hyvä mieli sellaisesta palautteesta tuleekaan! Itkeä aloin viimeistään siinä vaiheessa, kun joku kuvaili kasvaneensa äidiksi Lähiömutsin rinnalla.

Tässä teille joulupyhiksi muhkea lukupaketti teidän valitsemianne helmiä Lähiömutsin kuluneelta vuodelta. Ja on siellä vanhempiakin postauksia mukana, kun niitä mainitsitte. Ei se ole niin nöpönnuukaa! Näitä voi lueskella rauhassa vaikka suklaata ja pähkinöitä mutustaen.

Mä rauhoitun nyt pariksi päiväksi joulunviettoon läheisten kanssa. Rentouttavaa, rauhallista, mukavaa ja lämminhenkistä joulua teille kaikille ihanat!

Arki


Ehdottomasti eniten mainintoja sai arkikuva-postaussarja, jossa kuluneen vuoden aikana ollaan ikuistettu joku hetki minun ja lasten arjesta, kerran viikossa. Erikseen mainintoja saivat arkikuvapostauksista 7/52, 13/52, 46/52 ja 47/52.

Myös vauvan kuukausikuulumiset olivat mukavaa luettavaa. Lisäksi mainittiin ylipäätään lähiöelämää koskevat postaukseni sekä erilaiset tapahtumapostaukset, jotka löytyvät yleensä kaupungilla-tagin alta. Myös kaupunkiviljelystä kertovat postaukset on luettu mielenkiinnolla ja inspiroituen. Erityismaininta annettiin parvekkeella kasvavalle raparperille.

Samaten on tykätty postauksista, joissa kerron miehen vanhempainvapaasta sekä isikesästä noin ylipäätään. Oli mahtavaa kuulla, miten se on saanut miettimään oman perheen valintoja ja sitä, miten tärkeää yhdessä vietetty aika ja jaettu vanhemmuus onkaan.

Syksyllä iskenyt ruuhkavuosikriisi ja siitä kertovat postaukset ovat jääneet teidän lukijoiden mieleen pyörimään. Ihan meni kylmät väreet, kun tajusin, että tästä Ruuhkavuosikriisi-postauksesta on kulunut aikaa vastaa vajaat pari kuukautta. Niin paljon tilanne on nyt helpottanut, kun tajusin vähentää töitä.

Ja onhan työ ja tämä vapaa yrittäjäelämäni myös kerrassaan hyvä juttu. Siksi on mahtavaa, että juurikin Onnellinen kertomus yrittäjyydestä on jäänyt teidän lukijoiden mieleen kaiken ruuhkavuosituskailun ohella.

Välillä arjen keskellä on juhlaa. Oli ihanaa, että joku muisti kaikista postauksista  kuopuksen yksivuotissynttäreistä kertovan tekstin. Synttäreiden tarjottavista kirjoitin erillisen postauksen. Kesällä vietin yhden kokonaisen päivän vain itsekseni nauttien kirjasta ja kaupungista, mikä on jäänyt ihanana haavekuvana ainakin yhden lukijan mieleen.

Surkuhupaisa postaus Säädön määrä on vakio mainittiin myöskin. Sitä kiiteltiin peräti voimaannuttavana tekstinä. Lähiömutsin säätämistä teidän puolestanne jo vuodesta 2011!

Äitiyden fyysiset puolet


Kuopuksen raskausaikana kirjasin ylös tuntemuksia ja mietteitä jokaisesta raskausviikosta. Sitä matkaa monet seurasivat mielenkiinnolla ja ovat mahdollisien raskauksien aikana palanneet lukemaan niitä arkistoista. Raskausajoilta mainittiin myös postaus mammashiatsusta, josta oli ollut hyötyä. 

Uuden elämän ihme tietenkin aina hämmästyttää, joten kuopuksen synnytyskertomus, eli vauva pikalähetyksenä oli jäänyt monen mieleen. Ehtiikö se sairaalaan? Meneekö mikään synnytyssuunnitelman mukaan? Yksi kommentoi myös sairaalakassin sisällöstä kertovan postauksen olleen hyödyllinen. Itsellänihän jäi siinä tohinassa jopa suklaat syömättä hehe! Synnytyksen jälkeisistä postauksista vinkistä vaarin oli otettu Äidin ja vastasyntyneen osteopatia -tekstistä.

Tälläkään kertaa en selvinnyt imetyksen alusta ilman säätämistä, nyt vain imetyksessä ilmenneet ongelmat olivat uusia. Etenkin suihkutissien kanssa taistelu sai osakseen sympatiaa ja on jäänyt lukijoiden mieleen. Ylipäätään imetysaiheiset postaukset mainittiin, ja imetysvaatesuositukseni oli luettu huolella.

Mieleen on jäänyt lisäksi ikivanha postaukseni Äitiydelle uhrattu vartalo.

Äitiyden haasteet


No hulluksihan sitä monesti tuntee tulevansa, muutkin vanhemmat kuin minä. Syvissä vesissä on käyty kahlaamassa esimerkiksi kasvukipuillessa kolmesta neljäksi kasvamista. Siksi niin monet olivat kokeneet lohduttava vertaistukena postauksen äidin riittämättömyyden tunteesta ja kuopuksesta esikoisen varjossa. Samaten kaihoni johonkin entiseen oli tuttua postauksessa Esikoiseni minulla on ikävä meitä.

Mutta onneksi kaikessa kävi, kuten kokeneemmat minulle lupailivat. Kyllä se helpottaa -postaukseni on tuonut toivoa muille vanhemmille, jotka tuoreeltaan räpiköivät kahden lapsen perheessä.

Ja voi kyllä, tokihan toiseenkin vauvavuoteen kuului vaihe, että oli niin väsy että hulluksi tulee. Vanhan radion kohina pääkopassa oli tuttu fiilis muillekin kuin minulle. Viimeistään tämän postauksen jälkitunnelmissa otin omaksi agendakseni yhä vahvemmin sen, että äidit olisivat solidaaria toisiaan kohtaan.

Vauvan eroahdistuksessa kertovassa postauksessa kerroin myös, miten eroahdistuksen keskellä olen tajunnut oman kasvuni äitinä. Se on niitä postauksia, joista lukijat eivät ole selvinneet kuivin silmin. Maininnan sai myös postaus Kun vauvan sukupuolella olikin väliä, sillä se sanallisti harvoin kuultuja syitä haluta tietään vauvan sukupuoli etukäteen.

Vauvavuoden ollessa ohitse, kipuilin vielä sitä, miten kuopus nuorimpana lapsena tuntui menettäneen vauvavuotensa. Kävin omaa henkilökohtaista vääntöä myös kummallisten odotusten vastatulessa ja kirjoitin postauksen Ei mikään supermutsi mutta ei ihan paskakaan.

Lasten kasvatus se vasta haastavaa onkin. Miten oppia tukemaan lasta, esimerkiksi silloin, kun hänellä näyttää olevan omaa ajatusmaailmaa vastaan sätivä synnynnäinen rakkaus vaaleanpuaniseen? Aikamonen oppipolku tämä vanhemmuus on! Onneksi kohdalle osuu välillä myös ahaa-elämyksiä. Kirjoitukseni Kuulen sua, ymmärrän sua oli jäänyt monien mieleen ja mikä parasta, monet ovat kertoneet saaneensa siitä apua omaan vanhemmuuteensa.

Pari lukijaa muisti myös yli kolme vuotta vanhan postauksen, jossa kirjoitin niistä paniikkihetkistä itkuisen vauvan kanssa, kun äitiys ei todellakaan ole ihanaa. Vanha on myös postaukseni siitä, miten hurahtaminen tekee vauvavuodesta onnellisemman. Se on vapauttanut muutkin nauttimaan vauvakuplailusta.

Äitiyden ilot


Onneksi tässä vanhemmuudessa on kuitenkin koko ajan pysytty voittopuolisesti ilon puolella, vaikka haasteet ja ojanpohjalla itkemiset parhaiten ovatkin postauksista jääneet mieleen. Tekstini eheyttävästä vauvavuodesta sai mainintoja ja on itsellenikin rakas postaus.

Teille lukijoille on jäänyt mieleen myös pohdintani siitä, miten erilaisia vauvavuodet olivat ja miten erilaisen äidin esikoinen ja kuopus saivat. Samaten tuttuja ajatuksia on tarjonnut postaukseni Suuritarpeisen vauvan jälkeen.

Itkuhanat ovat auenneet muuallakin kuin täällä meillä lukiessa postausta Kun lastensängystä kuului lohtulaulu. Vaikka tämä vanhemmuus aikamoista säätämistä välillä onkin, jotain me ollaan selvästi tehty oikein.

Ja irtoaahan tästä kaikesta tietenkin myös huumoria. Tehojumppavatkuli-video on naurattanut pissalorahduksien arvoisesti.

Matkustelu


Ehdottomasti eniten meidän reissupostauksissa teitä ovat kiinnostaneet ja samalla myös inspiroineet meidän telttaretkemme Nuuksioon viime kesänä. Siitä kertovia postauksia ovat ainakin Vauvaperheet telttaretkellä Nuuksiossa, Kaksi vauvaperhettä ja yö metsässä sekä Syksyn viimeinen telttaretki. Myös ylipäätään retkeilyaiheisista postauksista tykätään, mikä on ilo kuulla. Ne postaukset löytyvät pitkälti Kotikaupunkimatkailu-tagin alta.

Pohjanmaa-postauksiin oli tykästynyt ainakin pari lakeuksilla asuvaa lukijaa. Samaten maininnan saivat Tallinnaa ja Viroa koskevat reissupläjäykset. Tammisaarikin oli inspiroinut jopa yllättävän montaa reissaajaa, ihana kuulla! Kööpenhamina-postaukset olivat myös nostattaneet reissukuumetta ja toimineet hyvinä vinkkeinä kohteeseen.

Dubaikin mainittiin, vaikka lopulta pidin varsinaisen loman vain meidän juttuna. Ehkä vuoden mehustelu ihan itsekseen riittää ja kerron meidän vinkkimme Dubaihin tänä talvena – hyvät jutut kun on tehty jaettavaksi!

Yhteiskunta


Kuluneen vuoden myllerrykset maailmalla saivat halaamaan lapsia yhä tiukemmin ja tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että minä saan olla turvassa ja onnellinen. Postaus Pidän kiinni lujempaa sai yllättävänkin monta mainintaa.

Sijaisperheessä vierailuni ja heidän tarinansa kertominen on saanut muutamat teistä lukijoita miettimään, josko omassa sylissä olisi vielä tilaa ja rakkautta jaettavaksi. Postaus oli myös yksi Lähiömutsin viime blogivuoden jaetuimmista. Kohtukuolemista kertova postaus oli myös pysäyttänyt monet ja jakanut ymmärrystä sekä tietoa.

Postaukseni päiväkodista mainittiin myöskin. Erityisesti on jäänyt mieleen postaus Subjektiivisen päivähoito-oikeuden parista moi! sekä teksti Kun päiväkodin työntekijöiden kädet eivät riitä, jossa haastattelin päivähoidon työntekijöitä johtajasta hoitajaan. Jälkimmäinen ylsi myös yhdeksi Lähiömutsin viime vuoden jaetummaksi postaukseksi. Myös fiilikseni esikoisen siirtyessä isompien päiväkotiryhmään on tehnyt maininnan arvoisen vaikutuksen.

Koti


Kotiamme koskevista postauksista mainintoja saivat etenkin ne, joissa on tehty kaksiosta neljän hengen asuttavaa lapsiperhekotia. Tällaisia ovat ainakin lapsen vaatesäilytystilojen uudistus, pohdinta nelihenkisen perheen nukkumajärjestelyistä yhdessä makuuhuoneessa ja tietenkin postaus nimeltään Nelihenkinen perhe kaksiossa.

Materia ja yleishyödylliset vinkit


Postaukseni oikeanlaisten kenkien valitsemisesta lapselle on ikivanha, mutta nousee aina esille kysellessäni parasta Lähiömutsin postausta. Eikä syyttä, se ei ole vanhentunut. Itsekin kaivan postauksen esille muistia virkistämään aina pohtiessani lasten kenkäasioita. Maininnan ansaitsi myös vinkkini hyvän talvihaalarin hankintaan lapselle.

Myös vinkit kantoliinan kanssa pukeutumisesta pakkassäällä on ikivanha postaus, mutta edelleen ihan validia tekstiä. Mainintansa on siis sekin ansainnut. Ylipäätään kaikki kantamiseen liittyvät postaukset mainittiin myöskin, samaten kuin kestovaippoihin liittyvät tekstit. Mainituille vinkkilistoille pääsi myös 10 keinoa parantaa lapsen nukahtamista -postaus.

Ensimmäistä lastaan odottavat vanhemmat ovat saaneet apua postauksistani, jossa listasin mitä vaatteita syysvauva tarvitsee ja mitä tarvikkeita vastasyntynyt vauva tarvitsee. Eikä kannata unohtaa myöskään sitä, mitä tarvikkeita vastasyntyneen äiti tarvitsee.

Lastenvaatteisiin liittyvistä postauksista mainittiin jutut Reiman haalareiden eettisyydestä sekä Kivat-villavaatteiden alkusijoille vierailu sekä Kivat-vaatelemppareiden esittely. Ja kun on kyse lapsiperheistä, ei tietenkään voi unohtaa vaatteiden pesua ja siihen liittyviä haasteita. Siksi muistettiin myös postaus hyvistä pyykkivinkeistä.

Kuvat ällöttävän ihanan tehokkaiden kuorintasukkien vaikutuksista eivät myöskään ole pyyhkiytyneet pois verkkokalvoiltanne, joten nuo ihmesukatkin saivat muutamia mainintoja.

Ilahduin kovasti, kun myös Mistä valokuvauksessa on kyse -postaus mainittiin. Se kun oli itselleni niin iso ahaa-elämys yhdestä elämäni ja työni tärkeästä osa-alueesta.

DIY ja muut kässämuijailut


Käsityöpostakset mainittiin kommenteissa yhtenä paakkuna, mutta yllättävän vähän yksittäiset postaukset saivat mainintoja. Aion silti jatkaa kässämuijailua ja niistä blogissani kertomista, hehe! Mainittaviksi diy-postauksiksi nousi Aakkoskirja lapselle omista valokuvista sekä Säilytyspussi likaisille kestovaipoille.

Ruoka ja reseptit


Samaten kuin kässähommissa, myös ruokapostaukset mainittiin useasti kokonaisuutena, mutta vain harva yksittäinen postaus tuli mainituksi. Ne harvat siis taitavatkin olla aika timanttista, kun erottuvat joukosta. Esille nostettiin Minimen kiinteiden ruokien aloitus, Kasvisruokaa ammattikokkien opastuksella, Rakkautta on fetaklöntti keskella pöytää, Kesäkurpitsavuoka jonka jäljiltä lautaset nuollaan ja Mansikkainen britatorttu anopin ohjein.

Lukuiloa!

Kuvat Lähiömutsin Instagarmmiin viime aikoina tallentuneita otoksia. 

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe