52 perhearkikuvaa vuodelta 2015

11.1.16

Siinä niitä on peräkanaa viisikymmentäkaksi kappaletta, arkikuvia minusta ja lapsista yhden vuoden ajalta, kerran viikossa kuvattuna. Arkikuvahaaste tallensi kuviin juurikin niitä hetkiä, joita toivoinkin vuoden aikana kameran näkevän. Välähdyksiä lapsiperheen arjesta ilman silottelua.

Kuvat tulevat varmasti olemaan mukava ajankuva vuodesta 2015 sitten vuosien ja vuosien päästä. Samalla ne ovat meidän perheellekin kiva muisto, kun kamera napattiin esille sellaisissakin tilanteissa, joissa sitä ei normaalisti tulisi tehtyä. Kuvien oheen kirjoittamiini tekstiin tallentui paikoittain paljon syvempiä ja vereslihaisempia ajatuksia ja kuulumisia kuin haastetta aloittaessani olin ajatellut. Arjen pieniä iloja ja vauvavuoden melankoliaa.

Arkikuvasarjasta on tykätty hurjasti, ja mua on pyydetty jatkamaan sitä. En kuitenkaan usko, että se tässä mittakaavassa toimisi. Ei ainakaan näin heti toista vuotta putkeen. Ehkä joskus muutamien vuosien päästä arkikuvien viikoittaisessa tallentamisessa teksteineen olisi taas mieltä. Vertailu tähän vuoteen olisi mielenkiintoista. Arkikuvakaipuuseen voi käydä hakemassa lohdutusta ja uutta näkökulmaa Riikan blogista, jossa Riikka kolmen lapsensa kanssa toteuttaa tänä vuonna samalla ajatuksella arkikuvahaastetta.

Ihan täysin en minäkään ole valmis luopumaan kuvakurkistuksista arkeen, vaan ajattelin fiiliksen mukaan tallentaa jatkossakin väläyksiä elosta yhteen valokuvaan. Ja niiden kuvien alle taas ajattelin ottaa erivapauden kirjoittaa päiväkirjamaisemmin pohdintoja ja havaintoja elämästä. Huomasin nimittäin, että kirjoitin arkikuvasarjan aikana useita sellaisia tekstejä, jotka eivät olisi muuten tulleet koskaan kirjoitetuksi. Mukamas ajatus niiden taustalla ei ollut tarpeeksi selkeä postaukseksi, joissa on alku, punainen lanka ja loppu. Ja kyllä kannatti kirjoittaa. Jo kirjoittaessa tuntui, miten asiat selkiytyivät ja sain viikattua ojoon sekalaiset mietelmäni.

Kaikki 52 arkikuvaa ja tarinat niiden taustalla löytyvät täältä.

Lue myös nämä

17 kommenttia

  1. Oi mikä ihana muistojen aarrearkku! Yritin tänään löytää 8-vuotiaalle koupukselle vauvakuvaa koulutehtävään, enkä edes kaikista kuvista osannut sanoa kuka nelikosta siinä vauvana pötkötteli. Olin muka aivan varma, että erotan ne toisistaan vaikka silmät kiinni vielä 100-vuotiaana... Taidan napata tämän haasteen tuonne mun Eloa teinien äitinä blogiin. Ehkä joskus 10-vuoden päästä niitä sitten äimistelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, voin kuvitella, että käy just noin. Että vuosien päästä ei vauvakuvista enää ihan varmaksi osaa sanoa, kuka siinä on. Mäkin kun luulin, että ihan varmasti nyt muistan tärkeät jutut, koska oppivat kävelemään jne, ilman että ne kirjoittaa ylös. Noh, en muista :D

      Poista
  2. Voi apua kun ihana kuvakollaasi teidän viime vuodesta <3 :) Ihanasti voi seurata tuota teidän pikkuherran kehitystä ensimmäisestä kuvasta viimeiseen! Ja toki tuo neitokainenkin on kasvanut hurjasti :) Oli kyllä mukava seurata ja lukea teidän arjesta kuukausittain! -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukausittain... Niin siis viikottain :D

      Poista
    2. Joo, molemmat ovat kyllä kasvaneet ihan hurjasti. Ihanat <3

      Poista
  3. Tää oli kyllä mukava postaussarja näin lukijankin näkökulmasta! Oli todella kiva nähdä niitä aitoja hetkiä teidän elämästä ja kuulla että arki on muillakin risuja ja ruusuja, jopa sekunnin mielenvaihdoksella.

    Ja olipas kiva katsoa nämä kaikki nyt koottuja juuri kun istun tietokoneella, useat näistä luin vuoden mittaan vain kännykällä, joten kuvasta jäi näkemättä oleellisia yksityiskohtia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit! Arjessa tosiaankin riittää kaikenlaisia kukkasia, mutta pyritään pitämään se ruusuvoittoisena :)

      Poista
  4. Ihania kuvia! Mistä tuo riipputuoli on hankittu? Pakko saada samanlainen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riipputuoli on <3 Siitä on ihan oma postauksensakin täällä, ja kauneus on siis Parolan rottingin.

      Poista
  5. Jysähti sellainen kysymys, että onko teillä erikseen säilytyspaikka kärryille ja tuolle tavaravaunupyörälle?
    Nim. vaunut valvoo kirjoittamista tuoss vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, molemmille on paikkansa kellaritiloissa. Mä kyllä haaveilen välillä sellaisesta kodista, johon pääsisi rattaita kanssa suoraan hissillä sisään asti. Ja mahtuisi säilyttämään niitä rattaita sisällä. Mutta ei ole tilaa eteisessä, saati hissiä :D

      Poista
  6. Siis tämä blogi itsessään on mahtavaa ajankuvaa! Vieläköhän kymmenen vuoden päästä kirjoitetaan blogeja? Vai onko sitten tilalle tullut jo jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta :) Ja on tosiaan mielenkiintoista nähdä, onko kymmenen vuoden päästä enää blogeja ja jos on, minkälaisessa muodossa.

      Poista
  7. Tämä oli ihanin juttusarja, mitä olen koskaan lukenut. Pidin älyttömästi kuvista ja tarinoista niiden ympärillä. Ymmärrän, ettet jaksa toteuttaa heti seuraavana vuonna, mutta enpä pistäisi lainkaan pahakseni jos joskus päätät jatkaa tätä. Päin vastoin! :)

    VastaaPoista
  8. Aivan valloittava kuvasarja...nyt selaamaan blogiasi taaksepäin ,terv uusi lukijasi :) pienip

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe