Kirjoittajakammiounelmia

17.1.16

Kotona työskentelyssä on saavutettu se esikoisen hoitovapaa-ajoiltakin tuttu vaihe: kupoli hajoilee. Olen kipeästi alkanut kaivata työtilaa, joka olisi jossain muualla kuin olohuoneemme nurkassa. Keväällä kaipuu myös muuttuu aidoksi tarpeeksi, kun aloitan nykyisten töiden päälle uuden mahtavan työprojektin ja mies jää hoitovapaalle.

Tämän hetkisessä työskentelytavassa on ehdottomasti hyviä puolia. Kun töihin on matkaa omasta kotikeittiöstä viisitoista askelta ja makuuhuoneesta seitsemän, voin tehdä töitä aina kun siihen tulee sopiva rakonen. Se on tässä elämäntilanteessa iso etu. Teen töitä iltaisin, päiväunien aikaan ja kun muu porukka lähtee harrastuksiin.
Parhaita työpäiviä ovat miehen arkivapaapäivät, jolloin saan tehdä töitä rauhassa koko päivän. Silloin pakkaan laukkuun läppärin, muistikirjan ja kulloisetkin työpaperit. Teen töitä kaupungin kahviloissa sekä ravintoloissa. Nautin siitä vapaudesta ja ihmisten keskellä yksin olemisesta. Syön aamiaisen ja kirjoitan. Välillä ostan kahvin tai ehkä smoothien ja taas kirjoitan. Lounaaksi kävelen seuraavaan paikkaan, jossa aterian jälkeen taas kirjoitan. Helsingissä kahviloissa riittää tarjontaa, ja nopeasti oppii tuntemaan ne paikat, jonne kaltaiseni yrittäjät ja freelancerit ovat tervetulleita täyttämään päiväsaikaan hiljaisia nurkkia ja litkimään litroittain kahvia.

Fakta on kuitenkin se, että suurimman osan töistäni teen tällä hetkellä iltasin kyyristyneenä olohuoneen nurkassamme olevan työpöydän ääreen. Perintöklaffipiironki on kaunis ja rakas, mutta totta puhuen ergonomialtaan hirvittävä ja kätevyydeltään onneton työpöytä. Selkä on sökönä, laskutilaa on liian vähän ja säilytysratkaisut ovat epäkäytännölliset. Niiden puutteiden kanssa voisin kyllä elää vielä tovin. Mutta fyysisten syiden sijaan henkinen jaksamiseni on alkanut kapinoida nykyistä systeemiä vastaan.
Se että työt ovat aina valmiina tehtäväksi, on myös kirous. Koska pidän töistäni,  on niitä hankala saada pois mielestä, vaikka välillä sitä toivoisinkin. Ajaudun myös helposti tekemään muutaman nopean jutun, kunnes huomaan hetken muuttuneen tunniksi. Yrittäjäperheen lapsena olen oppinut arvostamaan yrittäjyyttä, sen mahdollistamia unelmia ja perheen yhteistä tekemistä, mutta nähnyt myös yrittäjäelämän nurjan puolen jo lapsuudessa. Lama-ajan lapsena yritän pitää huolen, että en tee liikaa töitä. Tässä elämäntilanteessa sen kanssa tasapainoilu on välillä hankalaa.

Etenkin tahdon välttää sitä muistikuvaa, joka minulla on lapsuudestani. Siinä äiti istuu työpöydän ääressä kotona, selkä meihin päin, aamusta iltaan. Ja nyt välillä hätkähdän kun tajuan, että minusta on tullut se selkä. Siksi tahdon siirtää pääasiallisen työpöytäni kotoa jonnekin muualle. Ainakin siihen asti, että kuopus aloittaa päivähoidossa.
Leikittely työhuoneunelmilla on kutkuttava. Olen itsellenikin vähän yllätykseksi ymmärtänyt kaipaavani ihan ikiomaa kirjoittajakammiota. Siitäkin huolimatta, että kokemukseni jaetusta työhuoneesta on ihana. Vuokrasin Nooran emännoimältä työhuoneelta työpöytää muutama vuosi sitten ja sain siinä samassa työkavereita, joita yksin työskentelevällä ei muuten ole. Kun vuokraa oli jakamassa useampi, sain työhuoneelleni myös upean sijainnin keskellä viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita pursuilevaa Kalliota. Jälkikäteen huomasin kuitenkin, että tässä vaiheessa elämää kaipaan ympärilleni enemmän rauhaa ja omaa tilaa, edes työpäivien ajaksi. Ehkä pikkulapsiajan jälkeen on taas aika jaetulle työhuoneelle.

Villeimmissä unelmissani työhuoneeni olisi kuin Doritin oma Suomenlinnassa. Olin ihan myyty, kun ensimmäistä kertaa kävin siellä kylässä. Jättimäisistä ikkunoista leijaili valoa, korkealla oleva katto antoi ajatuksille tilaa lentää ja puulattia tuntui kotoisalta jaloissa. Oma sisäänkäynti mahdollistaa työhuoneen muuntautumisen moneksi. Tajusin siellä Doritin työsopen lattialla istuessani ja ihastuksesta huokaillessani, että tätä minä tarvitsen.
Tarvitsen oman paikan, jonka saan laittaa ihan omanlaisekseni. Siellä olisi iso työpöytä, jonka ääressä voisi tehdä töitä myös seisaaltaan. Saisin viedä sinne ompelukoneenkin, jotta voisin levittää projektini levälleen ilman että sen takia perhe joutuu syömään olkkarin lattialla. Työhuoneen pitäisi olla niin lähellä, että sinne voisi piipahtaa iltasellakin – joko tekemään töitä tai harrastamaan.

Doritin Suomenlinna-unelmaa en tule saamaan, mutta palasia siitä yritän nyt löytää, täältä Herttoniemestä. Hei hei ihanat kahvilat ja ravintolat, mutta tervetuloa sopuhintainen vuokra omasta kolosta ja vikkelä siirtyminen kodin ja työpaikan välillä. Oma sisäänkäynti suoraan ulkoa olisi upeinta, ja mahdollistaisi helpommin myös työtapaamisten järjestämisen työhuoneella. Kuopus voisi nukkua päikkärinsä rattaissa ikkunan ulkopuolella. Valoa ja tilaa pitää olla niin paljon, että voin käyttää työhuonetta myös minivalokuvausstudiona tarvittaessa. Ja paikan pitää tuntua hyvältä, minulta ja inspiroivalta.
Jos tiedät vinkata jonkun hyvän työhuonekandinaatin, kuulisin siitä mielelläni! Ja olisi myös kivaa ja mielenkiintoista kuulla, minkälaisissa työtiloissa muut kaltaiseni yrittäjät ja itsensä työllistäjät töitään tekevät. Mistä et luopuisi? Mihin satsaaminen oli turhaa? Minkälaisesta työtilasta unelmoit?

Lue myös nämä

24 kommenttia

  1. Mun työhuoneella olisi pöytä vapaana - etsitään siihen just uutta friikkua. Taitaa vaan kaupunki ja maa :)
    Mut mä niin tunnistan ton työhuoneen tarpeen. Mä ja mun hartiat hajoo tähän olohuoneessa työskentelyyn... oma työtila on tosi tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työhuone – tai edes toimiva työtila, kelpaisi! Harmi tosiaan, että me ei voida jakaa samaa fyysistä työhuonetta, oispa se hauskaa!

      Poista
  2. Mä tarvisin kanssa työhuoneen. Teen nyt kotoa hommia ja vihaan sitä. En pysty kuulemaan ajatuksiani tän kodin, pyykkien, lelujen ja tekemättömien kotitöiden yli. Luulen, et haluan omani kuitenkin Sörnäisiin/Hagikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sörnäinen ja Hakaniemi ovat ihania! Ja siellä on kivoja työtiloja, mutta mulla ei ole varaa sieltä omaan. Mutta näyttää pian siltä, että jaettu sen on oltava. Täällä Hertsikassa kaikki työtilat ovat järjestään ihan hirveitä loukkuja. En vain pysty työskentelemään sellaisissa. Kotonakin on inspiroivampaa, pyykkeineen kaikkineen.

      Poista
  3. Tunnistan niin tuon työhuonekaipuun! Kun muutimme isompaan kotiin, uusi (vanha) työpöytä oli heti hankinnoissa tärkeimpänä. Se ihana tunne kun ikivanha reksinpöytä kannettiin sisälle. Se oli vain mun, MUN, eikä kenenkään muun. Täällä kuva: http://chezhelena.com/2014/09/16/1143/ . Totta puhuakseni olen kyllä viime aikoina alkanut vähitellen kaivata kodin ulkopuolella sijaitsevaa työhuonetta, jossa tapaisin muitakin ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä pöytä! Ja joo, kodin ulkopuolella olevassa työhuoneessa oli (ja on) se ihanuus, että näkee muita ihmisiä. Jotenkin nyt vain on sellainen olo, että on ihan kivakin saada välillä olla yksin :) Mä luulen tämän tilanteen muuttuvan sitten, kun kuopus menee päivähoitoon.

      Poista
  4. Ostakaa siis neliön sijaan yksiö, josta työhuone tai vuorotyöläinen lepohuone :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olisi ideaa! Onhan se pöljää maksaa vuokraa, jos olisi mahdollisuus sijoittaa asuntoon ja samalla saada itselleen työtila.

      Poista
  5. https://www.mushrooming.fi/ Kannattaa myös tsekata fb-ryhmä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä seuraankin ryhmää Facebookissa, enkä ollut tajunnut, että siellä on myös harvakseltaan tarjolla työhuoneita myös yksintyöskentelyyn.

      Poista
  6. Tämä ei varsinaiseen kyssäriin auta, mutta kirjastoista (ainakin kympistä) voi myös lainata työtiloja kirjastokortilla! Jos siis joskus haluaa jotakin vielä rauhallisempaa työtilaa kuin kahvilan nurkka (ennen sen ikioman sopen löytämistä siis). Onnea työtilan metsästykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja käsittääkseni sieltä saa lainaan (vai vuokralle) myös oman lukittavan laatikoston! Vai onkohan ne vain graduntekijöille, en tiedä. Mä niin tykkäisin työskennellä kirjastossa, ja harmittaa kovin, että Herttoniemen kirjasto on ihan hurjan nuhju ja epäinspiroiva. Pitäisi ehkä tehdä retki muualle. Vanha kotikirjastoni Vallilassa ainakin on todella kaunis ja valoisa!

      Poista
  7. Let me google that for you ;) Olisiko tämä vaihtoehto? https://varaamo.hel.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vau! Onko tuolloinen olemassa! Miksi kuulen siitä vasta nyt? Vau! Kiitos vinkistä!

      Poista
  8. Sulle tuli kirjoittamisen sijaan lukemiseen liittyvä haaste. Oon ihan intsinä lukenut facessa sellaisia kirjahaastestatuksia ja ajattelin tartuttaa tän blogeihinkin. Valitsin sut siksi, et meillä on vähän sama maku ollut kirjojen kanssa (tosin voi johtua blogin aihepiiristä?)

    Haaste löytyy TÄÄLTÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos haasteesta! Mä en juuri nyt ehdi lukea kuin töihin liittyviä kirjoja, mikä on harmi. Mutta voisin silti yrittää tän toteuttaa :)

      Poista
  9. Hei! Missä Helsingissä on hyvä tehdä töitä? Liikun siellä paljon työasioissa ja aina läppärillä pitäisi samalla tehdä töitä.
    Minulla on ollut suuri kaipuu freelancereiden ja yrittäjien yhteistapaamisille tai tukiryhmälle (heh). Sellaisia en ole löytänyt, en edes Facebookista. Olisi hienoa jos freelancerit voisivat satunnaisesti ideoida yhdessä, jutella, saada tukea ym. ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu vähän, missä kaupunginosassa yleensä olet ja mitkä ovat sulle ne hyvän kahvilan merkit työntekoon :) Mä teen paljon hommia Kampissa, Punavuoressa, Kalliossa ja Hakaniemessä. Välillä otan metron ihan vain Itikseenkin, jos tarvii päästä kirjoittamaan pois kodista, mutta ei jaksa sen kauemmaksi lähteä. Sun pitää hei perustaa Facebookiin tullainen ryhmä! Mä kuulun oman alani erinäisiin ryhmiin, mutta ne ovat kyllä enemmän tiedottamiseen ja sen sellaiseen.

      Poista
  10. Minäkin tunnistan oman työtilan tarpeen. Varsinkin, kun toisinaan kipuilen itsekin asian kanssa. Vaikka tämä on kyllä äärettömän helppoa tämä kaksi askelta keittiöstä ja viisi makuuhuonesta -työskentely. Kahviloissa en valitettavasti osaa oikein keskittyä. Ja kannettavani on niin mopo, ettei akku enää toimi, joten kahviloissa työskentely on siinäkin mielessä hankalaa. Huoh, mutta mikäpäs tässä, kun kuitenkin saa tehdä asioita, joista nauttii. Se lienee kaikista tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin kone on niin loppuunnaputettu, että siinä ei akku kestä ilman laturissa kiinni olemista. Aika hyvin olenkin oppinut myös tietämään kahvilat, joissa on pistorasiat ja kahviloista ne pöydät, joista piuha ulettuu pistorasiaan :D Mä yllätin itseni pystymällä kahvilatyöskenteleyyn, vaikka aikoinaan ajattelin, että se ei toimi mulle. Avokonttorissa työskentely on näemmä karaissut. Joskus kun keskittymiskyky ei meinaa riittaa, popitan kuulokkeista white noisea ja Spotifyn keskittymissoittolistoja.

      Mutta oli miten oli, just tuo on tärkeintä: että saa tehdä asioita, joista nauttii <3

      Poista
  11. Oih, oma työhuone on kyllä jotain mistä mäkin unelmoin. Toisaalta mä kyllä nautin siitä, että ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, ja siitä että päivällä on ihan hiljaista, mutta myös työkaverit on jotain mitä kaipaan. Kahviloissa mä en ole oikein ikinä osannut tehdä mitään, mutta kirjastoissa istun joskus.

    Ja mä poden huonoa omatuntoa myös siitä, että olen se selkä. Työpäivät on usein aika rikkonaisia, ja niinpä mä sitten nipistän työaikaa myös lasten ollessa illalla kotona ja viikonloppuisin, ja eihän se kivaa ole. Työhuone voisi selkeyttää sitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona työskentelyssä on kyllä ehdottomasti puolensa. Mä luulen, että sitten kun molemmat lapset ovat päiväkodissa ja mulla päivät aikaa tehdä töitä hiljaisessa kodissa tai sitten halutessaan kaupungilla kahviloissa, on tämä setti täydellinen. Nyt kuitenkin kaipaan selkeämpää omaa työaikaa ja -tilaa. Vaikka se perheellisenä yrittäjänä aina vähän mahdotonta onkin.

      Poista
  12. Työhuone tupsahti vastaan, sijainti saattaa olla huono sinulle kuitenkin. https://www.facebook.com/riskiroosa/posts/10207516869854375

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Hei kiitos tästä! Sijainti ei ole pöllömpi lainkaan.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe