Parveke talvella

13.1.16

Pitkästä aikaa terkkuja meidän lähiökeitaalta, eli parvekkeelta! Kesäiset viljelelyfiilistelyt vievät aina kaikki ajatukset niin täysin, että en ole tainnut aikaisemmin vilauttaa, miltä parvekkeellamme näyttää kasvukauden ulkopuolella, talvisin. Aika paljon vähemmän viidakolta, mutta kivalta silti. Meidän huvikumpuun kuuluvaksi sen saletisti tunnistaa näin seesteisemmässä talviasussaankin.

Vaikka en muualla kodissa juuri harrasta vuodenaikojen mukaan rymsteerausta, parvekkeella ilme on näin talviaikaan hillitympi. Värikkäänä hehkuva siirtolapuutarhamökkitunnelma taittuu aavistuksen kohti seesteisempää valkoista ja kesäiset täkit vaihtuvat lämpimimpiin villoihin.

Parvekkeen talvi on kuitenkin sekin luotu pääasiassa kirppari- ja ullakkolöydöistä, kuten kesäilmekin. Seinäjoen kirpputorikierrokselta meille muuttanut valkopohjainen villaraanu on löytänyt paikkansa puisen laatikkosohvan päältä. Lampaantalja on peräisin isovanhempieni lampolasta vuosikymmenten takaa, ja se on lämmittänyt takapuoltani jo lapsuuden pulkkaretkillä.
Kaksi ristipistotyynyä – vihreä ja oranssi – ovat nekin Pohjanmaan kirpputoreja kolutessa mukaan tarttuneita. Pellavainen ja joutsenkuvioin kirjottu tyyny on miehen mummulan vintiltä, punainen virkattu kaunotar on taas minun isomummani tekemä. Sorsaristipistotyyny on mun itseni lapsuudessa tekemä – siihen jos johonkin olen uhrannut kässäkyyneleitä ja nakkisormissa nahkeiksi hionneita lankoja.

Pohjanmaalle vievät myös pläkkilyhdyt, joista toinen nököttää penkillä ja toinen roikkuu pöydän yläpuolella. Ne on tehnyt pläkkiseppä K. Gråholm, joka pitää majaa kotikunnassani Vähässäkyrössä. Pläkkilyhdyt siivilöivät kaunista valoa ympärilleen, kun niiden sisälle sujauttaa kynttilän. Ja jos oikein vilu tulisi, niitä voisi käyttää vanhan tavan mukaan hameenaluslämmittiminä.

Betonilattian hyistä kylmyyttä yrittää pitää loitolla samat kulmistaan purkautuneet räsymatot kuin kesäisinkin. Kaksi niistä on mummini kutomia ja kaikki kolme ovat aikoinaan värittäneet lapsuudenkotini keittiön lattiaa. Lyhyin on tainnut piipahtaa leikkimökissäkin. Muistoja täynnä jok'ikinen, jokaista räsyään myöten.
Poronnahkaiset tossut kaivetaan esiin aina talveksi ja asetellaan kunniapaikalle parvekkeelle. Ne ovat siskon eksän mummun jäämistöstä. Ne ovat niitä harvoja juttuja meidän kodissa, jotka eivät ole sitten lainkaan käytännölliset, sillä ne ovat epämiellyttävät jaloissa, mutta jotka muistojen ja kauneuden takia kuuluvat tänne.

Parvekkeen kasveissa talvi näkyy selkeimmin. Olen ihan villiintynyt havuihin, ja tahtoisin tehdä parvekkeestamme minikokoisen talvisatumetsän. Nyt kuitenkin havu siellä täällä riittänee. Mansikka, pensasmustikat ja raparperi talvehtivat edellisten talvien tapaan lasitetulla parvekkeella. Paukkupakkasten ajaksi piti muistaa levittää harsoa kasvien päälle, mutta se unohtui. Keväällä nähdään, miten kävi.

Tällä hetkellä talvi todella näkyy parvekkeella, kun sen ympärillä kasvavat männyt ovat saaneet oksilleen lumivaipan. Näky saa edelleen aikaan flasbackin esikoisen vauvavuoteen. Sen verran paljon noita samaisia lumisia mäntyjä tuli tuijoteltua neljä vuotta sitten, kun vauva oli mallia rinnalla 24 h. Taustalla kimmeltävän lumimaiseman lisäksi parveketta on muutenkin ilo katsella. Yleensä teen sen kuitenkin ihan vain ikkunasta käsin, sillä totta puhuen en todellakaan vietä siellä usein aikaa näin talvisin eteerisesti kahvia juoden, kuten kuvissa. Pitäisi kyllä, sen verran mukavaa siellä oli pötkötellä villakerroksien alla, lämmin juoma kädessä ja hengitys höyryten.

Lue myös nämä

5 kommenttia

  1. Joku pieni infrapunalämmitin olisi järkyttävän ruma sellaisenaan, mutta voisi lasitetulla parvekkeella tuoda teille yhden talvihuoneen lisää ;) Meidän avoparvekkeella sen teho on vähän kyseenalainen, mutta viileämpinä kevään ja syksyn päivinä sen ympärille voi kokoontua istumaan varpaat kohti lämmitintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt ihan samaa. Se lisäisi käyttöpäiviä justkin keväisin ja syksyisin :)

      Poista
  2. Moi! Kiitos inspiroivasta blogista!

    Tämä postaus sai minut ajattelemaan parvekkeen funktiota uudelleen... Olemme muuttamassa kahden lapsen (2 ja 5) kanssa reilu kk päästä nykyisestä parvekkeettomasta kaksiosta 58m2 parvekkeelliseen asuntoon, ja olen selaillut pienen asunnon sisustusvinkkejä blogistasi. :) uudessa asunnossa on siis lasitettu parveke ja olen miettinyt, että sinne saisi ainakin kätsysti pyykit kuivumaan... Mutta tuo "kakkosolohuone" näyttää tosi kivalta!

    Missä teillä on yleensä pyykkejä kuivumassa? Tuntuu, että lapsiperheen pyykkihuolto on asia, joka rassaa mua eniten pienissä neliöissä, vaikka muuten koen, että nelihenkinen perhe pärjää vallan mainiosti 50 neliössä... Nyt pyykkitelineet ovat keskellä olohuonetta oleva jatkuva "sisustuselementti" ja lakanat roikkuvat vaatekaappien ovien päällä... Lasten kanssa pyykkiä saa pestä kuitenkin liki päivittäin. Kuivausrumpuakin olen harkinnut, mutta emmin, koska voi kutistaa tai pilata monia vaatteita, eli veisi ripustusongelmaa kuitenkaan kokonaan... Toisaalta pesukoneen päällinen on kätevä pöytä ja säilytyspaikka muuten ahtaassa vessassa.

    Eli: onkohan kannattavampaa pitää parveketta lisähuoneena lasten leikeille ym. (varsinkin kesäisin) vai pyykki- ja ruokahuollon "välivarastona"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ehdottaisin kuivaavaa pyykinpesukonetta. Meidän mallissa on myös kuivaus alhaisella lämpötilalla. Se ei ihan 100% kuivaksi yleensä kuivaa, mutta meillä en ole onnistunut sillä pilaamaan vielä yhtään vaatetta vaikka monia ei saisi rumpukuivattaa ollenkaan. Sen helppous piilee siinä että kun vaatteet ottaa kuumina ulos rummusta niin riittää kun vähän levittelee korin reunoille ja vaikka siihen koneen päälle limittäin niin kuivuvat loppuun alle tunnissa. Jos ehtivät jäähtyä niin sitten tietty menee kauemmin.
      Totta on että se kutistaa vaatteita ja siksi kannattaakin suoraan ostaa yhtä kokoa suurempia. Minulla oli samanlaisia perusteluja kuin sinulla sille miksi en tahtoisi rumpua tai kuivaavaa konetta, mutta nyt kun se on niin en kyllä vaihtaisi pois. Pyykkäämisestä on tullut melkein ilo.
      Kyllä minä hyödyntäisin parvekkeen enemmän huoneen jatkeena kuin varastona ja pyykkihuoneena. Voihan sinne välillä jonkun telineellisen laittaa, mutta jos ei ole pihaa (ja vaikka olisikin) niin olisi todella sääli heittää hukkaan niin hyvä ja valoisa pieni puutarhaolohuone. Toki jos sitten käytännössä huomaa ettei siellä koskaan kukaan ole vaikka se olisi sisustettukin niin kannattaa miettiä järjestelyä uudestaan, mutta minä antaisin parvekkeelle mahdollisuuden olla keskeinen osa perheen yhteistä ajanviettoa. Varsinkin kesäisin.

      Poista
    2. Mä kyllä soisin parvekkeelle mahdollisuuden toimia juurikin kakkoshuoneena :) Etenkin kesällä se on ainakin meillä kovassa käytössä. Lisäksi kasvatellaan siellä kaikenlaista syötävää.

      Meillä pyykit kuivaa ilmalämpöpumpullinen kuivausrumpu. Siitä olen kirjoittanut muun muassa täällä sanasen. Ajateltiin aluksi kuivata siellä vain lakanat, pyyhkeet ja sen sellaiset, mutta nykyään laitetaan sinne (villaa, silkkiä ja muuta hienopyykkiä lukuun ottamatta) kaikki. Noi uudet koneet ovat niin hellävaraisia, että vaatteet ovat pysyneet aivan priimakunnossa. Tiedän kyllä opiskeluajoilta kuivausrumpuja, joihin en vaatteitani laittaisi :D Mutta kuten toinen anonyymi tuossa sanoo, vaatteet kyllä kutistuvat aavistuksen. Oli niin parasta ja ihaninta voida laittaa pyykinkuivausteline eteenpäin muiden sisususelementiksi.

      Vaikka parveke siis onkin meillä käytössä kodin jatkeena, kyllä me siellä myös tuuletellaan vaatteita. Katossa on tanko, jonne voi nostaa henkareilla tuulettumaan (ja tarpeen vaatiessa kuivumaan) vaatteita. Ollaan myös mietitty, josko vedettäisiin ihan katonrajaan pyykkinarut. Naapureilla on niin, ja se näyttää hauskalta, on tietty kätevää ja lisäksi parvekkeella voi silti viettää aikaa, kun pyykit roikkuvat katonrajassa.

      Paljon onnea muuttopuuhiin. Ja niin kiva kuulla, että blogistani löytyy inspiraatiota!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe