Unelmista kiitollinen

2.1.16

Nykyään en enää omista paperialmanakkaa, mutta silti näin vuoden toisena päivänä mieltä kutkuttavat tulevan vuoden vielä täyttämättömät päivät. Ihan tavallisen arjen ihanuus ja unelmien mahdollisuudet. Mitä kaikkea mahtavaa tuleviin päiviin tuleekaan mahtumaan! Kaikkea sellaista, josta ei ehkä vielä ole aavistustakaan.

Vuosi sitten tähän aikaan en tiennyt, että vuonna 2015 tultaisiin perheenä tekemään yksi kenties elämämme parhaista päätöksistä. Mies jäi vanhempainvapaalle vauvan ollessa puolivuotias, ja omat työni kulkivat mukana läppärillä. Mies sai osansa vauva-ajasta ja minä perheen pääelättäjän vastuusta. Pitkä, huoleton ja vapaa kesä oli satsaus perheeseemme, hyvinvointiimme ja samalla tulevaisuuteen.
Työasioissa tapahtui mullistuksia, joista ei edes tällainen unelmoijatyyppi ollut uskaltanut tosissaan päiväuneksia. Yhtäkkiä syksyllä huomasin, että lähettämieni laskujen perusteella blogista oli tullut päätyöni. Kukaan muu kuin perheeni ei voi koskaan tietää, miten paljon aikaani ja sydäntäni olen tälle unelmalleni antanut. Nyt vihdoin kaikki se työ, suunnitelmallisuus ja palo kirjoittamista kohtaan nostivat blogin siihen asemaan, mihin se kuuluukin. Päätyökseni.

Syksyllä mua pyydettiin myös työhön, josta olin haaveillut. Aloitin työt tuottajana Suomen Blogimediassa. Nautin, että voin käyttää osaamistani myös blogien taustalla, ja olla avuksi muille bloggaajille. Ja välillä itseänikin kikatuttaa, kun ajattelen, että ihan tosissani kaiken muun tuottajatyön ohella saan palkkaa muun muassa blogien lukemisesta ja juhlien järjestämisestä. Enpä olisi ikinä uskonut, sitäkään!
Vuonna 2015 me myös löydettiin telttailu, kun samoilimme ja yövyimme pääkaupunkiseudun metsissä ystäväperheen kanssa. Aivan ykköskamaa menneessä vuodessa sekin. Viime vuosi myös kokosi nelihenkisen perheemme täydelliseksi tiimiksi, kun vielä vuosi sitten välillä mielessä häivähteli pakokauhu, että tuleeko tilanne ikinä tasaantumaan. Tämä vuosi on myös vahvistanut yhä entisestään rakkauttani mieheen, jonka kanssa saan tämän kaiken jakaa. Ei tulisi kyllä mistään mitään ilman häntä.

Oli viime vuosi myös raskas. Jo keväällä olin välillä niin väsynyt, että ihan todella kuvittelin tulevani hulluksi. Alma kuoli. Kesä balansoi väsyn osalta tilanteen, kunnes iski syksy. Hyvistä ennakkosuunnitelmista huolimatta pitihän sitä toki taas juosta pää edellä seinään. Lokakuussa saatoin sydänoireideni ja paniikkikohtauksieni kanssa olla lähempänä loppuun palamista kuin koskaan. Onneksi vanhoista törmäilyistä oppineena tajusin nyt ajoissa hellittää ja vähentää töitä. Toimittajatöiden jättäminen pois kokonaan – ainakin siihen asti, että kuopus aloittaa päiväkodin – kauhistutti. Mutta ei ole kaduttanut vähääkään jälkeenpäin. Kaikkea ei tarvitse saada nyt, ehdin myöhemminkin. Ymmärrys siitä on tuonut palasen rauhaa levottomaan mieleeni.
Ruuhkavuosikriisin keskellä keho on myös päässyt sietämättömän huonoon jamaan. Sen lisäksi, että kroppa laittaa vastaan entisiä suosikkilajejani ja että selkä on juuri nyt pelottavan totaalipaskana, en viihdy kehossani. Alkuvuodesta palauduin hyvin synnytyksestä, liikuin ja voin niin hyvin kuin muutaman kuukauden ikäisen vauvan äiti vain voi. Mutta syksyn aikana fyysinen ja henkinen väsymys on kerääntynyt ihralilluksi, voimattomuudeksi ja inhoksi jäseniin.

Ja kyllä, vuosi sitten kuvittelin, että totta hitossa minä tähän aikaan ensi vuonna jo nukun täysiä yöunia. Paskat. Parista yöheräämisestä ollaan menty taas sellaiseen säätövaiheeseen, että välillä tuntuu, etten ehdi vaipua uneen koko yönä. Jonkinlaisia unijärjestelymuutoksia on tehtävä, ennen kuin tämän kanssa ajaudutaan liian syvälle väsymysmutaan. Ehkä kroppakin alkaisi siinä samalla voida paremmin.
Hyvä ja opettavainen. Tavattoman onnellinen ja kuluttavan raskas. Sitä viime vuosi oli. Tekisi mieli sanoa, että tekisin nyt paremmin tietävänä jotain toisin, mutta oikeasti taidan oppia vain juoksemalla päin sitä seinää.

Tahti toivottavasti pysyy mukavan leppoisana tänä vuonna, mutta salettiin se ei hidastu. Tiedossa on yksi kerrassaan upea työprojekti. Ja ehkä toinenkin, vielä epävarma. Molemmat sellaisia, joista olen unelmoinut ja jotka ovat itselleni niin paljon enemmän kuin se jokin, jota arkisella työ-sanalla kuvataan. Unelmatyö on lähempänä oikeaa fiilistä. Siinä samalla mies pääsee taas nauttimaan koti-isyydestä.
Tämä vuosi on myös täynnä mahdollisuuksia. Pohdimme juuri miehen kanssa, miten moneen suuntaan tämä vuosi voikaan meitä viedä, ihan koko perheenä. Harvemmin edessä on tällaista vuotta, johon on tehty näin paljon suunnitelmia, ilman että mikään on oikeastaan varmaa. On toiveita, suuria skenaarioita ja vuosia muhineita haaveita. Ja ihan varmasti sekaan mahtuu myös sitä ihanan tavallista arkea. Santsikuppeja kahvia, kirjanpitoa, kurahousuja. Ohi mennen annettuja suudelmia, unesta pörröisiä pieniä päitä ja poutapilvisiä iltapäiviä, jolloin ei ole kiire minnekään.

Iloa, lempeyttä, rakkautta ja unelmia teidänkin vuoteenne 2016!

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja fiiliksiä (vaikka okei, kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimistakaan, mutta toi virpomiskuva on <3) ja toivottavasti päästään pian jonkun lempeän urheilumuodon parissa vaihtamaan suunnitelmakuulumiset jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi joo, jonkun lempeän urheilumuodon parissa treffit, kyllä!

      Poista
  2. Ihana lukea tällaista intoa :) Tolkin kirjoitti aikanaan että haltiatkaan eivät mielellään anna neuvoja, mutta tuskin haittaa muistuttaa että loppuunpalamisesta ei toivuta ihan kuukaudessa tai parissa. Se on pitkä prosessi eikä kannata liiaksi innostua haalimaan sylikaupalla töitä liian nopeasti. Mutta minä en tiedä paremmin kuin sinä ja siksi toivotan iloa ja onnea uusiin haasteisiin!
    Kirjoituksesi ovat kuluneena vuotena inspiroineet minuakin. Varsinkin retkeilyn ja matkustelun osalta. Eli hyvää työtä olet tehnyt.
    Onnea nukkumisen kanssa. Hyvä uni jos mikä on arjen pelastaja ja sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa. Kun vielä itsekin oppisin toteuttamaan tätä käytännössä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikka en tainnut onnekseni ihan loppuunpalamista kokea, olen kyllä huomannut, että edelleen stressikäyrä nousee ihan liian nopeasti ja pöljistäkin asioista. Hissukseen, mutta vauhdilla. Näin koitetaan mennä, itseä kuunnellen :) Missään nimessä en voisi ottaa tähän päälle lisäduunia, jos mies ei voisi jäädä töistä kokonaan kotiin. Onneksi voi, mikä mahdollistaa mun työunelmat :)

      Kiitos myös hurjasti palautteesta, niin kiva kuulla, että kirjoituksistani on löytynyt inspiraatiota!

      Ja nukkuminen, ah, kyllä!

      Poista
  3. Ihana teksti! Mä toivon ensi vuodelta myös kiireettömiä iltapäivä, niitä ei viime aikoina juuri ole ollut... Ja hyviä yöunia! Terveyttä ja tasapainoa, kivoja töitä ja matkustamistakin. Siinähän sitä, ois erinomainen blandis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan täydellinen blandis, joo! Viime vuodessa mä olin ihan tavattoman onnellinen siitä, miten paljon saatiin matkustaa sekä ulkomailla että kotimaassa. Ihan yhtä reissurikasta vuotta tuskin on tulossa, mutta mistäs sitä tietää :)

      Poista
  4. Ihana vuosi ja ihania tapahtumia! Kerro kun keksit mitä hyviä muutoksia nukkumisjärjestelyihin teet! Sama tilanne ;)
    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain on tehtävä nukkumisjärjestelyjen suhteen, mutta vielä kun tietäisi että mitä :D

      Poista
  5. Ai että! Kiitos tästä sun blogista. Kiitos erityisesti siitä, että uskallat kertoa myös niistä elämän kohdista, kun asiat ovat menneet pieleen tai turhan raskaiksi. Vertaistuki paras tuki. Iloa ja intoa jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihana, kiitos itsellesi kommentista ja palautteesta. Ja iloa ja intoa sinne myös!

      Poista
  6. Itse päätin olla tehokkaampi töissä, sillä hyvällä tavalla. Ei turhaa haahuilua vaan suoraviivaista tekemistä koska työni ei kuitenkaan ole mikään erityisen luova vaan insinöörin hommia :P Kun olen töissä tehokkaampi ei tekemättömät asiat rasita mieltä kotona. Kotona lupaan olla enemmän läsnä viisi vuotta täyttävälle tytölleni, tehdä enemmän yhdessä kaikkea kivaa. On uskomatonta miten paljon tuon ikäisen kanssa voi jo tehdä kaikkea kun vähän kärsivällisesti ohjeistaa, antaa aikaa oppia, eikä hermostu virheistä -koska oikeastihan niitä ei ole lapsen hommissa olemassa.

    -Sup

    Kiitos, blogisi on todella todella todella hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka mun duuneihin kuuluu luovaa haahuilua (ihana viime vuonna tullut oivallus ja synninpäästö itselle), kuuluu sinne myös duuneja, joita voisi tehostaa. Esimerkiksi kirjanpito. En ymmärrä, miten saan tuskailtua niiden kuittien, lukujen ja papereiden kanssa aina niin hiton kauan, vaikka mulla kuitenkin on ihan kirjanpitäjäkin :D Lisäksi kyllä, läsnäoloa, sitä lupaan minäkin taas tarkkailla paremmin. Ja voi kiitos kiitoksista, tuli hyvä mieli :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe