Ravintolat

Kulhollinen maukasta japania lähiökeittiössä

Syksyn ja talven aikana huomasin usein kulkeutuvani läppärini kanssa Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Siellä majaansa pitävällä Why join the navy when you can be a pirate -kuppilalla on kulmakunnan pisin nimi, mutta myös törkeän hyvät tuorepuristetut mehut sekä riveittäin pistorasioita. Välillä läppärinsä kanssa duunia tekevä yrittäjä ei muuta kaipaa kuin tietokoneeseensa virtaa ja ison mukillisen oranssia mehua, jonka inkiväärisyys potkaisee aivot hereille.

Toisinaan minä ja läppärini jäätiin Why joiniin myös lounaalle. Yhtenä sellaisena iltapäivänä tutustuin ensimmäistä kertaa japanilaiseen soppakulttuuriin, kun noutopöytään oli katettu ramen-nuudelikeiton ainekset. Piti oikein käydä tiskiltä kysymässä, että miten tämä soppa on oikein tarkoitettu syötäväksi. Kuten ramen-keittoa syöneet tietävätkin, oma annos kootaan yleensä itse, minkä jälkeen päälle kaadetaan vielä kiehuva liemi.
Tykästyin soppakonseptiin heti. Kaikki tällainen yhdessä puuhastelu ruokapöydässä sopii ajatukseeni siitä, että ruokailu on niin paljon muutakin kuin nälän tyydyttämistä. Ja kun jokainen voi valita itse omat ”keittotäytteensä”, saman soppakattilan ääreen voi kokoontua hyvin erilaisillakin makunystyröillä varustetut tyypit.

Saamastani lounaasta inspiroituneena tahdoin koittaa tehdä samanlaista keittoa myös kotona. Tutkailin netistä löytyviä ramen-liemiohjeita, ja päädyin tekemään sen helpomman kautta käyttämällä kasvisliemijauhetta. Aidon ramenin lientä kun keitellään hissukseen tunteja, mutta siihen ei nyt tässä elämäntilanteessa ole kovin usein aikaa. Seuraavalla kerralla aion maustaa lientä vielä enemmän ja käyttää kalatonta misokeittotahnaa – vinkiksi siis, jos aiot reseptiä kokeilla ja mieli tekisi vähän tymäkämpää makumaailmaa. Liemen lisäksi valitsin keittoon mieleisiämme täytteitä.
Vaikka ramenin valmistus olisi varmasti mukavaa puuhaa isolle illanistujaisporukalle pilkkomisineen, se valmistui yllättävän nopeasti esikoisen avustuksella. Vaikka ruuanlaitossa oli mukana innokas pikkukokki ja kirjoitin samalla reseptiä talteen sekä valokuvasin, ateria valmistui alle tunnissa.

Ramen on mitä oivallisinta sapuskaa näin kevääseen, sillä se antaa talven viimeisille paleluille kyytiä lämmöllään, mutta on silti maultaan keväisen raikas ja tuore. Esikoinen sanoi, nyt kyllä tehtiin keittoa, josta hänkin tykkää. En oikein tiennyt, miten tämä kritiikkiä sisältänyt kehu pitäisi ottaa, joten päädyin vain tyynesti lisäämään ramenin arkiruokalistallemme. Laatimani reseptin mukaan tehdystä keitosta jäi aika paljon täytteitä yli liemen loppuessa, mutta se ei haitannut. Seuraavana päivänä paistomme niistä tuosta noin vain herkullisen wokin.

Ramen-nuudelikeitto


Liemi:
  • 8 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio tai vastaava määrä kasvisliemijauhetta
  • 1 pieni porkkana
  • 2 valkosipulikynttä
  • Reilu peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
  • Pieni punasipuli
  • Puolikas mieto chili
  • Loraus soijakastiketta 
  • Loraus paahdettua seesaminsienenöljyä
  • (misokeittotahnaa)

Ja muut tykötarpeet:
  • 4 kananmunaa
  • 150 g (Udon)-nuudeleita
  • 200 g tuorepinaattia
  • Paahdettua seesaminsiemenöljyä
  • Pari kourallista cashew-pähkinöitä
  • 1 paketti maustamatonta tofua
  • Puolikas mieto chili
  • Soijakastiketta
  • 1 rasia (100 g) siitakesieniä 
  • Puolikas keltainen paprika
  • 2–3 kevätsipulin vartta

Annosten päälle:
  • Tuoretta korianteria
  • chiliä (tulista, jos tykkää saada omaan annokseensa potkua, kuten minä)

Laita liemen vesi kiehumaan. Mausta kasvisliemikuutiolla. Silppua porkkana, valkosipuli, inkivääri, punasipuli ja pieniksi ja heittele ne veden mukaan. Lorauta mukaan vielä vähän soijakastiketta ja seesaminsiemenöljyä. Anna muhia kannen alla.

Keitä toisessa kattilassa runsaassa vedessä kananmunat kovaksi. Ota kananmunat pois ja laita samaan veteen keittymään nuudelit.

Paista pinaatti pannulla seesaminsiemenöljyssä. Pyörittele sen jälkeen samalla pannulla nopeasti cashew-pähkinät niin että ne saavat vähän väriä kylkeensä. Kuutio tofu ja paista se samaisella pannulla. Lisää tarvittaessa öljyä. Mausta tofu chilillä ja soijakastikkeella.

Pilko siitakesienet ja paprika sekä silppua kevätsipuli.

Jaa keittokulhoihin nuudelit sekä muut tykötarpeet tai anna syöjien itse valita herkut keittoonsa. Kaada kiehuva liemi annosten päälle juuri ennen tarjoilua. Revi annosten päälle vielä korianteria ja mausta halutessasi tuoreella chilillä.
Työelämä

Apua kirjaprojektiin – mitä te tahdotte tietää unelmatöistä?

Pääsiäinen lakeuksilla oli onnistunut yhdistelmä lomailua ja töitä. On aina vähän riskaabelia olettaa saavansa lomareissussa oikeasti myös tehdyksi töitä, mutta nyt riski kannatti. Saunottiin savusaunassa, istuttiin valmiiksi katettuihin ruokapöytiin, trullitettiin hameet mudassa, pulikoitiin paljussa, nautittiin sukulaisten seurasta ja katseltiin kirkasta tähtitaivasta maaseudun hiljaisuuden humistessa ympärillä.

Ja kun muukin maa on hävinnyt työpisteiltään mökeillensä ja sukuloimaan, ehdin minä siinä lomailun ohessa täytellä exeleitä, suunnitella aikatauluja, hakea luonnosta inspiraatiota tuleviin duuneihin (jotain ihan uutta ja niin siisteintä on tulossa syksyllä!) ja vastata kaikkiin rästisähköposteihin. Ai että, miten teki hyvää. Lomailu ja töiden teko, molemmat. On ollut kiva taas aloittaa pyhien jälkeinen arki, kun on saanut lomilla työpöytää ja päätään vähän järjestykseen.

Pitkäperjantaina pidettiin Satun kanssa Skype-palaveri meidän tulevasta kirjasta. Minä istuin vanhempieni pizzerian takahuoneessa Laihialla ja työntekolomaansa viettävä Satu Reykjavikissa lapsensa huoneessa. Mä olen joka kerta yhtä haltioissani siitä, että reilun parintuhannen kilometrin välimatkasta ja parin tunnin aikaerosta huolimatta voidaan kirjoittaa kirjaa yhdessä. Kun Satu kirjoittaa Google Drivessa tiedostoihin, minä näen sen samanaikaisesti omalla koneellani. Ja toisinpäin. Nyt pääsiäisenä viilattiin yhdessä valmiiksi kirjan sisällysluettelo, runko, haastateltavat ja se, kumpi kirjoittaa mitäkin.
Seuraavat kuukaudet onkin luvassa armotonta koneen naputtamista. Yksi luku per viikko, mutta kirjoitusflowhun päästessä kernaasti enemmänkin. Vaikka sisällysluettelo on nyt alustavasti päätetty, se toki elää kirjoitusprosessin mukana ja tarpeen mukaan. Siksi ajateltiinkin Satun kanssa, että olisi hyvä kysyä teiltä mielipidettä siitä, mitä aiheita kirjassa pitäisi käsitellä.

Mitä olet mieltä? Kirjammehan on siis kertomusmuotoinen opas unelmatyöhön. Se näyttää, miten työkentästään voi tehdä itsensä näköisen ja harrastuksesta taloudellisesti menestyksekkään ammatin. Kirja avaa uusien työnteonmuotojen todellisuutta, antaa vertaistukea työelämän kipuiluihin, inspiroi ja myös viihdyttää.

Mihin asiaan sinä tahtoisin kirjan antavan apua tai ajatuksia? Mitä asioita tahtoisit kirjan avaavan paremmin? Mistä kirjassa on ainakin oltava oma lukunsa?
Odotan kiitollisina mietteitä asiasta kommenttikenttään. Kaikkien ajatuksensa jakaneiden kesken sain meidän kustantajalta WSOY:lta arvottavaksi Astrid Lindgrenin elämänkerran Tämä päivä, yksi elämä. Voitte vain arvata, miten täpinässä satukirjailijaunelmissa piehtaroivana olen kirjasta! Arvontaan on aikaa osallistua 6. huhtikuuta asti, mutta toki ajatuksia kirjaprojektistamme kuullaan mielenkiinnolla senkin jälkeen. Satun tontilla on meneillään samasta aiheesta arvonta, jossa on palkintona Ruotsin viime vuoden myydyin kirja: Elä enemmän, stressaa vähemmän. Osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin.

Muista kommentissasi käyttää nimimerkkiä. Julkaisen voittajan nimimerkin Lähiömutsin Facebookissa, minkä jälkeen onnettaren suosikki voi lähettää mulle postiosoitteensa sähköpostilla tai FB:n yksityisviestillä. Lisäys: onnetar arpoi voittajaksi nimimerkin anneto.
Matkailu

Älä lähde (perhe)lomalle ilman tätä sovellusta

Kerroin Marja Hintikka Livessä onnistuneen loman perustaksi suunnittelun. Vinkkasin merkitsemään puhelimen karttasovellukseen etukäteen paikkoja, joissa olisi kiva käydä ja sitten ruksimaan niiden ympärille vielä hyviä ravintoloita ja kahviloita. Tähän tehtävään sopivat toki monenlaiset puhelimeen ladattavat kartat, mutta te olette kyselleet tarkemmin, mitä karttasovellusta me käytetään. Ja olipa kiva, että kysyitte! Pocket Eearth on nimittäin sellainen loma-apuri, että se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Mulle lomareissun suunnittelu – oltiin sitten menossa kuukaudeksi Thaimaahan tai päiväksi Porvooseen – on osa reissun ihanuutta. Ulkomaanmatkoja varten ostan mielelläni ihan ikiomaksi yhden hyvän matkaoppaan, johon voin tehdä merkintöjä ja jonka sivut saavat reissun aikana rauhassa kipristyä kulmistaan. Reissukokemuksesta tulee kokonaisvaltaisempi, kun edes vähän hahmottaa kohdemaan tai -kaupungin kulttuuria, historiaa ja nykyelämää.
Kohdetietämyksen lisäksi on mukava etukäteen vähän miettiä, missä paikoissa tahtoisi käydä. Luen matkaoppaiden lisäksi blogeja ja keskusteluja. Missä on mukavin ranta? Mikä kaupunginosa on juuri nyt tutustumisen arvoinen? Mitä kirpputoreja paikalliset suosittelevat? Mistä saa parhaat jätskit? Milloin ja missä järjestetään markkinoita? Mikä museo kiinnostaisi koko perhettä? Missä paikalliset hengaavat vapaapäivinään? Kun on vähän miettinyt mielekästä ohjelmaa koko reissuseurueelle, voi siitä sitten valita päivän fiiliksen mukaan mieleisensä. Tai olla valitsematta, jos siltä tuntuu.

Viime kevääseen asti merkitsin näitä paikkoja matkaoppaan sivuille ja paperikarttoihin. Kunnes sisko vinkkasi Pocket Earthista, jonka ansiosta ei enää koskaan tarvitse seisoa eksyksissä kadunkulmassa paperista karttaa käännellen. Pocket Earthissa kun pystyy ladata kohteen kartan puhelimeen, jolloin se toimii myös ilman nettiä offlinena. GPS:n avulla kartalla näkyy koko ajan, missä mennään. Mulla on käytössä maksullinen Pro-versio, mutta perusversio on ihan ilmainen.
Pocket Earthin vahvuus on sen ajantasainen kartasto. Sieltä löytyvät hotellit, kaupat, rannat, ravintolat, kahvilat, museot, teatterit, pankkiautomaatit ja niin edelleen. Näistä voi merkitä itselleen valmiiksi ne itseään kiinnostavat tai itselleen tarpeelliset paikat. Mä esimerkiksi mielelläni merkitsen just niitä hyviä ravintoloita jo valmiiksi, ettei sitten nälkäkiukkuvaaran vaaniessa tarvitse lähteä marssimaan ympäri kyliä mieleistä sapuskointipaikkaa etsien.

Tai sitten kartasta voi paikan päällä ollessaan etsiä kätevästi lähimmän kahvilan, kun tulee pissahätä tai tarve nesteytykselle. Kööpenhaminassa käytettiin karttaa siihen, että etsittiin tarvittaessa lähin leikkipuisto, johon lapset pääsivät remuamaan ja me siskon kanssa juomaan take away -kahvejamme. Päädyttiin leikkipuistobongailulla paikkoihin ja tilanteisiin, jotka muuten olisivat jääneet väliin. Kävimme esimerkiksi huljuttelemassa jalkoja paikallisten kanssa suihkulähteessä yhden leikkipuiston vieressä. Itse asiassa löysin sovelluksen avulla meille ihan uuden leikkipuiston jopa täältä Herttoniemestä!
Jokaista kuppilaa ja pop-up putiikkia sovelluksessa ei tietenkään ole. Onneksi karttaa voi itse päivittää merkitsemällä sinne mieleisiä kohteita. Esimerkiksi viime kesän Tammisaari-reissu suunniteltiin valmiiksi Pocket Eearthiin, vaikka sovelluksessa ei ollut valmiiksi merkittynä kuin muutama hassu hotelli. Sovellukseen voi tehdä paikkojen kohdalle myös muistiinpanoja, mikä on ollut kätevää blogipostauksia ajatellen. Kun sitten olen kirjoittanut vaikka Tallinnasta, olen voinut palauttaa mieleen kivoja kahviloita ja kokemuksiani niistä Pocket Earthiin tekemieni muistiinpanojen avulla. Ja toki nämä aikaisemmin tekemäni merkinnät palvelevat myös sitten, kun seuraavaksi matkataan vaikka sinne Tallinnaan.

Karttasovellukseen saa talteen myös kaiken muun tarpeellisen ajatussälän ja muistettavat asiat. Kuten nyt vaikka sen, millä junalla pääsee lentokentältä hotellille ja milloin vesipuisto on auki. Kartta opastaa tarvittaessa myös ajoreitit paikasta toiseen ja näyttää kaupungin julkisen liikenteen. Jälkimmäinen oli kätevä ainakin Tukholmassa, kun yritimme hahmottaa, mikä metro kannattaisi ottaa ja millä asemalla.
Pocket Earthin kartat ja niihin tekemänsä muistiinpanot voi myös jakaa kaverille. Esimerkiksi Tukholmassa me kävimme kasvispainotteisissa ravintoloissa, jotka siskoni oli aikaisemmin muistiin merkinnyt omaan karttaansa ja sitten jakanut meille. Samaten kartastostani löytyy samanhenkisten kavereiden muistiinpanot muun muassa New Yorkiin, jos joskus sinne päin matkaamme. Kun tietää heidän olevan samanlaisia matkaajia kuin itse, pystyy hyvin luottamaan heidän suosituksiinsa.

Sovelluksen avulla voikin kytkeä aivojen organisaattorimoodin puoliteholle, mikä on omiaan lisäämään lomatunnelmaa.
Kaupallinen yhteistyö

Suomessa tehtyjä lastenvaatteita – Melli EcoDesign

Postaus sisältää saatuja tuotteita

Enpä olisi nähnyt tätä päivää tulevaksi. Mutta niinpä vain kävi, että ihastuin ikihyväksi lastenvaatemallistoon, jonka tuotteet ovat pääasiassa vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Kaikkee sitä! Tykkään värikkäästä pukeutumisesta ja sävyjen räiskeestä, mutta näiden sävyjen äärellä olen aikaisemmin kurtistellut kulmiani.

Melli EcoDesignin kevään ja kesän 2016 mallistossa vauvavaaleansininenkin näyttää kuitenkin yhtäkkiä freesiltä. Sari Pelhon suunnittelemat rennon graafiset ja tyylikkään lapsekkaat kuosit saavat siniseen säpinää. Vai onkohan se sittenkin esikoisen Frozen-rakkaus, joka lepytti minutkin jäisen värin edessä? Tai ehkä kaipuuni kaikkeen pehmeän pastelliseen, minkä takia vauvahöpöisen sinisen lisäksi tuo lempeän vaaleanpunainen on syötävän ihana?
Puuteristen sävyjen lisäksi Mellin vaatteissa on mainiota niiden kotimaisuus ja herkälle lapsen iholle sopivat materiaalit. Mellin kankaat kudotaan Suomessa ja samaten kuosien painaminen on täysin suomalaista työtä. Vaatteiden ompelu tehdään sekin kotimaassa, ja viime vuonna Melli EcoDesign perusti oman ompelimotehtaan Jyväskylään. Arvostan isosti tätä panosta suomalaisen työn ja lyhyiden kuljetusmatkojen eteen. Jopa Mellin vaatteiden ompelussa käytetyt langat sekä napit ja vetoketjut ovat mahdollisuuksien mukaan suomalaista tekoa!

Mellin vaatteiden trikoo on valmistettu kreikkalaisesta GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta, joka on poimittu käsin. Kuten sertifikaatista voi päätellä, luonnonmukaisen viljelyn lisäksi puuvillan valmistuksessa otetaan huomioon ihmisten hyvinvointi ja terveys, eikä missään tuotantovaiheessa käytetä lapsityövoimaa. Mitä kauemmin olen ollut äiti, sitä pahemmalta on alkanut tuntua ajatus lasten tekemistä vaatteista perheeni yllä. Mellin vaatteiden kuosit on värjätty ympäristöystävällisellä aineilla, joilla on Ökö-Tex 100 -merkki. Tuotteet sopivatkin myös herkälle iholle.
Melli-vaatemerkin tarina syntyi samalla hetkellä kuin pieni keskosvauva Melli vuonna 2010. Mellillä oli kiire maailmaan, sillä hän syntyi neljä kuukautta etuajassa, painaen vain 580 grammaa. Tytön pää oli pienen omenan kokoinen ja vauva olisi mahtunut nukkumaan voirasiaan. Mellin äiti Marica olisi tahtonut pukea pikkuisen värikkäisiin ja pehmoisiin keskosvaatteisiin, mutta sellaisia ei tahtonut löytyä.

Nykyään Melli on viisivuotias sisupakkaus, jonka äidillä on esikoistyttärensä nimeä kantava lastenvaatemerkki Melli EcoDesign. Keskosvaatteiden lisäksi Mellin valikoimaan kuuluu vaatteita sekä asusteita vauvojen ja lapsien koossa. Aikuisillekin on omat vaatteensa, kuten tämä ihanasti ysäri taskumekko. Mallistossa on myös vauvakokoisia pussilakanoita sekä harsoja.
Kuopuksen Melliltä saamat vaatteet ovat kokoa 86/92 ja esikoisen legginsit kokoa 110/116 ja mekot kokoa 122/128. Mekot menevätkin useamman vuoden ajan, sillä niitä voi hyvin käyttää tunikamittaisina sitten kun helmaa ei enää riitä hulmuamaan mekkona. Melli EcoDesignilla on kattava jälleenmyyntiverkosto ja tietenkin verkkokauppa. Ja jos joku uskaltautuu tämän vuoden lastenvaunuralliriehaan eli Lapsimessuille, Mellillä on myös siellä oma osastonsa.

Meillä Mellin vaatteet ovat olleet nyt ahkerassa käytössä parin viikon ajan. Lempparivaatteet tunnistaa siitä, että ne harvoin ehtivät pyykkäyksen jälkeen kaappiin, kun ne vedetään heti kuivausrummusta uudestaan päälle. Vaatteet ovat kestäneet hellävaraista kuivuriamme mainiosti, vaikka pesulapussa sen käyttö kielletäänkin. Onneksi vaatteet saa ihan pesulapun luvan kanssa pestä kuudessakymmenessä asteessa. Puuvillaisten lastenvaatteiden kohdalla muunlaiset pesulämpötilaohjeistukset suorastaan huutavat porkkanatahroja, tomaattiroiskeita ja mustikkaräjähdyksiä.
Mellin vaatteet on tehty käytettäväksi, ja kuten kuvistakin varmasti aistii, vaatteet ovat mukavat ja pehmoiset käytössä. Nämä vaatteet päällä alkaa vallan tanssituttaa!
Bloggaaminen

Video: Kaksi Hannea syömässä keksejä

Mä mietin välillä, minkälaisen kuvan musta saa blogin kautta. Vaikka Lähiömutsi on eri asia kuin Hanne, toki blogiminä on lähellä sitä tyyppiä, jonka läheiseni tuntevat. Mä luulen, että Lähiömutsisi on kuitenkin tiukempi ja ehdottomampi kuin Hanne. Lähiömutsi on myös fiksumpi, ajattelevampi ja syvällisempi kuin Hanne. Toisaalta Hanne taas on hauskempi, räiskyvämpi ja ehdottomasti vähemmän tosikko kuin Lähiömutsi.

Jostain syystä tuli mietittyä tätä, kun katselin Suomen Blogimedian yhden illan videokoulutuksen loppuhuipennuksena syntynyttä videospektaakkelia Neljä ja puoli keksiä. Siinä minä ja kaimani Hanne ollaan vloggaamisen alkulähteillä, syömässä asioita kilpaa.

Lähiömutsi minussa miettii videosta, ettei mitään noin suunnittelematonta ja häthätää rykäistyä tuotosta voisi edes harkita laittavansa eetteriin. Ei edes vitsinä. Eihän videossa edes tapahdu mitään, paitsi ehkä lentää keksejä nenästä. Lähiömutsi kyllä myhäilee tyytyväisenä, että sai keksejä suuhunsa tunkiessaan samalla testattua studiovaloja ja oppi lisää tekniikkanysväilystä ja siitä, että kännykällä ja siihen yhdistettävällä mikillä saa yllättävän hyvää kuvaa ja laadukasta ääntä aikaiseksi.

Hanne minussa taasen lähinnä vain fiilistelee, että olipa hauskaa pöljäillä kameran edessä ja vetää täysin hatusta koko show. Hanne myös nauttii, että hänen sisäinen täydellisyyden tavoittelija voi joskus tehdä videon, jonka loppuhiomiseen ja leikkaamiseen ei mene viikkoa. (Ei mennyt minulta kuin neljä minuuttia, mistä on kiittäminen Hannea, joka puolestani klipsi tuotoksemme ja tuuttasi sen YouTubeen.)

Siinä sitten Lähiömutsi-minä ja Hanne-minä kävivät keskustelua, mitä tehdä tällä Hanne & Hanne productionsin esikoisteoksella. Ja kuten huomata saattaa, Lähiömutsi taisi olla näin pääsiäisenä hövelillä tuulella, sillä siinä se video on teidänkin pyhienne ratoksi. Hanne minussa on tästä tietenkin ihan täpinöissään, vaikka vähän harmittelee, miten ei saanut tungetuksi sinne suuhun ainakin vielä yhtä keksiä lisää. Niin ja pieruvitsiloppukevennys olisi ollut kova.
Juhla

Mutainen maitokärrykyyti trulleille

Lapset, mikä ihana tekosyy! Esimerkiksi siihen, että voi levittää punaista huulipunaa poskiin, piirtää kulmakynällä nenänpieleen pisamia ja sitoa huivin tiukalle solmulle leuan alle. Tultiin perheen kanssa pääsiäiseksi Pohjanmaalle, ja sain tänään esitellä helsinkiläismukuloillemme trulliperinteen siinä alkuperäisessä muodossaan. 

Viime vuonna me kävimme ihmetyttämässä virpomisperinteeseen tottuneita pääkaupunkiseutulaisia kulkemalla kaupungilla lankalauantaina noidiksi pukeutuneina ja koristeltuja vitsoja käsissämme kuljettaen. Silloin ei lähdetty ryskäämään kuin trullihommat tuntevan siskoni ovelle, mutta tänä vuonna päästiin toivottamaan iloa kevääseen useammassakin talossa. Ja ehkä siinä samalla häädettiin pahoja henkiä – jos ei muuta niin nostattamalla hymyn kanssakulkijoiden huulille.

Taitoimme matkaa kylän talosta taloon maitokärryillä. Ihan kuten minäkin niinä lapsuuden pääsiäisinä, kun siskon ja pikkuserkkujen kanssa tarvottiin mutaista maantietä äideiltä lainatut hameenhelmat maata viistäen. Esikoinen lausui lorut tulevalle kasvukaudelle komeasti ja sai syystäkin kolhiintuneen kuparipannunsa täyteen herkkuja. Se samainen pannu kolisten minäkin olen aikoinaan trullittanut.

Vaikka ja koska lapsemme ovat helsinkiläisiä, tuntuu merkitykselliseltä saada näyttää heille tämä. Heikoksi käyvän lumipeiton alta törröttävät sänkipellot. Ojassa keväisellä nuotilla virtaava sulavesi. Rapaiset tienhaarat, joihin oma lapsuuteni kiinnittyy. Varsia myöten mutaiset kumisaappaat ja toiselle kyljelleen pötkölleen pistänyt lumiukko. Kyrönjoki, jonka rannassa jää rapisee hiljalleen antaen periksi maaliskuulle. Lakeuksien vahva veri heissäkin virtaa, pienissä helsinkiläisissäni.

Ja tiedättekö mitä? Metsänrannassa lauloi ensimmäistä kertaa tälle keväälle kiuru. 
Bloggaaminen

Marja Hintikka Liven tähtibloggaajana

Sain ilokseni kutsun kylään Ylelle ja Marja Hintikka Liven tähtibloggaajaksi. Suora ohjelma kuvattiin ja lähetettiin samoin tein töllöttimiin ja muihin vastaanottimiin maanantaina iltasella. Ohjelma on katsottavissa myös Areenassa, josta löytyy lisäksi Marja Hintikan Liven radiospektaakkeli, jossa myöskin käväisin pyörähtämässä vieraana tiistaina. Käykääpä katselemassa ja kuuntelemassa sieltä pääsiäisen ratoksi, mikäli ette niin ole jo tehneet.

Toisen tuotantokauden viimeisen jakson aiheena oli lomailu. Ja siis nimenomaan ihanan kamala perhelomailu. Mä olen siitä vähän erikoinen mutsi, että lomailun koen kyllä handlaavani ihan hyvin. Arki sen sijaan on mulla se, joka ei ole ihan hallinnassa ja johon tykitän liikaa odotuksia ja aikatauluja. Mutta ei siinä, tunnistin toki jakson vieraina olleiden Irinan ja Jethron lomapanikoinnin ja reissukommellukset, jotka tuskin tapahtuessaan ovat naurattaneet niin kovasti kuin nyt televisiossa. Ei mekään olla lomista ruikuitta, riidoitta ja rusinoitta selvinneet.

MHL jatkuu kolmannen tuotantokauden voimin ensi syksynä, mikä on ihan superjuttu. Mulla on ilo tuntea tekijätiimiä kameran edessä ja takana vanhoista duuniprokkiksista, ja tämä jengi on kuulkaa timanttia. Innolla odotan, mitkä vanhemmuuden aiheet he ottavat ruuhkavuosimyllynsä jauhettavaksi ensi kaudella!
Bloggaaminen

Te muutatte maailman paremmaksi

”Jos ette käyttäydy, tulee mustalainen ja nappaa teidät mukaansa!” Oli 1990-luvun alku, pikkuruinen kunta Pohjanmaalla ja erään talon vanhempi isäntä, jolla oli tapana pelotella kylän mukuloita mustalaisella. Minä olin yksi noista mukuloista. Ja minähän pelkäsin. En tosin oikein edes tiennyt, mikä tai kuka se mustalainen on, mutta varmasti jotain kamalaa. Voikohan se tulla keskellä yötä, kun nukun?

Ajattelemattomalla ja rasistisella heitolla lapsia ryöväävistä mustalaisista, meihin kylän mukuloihin iskostettiin pelko jostain vieraasta.

Lapsuudestani on onneksi myös toisenlaisia muistoja. Olen saanut reissata perheeni kanssa monenlaisissa maissa ja erilaisiin kulttuureihin ja maailman historiaan tutustuen. Olen käynyt moskeijassa Bahrainissa ja Jeesuksen oletetulla haudalla Jerusalemissa. Intiassa hengitimme äitimaata ja Egyptissä kiipesimme pyramideille. Lapselle nuo reissut olivat tietenkin pääsääntöisesti hauskaa lomaa perheen kanssa – rantapäiviä ja vyölaukkuja – mutta jälkikäteen tajuan niiden vaikuttaneen jollain osin myös maailmankatsomukseeni ja ymmärrykseeni ihmiskunnasta.
Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin omat lapseni kasvavat maailmassa, jossa kulttuurien kirjo löytyy ihan omalta kylältä. Jo piipahdus lähiostarilla Itiksessä tuo tuulahduksen maailman monista kolkista. Kahvilapöydissä porisee kieliä arabiasta thaihin ja ranskasta venäjään. Palmusunnuntaina pikkunoitien pisamia oli piirretty monen värisiin ihoihin. Lähikaupassa myyjällä on pienellä säkkärällä olevat mustat hiukset. Kampaajan puhenuotti vie itään. Lähinepalilaisen tarjoilijoiden kanssa moikataan kadulla kohdatessa. Kioskin myyjän silmäkulmat nousevat ylöspäin. Esikoisen yksi elämän tärkeistä ihmisistä – päiväkodin pienten ryhmän omahoitaja – käyttää hijabia.

Mä en kiinnitä näihin huomiota. En arjessa, mutta miettiessäni osasin kyllä heti nimetä paikkoja, joissa päivittäin kohtaan ihmisiä, jotka näyttävät muulta kuin perisuomalaiselta. Kiinnittääkö esikoinen sellaisiin huomiota? Tuskin. Häntä kyllä mietityttää ihmisten erilaisuus, ja ollaan keskusteltu esimerkiksi siitä, miksi ihmisillä on erivärisiä ihoja. Se on hänen maailmassaan kuitenkin samanlainen pohdinnan aihe kuin se, miksi hänellä on tummat hiukset ja veljellä vaaleammat tai miksi pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi. Hänelle ihmisten erilaisuus on mielenkiintoista – ja normaalia.
Ja näinhän sen pitäisi olla. Omassa kuplassa elellessäni välillä jo leikittelen ajatuksella, miten parin sukupolven päästä rasismi on kuollut. Ihmiset pariutuvat ja saavat vauvoja yli kulttuurirajojen. Ja sitten ei ole enää niitä omista mökeistään huutelevia vanhoja isäntiä, jotka karjunnallaan levittävät vihaa ja pelkoa. Tasaisin väliajoin kuplani kuitenkin puhkeaa. Viime päivinä aikuiset ihmiset ovat ottaneet rasismiraippansa alle pienet lapset. Politiikassa mukana olevat henkilöt mehustelevat kymmeniä ihmisiä tappaneilla terrori-iskuilla huutaakseen omaa vihaansa ja rasismiaan. Aikuiset ihmiset unohtavat raivonsa keskellä, että juuri niitä pommittajia ja heidän aatteitaan monet turvapaikanhakijatkin ovat paenneet. Aikuiset ihmiset, äidit ja isät, toivovat pommipakettia seuraavaksi suvakeille. He tahtoisivat nähdä siis myös minut ja perheeni verisenä muusina.

Kaikki tämä saa oman olon voimattomaksi. Hävettää ja surettaa olla aikuinen ja katsoa silmiin lasta, joka aamupalapöydässä kysyy, mitä siellä sanomalehdessä oikein lukee. Niinä hetkinä tulee fiilis, että tahtoisi vain ryömiä takaisin sinne kuplaansa. Tällaisen ei kuitenkaan voi antaa vain olla. En ala huutaa, huoritella, vihata tai kiroilla. Sellaiseen en alennu. Sen sijaan päätimme perhebloggaajaporukalla perustaa liikkeen, aatteen ja yhteisön, #vanhemmatrasismiavastaan, joka haluaa kiinnittää huomiota rasismin vastaiseen taisteluun.
Idea syntyi Facebook-keskustelussa tänään aamupäivästä, ja nyt rasismin vastaisten kannanottojen ja uutisten jakamiseen keskittyvästä #vanhemmatrasismiavastaan-Facebook-sivusta tykkää jo yli 600 ihmistä. Postauksia aiheesta on ilmestynyt, ja lisää on tulossa. Sinäkin voit osallistua tykkäämällä Facebook-sivuista sekä jakamalla ajatuksia ja kuvia hastagilla #vanhemmatrasismiavastaan.

Lapsemme syntyvät maailmankansalaisina ja avarakatseisina. Elinympäristö ja etenkin kasvatus sekä kotoa tuleva malli vaikuttavat siihen, minkälaisia aikuisia heistä tulee. Onko lapsissamme niitä bussikuskeja, jotka jättävät tummaihoisen adoptiolapsen pysäkille? Tai niitä, jotka työntävät downnuoren ulos kaveriporukoista? Tai niitä, jotka eivät pysähdy auttamaan jäisellä tiellä kaatunutta ja nilkkansa murtanutta vanhusta?
Minä teen kaikkeni, että ei olisi. Siksi tahdon rakastaa lapseni vahvoiksi, ja opettaa heille itsensä ja muiden kunnioittamista ja huomioimista. Tahdon iskostaa heihin tasa-arvon ja ihmisyyden. Näytän heille hymyn merkityksen ja voiman. Haluan opettaa heidät auttamaan ja ottamaan tarvittaessa itse apua vastaan. Meidän lapsemme ansaitsevat suvaitsevamman maailman.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe