Bloggaajien jäätävä ilta

1.3.16

Sisältää sponsoroituja piruetteja

Moninaisessa työnkuvassani on hienoa se, että voin tehdä työkseni asioita, joita tahtoisin tehdä muutenkin. Kun mielenkiinnon kohteet ja työ ovat kietoutuneet toisiinsa, auttaa se ratkaisemaan ajankäytöllisiä ongelmia. Jos esimerkiksi toivon enemmän aikaa selvittääkseni mieltäni kutkuttavia asioita tai vaikka harrastaakseni enemmän, yritän löytää kulman, jolla lähestyä asiaa työn kautta.

Haluaisin tietää enemmän imetyshormoneista – saisinko siitä postauksen blogiin? Tahtoisin matkustaa Italiaan – minkälaisen juttukokonaisuuden siitä saisi myytyä johonkin lehteen? Himoitsen mehulinkoa – saisinko myytyä himoni oheen sisältöyhteistyön? Toivoisin joskus voivani vaihtaa ajatuksia Virpi Mikkosen kanssa – voisikohan häntä haastatella tulevaa kirjaa ajatellen? Kaipaan elämääni enemmän aikaa ommella – minkälaisen diy-postauksen varjolla voisin kaivaa koneen esiin? Ja niin edelleen.
Ja miten tämä liittyy kuvissa piruetteja tekeviin blogikollegoihini? No siten, että tämäkin ilakoiva luisteluilta viime viikolla oli ensin osa pientä haavettani ja sitten työtäni. Olin kulkenut monta kertaa Helsingin Rautatientorilla sijaitsevan Jääpuiston ohi ja miettinyt, miten kiva olisi joskus viettää siellä iltaa. Kun sitten Suomen Blogimedian tuottajana aloin pohtia, että olisi aika järjestää meidän bloggaajille jotain rentoa ja kivaa illanviettoa, tuli mieleeni Jääpuisto. Kas, luisteluhaave ja työ olivat kohdanneet.

Niinpä muutamia sähköposteja ja tapaamisia myöhemmin nappasin luistimet olalle ja hurautin metrolla Jääpuistoon. Seuraksi sain SBM:n muita bloggaajia sekä toimiston daamit. Se oli ensimmäinen kerta terillä tänä vuonna, vaikka ihan kotimme vieressä jonkin aikaa olikin ihan siedettävässä kunnossa oleva jääkenttä. Jääpuiston jää ei ole samalla tavalla luonnon armoilla kuin Herttoniemen luisteluareenat, enkä olekaan ikinä ennen päässyt halkomaan kaunoluistimillani noin sileää ja kaunista jäätä. Ja vielä ihan keskellä Helsinkiä kuin jossain suurkaupungissa ikään! Jääpuisto on auki vielä maaliskuun loppuun, ja ensi sunnuntaina siellä vietetään etenkin lapsiperheille hienosti sopivaa Kevätkarnevaalia.
Meidän jengillemme varattiin kentän laidasta oma pieni alue, jossa pystyimme pyllähdellä ihan keskenämme. Korjaamon ja Helsingin Liikuntaviraston ylläpitämän Jääpuiston henkilökunnasta lähes jokaisella on taito- tai muodostelmaluistelutaustaa, ja meille pidettiinkin pieni ja hauska oppitunti muodostelmaluistelusta. Vaikka olen luistelut koko elämäni enemmän vai vähemmän – olenhan mä hyvänen aika jokivarren likkana luistellut lapsuudessa kouluun – kukaan ei ollut aikaisemmin näyttänyt mulle sellaisia perusasioita kuin oikeaoppinen luistelupotku ja jarrutus. Ja tiesitkö, että kun piruettien pyörteissä alkaa huimata, kannattaa laittaa kämmenensä ikään kuin seinämäksi silmien väliin. Se oikeasti auttaa, testasin useamman kerran.

Jääprinsessataidoissani on muutenkin selvästi vielä hiomista, sillä olin meidän muodostelmaluistelujoukkueen heikoin lenkki. Kun muut luistelivat hienossa rivissä takaperin, minä kuovin paikoillani. Tai kun muut luistelivat kauniisti ympyrässä, minä yritin vain naurultani pysyä mukana menossa. Mutta ei se mitään, se minkä menettää taidoissa, sen paikkaa teatraalisuudessa! Ja taisinpa saada siinä pyörähdellessäni vahingossa myös liikuntaa muillekin kuin nauruelimille. Ainakin takareiteni olivat seuraavana päivänä sitä mieltä, että luisteltua tuli.
Luistelun ohessa pääsin myös testaamaan ensimmäistä kertaa liikuntaolosuhteissa saamaani Haglöfsin kevytuntsikkaa. Siinä on kyllä niin nerokas takki, että en ymmärrä, miksi en tajunnut sellaista hankkia heti äidiksi tultuani. Olisi tullut hytistyä ulkosalla vähän vähemmän! Mä olen pitänyt takkia pakkasilla muiden takkien alla tuomassa lisälämpöä. Ja koska se menee pieneen tilaan, se on helppo pakata retkillä reppuun, kun kävellessä tulee kuuma, mutta perillä eväitä syödessä tarvitsee vähän lisää lämpöä. Voin vain kuvitella, miten näppärä tämä on tulevan kauden telttaretkillä.

Kun olimme luistelleet jalat kipristeleväksi sekä nauraneet posket helliksi, vetäydyimme lämmittelemään Jääpuiston kahvilaan. Saimme maistiaiset Korjaamo Kinon tapasvalikoimaa ja – kuten luisteluhommiin kuuluu – sormenpäät sokerisiksi munkeista ja nenänpään kermavaahtoon kaakaosta. Hurjan kiva, rento ja hauska luisteluilta. Onneksi on työ, joka mahdollistaa kaiken muun ohella jäätävän hauskanpidon!

Kiitos kuvausavusta Marjalle!

Lue myös nämä

0 kommenttia

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe